60-luvulla syntyneet, muistoja!

Vierailija kirjoitti:

Vuonna -80 elokuun lopussa , seiskaluokalla kirkonkylän koulussa: On liikuntatunti, meillä on siniset jumppapuvut. Muilla on keinokuituiset, vähän uimapukukangasta muistuttavat. 

  Minun pukuni  on lyhytnukkaista joustofroteeta, joka on mukava yllä. Se on siskon vanha.

   Monella muullakin on.

   Katson jonossa edelläni olevaa tyttöä. Hänellä on finnejä selässä ja pyöristyvä lantio ja hän haisee hielle.

 Mutta hän on mahdottoman  mukava ja hyvä koulussa.

   Olen tuntenut hänet viikon, minä syrjäkylän ala-asteelta tullut. 

   Kun jumppatunti alkaa kuuluu paljaiden jalkojen nitskuttavia ääniä, jotka karmivat selkäpiitä.

   MInua pelottaa kovalla äänellä huutava liikunnanopettaja, hänellä on tumma tukka ja lujat kasvot.

     --- Olen nyt 54-vuotias ja vasta nyt huomaan, että jos kuulisin hänen huutavan raivosta, en pelkäisi häntä enää. 

   

Ai hitsi, minulla oli punainen jumppa-asu, sininen taisi olla normaali väri. N54

Siis Seppälän vaatteet oli tosisuosittuja ja noloja. Eihän niitä käyttänyt kuin varhaisteinit. Kaikki koleemmat hankki kledjunsa kyllä muualta. Itse liikuin punkkari ja muissa underground-piireissä ja paljolti käytiin hakemassa vaatteita Lontoosta ja Berliinistä ymv. 

Anekdootti Seppälän vaatteista: olin kesätöissä eräällä, noh, tehtaalla. Konttori oli täynnä sellaisia ruotsinsuomalaisia tynnyrissä kasvaneita kermapersuksia. Yhtenä päivänä 'tehtaan' sen hetkinen, tärkein taitelija ja suunnittelija pärähti sorvin äären kokovihreässä Seppälä-uniformussa: siis vihreät, hivenen ukkomalliset 'farkut' (niitä oli joka väreissä) ja siihen vihreä/valkoraitainen t-paita. Koko konttorin väki pyöri siinä ihastelemassa, että ai kun nuorekasta, taiteilija veti kuin hunaja näitä puoleensa. Tätä väkeä, joka kauhisteli, jos jollakin oli jotain 'nousukas'merkkiä päällä, jos jollakin naisella näkyi pikkarien saumat housujen läpi, jos jollakin oli rätväkämpää hiusväriä/kynsilakkaa/kaulaliinaa, jos joku tuli sinissä farkuissa töihin jne. 

Selän takana tietysti kalkatettiin ja naureskeltiin, mutta ei suotu sitä etuoikeutta taiteilijalle, että kukaan olisi suoraan mitään sanonut. Huh hirveää, kun tuleekin huono fibat taas mieleen. Se oli yksi kammottavimmista duunipaikoista ikinä. Just sen ilmapiirin takia. Pystyynkuolleita ja toinen toistaan luonnevikaisempia tyyppejä. Keski-ikä n. 60 v.

Vierailija kirjoitti:

Jäätelötuutit, jotka oli läpinäkyvää muovia ja pohjalla oli purkkapallo :)

Tämä on jäänyt mieleen vaikka olin tosi pieni. Sitten oli Topsy-jäätelötuutteja., Chewits toffeita, paras oli appelsiini, ja Chicago purukumia. Ostettiin myymäläautosta. 20 pennillä sai mukavasti karkkia..

Kansakoulussa 60-luvulla meidän piti viedä pissanäyte ja kakkanäyte kouluun. Pissa vietiin käytetysså yskänlääkepullossa (ne tietenkin siihen aikaan pestiin ja säilytettiin) ja kakkanäyte tulitikkuaskissa! Olipahan steriiliå touhua.

Saatiin koulusta hammasmukit joissa luki:

"Harjaa hampaat huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu."

Oli raittiuskilpakirjoitukset! Minä jopa voitin kahdesti. Kansakoulussa sain palkinnoksi peikon ja sitten oppikoulussa voitin taas ja sain lahjaksi kansion. Olin hyvin polleana siitä.

Amen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -64, muistan ylä-asteen välkät. Käytiin lähes päivittäin koulun vieressä olevasta kaupassa hakemassa ruskeita tikkareita ja hopeatoffeita, ne oli pitkiä ja ohuita, molemmat maksoi 25penniä kappale.

Noita ei löydä enää mistään.

Olen luullut, että muuallakaan ei saanut poistua koulun alueelta koulupäivän aikana ilman lupaa. Meillä piti olla erikseen lupalappu jotain asiaa varten, jos piti käydä kaupassa. Olisi ollutkin kätevää, kun me sivukylien lapset olisimme saaneet käydä kaupassa kouluautoa odottaessa ostamassa kotiin tavaraa. 

Tai kyllä me koulun jälkeen saimme käydä, emme välitunnilla emme saaneet poistua koulun aidan ulkopuolelle muuta kuin hiihtämään koulun vieressä olevalla ladulla.

Ei saanut poistua, mutta ei se haitannut, mentiin vaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊

Muistan, kun kävin ostoksilla forumin Seppälässä. Se oli siihen aikaan todella iso juttu. Seppälän myyjät olivat nykyajan missejä. Sinne palkattiin vain kauniita myyjiä. Vaatteet olivat todella iso juttu.😊

Ainakin 80-luvulla Seppälän vaatteissa oli näkyvällä paikalla merkki S-style. Hävetti, kun muut näki, että sellaisesta halpakaupasta tuokin on vaateensa ostanut.

Vai hävetti? Olin lukiossa vuodet 81-84, ja silloin Seppälän vaatteet olivat teineille Se Juttu. Ja kun ei Raumalla alkuun ollut Seppälää, piti käydä Porissa niitä vaatteita ostamassa. Itsekin kävin serkkuni perheen kanssa naapurikaupungissa muutaman kerran. Sitten vihdoin Raumalle valmistui Valtakymppi-liikerakennus, johon Seppäläkin saatiin (ja Yves Rocher!), ja  elämä oli taas pikkuisen mukavampaa, tosin olin silloin jo lukiosta lähdössä.

Olen se, jolle kommentoit. Asuttiin Vaasassa ja olin lukiossa samoina vuosina kuin sinäkin. Ja hävetti ne vaatteet.

Jaa-a. Ei tuohon voi muuta sanoa, että Raumalla ja Vaasalla on sitten eronsa. Onko Vaasassa sitten liikaa snobeja? Hmmm.

Vaasa varmaan otti enemmän vaikutteita länsinaapurista. Laivaliikenne oli vilkasta. Joku Seinäjoki oli sitten asia erikseen, varmaan Seppälä oli kova sana.

Eri

Ensin piipattiin kiharoita ja sitten tuli kreppiraudat, vau mitä kiharaa.

Olin kotona nukkumassa

Lääkäriin mentiin vasta silloin kun ei enää pystyssä pysytty. Ja jos mentiin niin aina saatiin penisiliiniä ja nythän tiedetään että syötiin sitä liikaa ja aivan turhaan. Strepsils oli silloin kauhean makuista ja se oli sellaisessa peltirasiassa jonka sai auki vain markan kolikolla. Apteekissa jouduttiin odottamaan pitkään kun apteekkari sekoitti ja valmisti lääkkeet. Ja miten ne saivatkin apteekissa selvää lääkärin käsialasta resepteissä.

Onkohan vielä olemassa Mustan Parran yskänlääkettä?

Voi niitä aikoja kirjoitti:

Olin kotona nukkumassa

Minäkin viikonloppuna nukuin puolillepäivin. Lauantaina heräsin kun äiti oli jo siivonnut ja paistanut karjalanpiirakat, pullat ym. Ei ollut huolta mistään, huolet oli vanhemmilla. En tarvinnut pitää huolta itsestänikään. Menneet on ne ajat jo aikoja sitten. Jo vuosikymmenet herään jo ennen kuutta aamulla ja heti huolestuneena ja heti töihin tai kotitöihin.

Kun ensimmäisiä kertoja pääsin Linnanmäelle, siellä oli laite jossa voittona oli tupakka-askeja.

Ei taida enään tänäpäivänä onnistua.

Tuli maustehyllyt keittiöihin vaikka eihän niitä mausteita montaa ollut. Maustehylly oli MUST ja niitä ihailtiin.

Äidin kanssa käytiin kyläilemässä useampana päivänä viikossa. Usein kyläilyn syy oli saada joku neuleohje, huonekasvin oksa (joita sitten juurrutettiin lasipurkissa), kaktuksen poika tai joku uusi resepti. Ja joskus mentiin vartavasten katsomaan jotain kukkivaa huonekasvia kun saatiin kuulla ettå nyt se kukkii. Äiti osasi aina tähdätä maatiloille oikeaan aikaan eli kun vasikat oli syntyneet ja saatiin ternimaitoa mukaan kotiin ja siitä sitten tehtiin parasta uunipannaria.

Joku mainitsi aikaisemmin joustofroteen ja se herätti muistoja 70' luvulta. Olin ehkä joku 10-12v ja sain kesäksi uudet bikinit. Ne oli ihan hurjan nätit. Valkoiset joissa oli appelsiininoransseja kuvioita. Ikävä kyllä ne oli sen ajan hittimateriaalia, eli joustofroteeta. Kun ne kastu ne oikein imi vettä itseensä, painoi ja venyi veden painosta. Vaikka olisi ollut kuinka kuuma päivä niin ne ei kastuttuaan enää kuivunut koko päivänä. Ihan hirveä materiaali. Muistan että joustofrotee-shortsit oli myös kova sana silloin, taisi ainakin tytöillä kaikilla olla sellaiset. Musta on kiva kuva kun mä istun meidän mökkirannalla kiven päällä nää ihanat biksut päällä ja hymyile onnellisena kuin Hangon keksi.

Hollannikkaat oli kaikkien kesäkenkänä.  Värikkäitä kukkia ja perhosia kuviona. Jossakin vaiheessa oli paksu kumipohja, värin piti olla musta ja hollannikas oli uudenlainen ja huippumuodikas.

Vierailija kirjoitti:

Hollannikkaat oli kaikkien kesäkenkänä.  Värikkäitä kukkia ja perhosia kuviona. Jossakin vaiheessa oli paksu kumipohja, värin piti olla musta ja hollannikas oli uudenlainen ja huippumuodikas.

Me pidimme niitä talvellakin. :)

Stereotesti, kuka muistaa vielä.

Minun mielestäni se oli typerin radio-ohjelma ikinä ja sen loppumisen odottaminen joka kerta harmitti.

Pentti Fagerholmin monotonisella äänellä: ... nyt aiheutamme tahallisen vaiheistusvirheeen ja ääneni pitäisi nyt kuulua sterovastaanotossa epämääräisestä suunnasta ja monovastaanotossa häipyä lähes kuulumattomiin ... äh, muistan tuon vieläkin vaikka viime kerrasta kun kuulin on varmaan kolmekymmentä vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Stereotesti, kuka muistaa vielä.

Minun mielestäni se oli typerin radio-ohjelma ikinä ja sen loppumisen odottaminen joka kerta harmitti.

Pentti Fagerholmin monotonisella äänellä: ... nyt aiheutamme tahallisen vaiheistusvirheeen ja ääneni pitäisi nyt kuulua sterovastaanotossa epämääräisestä suunnasta ja monovastaanotossa häipyä lähes kuulumattomiin ... äh, muistan tuon vieläkin vaikka viime kerrasta kun kuulin on varmaan kolmekymmentä vuotta!

Me kuunneltiin yksissä kesämökkibileissä jokunen vuosi sitten äänilevyltä tosi vanhojen äänentoistolaitteiden kautta tota fagerholmin stereotestiä ja se herätti todella paljon nostalgisia tunteita Encoreja vaadittiin kovasti. Ei se skidinä niin paljoa innostanut varmaan, ehkäpä silloin se rinnastui toistuvuutensa myötä johonkin trivago-mainoksiin.  Nyt osaa arvostaa Fagerholmin persoonallisen auktoriteettista ääntä ihan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Siis Seppälän vaatteet oli tosisuosittuja ja noloja. Eihän niitä käyttänyt kuin varhaisteinit. Kaikki koleemmat hankki kledjunsa kyllä muualta. Itse liikuin punkkari ja muissa underground-piireissä ja paljolti käytiin hakemassa vaatteita Lontoosta ja Berliinistä ymv. 

Anekdootti Seppälän vaatteista: olin kesätöissä eräällä, noh, tehtaalla. Konttori oli täynnä sellaisia ruotsinsuomalaisia tynnyrissä kasvaneita kermapersuksia. Yhtenä päivänä 'tehtaan' sen hetkinen, tärkein taitelija ja suunnittelija pärähti sorvin äären kokovihreässä Seppälä-uniformussa: siis vihreät, hivenen ukkomalliset 'farkut' (niitä oli joka väreissä) ja siihen vihreä/valkoraitainen t-paita. Koko konttorin väki pyöri siinä ihastelemassa, että ai kun nuorekasta, taiteilija veti kuin hunaja näitä puoleensa. Tätä väkeä, joka kauhisteli, jos jollakin oli jotain 'nousukas'merkkiä päällä, jos jollakin naisella näkyi pikkarien saumat housujen läpi, jos jollakin oli rätväkämpää hiusväriä/kynsilakkaa/kaulaliinaa, jos joku tuli sinissä farkuissa töihin jne. 

Selän takana tietysti kalkatettiin ja naureskeltiin, mutta ei suotu sitä etuoikeutta taiteilijalle, että kukaan olisi suoraan mitään sanonut. Huh hirveää, kun tuleekin huono fibat taas mieleen. Se oli yksi kammottavimmista duunipaikoista ikinä. Just sen ilmapiirin takia. Pystyynkuolleita ja toinen toistaan luonnevikaisempia tyyppejä. Keski-ikä n. 60 v.

Pakko olla Arabia? Silloin kun se oli vielä siinä Arabianrannassa. Kaikenlaisia juttuja siitä porukasta kyllä kuuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊

Mä olen 59v ja olin myös kesätöissä 16v:nä Seppälässä toimiston puolella. Järkytys oli suuri kun tajusin tilausvahvistuksista että 93 markkaa maksaneiden farkkujen sisäänostohinta oli 41mk! Sen jälkeen en ole ostanut täysihintaisia vaatteita kuin pakon edessä, etsin aina tarjouksia. 

Hannu Seppälä oli vielä hengissä ja pyysi eräänä päivänä minua käymään hänelle pankissa, olisi antanut pankkitietonsa valuuttatilille!? Sanoin että olen alaikäinen enkä voi tehdä sellaista. 

Muistan tuon myös mitä farkut maksoivat noin 100 markalla sai vielä t-paidan.