60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Viitasaari kirjoitti:
Koulun vessat haisi ällölle ja niissä ei ollut ovia,
Menin kouluun vuonna - 73 ja koko ala-asteaikanani oppilaiden käytössä oli vain ulkohuussi. Tytöille ja pojille kummallekin yksi yhteinen, jossa oli ehkä 6-8 reikää vierekkäin.
Ulkopuolella kusi valui sokkelia pitkin maahan.
Siinä oppi pidättelemään hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäkylillä kun ei ollut valinnanvaraa seurustelukumppanien suhteen niin päädyttiin suhteisiin serkusten ja sisarusten kanssa. Nämä saivat sitten "möllöttäjiä" eli nykypäivänä aspergereita/autismin kirjon jälkeläisiä. Näihin insestipareihin suhtauduttiin ihan normaalisti ja hyväntahtoisesti huumorillakin. "Noh sai Saija sitten veljensä Jaakkiman. Pääasia ettei yksin tarvitse Saijan sauvoa" ...Katsottiin just äidin kanssa vanhoja valokuvia, joissa näkyi näitä saman näköisiä pariskuntia. Ällöttävää! Lasten hakkaaminen vyön solkipäällä oli myös täysin normaalia. Minua taas hakattiin mattopiiskalka niin, että sormetkin olivat turvoksissa ja oli vaikea kirjoittaa koulussa.
Ai sun mielestä autismin kirjolaiset on sisarusten tai serkusten jälkeläisiä?
Fazerin tikkarit: vaalean ruskea, tumman ruskea, vihreä ja punainen.
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnan päiväkerhossa puhuttiin avoimesti n€€kerilapsista, eikä kukaan kutsunut rasistiksi.
Helsingin katukuva ei ollut vielä mustavalkoinen, oli vain valkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kerättiin postimerkkejä. Niiden pikkuruisissa kuvissa tuli suuri maailma lähelle, kun vähän matkustettiin, eikä todellakaan ollut nettiä.
Se oli vielä sitä hyvää aikaa, kun maailma ei tullut liian lähelle - saati että olisi tullut kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat valvoivat myöhään yöllä ja katsoivat Mohammed Alin nyrkkeilyotteluita mustavalkoisesta televisiosta.
Mohammed oli sentään värillinen.
Ei enää voi olla elossa ihmisiä, jotka olisivat olleet elossa 60-luvulla eli vuosien 60-69 jälkeen Kristuksen syntymän. Hehän olisivat jo melkein 2000 vuotta vanhoja.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäkylillä kun ei ollut valinnanvaraa seurustelukumppanien suhteen niin päädyttiin suhteisiin serkusten ja sisarusten kanssa. Nämä saivat sitten "möllöttäjiä" eli nykypäivänä aspergereita/autismin kirjon jälkeläisiä. Näihin insestipareihin suhtauduttiin ihan normaalisti ja hyväntahtoisesti huumorillakin. "Noh sai Saija sitten veljensä Jaakkiman. Pääasia ettei yksin tarvitse Saijan sauvoa" ...Katsottiin just äidin kanssa vanhoja valokuvia, joissa näkyi näitä saman näköisiä pariskuntia. Ällöttävää! Lasten hakkaaminen vyön solkipäällä oli myös täysin normaalia. Minua taas hakattiin mattopiiskalka niin, että sormetkin olivat turvoksissa ja oli vaikea kirjoittaa koulussa.
Sinusta kyllä huomaa, että vanhempasi olivat sisaruksia. Mutta ei se mitään, sinulla ja Egyptin faaraoilla on jotain yhteistä.
Piste kuitenkin hyvästä tarinasta.
vasta eläkeikäinen kirjoitti:
...verkko toimii jonkin verran paremmin kuin päivällä, tosin ero yönopeuksien ja päivänopeuksien välillä ei ole niin suuri nyt kuin esim kymmenen vuotta sitten.
Elisan mobiilinetti on usein yöllä hitaampi kuin päivällä ja ero on suuri.
Muista en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerättiin postimerkkejä. Niiden pikkuruisissa kuvissa tuli suuri maailma lähelle, kun vähän matkustettiin, eikä todellakaan ollut nettiä.
Se oli vielä sitä hyvää aikaa, kun maailma ei tullut liian lähelle - saati että olisi tullut kylään.
Minua nauratti, kun iranilaisissa postimerkeissä luki Empire Perse.
Tämä oli 70-luvun alussa.
Jonkin aikaa maitoa myytiin muovipusseissa, joista kudottiin sitten mattoja. Mitkään sanat eivät olleet kiellettyjä.
Autoissa istuttiin miten sattuu ja tupakoitiin. Meidän ensimmäisessä autossa oli vielä mahdollista käynnistää se kammella. TV:ssä oli kaksi kanavaa samoin radiossa. Spede-show oli suosittu sekä Peyton Place. Suomesta käytiin hamstraamassa elintarvikkeita Haaparannasta. Jenkit menivät kuuhun.
Vierailija kirjoitti:
Olympiakisat olivat isoja tapahtumia.
Nykyään ovat vielä isompia, mutta tuolloin saivat kansakunnan jakamattoman huomion.
Muistan vieläkin 1980 ja 1984 Olympialaiset pitopaikkoineen ja käänteineen. Moskovan keihäskisan, Vainion "talonmies selitys", boikotit jne
En muista kuin tuurilla 2000-luvun Olympialaista edes jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olympiakisat olivat isoja tapahtumia.
Nykyään ovat vielä isompia, mutta tuolloin saivat kansakunnan jakamattoman huomion.
Muistan vieläkin 1980 ja 1984 Olympialaiset pitopaikkoineen ja käänteineen. Moskovan keihäskisan, Vainion "talonmies selitys", boikotit jneEn muista kuin tuurilla 2000-luvun Olympialaista edes jotain.
Sama juttu. Voin vieläkin nähdä silmissäni Virenin kaatumisen. Koulussa tuotiin telkkari luokkaan ja siitä katsottiin tärkeimpiä kisoja. Tämän vuosituhansien olympialaisista tuskin muistan edes paikkoja ja harvoista suomalaisista voittajistakin vain niitä, jotka voivat tulla jossakin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olympiakisat olivat isoja tapahtumia.
Nykyään ovat vielä isompia, mutta tuolloin saivat kansakunnan jakamattoman huomion.
Muistan vieläkin 1980 ja 1984 Olympialaiset pitopaikkoineen ja käänteineen. Moskovan keihäskisan, Vainion "talonmies selitys", boikotit jneEn muista kuin tuurilla 2000-luvun Olympialaista edes jotain.
Sama juttu. Voin vieläkin nähdä silmissäni Virenin kaatumisen. Koulussa tuotiin telkkari luokkaan ja siitä katsottiin tärkeimpiä kisoja. Tämän vuosituhansien olympialaisista tuskin muistan edes paikkoja ja harvoista suomalaisista voittajistakin vain niitä, jotka voivat tulla jossakin vastaan.
Joo katottiinhan niitä kisoja koulussa, jos kisat oli siihen vuoden- ja kellonaikaan, että se oli mahdollista. Eli lähinnä talvikisoja, jotka pidettiin sellaisella aikavyöhykkeellä joka ei ollut kovin kaukana omastamme.
Muistan kyllä, että luokkan tuotiin telkku joidenkin talvikisojen aikaan. Tuolloin oli isoja nimiä, joita oli mahtava katsoa: Miedon sadasosasekunnin tappio.. Matti Nykäsen ura, Marjo Matikainen ja Havuja perkele, tai miten se nyt meni. Harri Kirvesniemi, Mika Myllylä, sitten alkoi jo mennä persuuksilleen..
Lasse Virenin juoksut: isäni nousi ja hyppi, ja huusi, kun Viren oli loppusuoralla. Itse huusin isälleni, että olisi hiljaa. En ihan ymmärtänyt, mistä oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerättiin postimerkkejä. Niiden pikkuruisissa kuvissa tuli suuri maailma lähelle, kun vähän matkustettiin, eikä todellakaan ollut nettiä.
Se oli vielä sitä hyvää aikaa, kun maailma ei tullut liian lähelle - saati että olisi tullut kylään.
Minua nauratti, kun iranilaisissa postimerkeissä luki Empire Perse.
Tämä oli 70-luvun alussa.
Ja kreikkalaisissa postimerkeissä luki Helvetia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olympiakisat olivat isoja tapahtumia.
Nykyään ovat vielä isompia, mutta tuolloin saivat kansakunnan jakamattoman huomion.
Muistan vieläkin 1980 ja 1984 Olympialaiset pitopaikkoineen ja käänteineen. Moskovan keihäskisan, Vainion "talonmies selitys", boikotit jneEn muista kuin tuurilla 2000-luvun Olympialaista edes jotain.
Sama juttu. Voin vieläkin nähdä silmissäni Virenin kaatumisen. Koulussa tuotiin telkkari luokkaan ja siitä katsottiin tärkeimpiä kisoja. Tämän vuosituhansien olympialaisista tuskin muistan edes paikkoja ja harvoista suomalaisista voittajistakin vain niitä, jotka voivat tulla jossakin vastaan.
Katsoin suorana lähetyksenä Virenin juoksun, jossa hän kaatui. Silloin oli koulusta kesäloma ja olympialaiset ehti seuraamaan. Jännitin hirveästi ja rukoilin, että Viren voittaisi. Rukoukseeni vastattiin.
Samoissa olympialaisissa tapahtui hirvittävä terroriteko, jossa israelilaisia urheilijoita menehtyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerättiin postimerkkejä. Niiden pikkuruisissa kuvissa tuli suuri maailma lähelle, kun vähän matkustettiin, eikä todellakaan ollut nettiä.
Se oli vielä sitä hyvää aikaa, kun maailma ei tullut liian lähelle - saati että olisi tullut kylään.
Minua nauratti, kun iranilaisissa postimerkeissä luki Empire Perse.
Tämä oli 70-luvun alussa.Ja kreikkalaisissa postimerkeissä luki Helvetia.
Tarkemmin muisteltuani, taisikin olla sveitsiläisissä postimerkeissä tuo Helvetia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerättiin postimerkkejä. Niiden pikkuruisissa kuvissa tuli suuri maailma lähelle, kun vähän matkustettiin, eikä todellakaan ollut nettiä.
Se oli vielä sitä hyvää aikaa, kun maailma ei tullut liian lähelle - saati että olisi tullut kylään.
Minua nauratti, kun iranilaisissa postimerkeissä luki Empire Perse.
Tämä oli 70-luvun alussa.Ja kreikkalaisissa postimerkeissä luki Helvetia.
Eikö se tarkoita Sveitsiä eikä Kreikkaa?
Syrjäkylillä kun ei ollut valinnanvaraa seurustelukumppanien suhteen niin päädyttiin suhteisiin serkusten ja sisarusten kanssa. Nämä saivat sitten "möllöttäjiä" eli nykypäivänä aspergereita/autismin kirjon jälkeläisiä. Näihin insestipareihin suhtauduttiin ihan normaalisti ja hyväntahtoisesti huumorillakin. "Noh sai Saija sitten veljensä Jaakkiman. Pääasia ettei yksin tarvitse Saijan sauvoa" ...Katsottiin just äidin kanssa vanhoja valokuvia, joissa näkyi näitä saman näköisiä pariskuntia. Ällöttävää! Lasten hakkaaminen vyön solkipäällä oli myös täysin normaalia. Minua taas hakattiin mattopiiskalka niin, että sormetkin olivat turvoksissa ja oli vaikea kirjoittaa koulussa.