60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Voi! Mitä ihania pallopäitä :) Muistan, kuinka äitini kampauspöydän edessä tupeerasi tukkansa joka aamu. Lopuksi komeus muurattiin tosi tömäkällä hiuslakalla. Joka aamu sirrasin silmiäni ja otin kiinni nenästä lakkapilven laskeutuessa. Äitini kehotti menemään ulos huoneesta, mutta en mä voinut, se oli jotenkin niin kiehtova se kampaus- ja meikkausrutiini. Joka ikinen aamu :D
Äitisi oli kaupunkilaisvirkanainen? Maalaisnaiset kietaisivat huivin päähän ja vain tansseihin tai johonkin muuhun suurempaan juhlaan lähtiessään tälläytyivät. Permanentti ja papiljotit olivat kyllä käytössä.
Ala-asteella käytiin joskus hammashoitolassa, jossa piti hampaitten harjauksen jälkeen pureskella jotain fuksianpunaisia tabletteja. Niiten jälkeen sitten näki, kuinka paljon plakkia jäi hampaisiin harjauksenkin jälkeen. Joo, aina tuli olo, että on todella huono hampaitten harjauksessa.
Viikottainen (vai oliko se joka toinen viikko) fluoraus tuli vasta yläasteella. Se ovelta kuuluva koputus iltapäivällä kesken koulutunnin.. ja sisään asteli pari niiiiin iloista hammashoitajaa kantaen tarjottimella fluorikuppeja. Ei se nyt ollut kamalaa, paitsi kun oli nuhassa eikä pystynyt hengittämään nenän kautta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi! Mitä ihania pallopäitä :) Muistan, kuinka äitini kampauspöydän edessä tupeerasi tukkansa joka aamu. Lopuksi komeus muurattiin tosi tömäkällä hiuslakalla. Joka aamu sirrasin silmiäni ja otin kiinni nenästä lakkapilven laskeutuessa. Äitini kehotti menemään ulos huoneesta, mutta en mä voinut, se oli jotenkin niin kiehtova se kampaus- ja meikkausrutiini. Joka ikinen aamu :D
Äitisi oli kaupunkilaisvirkanainen? Maalaisnaiset kietaisivat huivin päähän ja vain tansseihin tai johonkin muuhun suurempaan juhlaan lähtiessään tälläytyivät. Permanentti ja papiljotit olivat kyllä käytössä.
Juu, oli hän kaupunkilaisvirkanainen, tai pikemminkin konttorineiti, niin rouva kuin olikin. Kuten aika usein siihen aikaan, sai äitini lapset hyvin nuorena. Oli kiva kun oli nuori äiti. Vanhempani olivat muutenkin kovin edistyksellisiä, meitä ei esimerkiksi milloinkaan kuritettu. Ja äiti oli niin kaunis ja muodikas!
Hiihtohousut ja huopatossut. Niissä talvipakkasella kansakouluun.
Vierailija kirjoitti:
Hiihtohousut ja huopatossut. Niissä talvipakkasella kansakouluun.
Ai niin muuten, niissä hiihtohousuissa oli usein lenksu lahkeessa (kuminauhaa) joka vedettiin jalan alle, että lahje pysyi alhaalla vauhdissa jalkoja venytellessä.
Imettiin anorakin nauhoja ja ne oli jännät kun sen jälkeen jäätyivät ja niitä voi taivutella. Myös pitkää tukkaa imettiin! Mikähän puutos meillä silloin oli?!?!?
Norjalainen kuviollinen villapusero, pitkät hiihtosukat, lapaset ja joskus myös nahkarukkaset lapasten lisäksi ainakin hiihtäessä kylmällä ilmalla.
Suomi oli Suomi. N eekereitä näki vain tarzan leffoissa. Myös lähi-itäläisiä oli ainoastaan raamatussa.
Leipävalikoima oli: ruisleipä, hiivaleipä, ranskanleipä ja reikäleipä. Niillä pärjättiin eikä kukaan tarvinnut erikoisleipiä. Sämpylävillitys tuli vasta 70-luvulla, samoin patonki.
Olikohan silloin ohraleipäkin?
Äidin neulomat slipoverit! Pitääkö kukaan vielä slipoveria?
Mulla tuli mieleen noista hiihtojutuidta sellaiset paksut tumput misdä oli vähän kirjailua varressa ja niistä roikkui tupsut. Väteinä oli ainakin valkoinen ja musta. Tuntui että niitä tumppuja oli joka toisella, ainakin meillä kaupunkilaislapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Olikohan silloin ohraleipäkin?
Rieskaa on aina ollut. Nyt ei enää mistään saa sellaista ohutta ruisreikäleipää kuin ennen.
Muistan katsoneeni lapsena Arja-tädin tenavatuokiota, Roope-karhua, Kasperin seikkailuja, Rosvo-Rudolfia, Kylli-täti maalasi ja kertoi satuja. Avaruusasema Alfa, Smith ja Jones, Triffidien kapina, lännensarja Veljekset, Pieni talo preerialla, Spede-show, Janosik, paljon näitä katsoin myös. Viiden pennin irtokarkkeja ostin kioskilta, Pauligin Topsy tuutteja, Lola-suklaata, Satupala suklaakeksejä joissa oli mukana pieni satukirja joita kavereiden kanssa keräiltiin 1970-luvulla.
Radiosta kuului Dannyn Tuuliviiri, Irwiniä, Beatlesia, sen ajan huipulla ollutta musiikkia.
Toreilla oli arpojen myyjiä. Palkinnot oli autojen konepeltien päällä. Jos hyvin kävi niin arvalla saattoi voittaa kamman ja jos oli todella hyvä tuuri niin ehkä herätyskellon. Muistan miten ne arvat revittiin päästä auki ja sieltä paljastui voitot tai "ei voittoa". Meidän suvussa monet voitti kampoja muttei sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi! Mitä ihania pallopäitä :) Muistan, kuinka äitini kampauspöydän edessä tupeerasi tukkansa joka aamu. Lopuksi komeus muurattiin tosi tömäkällä hiuslakalla. Joka aamu sirrasin silmiäni ja otin kiinni nenästä lakkapilven laskeutuessa. Äitini kehotti menemään ulos huoneesta, mutta en mä voinut, se oli jotenkin niin kiehtova se kampaus- ja meikkausrutiini. Joka ikinen aamu :D
Äitisi oli kaupunkilaisvirkanainen? Maalaisnaiset kietaisivat huivin päähän ja vain tansseihin tai johonkin muuhun suurempaan juhlaan lähtiessään tälläytyivät. Permanentti ja papiljotit olivat kyllä käytössä.
Juu, oli hän kaupunkilaisvirkanainen, tai pikemminkin konttorineiti, niin rouva kuin olikin. Kuten aika usein siihen aikaan, sai äitini lapset hyvin nuorena. Oli kiva kun oli nuori äiti. Vanhempani olivat muutenkin kovin edistyksellisiä, meitä ei esimerkiksi milloinkaan kuritettu. Ja äiti oli niin kaunis ja muodikas!
Siihen aikaan oltiin tyylikkäitä.
Muistan tv-sarjan Belle ja Sebastian. Olin lapsettoman tätini luona hoidossa lomalla - olin usein sukulaisten luona lomilla - ja hän koetti keksiä minulle tekemistä. Hän sanoi, että tv:stä tulee sellainen sarja kuin Pelle ja Sepastian ja että se on lapsille.
Aloimme katsoa sitä sarjaa ja odotin, koska se Pelle tulee siihen mukaan. Odotin, että sarja olisi ollut hauska ja vauhdikas. Petyin, koska se oli ihan erilainen, jotenkin tylsä minusta. Päähenkilönä oli pieni poika, jolla ei näyttänyt olevan kovin kivaa.
Se sarja muistui mieleeni pari päivää sitten ja etsin YouTubesta. Siinä oli näköjään pari kaunista teemalaulua, mutta äänitys oli häiritsevästi epäsynkassa joidenkin ihmisten suun liikkeiden kanssa.
Sarjassa oli poika ja koira, mutta sitä koiraa en muistanut lainkaan. Lapsena pidin kissoista, en koirista, ehkä siksi sarja ei kiinnostanut.
Muistelen, että täti sitten sanoi, että sarja taitaakin olla vähän isommille lapsille.
Lunta oli. Kevät alkoi lähestyä, kun tuli hankikantoset. Jäiden lähtöä ja tulvia odotettiin jännityksellä. Kevätpuroihin asennettiin myllyjä pyörimään. Sitten koitti aamu, kun kottaraiset olivat palanneet ja pihapuut täynnä lintuja. Pöntöt täyttyivät asukkaista. Tytöt alkoivat hypätä ruutua. Isä laittoi lapsille kesäksi riippukeinun.
Ajatar on foorumissa-mainos, suuren maailman tuntua. Anne Pohtamoa käytiin missikiertueella katsomassa tavaratalossa. Oli se vanha, 19-vuotias.
Muistan Nokian valmistamia tennareita, vai sanottiinko niitä silloin kumitossuiksi: vaalean vihreä kärkiosa ja myös muut näkyvät kumiosat. Varsinainen kangas oli raidallinen ja siinä vaaleanvihreää ja.. ja... oliko keltaista ja vaaleanpunaista. Nyt en muista.
Nämä kumitossut olivat siis varrettomat ja nauhareijät oli metallireunusteiset.