60-luvulla syntyneet, muistoja!

Itse muistan että 70-luvulla pelattiin paljon lautapelejä, esim Monopolia ja Afrikan tähteä. Pelasitteko te?

Olen kasvanut 70 luvulla. Oli hienoa vapaata aikaa, ulkona oltiin aina. EI olleet lähi itäläiset myymässä huumeita lapsille niin kuin nyt.

Sen Muistan, että papernukeilla leikittiin 70-luvulla. Seura ja Apu -lehdessä niitä oli. Missit olivat suosittuja paperinukkeja

Miss Suomi kisat olivat muutenkin kova sana 70-luvulla, niitä katsottiin. Ja Euroviisut tietysti. Eikä kanavia telkkarista ollut kuin 2 - kaikki katsoivat samoja ohjelmia. Telkkariohjelmat alkoivat vasta joskus iltapäivällä myöhään ja loppuivat ennen puolta yötä

70- ja 80-luku oli turvallista ja onnellista aikaa kasvaa lapsuus ja nuoruus.

kerättiin tulitikkuaskien etikettejä ja jätskitikkuja, cocispullon korkeissa sisäp. luki vitsi, oli tikkareita joissa oli toisella puolella pojan ja toisella tytön nimi. oli musta-oranssi kumitossut.

Sanomalehdissä alkoi olla värikuvia 70 luvun lopulla ja se oli aivan ihmettä ja kehityksen huippu. Elettiin huippu modernissa maailmassa.

Meillä oli pitkään mustavalkotelevisio ja siihen edullisempi tv-lupa. Kun saatiin vihdoin väritelevisio, niin olihan se erilaista. Televisiota katsottiinkin ahkerasti, vanhemmat katsoivat aina puoli 9 uutiset ja lauantaisin lotto. Eikä ollut kaukosäätimiä, joten kanavalta toiselle ei tullut hypittyä niinkuin nykyään.

Ensimmäisistä kesätyöviikoistani sain palkan käteisenä, tilipussi oli olevinaan hirveän paksu ja se käytiin viimeisenä työpäivänä hakemassa Porin Finlaysonin pääkonttorista ja siellä oli vielä silloin käteistä kassassa. Tunnelma oli juhlava. Oli joskus siinä 1970-luvun puolivälin jälkeen.

Sittemmin täytyikin työntantajalle antaa pankkitilin numero ja tili maksettiin siitä lähtien suoraan sinne. Ei ollut yhtä hauskaa.

Lähikaupan pihalla oli japanilaismies esittelemässä Coca Cola -jojotemppuja. Muistaakseni antoi ilmaiset cokispullot ja jojot minulle ja parille samanikäiselle kaverille. Kesät tuntuivat jatkuvan ikuisesti. Uimarannalle mentiin isona lapsikatraana ja mukana oli tietysti Rymd-mehua janojuomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan päiväkerhossa puhuttiin avoimesti n€€kerilapsista, eikä kukaan kutsunut rasistiksi.

Toki näin ja niin kutsuimme mekin, eikä siinä mitään ihmeellistä ole, se kun oli ajan tapa. Emmehän silloin ymmärtäneet, että se loukkaa tummaihoisia.

Toivottavasti et tarkoittanut kirjoituksellasi sitä, että nykyäänkin pitäisi saada heitä sillä nimellä kutsua, saamatta rasistin leimaa?

No en toki usko, että sinä sitä tarkoitit ja hyvä niin, sillä onneksi ihmiskunta kehittyy, eikä jäädä junnaamaan paikoilleen, muutenhan kuvittelisimme elävämme pannukakun päällä ja kaikki vähänkin kummallisemmat naiset poltettaisiin noitina.

Aika hämmentävää, että tämä kommentti sai huomattavasti enemmän ala- kuin yläpeukkuja. Ei kai se nyt kuitenkaan sitä tarkoita, että valtaosa 60-luvulla syntyneistä on sitä mieltä, että n-sanaa pitäisi saada vieläkin käyttää? Minä tunnen vain yhden ihmisen, jonka mielestä n-sanan käyttö on edelleenkinok ja hän on 85-vuotias dementoitunut isäni.

Käyttäväthän afrikkalaiset itsekin sitä sanaa itsestään. Miksi se on ok, mutta meidän täytyy keksiä kiertoilmauksia.

saahan ny itteään kutsu vaikka miksi, toisten haukkuminen on väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhulla muistan kevaitä ja kesiä 70 ja 80-luvuilla. Meillä rakennettiin silloin paljon, joten myimme puuta ja tarvitsimme itse rakennuspuuta.

  Keväisin koulun jälkeen menimme istuttamaan kuusen- tai männyntaimia maillemme, joissa oli juuri ollut mahtavat aukkohakkuut. Tätä hupia riitti kolmisen viikkoa  joka kevät.  Juhannuksen jälkeen heinän seivästystä pari viikkoa ja sen jälkeen tietysti heinän korjuu latoihin.  Muita oheistöitä olivat karjanhoito, aitojen tekeminen ja niiden korjaaminen, kasvimaan hoito, polttopuusavotta jne muut maalaistalon työt ja lisäksi meille tytöille myös kaikki sisätyöt ruoanlaittoineen, leipomisineen ja siivouksineen.

  Vihasin maalaistalon elämää jo silloin. Oli helpotus kun koulu alkoi ja pääsi "lepäämään" edes kahdeksaksi tunniksi. Koulun jälkeenhän odottivat taas karjahommat ja muut työt. Läksyt luettiin iltamyöhään tai aamulla linikassa. Tosin tuo oli muidenkin maalaistalojen lapsien arkielämää.

  Never again.

  Tämä, hyvinkin tavallinen maalaistalon lasten ja nuorien kokemus on saanut kolme alapeukkua. Mitä ne tarkoittavat? "Ei, teillä ei ollut tällaista". "voi hitto, ei käy kateeksi" vai " Minusta tuo olisi ollut ihanne-elämää"?

Muistan että tätini oli katkera kun oli nuorena joutunut tekemään raskasta työtä, usein 12-15 tuntisia päivittäin.

Sitten hän tuli hienoksi kun elämä helpottui, talosta purettiin puulämmitysuuni, tilalle sähkölämmitys.

Kovin riehakkaita oltiin kun pidettiin hauskaa ja otettiin takaisin nuoruutta.

Ei kovin hauskaa ollut.  Ajatelkaa kun vesi kannettiin.  Toisaalta he osasivat arvostaa asioita eri tavoin kuin nykyään monet.

Meillä oli ihan kaikki mukavuudet kyllä mutta työpäivät olivat kyllä aamu viidestä iltakymmeneen. Meillä oli isä kuollut joten me penskat teimme äidin apuna mitä pystyimme. Ja joka vuosi pystyimme aina enemmän. Ihmeesti sitä muuten jaksoi jopa 11-vuotiaana heilua heinäpellollakin vielä kl. 21 aikaan seivästämässä. Tosin minun seivästäminen oli sellaista penskan rähjäämistä ja lähinnä tappisäkin juoksuttamista äidille ja minua vanhemmille sisaruksille. Rantasauna pantiin lämpiämään siinä puoli kymmeneltä ja puoli 12-aikaan romahdettiin sänkyyn. 

 Opiskeluaikaan 80-luvun lopussa eräs naisopettaja kyseli: Eikö se heinänteko ollut joskus edes vähän romanttista? Perhosia, auringonpaistetta, tuoreen heinän tuoksua...ja kahvitauko ihanine herkkuineen ja rattoisine puheineen.

 Me maalaistalojen perilliset päästimme kurkuistamme kumean murinan ja mulkoilimme jo vähän pahasti.

Kahvi piti viedä heinäpellolle.  Veli vilkaisi paheksuvasti kun en heti hokannut.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan vielä olemassa Mustan Parran yskänlääkettä?

On kyllä. Sitä myydään hyvin pienissä pulloissa, hintaa on parikymppiä / pullo.

Vierailija kirjoitti:

Abi 1983 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa outo kirjoitti:

Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo 

  En itsekään ollut koulussa mikään matemaattinen nero, mutta sinä olet vieläkin huonompi! 

   Laskepa nyt vaikka näin: 2020 miinus 1960. Siis tämä vuosi miinus vuosi 1960.

   Paljonko saat tulokseksi?  70? Hus siitä ottamaan yhteyttä heti matikan opettajaasi!

1960-luvun lapset joutuivat jäämään luokalle, jos eivät osanneet tuotakaan laskea. Tai ainakin saivat ehdot tai joutuivat apukouluun.

Vielä 1980-luvun alussa lukiossakin saattoi jäädä luokalle etenkin matematiikasta ja vieraista kielistä. Meidän lukioluokka koostui pitkän matematiikan opiskelijoista niin että 1. luokalla meitä oli 37 oppilasta ja kolmannen luokan keväällä enää 23 oppilasta. Meillä oli käytössä 2 viikon lukujärjestys, jossa matematiikkaa oli 8 tuntia tuona aikana. Se oli ennen mitään kurssimuotoista ja luokatonta lukiota, jolloin pääosa kirjoitti ylioppilaaksi yhdellä kertaa kolmen vuoden keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittivat ylioppilaiksi syksyllä.  Yo-kirjoituksissa oli 4 pakollista (matematiikka, äidinkieli, englanti, ruotsi) ja 2 vapaaehtoista ainetta (reaali ja 2. vieras kieli esim. saksa tai ranska).

Hmm. Minä kirjoitin v. 1984 ja minun pakolliset aineeni olivat äidinkieli, englanti, ruotsi ja reaali. Kaksi vapaaehtoista ainettani olivat saksa ja ranska, jotka molemmat kirjoitettin samana päivänä kuuden tunnin aikana. Matematiikka oli vapaaehtoinen aine, johtuiko siitä, että luin lyhyttä matikkaa? Kävin myös kurssimuotoista lukiota, meillä oli kokeilukoulu.

Minä kirjoitin Vaasasta samana vuonna, ja meilläkin oli kokeilulukio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi mä rakastin peruskoulun alaluokkien matikkaa. Just niitä joukko-oppeja, kun ympyröitiin joukkoja lyijykynällä tai puna-sini-kynällä.

En olekaan ainoa, jonka mielestä se oli ihanaa. Itse opiskelin sitä oppikoulun 1. luokalla eli nykyisen peruskoulun 5. luokkaa vastaavalla. Vielä tänäkään päivänä 50 vuotta myöhemmin en käsitä, mikä siinä oli joillekin niin vaikeaa.

MInä aloitin kansakoulun 1972 ja kyllä, jo ekalla luokalla joukko-oppia. Helppoahan se oli, mutta en edelleenkään ymmärrä, mitä merkitystä sillä "A unioni B" :llä oli

Leikittiin käpylehmillä. Lapsia ei huomioitu, eikä halailtu, ei edes puhuttu lapsille, paitsi jotain käskyjä. Ei rajoja, eikä rakkautta. Isovanhemmat näkivät lapset, se ei sopinut lasten vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

saahan ny itteään kutsu vaikka miksi, toisten haukkuminen on väärin

Mitäs haukkumista se on? Eivätkö he juuri ole ylpeitä ihonväristään, sanahan merkitsee mustaa eikä siinä ole mitään kielteistä. Luulisi että ihan OK. Varmaan jotkut hyveilijävalkoiset keksineet että sanan käyttö on "haukkumista".

Isoveli osti stereot joskus 1970-luvun alussa, joten kotiin alkoi ilmestyä vinyylilevyjä. Aika äkkiä oppi ettei levyjä sopinut käsitellä miten vain ja jättää sormenjälkiä raitoihin. Piti yrittää laittaa sormi siihen keskireikään ja ylettyä peukalolla levyn laitaan.

Levyjä piti myös usein puhdistaa samettisella palalla tai tarkoitusta varten ostetulla erikoisharjalla.

Minä olisin halunnut keräillä tarroja, mutta kirjakaupassa myytiin vain kukan muotoisia muovitarroja, jotka oli tarkoitettu kaakelien päälle. Sitten oli sellaiset peikkotarrat, jotka ihme kyllä sain liimata saunan pesuhuoneen laattoihin. Pen friend palvelun ulkomaalaiset kirjeystäväni lähettelivät mainostarroja ja se oli hienoa. Tämä 1970-luvulla. Sittemmin kun tuli Tiimarit tarroineen oli varmaan jo opiskelija, mutta ostin niitä ja liimailin kirjekuoriin.