60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Silloin myytiin myös suklaapäällysteisiä vohvelipaloja isossa muovipussissa. Ne oli ihania maidon kanssa
Oliko ne nimeltään Taffis tms?
Pidettiin hattuja ympäri vuoden.
Kun kaikki sukulaisperheet olivat saaneet hankittua sen ensimmäisen mustavalko-TV:n. oli meillä serkuslapsilla iso pulma: miten ne kaikki TV:ssä näkyvät ihmiset olivat voineet mahtua sinne TV-laatikkoon, vain sellaista pientä johtoa pitkin? :)
Rymd mehu. Mummini teki vihreätä Rymd mehua isoon saaviin. Muistan sen maun vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Retu-kengät oli ainakin valkopohjaiset ja se kangasosuus oli samettia.
Pohjat oli kyllä tummat.
Isäni oli Nokialla töissä ja hän toi meille lapsille oman firman kumitossuja ja saappaita. Muistan että sain ensimmäiset oikeat nahkakengät vasta 16-vuotiaana, siihen asti oli pärjättävä Retu-kengillä, tennareilla ja Hai- tai Partio-saappailla.
Vierailija kirjoitti:
Ei tunnettu sanaa stressi edes maataloissa joissa kesällä oli todella kiirettä. Kaikilla oli aikaa silloin. Eikä mitään psykologeja vielä ollut. Meille tuli keskikoulussa koulupsykologi joskus 70 luvun puolivälissä. Luokanvalvoja ilmoitti että keskiviikkoisin iltapäivällä on koulupsykologin vastaanotto ja sinne saa mennä jos on tarvetta. Arvatkaa kuinka moni meni? 😁
Kun meidän oppikouluun oli palkatttu koulupsykologi, kysyi luokan koiranleuka (josta sittemmin tuli näyttelijä-laulaja) luokanvalvojalta, että "onko hän sievä?" Luokanvalvoja vihjaisi että kannattaa käydä itse vastaanotolla kattomassa onko hän sievä!
Matkustin 11-vuotiaana v 1972 yksin ruotsinlaivalla Helsingistä Tukholmaan. Äiti oli ostanut paikan mulle hienosta ykkösluokan hytistä jossa oli ikkuna. Äiti saattoi laivan sisäälle asti, ja hytin tarkastettuamme hän tuli mukaan varaamaan mulle paikan seisovasta pöydästä. Syötyäni monta katkarapu-annosta oli vähän otettava raitista ilmaa ja myöhemmin illalla suuntasin sitten yökerhoon... Perillä Tukolmassa oli sitten äitini siskon mies vastassa.
Vierailija kirjoitti:
Triffidien kapina pelotti hirveästi ja se palkoelokuva, en muista sen nimeä. Luin myös Vampirella, Shokki ja Kauhu-lehtiä ja taas pelotti. :)
Palkoleffa oli nimeltään Varastetut Ihmiset, itsekin pelkäsin ihan saamaristi.
Muistan elokuvan joka tapahtui jossain meren äärellä, saarelle jonkin näköiseen linnakkeeseen oli tie jolle päänäyttelijät jäivät jumiin nousuveden aikaan autollaan. En ole löytänyt leffaa ja olen unohtanut sen nimen, oli joku jenkkileffa kai.
Vessoissa oli sellaiset lukot että se oven kahva nostettiin ylöspäin ja niin ovi meni lukkoon. Onko niitä vielä missä?
Kaikki otti kakkoseen, koska ei ollut spärdereitä
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikki sukulaisperheet olivat saaneet hankittua sen ensimmäisen mustavalko-TV:n. oli meillä serkuslapsilla iso pulma: miten ne kaikki TV:ssä näkyvät ihmiset olivat voineet mahtua sinne TV-laatikkoon, vain sellaista pientä johtoa pitkin? :)
Ei vissiin fiksuin suku teillä? Elohopea myrkytyksiä oli paljon tuohon aikaan raskausaikana?
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki makeiset voivatkaan olla niin mauttomia nykyisin. Geishapatukat lapsuudessani olivat eri planeetalta kuin nykyään. Niissä olivat paksut, pulleat tyynyt, täynnä ihanaa mössöä. Patukoissa oli foliokääre, vaaleanpunaisen päällyspaperin sisällä. Purukumeissa oli makua,joka kesti koko päivän. Ja ne jäätelöt.
Et voi olla noin pöljä. Se johtuu sun makuaistin hekentymisestä/ muuttumisesta. Lapsena kaikki uudet maut tuntuu "vahvoilta".
Yritä nyt edes
Ai tämmöinen ketju! Olen syntynyt 1962 ja asuimme Hgissä Kasarmintorilla kun olin lapsi. Vaatteet ostettiin Beaver’sistä Mariankadulla tai Vuorikadun Mic Macista. Myöhemmin Albert Järvinen avasi farkkukaupan Liisankadulle. Kruununhaka oli silloin kaikkein makein paikka asua, siellä oli kaikki makeimmat kaupat ja makeimmat tyypit. Kävin itse ruotsinkielistä Norssia Tähtitorninmäen kupeessa ja minusta se oli ihan dirka mesta ja kaikki tyypit siellä oli dorkia. Hengasinkin Krunassa parin luokkalaiseni tytön kanssa.
Kun olimme jotain 12-13 vuotiaita kaikilla piti olla seuraavat vaatteet: beaversin tai micmacin bootcut-farkut, samojen merkkien farkkurotsit tai baseball-takit, joissa valkoista keinonahkaa tms hihat ja värillistä huopaa muut osat. Kesällä hupparit ja teepaitoja. Jalassa oli converset (all starsit ilman nilkkaa) tai puukengät ja talvella sellaiset pitkävartiset mustat nahkasaappaat. Puukengät oli ihan must, niitä oli kaikilla. Farkkujen takataskussa piti olla kahvallinen kampa ja toisessa taskussa hkl:n bussikortti koululaisille (joka kertoi et olet lähiöstä ja KOVIS). Kaikki poltti punaista mallua ja kovimmat bändit oli Hurriganes, T-Rex ja Status Quo. Mun pikkuveli diggasi Kissiä ja kuului Kiss-Armyyn, jonka hopeinen baseball takki sillä oli about 1976.
Hengattiin paljon Rolssissa ja kesäisin Lintsin discossa. Meidän kotia vastapäätä avasi 1976 Frisco Disco, stadin eka limudisco, joka oli hetken suosittu.
Minun sisko on syntynyt 1960 ja hän pyöri ihan erilaisissa porukoissa jet set -tyyppien kanssa mm HSS:llä ja muualla.
Toyota Timangi jota markkinoitiin nuorten autoksi 70-luvulla. Muistan mainoksen jossa laulettiin: "Mojova Tojota tonni... Saat sen prätkää halvemmalla.."
En tiedä, pitäisikö minun kirjoittaa tähän ketjuun, olen syntynyt 1970. Olen teihin nähden pentu, mutta esim. 1975-syntyneisiin nähden tunnen itseni enemmän kuuskytlukulaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, pitäisikö minun kirjoittaa tähän ketjuun, olen syntynyt 1970. Olen teihin nähden pentu, mutta esim. 1975-syntyneisiin nähden tunnen itseni enemmän kuuskytlukulaiseksi.
Voit ihan hyvin valehdella meille että olet syntynyt v. 1969 ja kaikki uskovat.
Valkoiset polvisukat ja ne tietynlaiset remmikengät niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Retu-kengät oli ainakin valkopohjaiset ja se kangasosuus oli samettia.
Pohjat oli kyllä tummat.
Isäni oli Nokialla töissä ja hän toi meille lapsille oman firman kumitossuja ja saappaita. Muistan että sain ensimmäiset oikeat nahkakengät vasta 16-vuotiaana, siihen asti oli pärjättävä Retu-kengillä, tennareilla ja Hai- tai Partio-saappailla.
Meillä päin oli ylä-asteella muotia nokian mustan kumisaappaat, varret piti vaan taittaa kaksinkerroin. Vm. 68
Miten kaikki makeiset voivatkaan olla niin mauttomia nykyisin. Geishapatukat lapsuudessani olivat eri planeetalta kuin nykyään. Niissä olivat paksut, pulleat tyynyt, täynnä ihanaa mössöä. Patukoissa oli foliokääre, vaaleanpunaisen päällyspaperin sisällä. Purukumeissa oli makua,joka kesti koko päivän. Ja ne jäätelöt.