60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Barbiet ja Skipperit olivat suosittuja. Minulla taisi olla jopa kaksi mustaihoista Barbia, toinen oli sairaanhoitaja Julia, TV-sarjan mukaan.
Barbien kilpailijoiksi tuli Sindyjä, niillä oli isompi pää ja vähemmän kurveja.
Minulla oli myös tosi iso prinsessanukke, jolla taisi olla tiara, ja satiinimekko. Sillä ei saanut leikkiä, kun se oli niin korea! Se istui kaapin päällä.
Kenny tuli muuten Barbien kaveriksi hieman myöhemmin. Mun ja naapurin likan barbileikeissä meidän nukkekavalkaadissa yksi ruman näköinen feikkibarbi sai miehen osan. Se oli sellainen rinnaton ja ruman näköinen isopäinen ja lyhyttukkainen, niin jouti miehen osaan. Raskaana olevia Barbi-nukkeja ei vielä meidän aikana ollut, joten minä ja naapurin likka täytimme aina omatekemiemme äitiysmekkojen alle jotain pumpulia tai muita barbien pikkuvaatteita.
Mutta barbien korkkareita oli erivärisinä monia pareja, ja sandaalejakin oli korkeilla koroilla.
Korttipelejä pelasimme talvisin usein ja etenkin Musta-Pekka ja Perhe-pelikorttipeli oli naapurien ja omienkin sisarusteni kanssa hauskaa ajanvietettä.
Sitten muistaako kukaan Kirppu-peliä, jossa napin kokoisia nappuloita yritettiin saada purkkiin?
Muistan Kirppu-pelin! Oli kyllä köyhät leikit. Saimme joskus 70-luvulla Kimblen joululahjaksi. Se oli hieno!
Tarkoitatko Perheellä Hullunkurisia perheitä?
Entäs ne hullunkuriset kysymykset ja vastaukset, en nyt muista pelin oikeaa nimeä, sellaset isot kortit, ja paljon kikateltiin niitä vastauksia?
"Voiko mielestäsi käyttää mustien sukkien kanssa valkoisia kumitossuja?" "Kyllä, sillä olen nähnyt Tauno Palonkin tekevän sillä tavalla."
Yksi vastaus oli "Vasta vuonna 1999", mikä tarkoitti joskus kaukana, kaukana tulevaisuudessa. Niisk, ihan tulee tippa silmään, koska vuoden -99 alkamisesta tulee jo 21 vuotta ensi keskiviikkona. Siis se on kaukana, kaukana menneisyydessä. *huokaus*
Ja "Ah tämä tuli niin äkkiä, mutta jos kysyisit kahden kesken, vastaisin kyllä!" oli yksi vastauksista. Tosin isompana meitä rupesi naurattamaan enemmän ne kysymykset: "Paleletko nukkuessasi yhdellä viltillä?"
Korttipeli oli 77 kysymystä ja vastausta. Just pari päivää sitten mietin, että mistähän ko. kortit vielä voisi saada.
77 kivaa kysymystä ja niihin vekkulit vastaukset
Tuotetta saatavilla rajoitettu erä
Hinta 4,29 €
Heti varastosta
Tuotteet lähetetään 1-4 arkipäivässä
Tuotetta enää muutamia kappaleita varastossa. Ole nopea!
Toimituskulut alk. 4,90 €Nouto myymälästä Tuontitukku Kalajoki: 0,00 €
https://www.tuontitukku.fi/tuote/pelikortti-77-kysymysta-hauskoja-kysym…
Retu-kengät oli ainakin valkopohjaiset ja se kangasosuus oli samettia.
Muistaako kukaan sellaista suomalaista sarjaa kuin Soittorasia, pääosassa oli Esko Roine. Se oli NIIN pelottava. Entä Kuuden miljoonan dollarin mies ja Bionic Woman?
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut 70 luvulla. Oli hienoa vapaata aikaa, ulkona oltiin aina. EI olleet lähi itäläiset myymässä huumeita lapsille niin kuin nyt.
No, jos kerran olet kasvanut 70-luvulla niin kuin minäkin, muistat varmaan, että imppaamisesta eli liimojen ja muiden liuottimien haistelusta puhuttiin paljon. Silloin kuin nykyisinkin väestössämme oli/on sitä ainesta, jonka pitää saada päänsä sekaisin tavalla tai toisella. Ei siinä muista maista tulleita tarvita, ihka omat pellavapäät löysivät imppaamisen "ilon" ihan itse. Ja vähän vanhemmat pössyttelivät pilveä, sitä on ollut vähintään 60-luvulta saakka.
Faktat kehiin, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan sellaista suomalaista sarjaa kuin Soittorasia, pääosassa oli Esko Roine. Se oli NIIN pelottava. Entä Kuuden miljoonan dollarin mies ja Bionic Woman?
The Six Million Dollar Man oli aikoinaan kova juttu ja sitä esitettiin vuosina 1973-1978. Tosin vuoden 1973 kuusi miljoonaa dollaria vastaisi nykyrahassa noin 34,6 miljoonaa dollaria eli 32,4 miljoonaa euroa. Pääosan esittäjä Lee Majors oli sarjan aikoihin naimisissa Charlien enkelinä tunnetun Farraw Fawcettin kanssa.
Tunnettuja 1970-luvun etsivä- ja poliisisarjoja olivat Frank Cannon, Columbo ja Sheriffi McCloud.
Lapsena jos saatiin kortteja mummilta, tädeiltä, serkuiltaym niin tittelinä oli kauniisti tekstattuna "Pikku-Neiti" tai "Pikku-Herra" . Jos joulukortti tuli koko perheelle niin siinä luki usein"Herrasväki" +sukunimi. Käyttääkö noita enää kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Toreilla oli arpojen myyjiä. Palkinnot oli autojen konepeltien päällä. Jos hyvin kävi niin arvalla saattoi voittaa kamman ja jos oli todella hyvä tuuri niin ehkä herätyskellon. Muistan miten ne arvat revittiin päästä auki ja sieltä paljastui voitot tai "ei voittoa". Meidän suvussa monet voitti kampoja muttei sen enempää.
Muistan! Tämä arpa ei voita.
Se auto, jonka konepellillä palkinnot olivat, oli pääpalkinto. Ja kerran kävi niin että ukkini voitti sen auton arvalla! Se oli iso tapaus josta puhuttiin pitkään. Auto oli muistaakseni melko vaatimaton, monta vuotta vanha taunus, mutta kuitenkin.
Elämä oli tuolloin helppoa verrattuna nykyaikaan. Haikeudella muistelen.
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan että 70-luvulla pelattiin paljon lautapelejä, esim Monopolia ja Afrikan tähteä. Pelasitteko te?
Uusi Finanssi-lautapeli. Muistaako kukaan? Voi kun tämän saisi jostakin!
Äideillä ja mummeilla oli essut aina kotitöitä tehdessä... hame, essu, sukkahousut yhdistelmä.
Käyttäjä3895 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toreilla oli arpojen myyjiä. Palkinnot oli autojen konepeltien päällä. Jos hyvin kävi niin arvalla saattoi voittaa kamman ja jos oli todella hyvä tuuri niin ehkä herätyskellon. Muistan miten ne arvat revittiin päästä auki ja sieltä paljastui voitot tai "ei voittoa". Meidän suvussa monet voitti kampoja muttei sen enempää.
Muistan! Tämä arpa ei voita.
Se auto, jonka konepellillä palkinnot olivat, oli pääpalkinto. Ja kerran kävi niin että ukkini voitti sen auton arvalla! Se oli iso tapaus josta puhuttiin pitkään. Auto oli muistaakseni melko vaatimaton, monta vuotta vanha taunus, mutta kuitenkin.
Oulun torilla se oli Mosse, muutaman vuoden vanha. Mä aina mietin, että jos joku voittaa tuon, niin tuo tyyppi joutuu kävelemään himaan noiden romujensa kanssa. Hyvä, että joku joskus voitti sen auton.
Oli vielä vanhanpojan ja vanhanpiian vero joka poistettiin verouudistuksen yhteydessä 70 luvulla.
Kävin ostamassa isälle Norttia kioskista. Kesäisin maauimalassa ja pelleiltiin Leo Lastumäen ja Heikki Kinnusen kanssa.
Lassie ja Musta ori olivat kivoja ohjelmia. Noppaa myös katsoin. Kun Pikku Kakkonen tuli, olin jo aika iso lapsi.
Aika yksinäistä oli maalla kun asuttiin, mutta kesäisin sukulaiset tulivat avuksi heinän tekoon. Siellä piti olla itsekin töissä heti kun pystyi haravoimaan. Päivät oli pitkiä eikä voinut sanoa ei. Lapsien piti mennä pois jaloista, kun vieraita tuli. Siinä oppi sitten ihmispelkääjäksikin. Ei ollut eskareita eikä päiväkoteja maalla. Ekaluokka olikin sitten järkytys. Paljon pinnasin koulusta. Neuvolat kauhistutti minua ja vollotinkin usein siellä.
Positiivista loppuun: punkkeja ei ollut ja kesällä oli ihana uida omassa rannassa.
Jokaisessa kodissa oli tuhkakuppi, ainakin vieraita varten jos ei talonväki itse polttanut. Nykyisin ei varmaan ole.
Kaipaan tuotteita, joita oli lapsuudessani/ nuoruudessani myynnissä. Esim. Jogurttia, joka oli neliskulmaisessa purkissa ja siinä oli paljon aitoa mansikkahilloa alla. Peikkojäätelöä, chigago purkkaa, aitoja geishapatukoita, riisisuklaata,vadelmalimua jne. Nykyisin mikään ei maistu aidolta, pelkkää keinotekoista mössöä.
Silloin myytiin myös suklaapäällysteisiä vohvelipaloja isossa muovipussissa. Ne oli ihania maidon kanssa
Lapset olivat keskenään ulkona, ei ollut aikuisia heitä vahtimassa. Kerrostalojen keskellä oli lasten hiekkalaatikko. Siellä vähän vanhemmat lapset yllyttivät taaperoita, kuka uskaltaa eniten syödä hiekkaa. Ja me syötiin kilpaa.
Katsoin noita YLE:n muistelopätkiä suomalaisesta jalkapallosta ja tuli kyllä nostalginen olo. Niitä pelejä käytiin katsomassa, puupenkeillä istuttiin ja rasvaisia makkaroita syötiin, ja verkkarit ja urheilukengät kuuluivat vain urheilumaailmaan. No, kyllä niitä urheiluvaatteita jo silloin näkyi koulussakin, lähinnä pojilla.
Sekin on jo nostalgiaa, mikä noista filmipätkistä räikyy esiin - kyllä on rajusti vähentyneet pellavapäät. Kun katsoo sitä porukkaa 70- luvulla ja 80-luvulla, niin blondimiehet siellä tuulettelee. Ja syykin siihen tietysti on selvä: iso osa silloisista suomalaisista huippupelaajista oli savolais- ja karjalaistaustaisia. Sieltä se blondius tuli. Kupsit ja Kopsit.