60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Barbiet ja Skipperit olivat suosittuja. Minulla taisi olla jopa kaksi mustaihoista Barbia, toinen oli sairaanhoitaja Julia, TV-sarjan mukaan.
Barbien kilpailijoiksi tuli Sindyjä, niillä oli isompi pää ja vähemmän kurveja.
Minulla oli myös tosi iso prinsessanukke, jolla taisi olla tiara, ja satiinimekko. Sillä ei saanut leikkiä, kun se oli niin korea! Se istui kaapin päällä.
Kenny tuli muuten Barbien kaveriksi hieman myöhemmin. Mun ja naapurin likan barbileikeissä meidän nukkekavalkaadissa yksi ruman näköinen feikkibarbi sai miehen osan. Se oli sellainen rinnaton ja ruman näköinen isopäinen ja lyhyttukkainen, niin jouti miehen osaan. Raskaana olevia Barbi-nukkeja ei vielä meidän aikana ollut, joten minä ja naapurin likka täytimme aina omatekemiemme äitiysmekkojen alle jotain pumpulia tai muita barbien pikkuvaatteita.
Mutta barbien korkkareita oli erivärisinä monia pareja, ja sandaalejakin oli korkeilla koroilla.
Korttipelejä pelasimme talvisin usein ja etenkin Musta-Pekka ja Perhe-pelikorttipeli oli naapurien ja omienkin sisarusteni kanssa hauskaa ajanvietettä.
Sitten muistaako kukaan Kirppu-peliä, jossa napin kokoisia nappuloita yritettiin saada purkkiin?
Mulla oli Kirppu-peli. On varmaan tallessa vieläkin. Oli myös ne Jamit vai Pamit, mistä yllä kerrottiin.
Eikö KUKAAN muista sen palkoelokuvan nimeä? Uskaltaiskohan kattoa? Muistatteko leffan: Mitä tapahtui Baby Janelle? Pikkusiskon kanssa katottiin ja pelättiin...
60-luvulla ruokakin oli parempaa kirjoitti:
Muistan 1960-luvun lopulta juhlaruuat, joita ei enää näy missään. Esimerkiksi frettipaistin, jota äiti laittoi pari-kolme kertaa vuodessa. Ne päivälliset olivat kyllä vuoden kohokohtia, ihan joulun veroisia. Törmäsin jossain Vauva av:n ketjussa reseptiin ja vanhat muistot nousivat elävinä mieleen.
Nykyään ei näy frettiä markettien lihahyllyissä, en tiedä, jos jostain erikoiskaupasta löytyisi.
Resepti on helppo, vaikka hiukan aikaahan tuon valmistaminen veisi. Suurin ongelma taitaa olla löytää frettiä jostain.
”Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat ruskistuneen paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.”
Fretti!!! Ei kai oikeasti kukaan syö frettiä!! Hyi olkoon!!
50p ja markan pajatsot.
ai jai alaikäisenä (eipä tuooloin ikää kyselty : ) miltei sain tyhjennettyä eräänkin leipomon alakerran kahvilan 50 pennin pajatson.
olihan upeeta aikaa,omista vastoinkäymisistäni huolimatta. aika todella kultaa muistot.
Tyttö 16v kirjoitti:
Oikeastiko joku muistaa niin vanhoja aikoja kuin 1960-luvun saati että niin vanhat ihmiset kuin sillä vuosikymmenellä syntyneet osaisivat käyttää tietokoneita? Hehän olivat jo niin vanhoja kun tietokoneet keksittiin, että he eivät taatusti uskaltaneet edes koskea niihin saati opetella niiden käyttöä! Eikä sillä vuosikymmenellä syntyneet enää jaksa tai osaa internettiä selata ja tälle palstalle kirjoittaa. Eihän heillä edes ole vanhainkodeissa tietokoneita käytössä kun siellähän he jo asuvat kun ovat niin vanhoja! Vaikka vuonna 1961 syntynyt ihminen on jo 6-vuotias, siis hirveän vanha!
No voi hellanlettas pientä. Nukutko vielä tutti suussa ja riepu kainalossa?
Terveyssiteet olivat kammottavia. Sellainen kuminauha (sidevyö) oli vyötärön ympäri (vähän kuin twist- nauha) ja itse side oli sideharson sisällä jokin valkoinen itse side. Siinä sideharsossa oli pitkät päät, jotka sidottiin siihen kuminauhaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Äiti osti perjantaina kauppa-autosta litran limsapullon saunaillaksi.
Mitenkähän myöhään olet syntynyt. Litran limskapulloja ei ollut varmaan vielä 80- luvullakaan.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla ruokakin oli parempaa kirjoitti:
Muistan 1960-luvun lopulta juhlaruuat, joita ei enää näy missään. Esimerkiksi frettipaistin, jota äiti laittoi pari-kolme kertaa vuodessa. Ne päivälliset olivat kyllä vuoden kohokohtia, ihan joulun veroisia. Törmäsin jossain Vauva av:n ketjussa reseptiin ja vanhat muistot nousivat elävinä mieleen.
Nykyään ei näy frettiä markettien lihahyllyissä, en tiedä, jos jostain erikoiskaupasta löytyisi.
Resepti on helppo, vaikka hiukan aikaahan tuon valmistaminen veisi. Suurin ongelma taitaa olla löytää frettiä jostain.
”Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat ruskistuneen paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.”
Fretti!!! Ei kai oikeasti kukaan syö frettiä!! Hyi olkoon!!
Provo tuo on! Ikinä kuullutkaan fretin, tai muunkaan sen sukuisen syönnistä :D
Reseptiä nyt alettu jakaa netissä, mokomat hevostelijat.
Pääministerit, puheniehet ja presidentit oli arvokkaita. Ei mollanneet vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö 16v kirjoitti:
Oikeastiko joku muistaa niin vanhoja aikoja kuin 1960-luvun saati että niin vanhat ihmiset kuin sillä vuosikymmenellä syntyneet osaisivat käyttää tietokoneita? Hehän olivat jo niin vanhoja kun tietokoneet keksittiin, että he eivät taatusti uskaltaneet edes koskea niihin saati opetella niiden käyttöä! Eikä sillä vuosikymmenellä syntyneet enää jaksa tai osaa internettiä selata ja tälle palstalle kirjoittaa. Eihän heillä edes ole vanhainkodeissa tietokoneita käytössä kun siellähän he jo asuvat kun ovat niin vanhoja! Vaikka vuonna 1961 syntynyt ihminen on jo 6-vuotias, siis hirveän vanha!
Olen syntynyt 1958 ja olen kayttänyt tietokonetta yli 20 vuotta. Äitini, joka oli syntynyt 1935, osasi myös käyttää tietokonetta ja oli koko ikänsä toimistotyössä, jossa myös käytti tietokonetta päivittäin.
Tutkimusten mukaan yli 75% eläkeläisistä osaa käyttää ainakin välttävästi tietokonetta (sähköposti, jne.)
Olen koodannut verkkosivuja ja käyttänyt Adoben piirrustusohjelmia, bloggaan, jne. Kaiken tämän olen opetellut itse.
Vanhainkotiin ei mennä 60-vuotiaana. 60-vuotiaalla voi olla vielä 30 vuotta elinaikaa jäljellä, jos elää 90-vuotiaaksi. Ei 'vanhan' tarvitse kiikkustuolissa odottaa kuolemaa, vaan eläkeellä on mahdollisuus harrastaa vaikka mitä ja monille netin selailu tuo päiviin täytettä ja pitää aivot virkeinä.
Toki 16 vuotiaan mielestä 60 v. on 'hirveän' vanha, niin 16 vuotiaskin on vanhan mielestä vielä ihan lapsi, jonka ei pitäisi olla netissä liikaa, vaan mennä ulos ystävien kanssa ja harrastaa liikuntaa.
Minäkin jo 12 vuotta. Kun aloitin oli verkkopankki semmoinen että kaikki viite- ja tilinumerot piti näppäillä - ei ollut vielä e-laskutusta. Pelon tunne oli melko turha.
Olen syntynyt -55 ja olen kayttänyt tietokonetta vuodesta 1976. Tiedot syötettiin reikänauhalle ja -kortille ja pilvistä, usbeista, ssdstä ym. ym. ei tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Terveyssiteet olivat kammottavia. Sellainen kuminauha (sidevyö) oli vyötärön ympäri (vähän kuin twist- nauha) ja itse side oli sideharson sisällä jokin valkoinen itse side. Siinä sideharsossa oli pitkät päät, jotka sidottiin siihen kuminauhaan kiinni.
Ne siteet olivat paksuja, eivätkä siltikään hirveän imukykyisiä. Niiden kanssa piti mieluummin hametta kuin pitkiä housuja, koska tuntui, että ne pullottavat housuissa. Tai sitten piti yrittää joku pitkä villatakki päällä olla ja sillä peitellä takamustaan.
Peruskoulusta vielä. Aloitin koulunkäynnin peruskoulussa 1970. Joissakin kunnissa oli peruskoulukokeilu ennen varsinaisen peruskoulun tuloa.
Englanti alkoi kolmosella ja odotin aina kärsimättömänä tunteja, että pääsi kirjaan liimailemaan tarroja (dog, cat jne).
Nutella tuli kauppoihin pienissä annoskupeissa. Ruskeiden tikkareiden kavereina myös vihreät ja punaiset. Karmean atsoväriset Hobo-toffeet, Chewitsit, Tosca napit ja Siesta patukat (voi mihin katositte?). Pennin nallekarkit ja viiden pennin karkkiaskit. Ensimmäiset jukurtit makuina mansikka, mustikka ja pähkinä.
Ulkona ei koskaan käyty syömässä, mutta grilliltä sai hampurilaisen ehkä pari kertaa vuodessa. Iskän kesäloman kunniaksi ostettiin limukkakori, josta pullon sai kuitenkin ottaa vain saunapäivinä eli kesti paljon pidempään kuin kesäloma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ne kahden palan tyynypurkat oli hyviä.
Äitini osti näitä suuren pussillisen, hänen mukaansa siinä oli sata purkkapakkausta. Söin ne kavereiden kanssa yhden päivän aikana! Heti, kn maku väheni, niin otettiin uudet purkat. Selkäsaunahan siitä tuli. Itse piti hakea vitsa puusta.
Kerrankin kun pääsitte oikein kunnolla hyvän makuun, niin siitä rangaistiin.
Vierailija kirjoitti:
Pääministerit, puheniehet ja presidentit oli arvokkaita. Ei mollanneet vanhuksia.
Eivätkä esitelleet yksityiselämäänsä julkisesti.
Telkkarista Veijareita ja Pyhimyksiä (tosi jännä) ja Viidakkotohtori.
Joskus kun olin flunssassa yksin kotona, niin viihdykkeeksi kelpasi televisiosta vaikka Patakakkonen tai Terveysruutu.
Päivällä ei juurikaan ohjelmaa tullut. Joskus näytettiin Mustaa oria, se oli ihana ohjelma. Juoksin aina koulusta kotiin iltapäivällä, että ehdin nähdä sen.
Ja tosiaan kukaan ei ollut flunssaista lasta kotona paapomassa. Uskoisin kuitenkin, että jos olisi ollut tosi kova tauti, niin ehkä sitten. Pienemmissä vaivoissa sai pärjätä itse ja niin sitä pärjättiinkin. Pystyin kuitenkin soittamaan äidin työpaikalle, jos oli tarvetta ja hän soitti välillä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla ruokakin oli parempaa kirjoitti:
Muistan 1960-luvun lopulta juhlaruuat, joita ei enää näy missään. Esimerkiksi frettipaistin, jota äiti laittoi pari-kolme kertaa vuodessa. Ne päivälliset olivat kyllä vuoden kohokohtia, ihan joulun veroisia. Törmäsin jossain Vauva av:n ketjussa reseptiin ja vanhat muistot nousivat elävinä mieleen.
Nykyään ei näy frettiä markettien lihahyllyissä, en tiedä, jos jostain erikoiskaupasta löytyisi.
Resepti on helppo, vaikka hiukan aikaahan tuon valmistaminen veisi. Suurin ongelma taitaa olla löytää frettiä jostain.
”Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat ruskistuneen paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.”
Fretti!!! Ei kai oikeasti kukaan syö frettiä!! Hyi olkoon!!
Provo tuo on! Ikinä kuullutkaan fretin, tai muunkaan sen sukuisen syönnistä :D
Reseptiä nyt alettu jakaa netissä, mokomat hevostelijat.
Suomessahan Frettien sijasta syötiin enemmänkin oravia. Etenkin pulskat mäntyoravat olivat suurta herkkua 60-luvulla, hännistä tehtiin pölyhuiskia.
Miksi laamapaidoissa oli aina liian lyhyet hihat ja miksi ne olivat liian lyhyitä, että alaselkä jäi aina paljaaksi?
Meillä taas luokkaretket kohdistui joko Turkuun, tai Helsinkiin, Tampereen seudulla kun asuttiin. Kansakoulun neljännellä ensimmäisellä luokkaretkellä tosin vain Hämeenlinnaan. Silloinkin viides ja kuudesluokkalaiset pääsi Turkuun ja Helsinkiin, mutta minä pääsin niihin vasta keskikoulun ylemmillä luokilla, kun keskikouluun mentiin jo neljänneltä. Tai no siinä vaiheessahan koulu oli jo vaihtunut peruskouluksi, kun keskikoulun kolmannelta mentiin peruskoulun kahdeksannelle luokalle.
Juu ja kyllähän viinakset jo sitten peruskoulun ysillä kuului kuvaan luokkaretkillä, mutta ei nyt sentään aivan 13-14 vuotiaina. Muistan jossain Korkeasaaren sillan alla väkisin vetäneeni jotain taskulämmintä Vermouth Biancoa, joka oli aivan saakelin pahaa. Oiskohan vuosi ollut 1978.