60-luvulla syntyneet, muistoja!

Keskiolut. Muistan hämärästi kun osa oli innoissaan kun keppanaa alkoi saada kaupoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kaikki makeiset voivatkaan olla niin mauttomia nykyisin. Geishapatukat lapsuudessani olivat eri planeetalta kuin nykyään. Niissä olivat paksut, pulleat tyynyt, täynnä ihanaa mössöä. Patukoissa oli foliokääre, vaaleanpunaisen päällyspaperin sisällä. Purukumeissa oli makua,joka kesti koko päivän. Ja ne jäätelöt.

Et voi olla noin pöljä. Se johtuu sun makuaistin hekentymisestä/ muuttumisesta. Lapsena kaikki uudet maut tuntuu "vahvoilta".

Yritä nyt edes

Et voi olla noin pöljä, että uskot palmuöljyllä pilatun ja ulkomailla valmistetun makeisen olevan saman makuinen kuin 1960-luvulla Suomessa valmistetun. Kiss-kiss-karkkien resepti on muuttunut jo vuosia sitten ja nykyään voi vain ihmetellä, miksi niitä silloin aikoinaan etsittiin erikseen sekoituspussista.  Voi olla, että uudet maut tuntuivat lapsena vahvoilta, mutta me totuimme silloin niihin makuihin. Ei silloin ollut vielä olemassa näitä keinoaineita vaan toffee valmistettiin oikeasti kermasta ja sokerista eikä lorautettu esanssia massaan.

Vierailija kirjoitti:

Ai tämmöinen ketju! Olen syntynyt 1962 ja asuimme Hgissä Kasarmintorilla kun olin lapsi. Vaatteet ostettiin Beaver’sistä Mariankadulla tai Vuorikadun Mic Macista. Myöhemmin Albert Järvinen avasi farkkukaupan Liisankadulle. Kruununhaka oli silloin kaikkein makein paikka asua, siellä oli kaikki makeimmat kaupat ja makeimmat tyypit. Kävin itse ruotsinkielistä Norssia Tähtitorninmäen kupeessa ja minusta se oli ihan dirka mesta ja kaikki tyypit siellä oli dorkia. Hengasinkin Krunassa parin luokkalaiseni tytön kanssa.

Kun olimme jotain 12-13 vuotiaita kaikilla piti olla seuraavat vaatteet: beaversin tai micmacin bootcut-farkut, samojen merkkien farkkurotsit tai baseball-takit, joissa valkoista keinonahkaa tms hihat ja värillistä huopaa muut osat. Kesällä hupparit ja teepaitoja. Jalassa oli converset (all starsit ilman nilkkaa) tai puukengät ja talvella sellaiset pitkävartiset mustat nahkasaappaat. Puukengät oli ihan must, niitä oli kaikilla. Farkkujen takataskussa piti olla kahvallinen kampa ja toisessa taskussa hkl:n bussikortti koululaisille (joka kertoi et olet lähiöstä ja KOVIS). Kaikki poltti punaista mallua ja kovimmat bändit oli Hurriganes, T-Rex ja Status Quo. Mun pikkuveli diggasi Kissiä ja kuului Kiss-Armyyn, jonka hopeinen baseball takki sillä oli about 1976.

Hengattiin paljon Rolssissa ja kesäisin Lintsin discossa. Meidän kotia vastapäätä avasi 1976 Frisco Disco, stadin eka limudisco, joka oli hetken suosittu.

Minun sisko on syntynyt 1960 ja hän pyöri ihan erilaisissa porukoissa jet set -tyyppien kanssa mm HSS:llä ja muualla.

Elitte harvinaisessa kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retu-kengät oli ainakin valkopohjaiset ja se kangasosuus oli samettia.

Pohjat oli kyllä tummat.

Isäni oli Nokialla töissä ja hän toi meille lapsille oman firman kumitossuja ja saappaita. Muistan että sain ensimmäiset oikeat nahkakengät vasta 16-vuotiaana, siihen asti oli pärjättävä Retu-kengillä, tennareilla ja Hai- tai Partio-saappailla.

Meillä päin oli ylä-asteella muotia nokian mustan kumisaappaat, varret piti vaan taittaa kaksinkerroin. Vm. 68

Meillä taiteltiin -79 kun menin kouluun. Tytöt kirjoitti niihin varsiin SIG, kun pojat diggasi Rasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retu-kengät oli ainakin valkopohjaiset ja se kangasosuus oli samettia.

Pohjat oli kyllä tummat.

Isäni oli Nokialla töissä ja hän toi meille lapsille oman firman kumitossuja ja saappaita. Muistan että sain ensimmäiset oikeat nahkakengät vasta 16-vuotiaana, siihen asti oli pärjättävä Retu-kengillä, tennareilla ja Hai- tai Partio-saappailla.

Meillä päin oli ylä-asteella muotia nokian mustan kumisaappaat, varret piti vaan taittaa kaksinkerroin. Vm. 68

Meillä taiteltiin -79 kun menin kouluun. Tytöt kirjoitti niihin varsiin SIG, kun pojat diggasi Rasiaa.

Ratsiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Barbiet ja Skipperit olivat suosittuja. Minulla taisi olla jopa kaksi mustaihoista Barbia, toinen oli sairaanhoitaja Julia, TV-sarjan mukaan.

Barbien kilpailijoiksi tuli Sindyjä, niillä oli isompi pää ja vähemmän kurveja.

Minulla oli myös tosi iso prinsessanukke, jolla taisi olla tiara, ja satiinimekko. Sillä ei saanut leikkiä, kun se oli niin korea! Se istui kaapin päällä.

Kenny tuli muuten Barbien kaveriksi hieman myöhemmin. Mun ja naapurin likan barbileikeissä meidän nukkekavalkaadissa yksi ruman näköinen feikkibarbi sai miehen osan. Se oli sellainen rinnaton ja ruman näköinen isopäinen ja lyhyttukkainen, niin jouti miehen osaan.  Raskaana olevia Barbi-nukkeja ei vielä meidän aikana ollut, joten minä ja naapurin likka täytimme aina omatekemiemme äitiysmekkojen alle jotain pumpulia tai muita barbien pikkuvaatteita.

Mutta barbien korkkareita oli erivärisinä monia pareja, ja sandaalejakin oli korkeilla koroilla.

Korttipelejä pelasimme talvisin usein ja etenkin Musta-Pekka ja Perhe-pelikorttipeli oli naapurien ja omienkin sisarusteni kanssa hauskaa ajanvietettä.

Sitten muistaako kukaan Kirppu-peliä, jossa napin kokoisia nappuloita yritettiin saada purkkiin?

Muistan Kirppu-pelin! Oli kyllä köyhät leikit. Saimme joskus 70-luvulla Kimblen joululahjaksi. Se oli hieno!

Tarkoitatko Perheellä Hullunkurisia perheitä?

Entäs ne hullunkuriset kysymykset ja vastaukset, en nyt muista pelin oikeaa nimeä, sellaset isot kortit, ja  paljon kikateltiin niitä vastauksia?

"Voiko mielestäsi käyttää mustien sukkien kanssa valkoisia kumitossuja?" "Kyllä, sillä olen nähnyt Tauno Palonkin tekevän sillä tavalla."

Yksi vastaus oli "Vasta vuonna 1999", mikä tarkoitti joskus kaukana, kaukana tulevaisuudessa. Niisk, ihan tulee tippa silmään, koska vuoden -99 alkamisesta tulee jo 21 vuotta ensi keskiviikkona. Siis se on kaukana, kaukana menneisyydessä. *huokaus*

 Ja "Ah tämä tuli niin äkkiä, mutta jos kysyisit kahden kesken, vastaisin kyllä!" oli yksi vastauksista. Tosin isompana meitä rupesi naurattamaan enemmän ne kysymykset: "Paleletko nukkuessasi yhdellä viltillä?"

Korttipeli oli 77 kysymystä ja vastausta. Just pari päivää sitten mietin, että mistähän ko. kortit vielä voisi saada.

Tää 77 -versio on uudempi ja huonompi. Ainakin niistä oli sellainen uusittu myynnissä. Minulla on vanhan malliset, joista puhuttiin vain Kysymys - ja vastauskortteina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut 70 luvulla. Oli hienoa vapaata aikaa, ulkona oltiin aina. EI olleet lähi itäläiset myymässä huumeita lapsille niin kuin nyt.

No, jos kerran olet kasvanut 70-luvulla niin kuin minäkin, muistat varmaan, että imppaamisesta eli liimojen ja muiden liuottimien haistelusta puhuttiin paljon. Silloin kuin nykyisinkin väestössämme oli/on sitä ainesta, jonka pitää saada päänsä sekaisin tavalla tai toisella. Ei siinä muista maista tulleita tarvita, ihka omat pellavapäät löysivät imppaamisen "ilon" ihan itse. Ja vähän vanhemmat pössyttelivät pilveä, sitä on ollut vähintään 60-luvulta saakka.

Faktat kehiin, kiitos.

Kaikki lähiöt olivat olevinaan helvetin esikartanoita, joissa ei muuta tehtykään. Tai sitten kukaan ei tehnyt mitään.

Käyttäjä3895 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toreilla oli arpojen myyjiä. Palkinnot oli autojen konepeltien päällä. Jos hyvin kävi niin arvalla saattoi voittaa kamman ja jos oli todella hyvä tuuri niin ehkä herätyskellon. Muistan miten ne arvat revittiin päästä auki ja sieltä paljastui voitot tai "ei voittoa". Meidän suvussa monet voitti kampoja muttei sen enempää.

Muistan! Tämä arpa ei voita.

Se auto, jonka konepellillä palkinnot olivat, oli pääpalkinto. Ja kerran kävi niin että ukkini voitti sen auton arvalla! Se oli iso tapaus josta puhuttiin pitkään. Auto oli muistaakseni melko vaatimaton, monta vuotta vanha taunus, mutta kuitenkin.

Oikeasti? Eräs tuntemani tyyppi myi arpoja, ja piti vuosien ajan houkuttimena isoa nallekarhua. Sille ei edes ollut voittoarpaa. Lopulta hänen kaverinsa lahjoitti sen jollekulle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli tuolloin helppoa verrattuna nykyaikaan. Haikeudella muistelen.

Minulla on täysin päinvastainen kokemus, mutta synnyinkin 70-luvun alussa.

Miksi täältä poistui asiallinen kommentti?

Ohukaista ja paksukaista katottiin ja juku et oli kivoja. Mennään bussilla, perhe on pahin oli parhaimmistoa. Ekan rannekellon sain 1974 10-vuotiaana. Puhelin hommattiin muutamaa vuotta myöhemmin. Jos tarvi soittaa, mentiin rautatiekiskoilta haisevaan puhelinkoppiin tai lennättimeen. Oi niitä aikoja lauloi Päivi Paunu.

Vierailija kirjoitti:

Vessoissa oli sellaiset lukot että se oven kahva nostettiin ylöspäin ja niin ovi meni lukkoon. Onko niitä vielä missä?

Täältä löytyy. Kivitalo rakennettu 30-luvulla. Oli myös edellisessä 50-luvulla rakennetussa kämpässä. Sitä ennen 1900-luvun alussa rekeentussa oli oikein lukko jossa oli "puikulakahva".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vessoissa oli sellaiset lukot että se oven kahva nostettiin ylöspäin ja niin ovi meni lukkoon. Onko niitä vielä missä?

Täältä löytyy. Kivitalo rakennettu 30-luvulla. Oli myös edellisessä 50-luvulla rakennetussa kämpässä. Sitä ennen 1900-luvun alussa rekeentussa oli oikein lukko jossa oli "puikulakahva".

Rakennetussa, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retu-kengät oli ainakin valkopohjaiset ja se kangasosuus oli samettia.

Pohjat oli kyllä tummat.

Isäni oli Nokialla töissä ja hän toi meille lapsille oman firman kumitossuja ja saappaita. Muistan että sain ensimmäiset oikeat nahkakengät vasta 16-vuotiaana, siihen asti oli pärjättävä Retu-kengillä, tennareilla ja Hai- tai Partio-saappailla.

Meillä päin oli ylä-asteella muotia nokian mustan kumisaappaat, varret piti vaan taittaa kaksinkerroin. Vm. 68

Meillä taiteltiin -79 kun menin kouluun. Tytöt kirjoitti niihin varsiin SIG, kun pojat diggasi Rasiaa.

Enpä muista mitä omiin saappaisiin oli kirjoitettu, jotain kuitenkin. Sen muistan että sanomista saappaiden maksajan suunnasta tuli kun uudet kontiot nurinniskoin taittoi ja tussilla käännetyt varret ”koristeli”.

Vierailija kirjoitti:

Rymd mehu. Mummini teki vihreätä Rymd mehua isoon saaviin. Muistan sen maun vieläkin.

Minä muistan punaisen mansikka-Rymdin. Mökillä sitä juotiin, koska ne jauhepussit olivat helppoja ja kevyitä kuljettaa mukana. Ei siitä jano lähtenyt, koska minusta tuntui aina siltä, että se pikemminkin "tarttui" kurkkuun kuin lievitti janoa. Parasta janojuomaa sai Tropic-appelsiinimehukannusta, sen mausta tykkäsin tosi paljon. Nykyisin löydän saman maun Pirkka-sarjan omena-appelsiinimehutiivistepullosta.

Kansakouluun oli koulukypsyystesti. Jossain puutalossa oli pulpetit joissa täytettiin monisivuinen testipaperi, tyyliin piirrä, rastita, täydennä, ei tietenkään osattu lukea.

Lähikioskista sai sellaisia läpinäkyviä, mutta värillisiä teräväkärkisiä tikkunekkuja, joissa oli liikennemerkkitikku.

Kaverin kanssa kotona tehtiin omatekoisia karkkeja kuumasta sokerista ja manteleista. Joskus sokerista ja kermasta. Välillä poltettiin siinä touhussa itsemme.

Korvikset sain vasta 16-vuotiaana rippikoulun jälkeen, kun äitini oli tosi vanhanaikainen.

Finhitskasetit olivat kova juttu, vaikka osa biiseistä oli vanhusväestön jollotuksia, kuten Kankaan kaunis Katriina, mutta ne pystyi kelaamaan yli.

Miesten rintakarvat ja koipikarvatkin olivat ns. sexy-juttu.

Hevosharrastus ja -hulluus alkoivat nostaa päätään. Kateellisena seurasin kentänlaidalla, kun rikkaiden perheiden tytöt ratsastivat. Se oli jotain huimaa. Ratsastustunti maksoi tallista riippuen 3-6 markkaan omalla paikkakunnallani ja oli aivan sairaan kallista. Hevoskaipuutani ruokin Hevoshullu-lehdellä ja ostin isoja hevosjulisteita. Kaupoissa oli julistetelineitä, joissa julisteet olivat esillä. Niitä saattoi plarata, ja valita mieleisensä julisteen, joka oli siinä alhaalla lokerossa rullalla vastaavasti numeroituna. Kaupasta saattoi ostaa Ratsu-purkaa, jossa oli keräilykuva. Maaseudulla löytyi vielä kovapäisiä työhevosen jäänteitä, eläkeikäisiä muinaismuistoja, joilla käytiin ratsastamassa, välillä hengenlähtö lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rymd mehu. Mummini teki vihreätä Rymd mehua isoon saaviin. Muistan sen maun vieläkin.

Minä muistan punaisen mansikka-Rymdin. Mökillä sitä juotiin, koska ne jauhepussit olivat helppoja ja kevyitä kuljettaa mukana. Ei siitä jano lähtenyt, koska minusta tuntui aina siltä, että se pikemminkin "tarttui" kurkkuun kuin lievitti janoa. Parasta janojuomaa sai Tropic-appelsiinimehukannusta, sen mausta tykkäsin tosi paljon. Nykyisin löydän saman maun Pirkka-sarjan omena-appelsiinimehutiivistepullosta.

Tuo rymd oli kyllä aika kauheaa jos oikein muistan.

Koivulan perheen seikkailut Aapisessa!

Lasten oma Aapinen.

Vierailija kirjoitti:

Te kaupungin lapset, kertokaa mitä leipää se polakka oikein oli?  Meillä maalla ruisleipä ja otrarieska (ohraleipä) tehtiin itse ja erittäin harvoin ostettiin ranskanleipä vähän kuin herkuksi. 

 Myös 50-60-lukujen tyttökirjoissa joku leikkasi polakasta viipaleen ja laittoi hevoshalpaa päälle.

Josta tulikin mieleen mitä oli makkaraa oli hevoshalpa.?

Tiedän, että metwurstia tehdään hevosenlihasta, mutta minun lapsuudessani metwursti oli kallista ja jos leivän päälle joskus oli makkaraa, se oli tavallisesta lenkkimakkarasta kotona leikattuja siivuja. 

Hevoshalpa oli (on sitä vieläkin!) halvinta lenkkiä (ei ole enää niin edullista todellakaan). Silloin halvinta lihaa oli hevosenliha. Hevoshalpaa vielä ihan vähän halvempaa oli jätkänmakkara (se oli myös ohuempaa). Hevoshalpa on aika tummaa, saa värinsä juuri hevosenlihasta. Tätä ostettiin aina hallista n. 10 cm:n pätkä, puolikas ranskista ja puolikas maito. Sitten mentiin maauimalaan koko päiväksi. Vielä: Hevoshalpa on siis ns. 'pitkää lenkkiä' eli se on tiskissä kiekuralla ja ostetaan aina määrämitta. ;) Suosittelen lihansyöjien testattavaksi.  Hevosenlihaa oli myös suolalihana ja sitä ostettiin joskus 100 g erityistapauksissa, se oli aivan hirmuisen herkullista. Arvaattekin tietysti, että oltiin susiköyhiä eikä lihaa tai makkaraa saanut kuin ehkä kerran viikossa, siitäkin suurin osa meni isän lautaselle.

Ulkohuusissa talvella oli lämpimämpi istua jos joku oli ollut pitemmällä istunnolla ja istuin oli vielä siitä lämmin! Siksi mentiin pakkasella tiiviisti peräkkäin istunnolle.