60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
No voi hellanlettas pientä.
Vierailija kirjoitti:
70-80-lukujen vaihteessa tytöillä oli tosiaankin muodissa vitivalkoiset farkut. Jotkut, joilla oli pulskempi ahteri, näyttivät takaapäin ankoilta. Niinpä muutimme termin "pilluralli" akuankkojen katselemiseksi.
Ajelimme siis sinapinruskealla Datsun 100A:lla (Karvanopat + jalopuinen ratti +jalopuinen vaihdenuppi + Wunderbaum) kirkonkylän raittia katsellen akuankkoja.
Kerran mukanamme oli tuttavaperheen luona kyläillyt italialainen nuorimies. Hän ihmetteli autokierroksen aikana, miten Suomessa on niin paljon prostituoituja. Hänen kotikaupungissaan vain hutsut kulkevat tyttöporukalla kadulla ilman miespuolista suojelusta.
Selitin, että eivät nuo tytöt ole prostituoituja - ne antavat ilmaiseksi. Tämän sai myös italiaano-ystävämme myöhemmin ilokseen todeta.
Hohoo, sinä sata-aakkosella ajellut! Ehkä se italiaano-ystävänne todella sai mutta sinä et. Johtuu ihan kököstä autovalinnastasi.
Mutta eiköhän tuo unesi ollut totta vain Tatsunisi osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-80-lukujen vaihteessa tytöillä oli tosiaankin muodissa vitivalkoiset farkut. Jotkut, joilla oli pulskempi ahteri, näyttivät takaapäin ankoilta. Niinpä muutimme termin "pilluralli" akuankkojen katselemiseksi.
Ajelimme siis sinapinruskealla Datsun 100A:lla (Karvanopat + jalopuinen ratti +jalopuinen vaihdenuppi + Wunderbaum) kirkonkylän raittia katsellen akuankkoja.
Kerran mukanamme oli tuttavaperheen luona kyläillyt italialainen nuorimies. Hän ihmetteli autokierroksen aikana, miten Suomessa on niin paljon prostituoituja. Hänen kotikaupungissaan vain hutsut kulkevat tyttöporukalla kadulla ilman miespuolista suojelusta.
Selitin, että eivät nuo tytöt ole prostituoituja - ne antavat ilmaiseksi. Tämän sai myös italiaano-ystävämme myöhemmin ilokseen todeta.
Hohoo, sinä sata-aakkosella ajellut! Ehkä se italiaano-ystävänne todella sai mutta sinä et. Johtuu ihan kököstä autovalinnastasi.
Mutta eiköhän tuo unesi ollut totta vain Tatsunisi osalta.
Oli varmaan sinapin värinen Tatsuni.
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
Tästä tuli mieleen, että 1960-luvulla syntyneet opetettiin koulussa laskemaan ja lukemaan. Ei ehkä enää nykyään pidetä niin tärkeänä. Onhan se outoa, mutta mitä me muumiot siitä ymmärrettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
En itsekään ollut koulussa mikään matemaattinen nero, mutta sinä olet vieläkin huonompi!
Laskepa nyt vaikka näin: 2020 miinus 1960. Siis tämä vuosi miinus vuosi 1960.
Paljonko saat tulokseksi? 70? Hus siitä ottamaan yhteyttä heti matikan opettajaasi!
1960-luvun lapset joutuivat jäämään luokalle, jos eivät osanneet tuotakaan laskea. Tai ainakin saivat ehdot tai joutuivat apukouluun.
Oliko apukoululaisetkaan näin noloja? En usko, meidänkin koulussa oli apukoululuokka. Olivat kodeista, joissa ei niin koulusta välitetty, eikä koulussa joka päivä käyty.
Mutta ehkä osasivat yksinkertaiset laskut kuitenkin, toisin kuin nykyään. Eivät ymmärrä edes, paljonko on 1 prosentti. Iiiik, en osaa prosenttilaskua, se on nykypäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla kesällä 60 luvulla ro maa nit kiersivät "hevoskärryillä talosta taloon ja kauppasivat liinojaan ja myös sanoivat :"Hyvä emäntä anna sitä ja tätä, ompas emännällä kaunis tytär, komea poika, hieno talo jne.. Hyvä emäntä anna tämä" Kun äiti ei antanut niin tytär olikin sitten ruma ja manasivat ja kirosivat ja sylkivät
ja mennessään naiset nostivat hameensa ja pyllistivät. Yksi heistä pissasikin rappujen eteen samalla. Heillä ei ollut alushousuja. Muistan myös että kirkonkylällä oli suihkuallas ja siinä keskellä patsas mistä tuli vesi. Samat henkilöt veivät lapsensa siihen uimaan kesällä.
Kävi myös kulkukauppiaita jotka kulkivat talosta taloon pyörällä ja möivät vaikka mitä pientä kamaa sellaisesta jännältä kontista joka avattuna näytti melkein kaikki tavarat. Minulla on vieläkin tallessa neularasia jonka äiti osti kulkukauppiaalta v. 1966.No romaaneja en nähnyt kuin kirjahyllyssä. Sen sijaan romanit kulkivat minun aikanani kyllä jo yleensä pakettiautolla tai. Meillä kävivät monestikin. (jopa 80-luvun lopussa, jolloin harrastin jo valokuvausta ja sain ottaa heistä valokuvia muistoksi. Lähetin postissa heille kopiot.)
Emme varmasti olleet sen rikkaampia kuin nuo romaniperheet, mutta äiti osti aina jonkin liinasen ja antoi yleensä itsetehtyä leipää tai jauhoja, kananmunia vastaan.
Ja muitakin kulkukauppiaita oli. Esim. Tietokirja-sarjojen, huonekalujen, kenkien, mattojen myyjiä, tauluja.
Joskus kävi invalidi-mies, joka möi itse tekemiään puisia kodintarvikkeita.
Meidän kylällä kävi myös polkupyörällä ajavat Jehovan-todistaja siskokset. He olivat aina äärimmäisen hienotunteisia eivätkä varmasti tyrkyttäneet uskoaan.
Vaikka emme lukeneet heidän myymiään Herätkää- ja Vartiotorni-lehtiä, äiti osti, koska siskokset olivat niin mukavia.
En minäkään muista pahalla romaneja, äiti osti hyvin harvoin jonkun liinan.
Jonkun puuesineitä myyvän muistan myös.
Muistan myös maalaisukon, joka kävi myymässä farmariautolla perunoita, porkkanoita, sipuleita ja kananmunia. Kauppa kävi hyvin, kun toi kotiovelle asti. Ei äideillä ollut ajokortteja eikä autoa. Oli helppoa, kun sai perusruoat kotiinkuljetuksella.
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
Tästä tuli mieleen, että 1960-luvulla syntyneet opetettiin koulussa laskemaan ja lukemaan. Ei ehkä enää nykyään pidetä niin tärkeänä. Onhan se outoa, mutta mitä me muumiot siitä ymmärrettäisiin.
Opetettiin myös kirjoittamaan, mustekynällä kaunoa.
Sunnuntaisin oli jännää kun tuli telkusta Tarzan. Sitä kokoontui kattoo koko perhe. Sitten pelattiin ulkona pesistä tai lähettiin hiihtää kymppi. Saattoi soittaa kaverille et lähetään hiihtää ja niin mentiin.
Laskettiin mäkeä iltamyöhään. Jos oli jano tai nälkä, syötiin lunta. Jos joku olisi kysynyt äidiltä että missä ollaan, niin olisi sanonut että ulkona. Luotti meihin täysin ja tiesi että jossain vaiheessa kotiin tullaan. Ja nälkäisinä tultiinkin. Ei missään ollut juoma automaatteja tms, ei sellaisesta voinut haaveillakaan.
Läheisen bensa aseman baarilla, siis Unionilla (käveltiin tai pyöräiltiin sinne 3km), käytiin teellä, ja siellä oli tietenkin tunkkaista tupakoitsijoista, ja jos oli kolikoita vielä taskussa, laitettiin Juke Box soimaan. Baddingin Ajetaan me tandemilla tai ehkä Muska Babitzinia tai jopa Elton Johnia.
Virhe edellisessä, tandem olikin Freemanin!!
Alakoulussa hiihdettiin välitunnilla koulua ympäri ja myös kouluun hiihdettiin. Jos harrasti kilpaurheilua, opettaja ei maininnut koskaan mitään vaikka kuvakin saattoi olla lehdessä. Ei kannustettu milloinkaan vaikka saattoi olla lahjakas. Vrt. nykyään kun suurinpiirtein jokainen lapsi on huippu.
Autoja oli silloin vaikka minkå värisiä ja muotoisia. Miksi lähes kaikki autot on nykyisin valkoisia, harmaita ja ruskeita.
Ei ole enää kivoja värejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
En itsekään ollut koulussa mikään matemaattinen nero, mutta sinä olet vieläkin huonompi!
Laskepa nyt vaikka näin: 2020 miinus 1960. Siis tämä vuosi miinus vuosi 1960.
Paljonko saat tulokseksi? 70? Hus siitä ottamaan yhteyttä heti matikan opettajaasi!
1960-luvun lapset joutuivat jäämään luokalle, jos eivät osanneet tuotakaan laskea. Tai ainakin saivat ehdot tai joutuivat apukouluun.
Vielä 1980-luvun alussa lukiossakin saattoi jäädä luokalle etenkin matematiikasta ja vieraista kielistä. Meidän lukioluokka koostui pitkän matematiikan opiskelijoista niin että 1. luokalla meitä oli 37 oppilasta ja kolmannen luokan keväällä enää 23 oppilasta. Meillä oli käytössä 2 viikon lukujärjestys, jossa matematiikkaa oli 8 tuntia tuona aikana. Se oli ennen mitään kurssimuotoista ja luokatonta lukiota, jolloin pääosa kirjoitti ylioppilaaksi yhdellä kertaa kolmen vuoden keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittivat ylioppilaiksi syksyllä. Yo-kirjoituksissa oli 4 pakollista (matematiikka, äidinkieli, englanti, ruotsi) ja 2 vapaaehtoista ainetta (reaali ja 2. vieras kieli esim. saksa tai ranska).
Meillä oli pitkän matematiikan linja, reaalilinja ja kielilinja. Kielilinjalla luettiin latinaa ja yhtä ylimääräistä kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
Tästä tuli mieleen, että 1960-luvulla syntyneet opetettiin koulussa laskemaan ja lukemaan. Ei ehkä enää nykyään pidetä niin tärkeänä. Onhan se outoa, mutta mitä me muumiot siitä ymmärrettäisiin.
Opetettiin myös kirjoittamaan, mustekynällä kaunoa.
Minä aloin käyttää tekstaamista ollessani peruskoulun yläasteella, mutta äidinkielen aineet oli muistaakseni pakko kirjoittaa kaunokirjoituksella. Viime vuosina olen käyttänyt kaunokirjoitusta vain nimikirjoituksen johonkin paperiin, muuten kirjoitan tekstamalla käsin jotain lyhyitä muistiinpanoja ja pitemmät jutut kirjoitan tietokoneella. Kävin myös yläasteella ollessani konekirjoituskurssin, jossa opeteltiin kymmensormijärjestelmän käyttöä. Siitä oli myöhemmin hyötyä kun tietokoneiden tekstinkäsittelyohjelmat kuten WordPerfect ja Microsoft Word tulivat.
Kyllä Retu-tossuja oli kaikille niin tytöille janaisille kuin miehille ja pojille,Minäkin käytin monet samoin äiti.
Isällä oli koripallotossuja ja meillä äidin kanssa myös tennistossuja vapaa-ajan jalkineina.
Joku linkkasi jossain Ylen Areenan 'Aikapoika ja mono' -elokuvan vuodelta -76. Samalla lailla kuin elokuvassa minun ala-asteellani jouduimme laulamaan yksin luokan edessä.
Laulu oli 'Taivas on sininen ja valkoinen, ja tähtösiä täynnä'. Itse jännitin tätä ihan kamalasti. Ja lauluääneni oli ja laulun alkaessa hyvin korkea. Eli kohdassa 'Niin on nuori sydämeni ..' , jossa pitäisi laulaa vain kauniisti ja korkealta, vinguin kuin pistetty sika. Ja kaikki nauroivat.
Lisäksi sinä vuonna meillä oli sijaisope, joka sanoi, että jos joku nauraa, laulu pitää aloittaa uudelleen. Kiitos ope. Siis kimeä vinkuminen tuli toistettua moneen kertaan. .. Eikä se nauru toisillakaan kerroilla loppunut..
Abi 1983 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa outo kirjoitti:
Huutista eiks 60-luvulla syntyneet oo jotain 70-kybäsiä muumioita jo
En itsekään ollut koulussa mikään matemaattinen nero, mutta sinä olet vieläkin huonompi!
Laskepa nyt vaikka näin: 2020 miinus 1960. Siis tämä vuosi miinus vuosi 1960.
Paljonko saat tulokseksi? 70? Hus siitä ottamaan yhteyttä heti matikan opettajaasi!
1960-luvun lapset joutuivat jäämään luokalle, jos eivät osanneet tuotakaan laskea. Tai ainakin saivat ehdot tai joutuivat apukouluun.
Vielä 1980-luvun alussa lukiossakin saattoi jäädä luokalle etenkin matematiikasta ja vieraista kielistä. Meidän lukioluokka koostui pitkän matematiikan opiskelijoista niin että 1. luokalla meitä oli 37 oppilasta ja kolmannen luokan keväällä enää 23 oppilasta. Meillä oli käytössä 2 viikon lukujärjestys, jossa matematiikkaa oli 8 tuntia tuona aikana. Se oli ennen mitään kurssimuotoista ja luokatonta lukiota, jolloin pääosa kirjoitti ylioppilaaksi yhdellä kertaa kolmen vuoden keväällä ja ainoastaan reputtaneet kirjoittivat ylioppilaiksi syksyllä. Yo-kirjoituksissa oli 4 pakollista (matematiikka, äidinkieli, englanti, ruotsi) ja 2 vapaaehtoista ainetta (reaali ja 2. vieras kieli esim. saksa tai ranska).
Hmm. Minä kirjoitin v. 1984 ja minun pakolliset aineeni olivat äidinkieli, englanti, ruotsi ja reaali. Kaksi vapaaehtoista ainettani olivat saksa ja ranska, jotka molemmat kirjoitettin samana päivänä kuuden tunnin aikana. Matematiikka oli vapaaehtoinen aine, johtuiko siitä, että luin lyhyttä matikkaa? Kävin myös kurssimuotoista lukiota, meillä oli kokeilukoulu.
Tässä taas jonkun keksimää tarinaa... :)