60-luvulla syntyneet, muistoja!

Vuonna -80 elokuun lopussa , seiskaluokalla kirkonkylän koulussa: On liikuntatunti, meillä on siniset jumppapuvut. Muilla on keinokuituiset, vähän uimapukukangasta muistuttavat. 

  Minun pukuni  on lyhytnukkaista joustofroteeta, joka on mukava yllä. Se on siskon vanha.

   Monella muullakin on.

   Katson jonossa edelläni olevaa tyttöä. Hänellä on finnejä selässä ja pyöristyvä lantio ja hän haisee hielle.

 Mutta hän on mahdottoman  mukava ja hyvä koulussa.

   Olen tuntenut hänet viikon, minä syrjäkylän ala-asteelta tullut. 

   Kun jumppatunti alkaa kuuluu paljaiden jalkojen nitskuttavia ääniä, jotka karmivat selkäpiitä.

   MInua pelottaa kovalla äänellä huutava liikunnanopettaja, hänellä on tumma tukka ja lujat kasvot.

     --- Olen nyt 54-vuotias ja vasta nyt huomaan, että jos kuulisin hänen huutavan raivosta, en pelkäisi häntä enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sininen jumppapuku oli puettava päälle ja voimistelutossut piti olla. Joskus yritettävä keikkua telineilläkin. Inhotti, vieläkin muistaa jumppasalin hajut ja äänet.

Just noin oli minunkin oppikouluaikana eli tummansininen jumppabody ja T E L I N E V O I M I S T E L U nahkakuorutettuineen feikkihevosselkineen, joita kohden juostiin salin toisesta päästä hepan edessä olevalle ponnahduslaudalle, josta sitten ponnahdettiin hevosen yli hajareisin tai sen päälle ja sitten kuperkeikka hevosen päällä (edelliseen suoritukseen kykenivät sirot ja notkeat tytöt) heh!! Kiepit rekillä ja sitten puisella puomilla kävely jne.

Samaa hommaa oli ainakin vielä 2000-2006 kun itse kävin pikkupaikkakunnan ala-astetta. Miinus tuo jumppabody.

Ja että oli nöyryyttävää jos ei osannut tai uskaltanut.

Harjoittelimme myös korkeushyppyä jumppasalissa ja joka kerta joku tippui puomin päälle selälleen ja tuli ruhjeita.

Erilainen muori kirjoitti:

Yrjö Jyrinkosken lausumana

Sori, sekoitin Ture Juntun ja Jyrinkosken. Vanhuus ei tule yksin :D.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -64, muistan ylä-asteen välkät. Käytiin lähes päivittäin koulun vieressä olevasta kaupassa hakemassa ruskeita tikkareita ja hopeatoffeita, ne oli pitkiä ja ohuita, molemmat maksoi 25penniä kappale.

Noita ei löydä enää mistään.

Hopeatoffee-, tsinuski- ja näköjään uutuutena banoffeepatukoita näkyi olevan myynnissä jyväskyläläisessä K-kaupassa pari päivää sitten. Muistaakseni hopeatoffee- ja tsinuskikarkkeja myydään pusseissa. Cloetta valmistaa tuotteet.

Vierailija kirjoitti:

Areenasta voi katsoa Aikamiespoika ja mono sekä Villahousupakko-lastenelokuvat. Pääosassa mainio Kyösti Väntänen. Katsoin nämä silloin aikoinaan 76 ja katson vieläkin.

 Mielestäni oli ihmeellistä, miten moderneja nuo isät olivat. Itse olin tottunut enemmän Archie Bunker-tyyppisiin huutajiin.

Mun isä oli moderni ja perhekeskeinen jo 60-luvulla. Hän jaksoi aina olla minun kanssani, leikkiä ja pelata. Laittoi ruokaa, auttoi siivouksessa ja toi äidille joka lauantai kukkakimpun. Lauantaisin lähdimme aina kaksistaan leffaan ja syömään lettuja Mikonkadun Primulaan. Koskaan ei huutanut minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊

Mä olen 59v ja olin myös kesätöissä 16v:nä Seppälässä toimiston puolella. Järkytys oli suuri kun tajusin tilausvahvistuksista että 93 markkaa maksaneiden farkkujen sisäänostohinta oli 41mk! Sen jälkeen en ole ostanut täysihintaisia vaatteita kuin pakon edessä, etsin aina tarjouksia. 

Hannu Seppälä oli vielä hengissä ja pyysi eräänä päivänä minua käymään hänelle pankissa, olisi antanut pankkitietonsa valuuttatilille!? Sanoin että olen alaikäinen enkä voi tehdä sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊

Mä olen 59v ja olin myös kesätöissä 16v:nä Seppälässä toimiston puolella. Järkytys oli suuri kun tajusin tilausvahvistuksista että 93 markkaa maksaneiden farkkujen sisäänostohinta oli 41mk! Sen jälkeen en ole ostanut täysihintaisia vaatteita kuin pakon edessä, etsin aina tarjouksia. 

Hannu Seppälä oli vielä hengissä ja pyysi eräänä päivänä minua käymään hänelle pankissa, olisi antanut pankkitietonsa valuuttatilille!? Sanoin että olen alaikäinen enkä voi tehdä sellaista. [/quote

Olin töissä seppälässä, forumin myymälässä .

Muistan, kun päälliköt tulivat tarkastuskierrokselle myymälään. En muista Hannu Seppälää, vaan hänen sisarensa (nimi on unohtunut), vanhempi nainen, joka oli peloittava ihminen. Syynäsi läpi sovituskopit ja huusi, jos sovituskopeissa oli henkareita. Kaikki kammosivat tätä rouvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊

Muistan, kun kävin ostoksilla forumin Seppälässä. Se oli siihen aikaan todella iso juttu. Seppälän myyjät olivat nykyajan missejä. Sinne palkattiin vain kauniita myyjiä. Vaatteet olivat todella iso juttu.😊

Ainakin 80-luvulla Seppälän vaatteissa oli näkyvällä paikalla merkki S-style. Hävetti, kun muut näki, että sellaisesta halpakaupasta tuokin on vaateensa ostanut.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -64, muistan ylä-asteen välkät. Käytiin lähes päivittäin koulun vieressä olevasta kaupassa hakemassa ruskeita tikkareita ja hopeatoffeita, ne oli pitkiä ja ohuita, molemmat maksoi 25penniä kappale.

Noita ei löydä enää mistään.

Olen luullut, että muuallakaan ei saanut poistua koulun alueelta koulupäivän aikana ilman lupaa. Meillä piti olla erikseen lupalappu jotain asiaa varten, jos piti käydä kaupassa. Olisi ollutkin kätevää, kun me sivukylien lapset olisimme saaneet käydä kaupassa kouluautoa odottaessa ostamassa kotiin tavaraa. 

Tai kyllä me koulun jälkeen saimme käydä, emme välitunnilla emme saaneet poistua koulun aidan ulkopuolelle muuta kuin hiihtämään koulun vieressä olevalla ladulla.

Jäätelötuutit, jotka oli läpinäkyvää muovia ja pohjalla oli purkkapallo :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaposti kirjoitti:

Nallekarkit maksoi pennin kappaleelta ja kun viikkoraha oli markan ja pikkutyttöjä useampi jonossa kiskalla, niin kiskatädiltä meinas mennä hermot, kun kaikki osti markalla nallekarkkeja.

Hei! en ollenkaan kiistä (tietenkään) tätä muistoa, mutta meniköhän tässä jotenkin valuutta oikein. Markka oli sata penniä joten nallekarkkeja olisi saanut aika läjän.

Kyllä ne oli ainakin -60 luvun lopussa pennin kappale. Sitten jossain vaiheessa ne oli hieman isompia ja 5p kappale. Muistan myös, että ruutusalmiakki aski maksoi 20 p, -67 kun muutimme uuteen rivariin, niitä Salmiakkiaskeja sai 5 kpl markalla.

Mutta markka oli iso raha silloin, pajatsotkin oli ensin pitkään 20p jassoja, sitten 50p ainakin vuosikymmenen ajan ja markan sitten myös pitkään. Merkkarit, ne isot oli 5p kun ne tuli kioskeihin. Dacapo, Jim, Hopeatoffee oli muistaakseni kanssa 20p hintaista -70 luvulle asti. Ruotsalainen Käck oli 25p kpl ja se oli meistä kallis.

Kun ajoin kortin -78, niin 92oct (regular) bensiini maksoi 1,55mk/l ja vielä ennen -74 alkanutta öljykriisiä litra bensiiniä oli alle markan litra.

Minä olen syntynyt vuonna -65 enkä muista pennin nallekarkkeja, mutta viiden pennin nallekarkkeja olen aikoinani ostanut. Lapsuudenystäväni syntyi vuonna -61 ja hän muistaa pennin nallekarkit, joten jossakin siinä välissä nallekarkit olivat sitten ehtineet kallistua. :D

Äänilevyt maksoivat 70-luvun puolivälissä 28 mk, mm. 10-vuotislahjakseni saamani (ja toivomani) Finnhits 2. Ostokasetit olivat jostain syystä neljä markkaa kalliimpia eli 32 mk. Tyhjien kasettien hintaa en muista, mutta aika halpoja ne olivat vielä 70-luvulla, ennen kuin niille lätkäistiin (80-luvulla?) vero, sillä muistattehan sloganin home taping is killing music. Niin kuin nähty on, heh heh.

Itse olen syntynyt 1962 ja muistan penninkarkit erittäin hyvin. Niitä pennin maksavia nallekarkkeja siis kutsuttiin ihan yleisesti nimenomaan penninkarkeiksi.

Olen muutamaan kertaan yrittänyt etsiä netistä tietoa, että missä kohtaa tuo radikaali muutos on tarkalleen tapahtunut, kun siis penninkarkeista tuli viidenpennin karkkeja, mutta tarkkaa tietoa en ole löytänyt. Tämä on juuri netin heikkous. Jostain Tukiaisen kalsareiden väristä voi löytyä tietoa satojatuhansia sivuja, mutta kun mennään aikaan ennen nettiä, niin tieto supistuu lähinnä vain faktatietoon merkittävimmistä asioista.

Olen kuitenkin päätynyt sellaiseen arvioon, että penninkarkkien kohtalonpäivät osuu sinne aivan 60-luvun lopulle, ehkä vuoteen 1969. En usko, että kuitenkaan ainakaan ennen vuotta 1968 se tapahtui, koska me muutimme uuteen asuntoon 1967 ja sen lähellä oli kioski, jossa me lapset ahkerasti asioimme ja muistan erittäin hyvin käyneeni lukuisia kertoja kyseiseltä kioskilta ostamassa näitä penninkarkkeja, kuin myös kahden pennin purkkiakin. Niissä siis oli kaksi kappaletta eri värisiä tyynypurukumeja läpinäkyvässä muovissa. Ne hävisivät kaupoista samoihin aikoihin kun penninkarkitkin.

Minun suosikkikarkkeja olivat isot merirosvorahat, joita myytiin R-kioskeissa 10 pennin kappalehintaa eli 5 markalla sai 50 merkkaria. Meillä oli kavereitten kanssa tapana ostaa merkkareita ja mennä oman kaupunginosan paikalliskirjastoon lukemaan sarjakuva-albumeja kuten Tinttiä, Asterixia, Ahmed Ahnetta, Lucky Lukea ja muuta vastaavaa. Pidän edelleen salmiakista ja lakritsista.

Merkkarit tulivat kauppoihin vasta joskus 70-luvun puolivälissä ja maksoivat kyllä alkuun 5 penniä, tosin nousivat kyllä jo muutaman vuoden päästä 10 penniin, eli joskus 70-luvun loppupuolella. Siis noin 10 vuotta pennin karkkien poistumisen jälkeen merkkareita myytiin 10 pennillä. Ihan eri Suomi oli se merkkareiden Suomi, kuin penninkarkkien Suomi. Elettiin rajun rakennemuutoksen aikaa ja maa muuttui monella tapaa nopeasti. Esimerkiksi marketeista ei ollut 60-luvun lopulla vielä tietoakaan, vaan tuolloin asiotiin vielä pikkukaupoissa, mutta 70-luvun lopulla jo marketit oli ihan arkipäivää.

Asterixia, Lucky Lukea ja vastaavia toki luettiin paljon täälläkin ja salmiakista sekä lakusta pidän edelleen minäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaposti kirjoitti:

Nallekarkit maksoi pennin kappaleelta ja kun viikkoraha oli markan ja pikkutyttöjä useampi jonossa kiskalla, niin kiskatädiltä meinas mennä hermot, kun kaikki osti markalla nallekarkkeja.

Hei! en ollenkaan kiistä (tietenkään) tätä muistoa, mutta meniköhän tässä jotenkin valuutta oikein. Markka oli sata penniä joten nallekarkkeja olisi saanut aika läjän.

Kyllä ne oli ainakin -60 luvun lopussa pennin kappale. Sitten jossain vaiheessa ne oli hieman isompia ja 5p kappale. Muistan myös, että ruutusalmiakki aski maksoi 20 p, -67 kun muutimme uuteen rivariin, niitä Salmiakkiaskeja sai 5 kpl markalla.

Mutta markka oli iso raha silloin, pajatsotkin oli ensin pitkään 20p jassoja, sitten 50p ainakin vuosikymmenen ajan ja markan sitten myös pitkään. Merkkarit, ne isot oli 5p kun ne tuli kioskeihin. Dacapo, Jim, Hopeatoffee oli muistaakseni kanssa 20p hintaista -70 luvulle asti. Ruotsalainen Käck oli 25p kpl ja se oli meistä kallis.

Kun ajoin kortin -78, niin 92oct (regular) bensiini maksoi 1,55mk/l ja vielä ennen -74 alkanutta öljykriisiä litra bensiiniä oli alle markan litra.

Minä olen syntynyt vuonna -65 enkä muista pennin nallekarkkeja, mutta viiden pennin nallekarkkeja olen aikoinani ostanut. Lapsuudenystäväni syntyi vuonna -61 ja hän muistaa pennin nallekarkit, joten jossakin siinä välissä nallekarkit olivat sitten ehtineet kallistua. :D

Äänilevyt maksoivat 70-luvun puolivälissä 28 mk, mm. 10-vuotislahjakseni saamani (ja toivomani) Finnhits 2. Ostokasetit olivat jostain syystä neljä markkaa kalliimpia eli 32 mk. Tyhjien kasettien hintaa en muista, mutta aika halpoja ne olivat vielä 70-luvulla, ennen kuin niille lätkäistiin (80-luvulla?) vero, sillä muistattehan sloganin home taping is killing music. Niin kuin nähty on, heh heh.

Itse olen syntynyt 1962 ja muistan penninkarkit erittäin hyvin. Niitä pennin maksavia nallekarkkeja siis kutsuttiin ihan yleisesti nimenomaan penninkarkeiksi.

Olen muutamaan kertaan yrittänyt etsiä netistä tietoa, että missä kohtaa tuo radikaali muutos on tarkalleen tapahtunut, kun siis penninkarkeista tuli viidenpennin karkkeja, mutta tarkkaa tietoa en ole löytänyt. Tämä on juuri netin heikkous. Jostain Tukiaisen kalsareiden väristä voi löytyä tietoa satojatuhansia sivuja, mutta kun mennään aikaan ennen nettiä, niin tieto supistuu lähinnä vain faktatietoon merkittävimmistä asioista.

Olen kuitenkin päätynyt sellaiseen arvioon, että penninkarkkien kohtalonpäivät osuu sinne aivan 60-luvun lopulle, ehkä vuoteen 1969. En usko, että kuitenkaan ainakaan ennen vuotta 1968 se tapahtui, koska me muutimme uuteen asuntoon 1967 ja sen lähellä oli kioski, jossa me lapset ahkerasti asioimme ja muistan erittäin hyvin käyneeni lukuisia kertoja kyseiseltä kioskilta ostamassa näitä penninkarkkeja, kuin myös kahden pennin purkkiakin. Niissä siis oli kaksi kappaletta eri värisiä tyynypurukumeja läpinäkyvässä muovissa. Ne hävisivät kaupoista samoihin aikoihin kun penninkarkitkin.

Minun suosikkikarkkeja olivat isot merirosvorahat, joita myytiin R-kioskeissa 10 pennin kappalehintaa eli 5 markalla sai 50 merkkaria. Meillä oli kavereitten kanssa tapana ostaa merkkareita ja mennä oman kaupunginosan paikalliskirjastoon lukemaan sarjakuva-albumeja kuten Tinttiä, Asterixia, Ahmed Ahnetta, Lucky Lukea ja muuta vastaavaa. Pidän edelleen salmiakista ja lakritsista.

Merkkarit tulivat kauppoihin vasta joskus 70-luvun puolivälissä ja maksoivat kyllä alkuun 5 penniä, tosin nousivat kyllä jo muutaman vuoden päästä 10 penniin, eli joskus 70-luvun loppupuolella. Siis noin 10 vuotta pennin karkkien poistumisen jälkeen merkkareita myytiin 10 pennillä. Ihan eri Suomi oli se merkkareiden Suomi, kuin penninkarkkien Suomi. Elettiin rajun rakennemuutoksen aikaa ja maa muuttui monella tapaa nopeasti. Esimerkiksi marketeista ei ollut 60-luvun lopulla vielä tietoakaan, vaan tuolloin asiotiin vielä pikkukaupoissa, mutta 70-luvun lopulla jo marketit oli ihan arkipäivää.

Asterixia, Lucky Lukea ja vastaavia toki luettiin paljon täälläkin ja salmiakista sekä lakusta pidän edelleen minäkin

Raumalla merkkareita sai ensialkuun vain uimahallin kahviosta, kun olin ala-asteikäinen 70-luvun puolivälin paikkeilla. Meidät kuskattiin maalaiskunnan puolelta aina bussilla uimahalliin, ja koska usein kävi niin, että minä ja eräs muu tyttö emme uineet (minulla kuukautiset ja toisella tytöllä klooriallergia), niin bussissa saimme toisilta rahaa ja listauksen, montako merkkaria kenellekin ostaisimme. Ei se ihan sallittua ollut, mutta liikunnanopettajamme päätti vissiin sulkea silmänsä tältä kaupankäynniltä. :D Merkkareita myytiin ko. kahviossa voipaperiin käärittyinä "tötteröissä", ja tarjolla oli eri kappalemäärän sisältäviä tötteröitä. Niitä sitten ostimme ja bussissa toisille jaoimme, itsekin tietysti omat tötterömme ostaneina. Maiskutus vain kuului, kun kotikylää kohti ajoimme. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊

Muistan, kun kävin ostoksilla forumin Seppälässä. Se oli siihen aikaan todella iso juttu. Seppälän myyjät olivat nykyajan missejä. Sinne palkattiin vain kauniita myyjiä. Vaatteet olivat todella iso juttu.😊

Ainakin 80-luvulla Seppälän vaatteissa oli näkyvällä paikalla merkki S-style. Hävetti, kun muut näki, että sellaisesta halpakaupasta tuokin on vaateensa ostanut.

Vai hävetti? Olin lukiossa vuodet 81-84, ja silloin Seppälän vaatteet olivat teineille Se Juttu. Ja kun ei Raumalla alkuun ollut Seppälää, piti käydä Porissa niitä vaatteita ostamassa. Itsekin kävin serkkuni perheen kanssa naapurikaupungissa muutaman kerran. Sitten vihdoin Raumalle valmistui Valtakymppi-liikerakennus, johon Seppäläkin saatiin (ja Yves Rocher!), ja  elämä oli taas pikkuisen mukavampaa, tosin olin silloin jo lukiosta lähdössä.

Yves Rocher! Ja Chevrefeuille, Magnolia ja Clea, Gaelle, En Avril un Soir!

Ihania nuoruustuoksuja. Hammastahna Pomme d'Api, 'kuin pureskelisit raikasta vihreää omenaa!' Yvesin mainoslehtiä oli kiva katsella ja haaveilla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊

Muistan, kun kävin ostoksilla forumin Seppälässä. Se oli siihen aikaan todella iso juttu. Seppälän myyjät olivat nykyajan missejä. Sinne palkattiin vain kauniita myyjiä. Vaatteet olivat todella iso juttu.😊

Ainakin 80-luvulla Seppälän vaatteissa oli näkyvällä paikalla merkki S-style. Hävetti, kun muut näki, että sellaisesta halpakaupasta tuokin on vaateensa ostanut.

Vai hävetti? Olin lukiossa vuodet 81-84, ja silloin Seppälän vaatteet olivat teineille Se Juttu. Ja kun ei Raumalla alkuun ollut Seppälää, piti käydä Porissa niitä vaatteita ostamassa. Itsekin kävin serkkuni perheen kanssa naapurikaupungissa muutaman kerran. Sitten vihdoin Raumalle valmistui Valtakymppi-liikerakennus, johon Seppäläkin saatiin (ja Yves Rocher!), ja  elämä oli taas pikkuisen mukavampaa, tosin olin silloin jo lukiosta lähdössä.

Olen se, jolle kommentoit. Asuttiin Vaasassa ja olin lukiossa samoina vuosina kuin sinäkin. Ja hävetti ne vaatteet.

Muistan sen kun ensimmäinen ihminen astui kuun kamaralle,en ollut kuin 4vuotias. Kun vanhemmat seurasi uutista niin innokkaana. Muistan kun naapurin mummo sanoi et kyllä ne paistuu siellä kun niin kuuma siellä. Kauppoja oli joka pienissä kylässä,meidän kylällä peräti kaksi kauppaa. Muistan ensimmäisen jääkaapin ja pakastearkun jotka tuli meille -69 Niin lankapuhelin tuli -68 siinä veivi jota piti veivata ja yhdisty keskukseen,josta sitten yhdistettiin eteen päin. Puhelimeen ei kannattanut mitä sattuu juoruta kun keskuksessa salakuuneltiin,sen muistan siitä kun vanhemmat supatti mitä ei kestä sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊

Muistan, kun kävin ostoksilla forumin Seppälässä. Se oli siihen aikaan todella iso juttu. Seppälän myyjät olivat nykyajan missejä. Sinne palkattiin vain kauniita myyjiä. Vaatteet olivat todella iso juttu.😊

Ainakin 80-luvulla Seppälän vaatteissa oli näkyvällä paikalla merkki S-style. Hävetti, kun muut näki, että sellaisesta halpakaupasta tuokin on vaateensa ostanut.

Vai hävetti? Olin lukiossa vuodet 81-84, ja silloin Seppälän vaatteet olivat teineille Se Juttu. Ja kun ei Raumalla alkuun ollut Seppälää, piti käydä Porissa niitä vaatteita ostamassa. Itsekin kävin serkkuni perheen kanssa naapurikaupungissa muutaman kerran. Sitten vihdoin Raumalle valmistui Valtakymppi-liikerakennus, johon Seppäläkin saatiin (ja Yves Rocher!), ja  elämä oli taas pikkuisen mukavampaa, tosin olin silloin jo lukiosta lähdössä.

Olen se, jolle kommentoit. Asuttiin Vaasassa ja olin lukiossa samoina vuosina kuin sinäkin. Ja hävetti ne vaatteet.

Jaa-a. Ei tuohon voi muuta sanoa, että Raumalla ja Vaasalla on sitten eronsa. Onko Vaasassa sitten liikaa snobeja? Hmmm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 57v ja sain ensimmäisen kesätyöpaikkani 70-luvun lopulla Seppälän myymälästä forumista. Seppälä oli siihen aikaan iso juttu. Olin niin polleana, kun sain olla siellä töissä ja pukeutua heidän vaatteisiinsa. 😊

Muistan, kun kävin ostoksilla forumin Seppälässä. Se oli siihen aikaan todella iso juttu. Seppälän myyjät olivat nykyajan missejä. Sinne palkattiin vain kauniita myyjiä. Vaatteet olivat todella iso juttu.😊

Ainakin 80-luvulla Seppälän vaatteissa oli näkyvällä paikalla merkki S-style. Hävetti, kun muut näki, että sellaisesta halpakaupasta tuokin on vaateensa ostanut.

Vai hävetti? Olin lukiossa vuodet 81-84, ja silloin Seppälän vaatteet olivat teineille Se Juttu. Ja kun ei Raumalla alkuun ollut Seppälää, piti käydä Porissa niitä vaatteita ostamassa. Itsekin kävin serkkuni perheen kanssa naapurikaupungissa muutaman kerran. Sitten vihdoin Raumalle valmistui Valtakymppi-liikerakennus, johon Seppäläkin saatiin (ja Yves Rocher!), ja  elämä oli taas pikkuisen mukavampaa, tosin olin silloin jo lukiosta lähdössä.

Olen se, jolle kommentoit. Asuttiin Vaasassa ja olin lukiossa samoina vuosina kuin sinäkin. Ja hävetti ne vaatteet.

Olen myös Vaasasta ja samaa mieltä. Seppälän vaatteet oli noloja, piti olla Wrangleria, Lewistä ja muita oikeita merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Yves Rocher! Ja Chevrefeuille, Magnolia ja Clea, Gaelle, En Avril un Soir!

Ihania nuoruustuoksuja. Hammastahna Pomme d'Api, 'kuin pureskelisit raikasta vihreää omenaa!' Yvesin mainoslehtiä oli kiva katsella ja haaveilla..

Tuossa sinulle nostalgiaa oikein kuvien kanssa: https://www.fragrantica.com/designers/Yves-Rocher.html :)

Minulla oli kaikki Rocherin vuosiluettelot ilmestymisjärjestyksessä vv. 1978-86 plus muutama erikoislehdykäinen tallessa aina vuoteen 2005 saakka, jolloin lapsuudenkotini myytiin ja kaikesta vanhasta piti päästä eroon. Lehtikeräykseen menivät. :( Niitä oli tosi ihana katsella nuorena, niin kuin sanoit, ja miettiä, mitä kaikkea ostaisin, jos oikein rikas olisin. Kävin ne kaikki läpi silloin 2005 ja naureskelin, miten meikkaustyylit olivat muuttuneet 30 vuodessa.

Minulla on muuten melkein täysi 75 ml:n pullo Cleaa kaapissa. Se jäi äidiltä perinnöksi hänen kuolemansa jälkeen. En käytä sitä itse, mutta välillä otan korkin pois ja haistelen äidin lempituoksua ja muistan siitä äidin.

Seppälän ja Rocherin muistelija.

Vierailija kirjoitti:

Yves Rocher! Ja Chevrefeuille, Magnolia ja Clea, Gaelle, En Avril un Soir!

Ihania nuoruustuoksuja. Hammastahna Pomme d'Api, 'kuin pureskelisit raikasta vihreää omenaa!' Yvesin mainoslehtiä oli kiva katsella ja haaveilla..

Oih, näitä en olisi muistanutkaan! Minulla oli Magnolia ja Clea, ja tuon hammastahnan maun muistan vieläkin!

Karkeista muistan merkkarit, salmiakki- ja sitruunapommit sekä kartiomaiset nekut jotka oli kääritty voipaperiin!

Kesät oli pitkiä ja kuumia, yöt nukuttiin tyttöjen ja poikien teltoissa.

Silloin käytiin uimassa joka päivä, poljettiin polkupyörillä läheisen järven rannalle eväiden kanssa ja pelättiin matkalla läheisen talon mehiläistarhan mehiläisiä jotka usein pistivätkin kipeästi.

Käytiin kalassa ja poimittiin metsämansikoita.

Ihan tuli haikea mieli näitä muistellessa, olipa elämä silloin helppoa!

-N -65