60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Ei ollut vielä paperinenäliinoja, käytettiin kankaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-50 luvun muistoja Kun ostokortit olivat vielä muodissa, kun suutarit tekivät kengät, kun ompelijat tekivät alusvaatteet ja osittain myös päällysvaatteet, kun kaivot taloihin katsottiin varvulla, kun hevoselle tehtiin länget kotona, meilläkin tehtiin ( ammattimies tietenkin ).
Taidat olla 1800-luvulla syntynyt.
Aloitus oli että 60-luvulla syntyneiden muistoja.Yllättävän monella on tässäkin ketjussa luetun ymmärtämisessä suuria vaikeuksia. Vain kolme sanaa otsikossa, eikä niitäkään ymmärretä.
Aloittaja ei siis halua miltään tietyltä vuosikymmeneltä muistoja, vaan tietyllä vuosikymmenellä syntyneiden muistoja. Täällä moni on innolla muistellut esim 60-luvun alkupuolen muistoja, joista tuskin yhdelläkään 60-luvulla syntyneellä on minkäänlaisia muistoja. Eiköhän ne 60-luvulla synntyneiden lapsuusajan muistot valtaosalla osu 70-luvulle. Tosin otsikkohan ei määritellyt sen tarkemmin mistä kohtaa elämäntaivalta ne muistot pitää olla, mutta pääsääntöisesti näkyvät nuo muistelot lapsuudesta olevan.
Perhana. Olen syntynyt vuonna 1966 ja ensimmäinen todistettava muistikuvani on peräti vuodelta -68.
Entäpä siskoni, joka on syntynyt vuonna 1960. Meillä on siis muistoja 60-luvusta.
No jotta tuon otsikon määre täyttyy paremmin, minä, joka olen syntynyt siis vuonna 1966 kerron nyt muistoja: Menin opiskelemaan puoleksi vuodeksi taidelinjalle erääseen kansanopistoon vuonna 2014 ja se olis kivaa. Aikuisena opiskelu on. Sain viime kesänä kolmet ylinopeussakot ja kyllä keljutti.
Entäpä muut 60-luvulla syntyneet? Mitä muistatte vaikkapa 2000-luvun alusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella koulussa kävi aina silloin tällöin lähetyssaarnaajia kertomaassa työstään. Koko koulu kokoontui jumppasaliin, ja sitten katsottiin diakuvia, kuunneltiin tarinoita ja ihasteltiin Afrikasta tuotuja tavaroita kuten rumpuja, punottuja koreja ja sen sellaista.
Ala-asteellamme vieraili myös jostain syystä nuoria amerikkalaisia miehiä. Mitään esitelmiä he eivät pitäneet, mutta muistan kuinka he olivat tosi pitkiä. Heidän piti kumartua vähän, kun menivät opettajainhuoneeseen. Joku tiesi kertoa, että he olivat mormoneja. Siitä jäi pitkäksi aikaa sellainen mielikuva, että kaikki mormonit olivat ainakin kaksimetrisiä!
Meillä kävi jotain gideoneita, ihan suomalaisia, ja jotain kai jeesuksesta juttua heittivät. Jättivät peräänsä kaikille pienen kirjan, jossa oli viininpunaiset muovitetut kannet ja joka sisälsi uuden testamentin. Olen sittemmin miettinyt, että oliko se se Gideon's bible, jonka Paul McCartney kirjoitti tekstiinsä Beatlesin Rocky Raccoon -biisiin.
Kamalaa aivopesua pienille lapsille joka tapauksessa. Ei kai enää sellaista sallittaisi alakouluikäisille? 70-luvulla menivät vielä ihan kaikki älyttömyydet läpi.
On niitä Gideoneja edelleen. Joka syksy lipastolla lukukauden alussa jakavat niitä kirjoja kampuksella. Ja monissa hotellihuoneissa olevat raamatut vai olikos se uusitestamentti on kai myös niiden lahjoittama.
Ovat ihan sopuisasti eikä tyrkytä niitä, mutta ojentavat sellaisen jos haluat ottaa. Saavat siksi kai niitä kampuksella jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Archie Bunker ja se että kaikki sitä katsoi ja kaikki siitä piti. Eihän nykyisin niin rasistista sarjaa saisi tehdä.
Joo, Archien tapa mollata vaimoa ja haukkua tyttären puolalaistaustaista poikaystävää läskipääksi oli aika törkeää. Edith (vaimo) oli todella suloinen ja rakastettu hahmo, ilman sitä miten hän sai Archien usein myöntämään olleensa väärässä ei sarjaa olisi jaksanut katsoa. Niin ja tytär Gloria oli tosi nätti ja piti hyvin miehensä puolia.
Muistatteko kun vanhemmat ihmiset, varsinkin maalta olevat, usein joivat kahvia tassilta, eli laittoivat sokeripalan hampaiden väliin, kaatoivat kupista kuumaa kahvia lautaselle (tassille) ja sitten ryystivät äänekkäästi kahvia siitä reunalta.
Palasokerit olivat joko Pulmua, hitaasti sulavaa kovaa sokeria tai sitten Sirkku, joka oli pehmeämpää ja nopeammin suussa sulavaa.
mammanpoika kirjoitti:
Vähän kyllä epäilen että ei ole kovin montaa niin vanhaa täällä, ainakaan enää tähän aikaan.
Miten niin vanha, vasta 56.
TV:stä tuli Maxwell Smart salainen.agentti parodia, jolla oli puhelin kengässä ja joka sai aikaan aina pelkkiä sählinkejä :)
Vierailija kirjoitti:
minttunekaksikunnonjokaytossa kirjoitti:
Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
70-luvun alku oli kaikella tapaa jänskää aikaa. Noita kyseisiä sarjoja katseltiin, nehän tuli peräkkäin iltauutisten jälkeen ja Yöjuttuhan päätti illan ohjelman. Sehän tuli niin käsittämättömän myöhään, kuin ilta kymmeneltä!
Spiritismiä pelattiin ja radiokohinasta yritettiin kuunnella viestejä avaruudesta. Kaukoputket oli kovassa suosiossa, kun taivaalta yritettiin pongailla kuuraketteja sekä tietenkin ufoja.
Aino Kassinen kertoi maagisia ennustuksiaan ja Uri Geller väänteli lusikoita ja siirteli kelloja. Myös mystisiä tarinoita kertoiltiin, suosituimpana varmaankin surupukuun pukeutunut katoava liftari.
70-luku ja etenkin sen alkupuoli oli mahtavaa aikaa. Silloin tehtiin kaikkea paljon ja nimenomaan ulkona. Sisällä oltiin ainoastaan sadepäivinä ja ehkä kaikkein kovimmilla pakkasilla, mutta muuten touhuttiin ulkona. Kesällä oltiin uimarannalla lähes aamusta iltaan, eikä siellä todellakaan oltu aurinkoa ottamassa, vaan se oli jatkuvaa toimintaa, jossa pääosassa oli tietenkin uiminen eri variaatioissaan (litta, pallolitta, hyppytornista hyppiminen monella eri lailla jne), pallopeleistä persmatti ja keinumatti oli uimarannalla kovia sanoja ja tottakai uimakopin oksan reijistä tiiraitiin tyttöjen puolelle, sekä ryömittiin uimakopin alla keräilemässä kolikoita.
Talvella rakenneltiin hyppyrimäkiä, lumilinnoja sekä luolastoja. Rattikelkoilla sekä minareilla laskettiin mäkeä, raivattiin suolle oma luistelurata, luisteltiin, hiihdettiin jne.
Hiihtokilpiluja järjesti monet eri tahot. Itse muistan osallistuneeni koulun kisoihin, koulujen välisiin, seurakunnan, tehtaan, karjalaisten (siis evakkojen lasten eri puolella Suomea), sekä tottakai oman seuran myös. Lusikoita kertyi vinot pinot.
Itselläni oli todella mahtava elinpiiri lapsuudessa. Asuin pikkukaupungissa omakotialueella ja kaikki oli lähellä. Pihan takaa alkoi mahtavat seikkailumetsät, käytännössä lähes pihasta pääsi valaistuille laduille (100 metriä matkaa, jonka pystyi menemään myös hiihtämällä), jotka vei ihan oikeaan hissilliseen laskettelurinteeseen. Uimarantaan oli vain muutama satametriä matkaa eikä kaupungin keskustaan ja kouluihinkaan ollut kuin kilometri matkaa. Kioskille ja lähimpään kauppaan noin puolikilometriä. Eli pyörällä pääsi nopeasti joka paikkaan.
Oli myös paljon upeita seikkailupaikkoja, vanha käytöstä poistettu mylly, kolmiomittaustorni, purkutuomion saaneita taloja, luoliakin läheltä löytyi, mutta kaikkein tärkein oli pihan takana ollut oma metsämme ja sen kallio jossa leikittiin ja seikkailtiin ja jonne rakensimme monelaisia majoja, korsuista korkealla puussa oleviin majoihin.
Kirjallisuudesta sen verran, että Enid Blytonin tuotanto oli kova sana tuolloin. Tottakai Viisikko, mutta myös Salaisuus ja Sos sarja, joka vasta tuli 70-luvulla. Myös Kim sarjan muistan 70-luvulta. Se oli tanskalainen ja Blytonin sarjoja jonkun verran rohkeampi sarja.
Olen erittäin onnellinen siitä, että synnyin nimenomaan 60-luvulla ja sen alkupuolella, enkä esimerkiksi 90- tai 2000-luvulla. Itse ainakin koin viettäneeni erittäin onnellisen lapsuuden.
Komp!
Hinku ja Vinku piirretty TV:ssä, niin ja Kössi Kenguru samoin.
Vierailija kirjoitti:
Avaruusasema Alfa ja Taisteluplaneetta Galactica. Olen itse syntynyt -66 ja nuo sarjat tulivat 70-luvulla, hirveän jännittäviä :D
Niin oli ja Myrskylinnut animaatio-sarja oli kanssa hienoa katsoa.
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko kun vanhemmat ihmiset, varsinkin maalta olevat, usein joivat kahvia tassilta, eli laittoivat sokeripalan hampaiden väliin, kaatoivat kupista kuumaa kahvia lautaselle (tassille) ja sitten ryystivät äänekkäästi kahvia siitä reunalta.
Palasokerit olivat joko Pulmua, hitaasti sulavaa kovaa sokeria tai sitten Sirkku, joka oli pehmeämpää ja nopeammin suussa sulavaa.
Eikö se ole päin vastoin? Tunnettiin pulmupuolukat, eli puolukoita säilöttiin lisäämällä niiden sekaan sokeripaloja. Taitaa löytyä vieläkin se resepti jostain, ja on raikkaampaa kuin keitetty puolukkahillo mutta makeampaa kuin pelkkä puolukkasurvos.
Tuon vuosikymmenen lapsista suurin osa on poiminut marjoja, joko vapaaehtoisesti tai pakolla.
Vierailija kirjoitti:
Kauppa-autot ja myöhemmin tuli myös kirjastoauto. Niitä odotettiin maaseudulla tienvarressa naapurien kanssa.
Kauppa-autosta sai markalla kaksi eskimoa tai yhden tuutin. Vielä jäi vähän karkkirahaa.
Maitoauto toi juustoa ja voita. Juusto oli oskus tilattiin jäätelöä iso annos sellaisessa valkoisessa styrox-rasiassa. Tämä tuli vasta sitten, kun maalla alkoi olla talouksissa pakastimia. Maalaislapsilla on muistoja eläimistä, jos ei omista niin naapureitten.
Keskuudessamme oli paljon evakkoja, jotka muistelivat menetettyä Karjalaa, Petsamoa ja Sallaa, ja sotaveteraaneja, jotka eivät sotaa muistelleet ainakaan selvin päin. Monet 60-luvun lapset muistavat vanhempien ihmisten evakko- ja sotakertomuksia, vaikka itse eivät niitä kokeneet. Toisaalta emme tunteneet nykyhistoriaa yhtä hyvin kuin nykykoululaiset. Meidän kouluaikoina luettiin antiikista, keskiajasta ja päästiin Suomen historiassa enintään itsenäistymiseen, mutta kansalaissota jäi ainakin peruskoulussa vähemmälle.
Tuntui hassulta, kun koulun historiankirjassa kerrottiin sellaisia asioita, joita itse muistaa. Kyllä siinä tunsi itsensä vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko kun vanhemmat ihmiset, varsinkin maalta olevat, usein joivat kahvia tassilta, eli laittoivat sokeripalan hampaiden väliin, kaatoivat kupista kuumaa kahvia lautaselle (tassille) ja sitten ryystivät äänekkäästi kahvia siitä reunalta.
Palasokerit olivat joko Pulmua, hitaasti sulavaa kovaa sokeria tai sitten Sirkku, joka oli pehmeämpää ja nopeammin suussa sulavaa.
Eikö ne olleet toisin päin, Pulmu oli isompi neliön mallinen puna-valkoisessa paketissa, suli suussa nopeammin ja voi kovasti rouskuttaa. Isoäiti osti Sirkkua, joka oli sini-valkoisessa paketissa ja sen läpi oli hyvä ryystää kahvitassilta, ei hajonnut niin helposti, oli pienempi suorakaiteen muotoinen pala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko kun vanhemmat ihmiset, varsinkin maalta olevat, usein joivat kahvia tassilta, eli laittoivat sokeripalan hampaiden väliin, kaatoivat kupista kuumaa kahvia lautaselle (tassille) ja sitten ryystivät äänekkäästi kahvia siitä reunalta.
Palasokerit olivat joko Pulmua, hitaasti sulavaa kovaa sokeria tai sitten Sirkku, joka oli pehmeämpää ja nopeammin suussa sulavaa.
Eikö ne olleet toisin päin, Pulmu oli isompi neliön mallinen puna-valkoisessa paketissa, suli suussa nopeammin ja voi kovasti rouskuttaa. Isoäiti osti Sirkkua, joka oli sini-valkoisessa paketissa ja sen läpi oli hyvä ryystää kahvitassilta, ei hajonnut niin helposti, oli pienempi suorakaiteen muotoinen pala.
Joo, olet oikeassa, samoin kun 1124 kommentin kirjoittanut tuossa yllä, muistin väärin kirjoittaessani. Sinistä Sirkkua, sitä kovaa, meillä tosiaan kotona aina oli. Hyvä kun korjasitte minua.
t. 1118
Oli yleistä juoda hopeateetä eli lisätä maitoa ja sokeria kuumaan veteen. Kahvipöydässä kun istuttiin vieraiden kanssa niin kyllä aina joku joi hopeateetä.
Olin yllättynyt kun kävin vähän yli vuosi sitten (ulkosuomalaisena) Joensuun keskussairaalassa yli 30 v jälkeen omaista katsomassa kun näin kahvilan listalla "Hopeatee 0.50 eur"
Onko sitä saatavilla vielä muualla kahviloissa?
Vierailija kirjoitti:
Oli yleistä juoda hopeateetä eli lisätä maitoa ja sokeria kuumaan veteen. Kahvipöydässä kun istuttiin vieraiden kanssa niin kyllä aina joku joi hopeateetä.
Olin yllättynyt kun kävin vähän yli vuosi sitten (ulkosuomalaisena) Joensuun keskussairaalassa yli 30 v jälkeen omaista katsomassa kun näin kahvilan listalla "Hopeatee 0.50 eur"
Onko sitä saatavilla vielä muualla kahviloissa?
En ole kyllä nähnyt sitä missään. Juon itse sitä joka ilta. Lapsenlapset ovat myös ihastuneet siihen. Päivät tulee litkittyä kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Autoja oli tosi vähän 60-luvun alussa. Meidän kaupunginosassa oli kolme autoa, niitä sitten talvella työnnettiin/hinattiin käyntiin.
Höpö höpö
Palasokereista oli muistisääntö: Sirkku sitkeä sininen, Pulmu pehmeä punainen! :)
Miehillä oli verkkopaitoja aluspaitoina kesällä.