60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla ruokakin oli parempaa kirjoitti:
Muistan 1960-luvun lopulta juhlaruuat, joita ei enää näy missään. Esimerkiksi frettipaistin, jota äiti laittoi pari-kolme kertaa vuodessa. Ne päivälliset olivat kyllä vuoden kohokohtia, ihan joulun veroisia. Törmäsin jossain Vauva av:n ketjussa reseptiin ja vanhat muistot nousivat elävinä mieleen.
Nykyään ei näy frettiä markettien lihahyllyissä, en tiedä, jos jostain erikoiskaupasta löytyisi.
Resepti on helppo, vaikka hiukan aikaahan tuon valmistaminen veisi. Suurin ongelma taitaa olla löytää frettiä jostain.
”Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat ruskistuneen paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.”
Fretti!!! Ei kai oikeasti kukaan syö frettiä!! Hyi olkoon!!
Provo tuo on! Ikinä kuullutkaan fretin, tai muunkaan sen sukuisen syönnistä :D
Reseptiä nyt alettu jakaa netissä, mokomat hevostelijat.
Suomessahan Frettien sijasta syötiin enemmänkin oravia. Etenkin pulskat mäntyoravat olivat suurta herkkua 60-luvulla, hännistä tehtiin pölyhuiskia.
Emme tuolloin enää kuitenkaan käyttäneet oravannahkoja maksuvälineinä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi laamapaidoissa oli aina liian lyhyet hihat ja miksi ne olivat liian lyhyitä, että alaselkä jäi aina paljaaksi?
Sulla on ollut vaan liian pientä kokoa ne laamapaidat.
Talonmiehet kuuluivat kerrostalojen vakiokalustukseen. Ei tarvinnut soittaa mihinkään huoltoyhtiöön jos tarvitsi apua. Jotkut talonmiehet olivat pelottavia, pitivät pihan lapsille kuria.
Veljeni kanssa vietiin paperinkeräyspaperia jollekin miehelle, joka maksoi niistä jonkin pienen summan. Mies oli pelottava ja vihainen enkä olisi halunnut mennä viemään papereita, mutta rahan himo voitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ollenkaan ADHD ja keskittymishäiriöisiä lapsia.
Silloin oli vain kauhukakaroita ja ylivillejä lapsia.Kyllä oli, heitä kutsuttiin MBD-lapsiksi.
Ja vielä ennen sitä oli apukoululaisia.
Vaaleanpunaiset aluskerrastot. Hihaton tai pikkuhihallinen aluspaita, ehkä pitsikoristeita tai sitten vain pieni rusetti paidan edustassa koristeena. . Pikkulahkeelliset alushousut, joskus pidemmätkin lahkeet.
Puuvillaiset, lämpimät ja mukavat päällä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena jos saatiin kortteja mummilta, tädeiltä, serkuiltaym niin tittelinä oli kauniisti tekstattuna "Pikku-Neiti" tai "Pikku-Herra" . Jos joulukortti tuli koko perheelle niin siinä luki usein"Herrasväki" +sukunimi. Käyttääkö noita enää kukaan?
Jos kirjoitti jollekulle aikuiselle ihmiselle, niin kuoressa oli pakko olla joku titteli, esimerkiksi Rouva Maija Meikäläinen. Äiti sai kerran hirveän hepulin, kun olin kirjoittanut kuoreen pelkän nimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi laamapaidoissa oli aina liian lyhyet hihat ja miksi ne olivat liian lyhyitä, että alaselkä jäi aina paljaaksi?
Sulla on ollut vaan liian pientä kokoa ne laamapaidat.
kasvuikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena jos saatiin kortteja mummilta, tädeiltä, serkuiltaym niin tittelinä oli kauniisti tekstattuna "Pikku-Neiti" tai "Pikku-Herra" . Jos joulukortti tuli koko perheelle niin siinä luki usein"Herrasväki" +sukunimi. Käyttääkö noita enää kukaan?
Jos kirjoitti jollekulle aikuiselle ihmiselle, niin kuoressa oli pakko olla joku titteli, esimerkiksi Rouva Maija Meikäläinen. Äiti sai kerran hirveän hepulin, kun olin kirjoittanut kuoreen pelkän nimen.
Meillä kirjoitettiin:
Herra Matti Meikäläinen perh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveyssiteiden ostaminen R-kioskilta oli hämillinen tapahtuma.
Asiakas yritti mahdollisimman hiljaisella äänellä, ettei jonossa takana olevat kuulleet, sanoa myyjälle ostavansa paketin terveyssiteitä.
Myyjä nyökkäsi ymmärtäväisen merkitsevä katse silmissään ja sujautti tiskin alla sidepaketin ruskeaan paperipussiin.
Sitten asiakas, maksettuaan ostoksen, livahti nopeasti pois tunkien sidepussia kassiinsa.Niin hävettävää oli terveyssiteiden osto 70-luvulla.
70-luvulla ei ollut kauppoja tai apteekkeja joista noita kait sai myös?
Voi kulta, oli tietysti. Ja ihan siinä maaseudun kyläpuodissakin niitä myytiin. Mutta kun se siteiden ostaminen oli niin hävettävä juttu, taktikoitiin, että ehkäpä illalla R-kioskista ostaminen oli anonyymimpaa.
Miksi kirjoitat noin typerästi "Voi kulta". Todella alentuvaa.
Tyttö 16v kirjoitti:
Oikeastiko joku muistaa niin vanhoja aikoja kuin 1960-luvun saati että niin vanhat ihmiset kuin sillä vuosikymmenellä syntyneet osaisivat käyttää tietokoneita? Hehän olivat jo niin vanhoja kun tietokoneet keksittiin, että he eivät taatusti uskaltaneet edes koskea niihin saati opetella niiden käyttöä! Eikä sillä vuosikymmenellä syntyneet enää jaksa tai osaa internettiä selata ja tälle palstalle kirjoittaa. Eihän heillä edes ole vanhainkodeissa tietokoneita käytössä kun siellähän he jo asuvat kun ovat niin vanhoja! Vaikka vuonna 1961 syntynyt ihminen on jo 6-vuotias, siis hirveän vanha!
Isäni on syntynyt 1930-luvulla, ja käyttelee kyllä tietokonetta, hoitaa pankkiasiat ja muut sellaiset netissä ja on ollut Facebookissa varmaan sen alkumetreiltä alkaen. Ei asu vanhainkodissa, vaan äitini kanssa kotonansa.
Minä olen syntynyt 1965 ja jo lukiossa 80-luvun alkupuolella opiskelin ATK:ta ja opeteltiin ohjelmointia. Minusta tuollaiset 16-kesäiset ovat pelkkiä kakaroita ja tuntuu oudolta, että 50-luvulla syntyneet jäävät jo eläkkeelle, hehän ovat niin nuoria vielä. Vasta 8-kymppiset alkavat tuntua vanhoilta.
Ensimmäiset tietokoneet muuten keksittiin maailmalla jo 40-luvulla, Suomessa 1950-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi laamapaidoissa oli aina liian lyhyet hihat ja miksi ne olivat liian lyhyitä, että alaselkä jäi aina paljaaksi?
Siksi,
etteivät laamaparat kompastuisi liian pitkiin paitoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi laamapaidoissa oli aina liian lyhyet hihat ja miksi ne olivat liian lyhyitä, että alaselkä jäi aina paljaaksi?
Sulla on ollut vaan liian pientä kokoa ne laamapaidat.
kasvuikä?
Niin mitä kasvuiästä? Pitäähän niitä vaatteita uusia eikä mennä koko lapsuutta samalla paidalla tmv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena jos saatiin kortteja mummilta, tädeiltä, serkuiltaym niin tittelinä oli kauniisti tekstattuna "Pikku-Neiti" tai "Pikku-Herra" . Jos joulukortti tuli koko perheelle niin siinä luki usein"Herrasväki" +sukunimi. Käyttääkö noita enää kukaan?
Jos kirjoitti jollekulle aikuiselle ihmiselle, niin kuoressa oli pakko olla joku titteli, esimerkiksi Rouva Maija Meikäläinen. Äiti sai kerran hirveän hepulin, kun olin kirjoittanut kuoreen pelkän nimen.
Minäkin kirjoittaessani kavereille laitoin nimen eteen esim: neiti, pikku-neiti, herra, nuori herra. Aikuisille en kirjoitellutkaan.
Sitten joskus kirjoitin nimen eteen huvikseni jonkun hienon kuuloisen tittelin.
Toimitusjohtaja (todellisuudessa työmies)
Lääketieteen tohtori (todellisuudessa sähköasentaja)
Diplomi-insinööri ( todellisuudessa toimistoapulainen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi laamapaidoissa oli aina liian lyhyet hihat ja miksi ne olivat liian lyhyitä, että alaselkä jäi aina paljaaksi?
Sulla on ollut vaan liian pientä kokoa ne laamapaidat.
kasvuikä?
Niin mitä kasvuiästä? Pitäähän niitä vaatteita uusia eikä mennä koko lapsuutta samalla paidalla tmv.
kasvupyrähdys, ei aina ehdi saada uutta paitaa
lapsena tuntui että ne olivat aina liian lyhyitä
koska eiväthän ne oikeasti olleet
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
No voi hellanlettas pientä.
Mikä hinku joillakin on kirjoittaa näin vastenmielisesti tänne.
Vierailija kirjoitti:
Autoja oli silloin vaikka minkå värisiä ja muotoisia. Miksi lähes kaikki autot on nykyisin valkoisia, harmaita ja ruskeita.
Ei ole enää kivoja värejä.
Joo, meilläkin ensimmäinen auto oranssi kuplavolkkari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikko luin ja ne veti aina inkiväärilimua...
Oli sopivasti jänniä😁Minusta he joivat inkivääriolutta?
Minä pidin enemmän Salaisuuksien - sarjasta, taitaa vielä kirjahyllystä löytyäkin Salaisuuksien linna. Pidin myös Etsiväkaksosista, Koko kaupungin Vinskistä, Loten ja Liisin salaisuudesta. Nämä olivat omia kirjoja ja siksi muistan nimet. Käytimme paljon kirjastoa ja mikä ihanampaa, kun heittäytyä sängylle lukemaan merkkaripussin (markalla sai 10 kpl) tai Roope Ankan kolikoiden kanssa ennenkuin vanhemmat tuli töistä.
Lisen ja Lotten salaisuus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikun veitsellä ne lähti, ainakin Kultapossusta.
:D:);) Niin noh, veitselläkin, ja olihan se kultapossu mullakin, olin jo silloin monen pankin asiakas:D pienestä pitäen.
Mulla oli 70- luvun alkupuolella peikko-säästölipas, en muista oliko osuus- vai säästöpankista saatu. Sillä oli litteä, hiukan pelottava naama ja takana karkea lyhyt tukka. Kolikkoaukko oli sen takaraivolla.
Muistan kun naapurin tytön kanssa rahapulassa laitoimme laastaria veitsen kärkeen ja sillä ongimme rahaa ulos. Muistan erityisesti huonon omantunnon, olihan sellainen melkein rikollista, vaikka rahat olikin omia säästöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko Bonanza-sarjan tunnarin: Ti ti tititidii dii..ja kartan joka syttyy palamaan. Michael Landon -vainaa esitti Joe Cartwrightia. Myöhemmin Pieni talo preerialla-ällötyksessä Charles Ingallsia.
Perheen isäntä komensi poikia "pää kiinni", siinä kohtaa aina hymyili tämä Michael Landon.
Tämä sarja oli Perhe on pahin. Ihana sarja. Landon hymyilijä ei ollut vaan Carrol O' Connor. Haukun kohde Läskipää on ohjannut sittemmin paljon ohjelmia.
Sekoitat kaksi sarjaa. Michael Landon oli Bonanza- sarjassa. Carrol O'Connor oli sarjassa Perhe on pahin.
Saattoi olla syy puuvillassa, joka kutistuu pesujen myötä.