60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Täällä yksi 1964 syntynyt onnekas joka pääsi lentomatkalle jo 60 luvulla! Sukulaissetä oli Finskillä töissä ja pääsimme veikan kanssa tälle hurjalle seikkailumatkalle Turusta Ahvenanmaalle. Takaisin palasimme risteilylaivalla. Oli se ihmeiden ihme :D
Lapissa kävimme autolla ja Norja oli ainoa ulkomaa jossa piipahdimme, emme edes yöpyneet.
Vasta paljon myöhemmin pääsin Tukholmaan asti.
80 luvulla sitten Inter Rail, ja siitä se sitten lähti, matkailu.
Sukkanauhat, nailonsukat, alushameet, silloin silloin nainen sai olla korkokengissä kopisteleva pörröpää, naiset oli naisia.
Maalla käytettiin sanomalehtiä vessapaperina ulkohuussissa.
60 luvun naisten kampaukset oli ihania!
Voi! Mitä ihania pallopäitä :) Muistan, kuinka äitini kampauspöydän edessä tupeerasi tukkansa joka aamu. Lopuksi komeus muurattiin tosi tömäkällä hiuslakalla. Joka aamu sirrasin silmiäni ja otin kiinni nenästä lakkapilven laskeutuessa. Äitini kehotti menemään ulos huoneesta, mutta en mä voinut, se oli jotenkin niin kiehtova se kampaus- ja meikkausrutiini. Joka ikinen aamu :D
Naiset piti sukkanauhoja, jonka muistan ainakin erityisesti siitä, että kutakuinkin kolmasluokkalaisena kierrettiin koulun takana missä nyt oltiin lähinnä vielä tuon ikäisten leikeissä, ja maassa oli nailonsukka. Jostain ihmeen älynväläyksestä sitä sitten piti hakata kivellä rei ille. Minun aloitteestani. Pojat pahanteossa. En voi käsittää miten, mutta se jäi mukaan, ja sitten löysi vielä kadottajansa, joka oli uskomattoman lähellä. Kuului omalle luokanopettajalleni, joka oli tuon mainitun kaverini äiti. Oli tosi noloa olla ovella ja kuulla että ai, olipas kiva kun löysitte! (kun tippui pyykeistä).
Ystävän kanssa leikittiin ' hameilla'. Sitten leikittiin ' vanhaa aikaa' ja naisen ja miehen roolia myös ' Angelica- elokuvien tms. innostamina.
Kun olin pieni, eskimopuikko maksoi 20 penniä ja tuutti 50 penniä. Oli todella mukava tunne, kun sai kukkaron ja pappa lahjoitti siihen markan tai kaksi. Sitten sai mennä ihan yksin ( pikkukaupunki, n. 5 v samassa korttelissa olleeseen kauppaan ostamaan sen puikon paljain jaloin kesällä. Yleensä oli varvastossut kesällä lapsilla.
Valkoiset polvisukat, jotka laitettiin aina kevätjuhliin lyhyemmän hameen kanssa.
Maito oli 60- luvun lopussa jäykässä muovipussissa, joka laitettiin kannuun.
Meillä äiti soitti ruokakelloa: syömään!
Äidille huudettiin aina parvekkeelle.
Mankeloiminen, mattojen tamppaus: lauantaisin pihat kaikuivat, kun kaikkialla tampattiin!
Sauna kerran viikossa, jonka jälkeen aina samat sämpylät ja leivokset; koko perhe katsoi yhdessä televisiota.
Syksyn Sävelestä, euroviisuista, missikisoista ja urheilustakin innostuttiin jotenkin aidosti ja yhteisesti, perheet katselivat kaiken yhdessä.
Laulettiin! Me laulamme- kirja oli aina juhlissa käytössä ja juhlissa aina laulettiin.
Etniset ruuat olivat harvinaisuus; ' hienoa' oli saada ' possua hapanimeläkastikkeessa' sunnuntaina. Lettuja paistettiin ja ainakin meidän emolla oli keittiössä kokovartaloliivimekko, kukikas essu kokatessa + tiskatessa. Sinappipurkkeja kerättiin laseiksi; olivat vihreitä ja koristeellisia.
Kiiltokuvat, huopikkaat, moi- sana tuli käyttöön niihin aikoihin:) Jytä, Osmonds, tolppakengät. Kesällä AINA kaikki paloi yleensä monta kertaa olkapäistä + selästä ja sitä esiteltiin iloisena ja ylpeänä! Uitiin koko kesä, sateellakin:)
Ihana ketju. Tälläsiä on kiva lukea. Itse olen syntynyt -74. Muistan sen kuvan (joku sota) siitä alastomasta tytöstä, joka juoksee paniikissa. Ja monta muutakin asiaa muistui mieleen kommentteja lukiessa. Aika kultaa muistot, en haluaisi niitä menneitä takaisin. Elin ihan hyvän ja turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, mutta pidän tästä nykyajan helppoudesta.
Lisäys edelliseen viestiini, että olen monisairas osa-aikatyöllistetty eli rahaa on juuri ja juuri elämiseen ja se on pienin ongelmistani. Mutta elämä on monesta syystä helpompaa nykyään. Vähän ohi aiheen, mutta on sitä kiva muistella joskus.
Vierailija kirjoitti:
Triffidien kapina pelotti hirveästi ja se palkoelokuva, en muista sen nimeä. Luin myös Vampirella, Shokki ja Kauhu-lehtiä ja taas pelotti. :)
Se palkoelokuva oli ihan kammottava ja sen nimi oli maissilapset, siitä on nykyaikaisempikin versio. Mustavalkona oli karmea, outo tunnelma.
Odysseija-tv sarja kyklooppeineen oli pelottava.
Kun me lapset mentiin nukkumaan niin vanhemmat jäi katsomaan Peyton Placea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-50 luvun muistoja Kun ostokortit olivat vielä muodissa, kun suutarit tekivät kengät, kun ompelijat tekivät alusvaatteet ja osittain myös päällysvaatteet, kun kaivot taloihin katsottiin varvulla, kun hevoselle tehtiin länget kotona, meilläkin tehtiin ( ammattimies tietenkin ).
Taidat olla 1800-luvulla syntynyt.
Aloitus oli että 60-luvulla syntyneiden muistoja.
40-50-lukuja voi muistella vaikkapa 1945 syntynyt. Ei tärvitse olla välttämättä 1800-luvulla syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
TIINA KIRJAT . Tiina Juhaansa ihastui.
Tiina epäilee Juhaa, oli sen kirjan nimi. Jossain painoksessa oli kannessa piirros Tiinasta ja aivan ällöttävän näköisestä polkkatukka-Juhasta.
Oi tuota aikaa, kaverin kanssa oltiin pihalla ja makoiltiin viltin päällä, lukemisena oli Kultasarjaa, tai Lääkärisarjaa tmv. Aurinko paistoi koko kesän ja ei huolta huomisesta.
Siskon mies kuskasi meitä volkkarilla, takapenkki täynnä lapsia, siellä ilman turvavöitä , ei ollut 60-luvun autoissa.
mummu 46v kirjoitti:
Ihana ketju. Tälläsiä on kiva lukea. Itse olen syntynyt -74. Muistan sen kuvan (joku sota) siitä alastomasta tytöstä, joka juoksee paniikissa. Ja monta muutakin asiaa muistui mieleen kommentteja lukiessa. Aika kultaa muistot, en haluaisi niitä menneitä takaisin. Elin ihan hyvän ja turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, mutta pidän tästä nykyajan helppoudesta.
Olen syntynyt 1966 ja muistelin jo tuolla aiemmin tuota Pulitzer-palkinnon voittanutta kuvaa, jonka otti Nick Ut. Siinä 9-vuotias Phan Thi Kim Phuc juoksee kohti kuvaajia iho palaneena napalm-iskun takia.
Vierailija kirjoitti:
mummu 46v kirjoitti:
Ihana ketju. Tälläsiä on kiva lukea. Itse olen syntynyt -74. Muistan sen kuvan (joku sota) siitä alastomasta tytöstä, joka juoksee paniikissa. Ja monta muutakin asiaa muistui mieleen kommentteja lukiessa. Aika kultaa muistot, en haluaisi niitä menneitä takaisin. Elin ihan hyvän ja turvallisen lapsuuden ja nuoruuden, mutta pidän tästä nykyajan helppoudesta.
Olen syntynyt 1966 ja muistelin jo tuolla aiemmin tuota Pulitzer-palkinnon voittanutta kuvaa, jonka otti Nick Ut. Siinä 9-vuotias Phan Thi Kim Phuc juoksee kohti kuvaajia iho palaneena napalm-iskun takia.
Vietnamin sodassa, siis.
Metsämansikoita pujotettiin timotein korteen. Kesät juostiin paljain jaloin ja jalkapohjiin tarttui kerros rypelöä koivuista.
Naisten pyörissä oli takarenkaassa hameverkko.
Kaukopuhelut piti tilata puhelinkeskuksen kautta ja kaikkihan tiesi että keskuksen ämmät puheluja kuunteli. Kerran meidän piti soittaa ulkomaille ja puhelu piti tilata päivää tai kahta ennen.
Se oli jotain ihmeellistä kun meidän puhelinnumero muuttui numerosta 'Kylännimi 3' numeroon 203 ja silloin pystyttiin jo samassa kylässä asuville soittamaan suoraan. Puhelinta ei kyllä käytetty kuin tarpeeseen.
Ne isot radiot joissa oli kaksi isoa pyöreää nappia edessä.
Meillä oli TV joka oli sellaisessa kaapissa että sai ovet kiinni ja silloin se näytti kuin miltä tahansa kaapilta. Ja meillä oli Hooverin pulsaattori pyykkikone jonka äiti laittoi aina nurin että sai veden pois.
Vuoden 1979 Miss Suomi joka oli samanikäinen kuin minä suurin piirtein, yritti "iskeä" minut Kalpalinnan hiihtohississä. Kyseessä yhden hengen sompahissi. Oli ennen minua hissijonossa ja hän tiputti sauvansa juuri kun hänen piti nousta hissiin, jotka poimin ylös ja ojensin hänelle kun olimme ylhäällä. Juorulehtien paparazzit palloilivat tietenkin ympärillä. Olin liian ujo ryhtyäkseni tekemään enemmän tuttavuutta. Ehkä elämäni tilaisuus meni siinä.