60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radiossa tuli uutisten yhteydessä tiedotteita tyyliin : Herra ja rouva xxxx ottakaa yhteyttä kotiin .Äitinne vakavasti sairas. Herra ja rouva xxx ovat matkalla keski -suomessa vihreällä Simca merkkisellä autollla jonka rekisteri on xxxx.
Älkäämme unohtako myöskään legendaarista stereotestiä!
Seuraavassa kuulette metronomin tikitystä, jonka pitäisi kuulua ainoastaan vasemman puoleisesta kaiuttimesta: tiktak tiktak tiktak... Mikäli äskeinen tikitys kuitenkin kuului kaiutinparin välisestä keskipisteestä, on syytä tarkistaa, kuunteletteko todellakin asemaa, joka lähettää tällä hetkellä stereofonista ohjelmaa ja onko vastaanottimenne kytketty stereokuuntelulle....
Tämäkin saatiin muotoon:
Vasemmasta kaiutinkaapista kuuluu merkonomin hihitystä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset jogurtit, Valion rommi-pommi ja hedelmäpommi neliskulmaisessa rasiassa; en tykännyt yhtään. Samoin ensimmäiset paprikat söin joskus 70-luvun alussa, nekin oli mielestäni kitkeriä ja pahan makuisia.
Mahtava muisteluketju, mieleen palaa paljon tuttuja asioita.
t. s. -60
Eikös ne neliskulmaiset jogurttipurkit olleet Herajoen jogurttia? Ensin mustikka ja mansikka. Sitten tuli ananas ja näitä ostettiin kauppa-autosta.
Meillä ensimmäiset jogurtit ostettiin maitoautosta, kun se kävi pihassa tyhjentämässä maitotankin. Maitoautosta ostettiin myös isoja edamjuustoja, piimää ja vaniljajäätelöä, joka oli pakattu kaksiosaiseen styroxpakettiin. Niitä styroxpakkauksen puoliskoja oli sitten emännillä kukkaruukkuina.
Noista jogurteista muistan ne jotenkin lutteron tuntuiset muovipurkit ja että se jogurtti oli erittäin ohutta lillinkiä ja imelää. Minulle tuli siitä aina paha olo.
Ihmettelin kun Norjan-reissulla jogurtti olikin paksua, niin että lusikan kauhaisujälki jäi jogurtin pintaan. Ja oli hyvää!
Muistan lapsuudesta salmiakkijauhon, mitä sai vain apteekista. Oli valkoisessa paperipussissa ja se oli niin hyvää. Ja myös toffee pastillit, jotka söin heti kerralla. Ja mummon luona oli vielä kyläkaupat, josta lasipurkista ostin niitä nallekarkkeja ja maksoivat yhden pennin; ja toki myös täällä Helsingissä. Lapset saivat olla vapaita, kukaan ei soittanut tai kytännyt puhelimella, että missä olet? Sai mennä pitkin metsiä. Lapsuuden parhaat muistot ovat niitä, kun oli Helsingissä vielä luontoa paljon. Ja kun Eka-markettia rakennettiin, niin katsoin oman kerrostalon vintiltä, kun ihmiset pakenivat hirviä marketin sisälle. Silloin, kun Pohjois-Haaga oli vielä eläimiä täynnä. Se ehkä oli surullisin muisto, kun rakennettiin ja hävitettiin metsät.
Kansakouluun tuotiin maito paikallisesta maatalosta. Mukit täytettiin valmiiksi aamulla. Ruokatuntiin mennessä maito oli lämmennyt ja kerma noussut pintaan. Pakko oli juoda!
Te kaupungin lapset, kertokaa mitä leipää se polakka oikein oli? Meillä maalla ruisleipä ja otrarieska (ohraleipä) tehtiin itse ja erittäin harvoin ostettiin ranskanleipä vähän kuin herkuksi.
Myös 50-60-lukujen tyttökirjoissa joku leikkasi polakasta viipaleen ja laittoi hevoshalpaa päälle.
Josta tulikin mieleen mitä oli makkaraa oli hevoshalpa.?
Tiedän, että metwurstia tehdään hevosenlihasta, mutta minun lapsuudessani metwursti oli kallista ja jos leivän päälle joskus oli makkaraa, se oli tavallisesta lenkkimakkarasta kotona leikattuja siivuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radiossa tuli uutisten yhteydessä tiedotteita tyyliin : Herra ja rouva xxxx ottakaa yhteyttä kotiin .Äitinne vakavasti sairas. Herra ja rouva xxx ovat matkalla keski -suomessa vihreällä Simca merkkisellä autollla jonka rekisteri on xxxx.
Älkäämme unohtako myöskään legendaarista stereotestiä!
Seuraavassa kuulette metronomin tikitystä, jonka pitäisi kuulua ainoastaan vasemman puoleisesta kaiuttimesta: tiktak tiktak tiktak... Mikäli äskeinen tikitys kuitenkin kuului kaiutinparin välisestä keskipisteestä, on syytä tarkistaa, kuunteletteko todellakin asemaa, joka lähettää tällä hetkellä stereofonista ohjelmaa ja onko vastaanottimenne kytketty stereokuuntelulle....
Tämäkin saatiin muotoon:
Vasemmasta kaiutinkaapista kuuluu merkonomin hihitystä...
Oliko näin , että Hymy-lehdessä oli viimeisellä sivulla sarjakuva (Jykä ja Rike) jossa oli sanaleikit tms. piirretty aivan kirjaimelliseen muotoon. Muistan jotenkin kuvan vaaleatukkaisesta nauravasta naisesta, siis hihittävästä merkonomista.
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko tietovisailu-ohjelmaa "Tupla ja Kuitti" telkkarista 60-luvulla?
Kirsti Rautiainen taisi olla se naisjuontaja?
Ja sitten oli joku toinenkin kahden kamppailu-tietokilpaohjelma, jossa oli "Kyllä"- Kivikoski ja vastakisailijan nimeä en muista?
Virolainen Hardi Titus ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhulla muistan kevaitä ja kesiä 70 ja 80-luvuilla. Meillä rakennettiin silloin paljon, joten myimme puuta ja tarvitsimme itse rakennuspuuta.
Keväisin koulun jälkeen menimme istuttamaan kuusen- tai männyntaimia maillemme, joissa oli juuri ollut mahtavat aukkohakkuut. Tätä hupia riitti kolmisen viikkoa joka kevät. Juhannuksen jälkeen heinän seivästystä pari viikkoa ja sen jälkeen tietysti heinän korjuu latoihin. Muita oheistöitä olivat karjanhoito, aitojen tekeminen ja niiden korjaaminen, kasvimaan hoito, polttopuusavotta jne muut maalaistalon työt ja lisäksi meille tytöille myös kaikki sisätyöt ruoanlaittoineen, leipomisineen ja siivouksineen.
Vihasin maalaistalon elämää jo silloin. Oli helpotus kun koulu alkoi ja pääsi "lepäämään" edes kahdeksaksi tunniksi. Koulun jälkeenhän odottivat taas karjahommat ja muut työt. Läksyt luettiin iltamyöhään tai aamulla linikassa. Tosin tuo oli muidenkin maalaistalojen lapsien arkielämää.
Never again.
Tämä, hyvinkin tavallinen maalaistalon lasten ja nuorien kokemus on saanut kolme alapeukkua. Mitä ne tarkoittavat? "Ei, teillä ei ollut tällaista". "voi hitto, ei käy kateeksi" vai " Minusta tuo olisi ollut ihanne-elämää"?
Muistan että tätini oli katkera kun oli nuorena joutunut tekemään raskasta työtä, usein 12-15 tuntisia päivittäin.
Sitten hän tuli hienoksi kun elämä helpottui, talosta purettiin puulämmitysuuni, tilalle sähkölämmitys.
Kovin riehakkaita oltiin kun pidettiin hauskaa ja otettiin takaisin nuoruutta.
Ei kovin hauskaa ollut. Ajatelkaa kun vesi kannettiin. Toisaalta he osasivat arvostaa asioita eri tavoin kuin nykyään monet.
Meillä oli ihan kaikki mukavuudet kyllä mutta työpäivät olivat kyllä aamu viidestä iltakymmeneen. Meillä oli isä kuollut joten me penskat teimme äidin apuna mitä pystyimme. Ja joka vuosi pystyimme aina enemmän. Ihmeesti sitä muuten jaksoi jopa 11-vuotiaana heilua heinäpellollakin vielä kl. 21 aikaan seivästämässä. Tosin minun seivästäminen oli sellaista penskan rähjäämistä ja lähinnä tappisäkin juoksuttamista äidille ja minua vanhemmille sisaruksille. Rantasauna pantiin lämpiämään siinä puoli kymmeneltä ja puoli 12-aikaan romahdettiin sänkyyn.
Opiskeluaikaan 80-luvun lopussa eräs naisopettaja kyseli: Eikö se heinänteko ollut joskus edes vähän romanttista? Perhosia, auringonpaistetta, tuoreen heinän tuoksua...ja kahvitauko ihanine herkkuineen ja rattoisine puheineen.
Me maalaistalojen perilliset päästimme kurkuistamme kumean murinan ja mulkoilimme jo vähän pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Käsisuihkuja oli todella jo 70-luvun alussa. Muistan sen, kun meille rakennettiin eteiseen sisävessa vuonna 72 Vessassa oli käsisuihku, lattiakaivo ja liitäntä pesukoneelle. Ja pytty ja lavuaari tietysti myös. Ja ainoa talon lukittava ovi, jonne pääsi raivoavaa isoveljeä pakoon.
Oli myös käsisuihkumainoksia 😬
Mulla oli 5. luokalla Lapista tullut poika joka ei ollut koskaan syönyt hampurilaista. Ei se varsinainen ihme ollut mutta kyllä niitä grilleistä sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveyssiteiden ostaminen R-kioskilta oli hämillinen tapahtuma.
Asiakas yritti mahdollisimman hiljaisella äänellä, ettei jonossa takana olevat kuulleet, sanoa myyjälle ostavansa paketin terveyssiteitä.
Myyjä nyökkäsi ymmärtäväisen merkitsevä katse silmissään ja sujautti tiskin alla sidepaketin ruskeaan paperipussiin.
Sitten asiakas, maksettuaan ostoksen, livahti nopeasti pois tunkien sidepussia kassiinsa.Niin hävettävää oli terveyssiteiden osto 70-luvulla.
70-luvulla ei ollut kauppoja tai apteekkeja joista noita kait sai myös?
Voi kulta, oli tietysti. Ja ihan siinä maaseudun kyläpuodissakin niitä myytiin. Mutta kun se siteiden ostaminen oli niin hävettävä juttu, taktikoitiin, että ehkäpä illalla R-kioskista ostaminen oli anonyymimpaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 5. luokalla Lapista tullut poika joka ei ollut koskaan syönyt hampurilaista. Ei se varsinainen ihme ollut mutta kyllä niitä grilleistä sai.
Meidän kirkonkylässä oli osuuskaupantalossa iltaisin grilli, taisipa olla jo 60-luvun puolella.
Valikoima oli lihapiirakat ja nakit. Jotenkin muistelen, ettei edes ranskalaisia ollut, se kun olisi vaatinut rasvakeittimen.
Meillä Savossa lihapiirakkaa nakeilla sanottiin kuumaksi koiraksi. Jos joskus olimme niin äveriäitä, että sai ostettua sen kuuman koiran eli lihapiirakan kahdella nakilla, se oli niin hyvää että käärepaperikin nuoltiin puhtaaksi ketsupista ja sinapista, ettei vain mitään menisi hukkaan.
Puolisoni muistaa miten hän polki 13-vuotiaana 12 kilometriä kotiseutunsa taajaman grillikioskille ja osti ranskalaisia perunoita pienimmän annoksen. Grillimyyjän kysäistessä tuleeko mausteita, sinappi, ketsuppi,..poikanen kieltäytyi ujosti, kun ajatteli että isän antamaa rahaa ei saa tärvätä kaikkea. Myöskään limua hän ei raskinut ostaa.
Niin hän söi elämänsä ensimmäiset ranskalaiset kuiviltaan, polki takaisin kotiin 12 km mutta olipa käynyt ihan itsekseen isommalla kylällä ja tilannut ranskalaiset perunat suuren maailman tyyliin!
Jukolauta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedettiin ratamon lehteä ja siitä nähtiin kumpi valehtelee enemmän.
Ratamon lehteä vedettiin, mutta en muista mitä se tarkoitti kenelle pitemmät lehtiruodit jäi. Meillä se ei tainnut valehtelua tarkoittaa kuitenkaan. Muuten vain kisattiin.
Ratamon lehteä mekin vedimme katsoaksemme kumpi valehtelee. Pitkistä heinäkasveista vedettiin kukkoa tai kanaa. Kukkoa oli se jos jäi pitkä heinähimpsukka kukonpyrstöksi.
Meidän tienristeys oli ja on vieläkin sellaista melkko kuivaa kangasmaastoa ja siinä hiekkaisella rinteellä kasvaa metsämansikoita. Penskana ollessa niitä käytiin joka päviä katsomassa että joko.
Olin jo sitten täysi-ikäinen ja ajattelin, että kun naapurissa on näköjään pieniä lapsia kesää viettämässä, että säästänpä mansikat heille. Sanoin jopa heidän ukilleen, että tuosta rinteestä kannattaa lasten käydä syömässä makoisat mansikat suihinsa.
Eipä kelvannut, sinne ne mansikat kuivuivat ja osa märkäni. Seuraavana vuonna kävi samoin mutta sittemmin olen käynyt syömässä itse ne mansikat.
Oliko täällä jo maitopussi? Eli maito oli litran pussissa. Pussia varten oli erillinen muovinen "pussinkaadin" tai mikä sen nimi oli? Maitopussi pantiin muovikoteloon, jolloin sitä maitoa sai kaadettua. Pussin kulma piti leikata ensin auki.
mies, s.-66
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odette-deodorantti ja kielon tuoksu!
Tämä muisto sai minut huokaamaan!
Maalaislapsena ei ole havaintoja amerikkalaisuudesta. Sen sijaan oli uskovaisia ja kommunisteja, ja kaikkea siltä väliltä. Vappumarssit olivat voimissaan.
Vaatteita ommeltiin itse. Lapsena tein nukeille vaatteita polku-Singerillä. Teininä sitten ommeltiin mm. nahkatakkeja itselle.
Mulle tulee mieleen lauantai ja tansseihin valmistautuminen ja tuoksumuistona omenan tuoksuinen deodorantti. Sitten oli niitä Fii-deodorantteja ja pullojen kyljessä numerot 15, 16, 17.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin muistan rymdin. Harvoin kyllä sitä join.
Limua sai kerran viikossa saunajuomana. Vihreä jaffa muistaakseni.
Avaruusasema Alfa oli liian jännittävä. Juuret sarjaa en saanut katsoa väkivallan vuoksi. En uskaltanut katsoa. Pikkukakkosessa PElle HErmanni oli suosikki ja Lasse Pöystin sadut.
Äidin tekemät lihapullat oli ihania.
Usein syörtiin perunaa ja jauhelihakastiketta. Porsaankyljykset juu.
Pikku Jopo punainen mulla oli pienenä. Maailman paras pyörä. Sillä opin ajamaan.
Asterix Aku ANkka Viisikko SOS
Musta Pete lakritsilevy josku 80-luvun alussa oli hyvää ja ne RoopeANkan kolikot ja Aakkoset silloin, kun oli vielä aitoja taisi olla Fazerin.
Marimekko pallopaita ja ja leveä raitapaita. Tykkäsin. Niillä monta vuotta. Froteesortsits kesällä oli ihanat ja JIM kengät sain keväällä keltaiset jalkaan, kun lumi oli sulanut! Muistan myös uudet Nokian saappaat. Punaiset. Tomi tennarit ja Retut.
Ei ollut rahaa perheessä liiemmin.
Laatutavaraa silloin oli, suomalaista.
Huonekalut ja vaatteet säilyivät.
N 53
Voi helvetti sitä Rymdiä. Kun menimme pohjanmaalle sukulaisiin, niin aina sama juttu: "no tottahan kersat rymriä haluaa" -ja sitten sitä kaadettiin pyytämättä lasiin. Hirveetä esanssilitkua. Luultavasti se oli pelkkää väriainekemikaalia koko juoma.
Lisää listaan:
-Hai saappaat
-Polkupyörän rodeosarvet (taas muodissa)
-Polkupyörän pitkä satula ja "jappirauta"
-Leveälahkeiset farkut ja takataskussa hemmetin iso kampa, jonka kahva piti olla näkyvissä
-Keltainen Form (siis tupakka, jos joku ei tiennyt)
-Koivistolaishatut
-Minihame. En pidä minihametta kovin ihmeellisenä. Kun ne tuli uudelleen muotiin, niin minulla tuli ensimmäisenä mieleen pikkulikka, jolla valuu räkää ja polvet on ruvella.
-Ketunhäntälakki
-Mustavalkotelkkarista tulee loputtomasti Venäjänkielen opetusohjelmia. Esim. Raz, va, tri, tai jotain sinnepäin.
-Mustavalkotelkkarista tulee loputtomasti Neuvostoliittolaisia (todella tylsiä) ohjelmia
-Mustavalkotelkkarista tulee loputtomasti Vietnamin sotauutisia
-Mustavalkotelkkari oli jatkuvasti rikki ja TV-korjaaja kävi usein
-Aikuiset tupakoi sisällä samassa huoneessa lasten läsnäollessa
-Keittiön kaapit saattoi olla maalattu kirkkaan oranssiksi
-Plyysisohvakalusto
-Fiat 600
Koska olen syntynyt -66, niin suuri osa muistikuvista on -70 luvun puolelta.
T: Mies
Fa-deodorantti oli samoin Pierre Robert-meikkisarja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lunta oli. Kevät alkoi lähestyä, kun tuli hankikantoset. Jäiden lähtöä ja tulvia odotettiin jännityksellä. Kevätpuroihin asennettiin myllyjä pyörimään. Sitten koitti aamu, kun kottaraiset olivat palanneet ja pihapuut täynnä lintuja. Pöntöt täyttyivät asukkaista. Tytöt alkoivat hypätä ruutua. Isä laittoi lapsille kesäksi riippukeinun.
Minä tykkäsin maaliskuun lopuista. Taivas oli kirkkaan sininen ja aurinko paistoi niin että silmiä häikäisi. Sininen taivas ja valkoinen hanki muodostivat tavattoman kauniin yhdistelmän. Keittiön ikkunan edessä roikkui valtavia jääpuikkoja räystäältä ja aurinko lämmitti ne vettä valuviksi. Kohta on se aika taas, mutta jääpuikot eivät valu eikä hanki hohda: lunta ei ole milliäkään, lämpötila on jo nyt huhtikuun puoltaväliä ja linnut laulavat aamuyöllä kevättä. Näin se aika muuttaa asioita.
Maaliskuun tuoksuvat mäntymetsät, kirkas päivä ja minä istun papan hevosen reessä pihkantuoksuisen puukuorman päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedettiin ratamon lehteä ja siitä nähtiin kumpi valehtelee enemmän.
Ratamon lehteä vedettiin, mutta en muista mitä se tarkoitti kenelle pitemmät lehtiruodit jäi. Meillä se ei tainnut valehtelua tarkoittaa kuitenkaan. Muuten vain kisattiin.
Meillä sen leikin nimi oli kukko vai kana. Arvailtiin vuorotellen.
Meillä tuo ratkaistiin heinällä.
Eikös ne neliskulmaiset jogurttipurkit olleet Herajoen jogurttia? Ensin mustikka ja mansikka. Sitten tuli ananas ja näitä ostettiin kauppa-autosta.