60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
70- 80-luvun jenkkibuumi alkoi 1976, jolloin USA täytti 200 v.
Kaupat toivat myyntiin harmaiden, ruskeiden, vihreiden tai tummansinisten vakosamettipuseroiden tilalle Tähtilipun kuosiin tehtyjä muka-highschool-pusakoita sini-puna-valkoisine hihansuu- ja kaulusresoreineen.
Tuli jenkkiyliopistojen kopiohuppareita ja gollegepuseroita. Amislaiset käyttivät UCLAn hupparia, vaikka tuskin koskaan olivat käyneet Los Angelesin Yliopistoa Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Teini-ikäiset Diinarit ja Teddyboyt matkivat Onnen Päivien Fonzieta, oikeassa elämässä jo tuohon aikaan yli nelikymppistä elokuvatuottajaa.
Diinari-Richiestä tuli liberaali, vasemmistolainen elokuvaohjaaja Ron Howard.
Joaniesta WT-asuntovaunussa elävä, alkoholisoitunut kassi-alma, Erin Moran.
Ikävää särkeä muistonne/unelmanne.
Taas näitä keksittyjä google-muisteloita, joiden tarkoitus on jollain tavalla "pilata" 60- ja 70-luvuilla lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläineiden muistot. Asialla melkoisen vinksahtanut henkilö. Eikö sun omassa lapsuudessa ollut mitään kivaa muistettavaa?
Vierailija kirjoitti:
Muistan maitopussit, joita olisi ollut kiva pyöritellä pitkin keittiön pöytää, mutta äiti kielsi. Ja ne muoviset maitopusseille tarkoitetut kannut, jotka eivät oikein kelvanneet mihinkään muuhun, koska olivat liian korkeita ja kapeita eli kiikkeriä. Pusseista virkattiin ryijymäisiä kynnysmattoja. Kioskilta sai puolen pennin karkkeja, sellaisia superpieniä salmiakkipalloja, mutta vain parillisina määrinä.
Meillä ei koskaan tupakoitu eikä juotu alkoholia, eivät edes vieraat, koska meillä urheiltiin kilpaa jo lapsesta lähtien. Isotonic-jauhe oli hyvää kuiviltaankin.
Minulla oli upeat, 60-luvun psykedeelisillä kiemuroilla kuvioidut nilkkapituiset housut, jotka olin saanut Ruotsin sukulaisilta. Olen nähnyt samanlaisen kelta-puna-oranssin kankaan Votkaa, komisario Palmu -elokuvassa Koivistolaisten housupuvuissa Kalastajatorpalla, eli olin tietämättäni ollut tosi tyylikäs.
Autoissa ei ollut turvavöitä, joten lapset ja koirat kulkivat yhdessä mylläkässä farmariauton takaosassa. Ja sorateitä ja mutkia Suomessa riitti. Leikittiin ulkona pimeän tuloon asti, juostiin pitkin metsiä ja peltoja kesät talvet.
Koulussa opetettiin matematiikkaa joukko-opin avulla. Ei sitä tainnut opettajakaan ymmärtää, minä nyt en ainakaan ymmärtänyt. Koulussa oli oppilaille kaksi monireikäistä ulkovessaa, opettajilla oli sisävessa. Kehittelin itselleni noina aikoina tilavan seurapiirirakon, joka toimii yhä erinomaisesti.
Oli mahtavaa olla lapsi 60-70-luvuilla. Minulla on vain hyviä muistoja.
Oi mä rakastin peruskoulun alaluokkien matikkaa. Just niitä joukko-oppeja, kun ympyröitiin joukkoja lyijykynällä tai puna-sini-kynällä.
Vierailija kirjoitti:
Jostakin tuli jojo-villitys. Jonkin aikaa kaikkien piti leikkiä jojolla.
Coca-Colaa kun osti sai lahjaksi jojo:n (jossa tietysti luki Coca-Cola).
Kuka osasi "kävelyttää koiraa"? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muovilla ja kiiltopaperilla ostettu wt- ja tv- sukupolvi muistelemassa kaiholla Anttilan kiiltopaperille painettua kuvastoa. Perintönä maailmalle jätepyörre Tyynessä Valtameressä.
Paperinkeräykseen vietiin, lapset sai niistä taskurahaa. Kyllä jätepyörre on tätä päivää.
Meidän kylässä ei tarvinnut viedä minnekään, niputettiin vain paperinaruilla isoiksi pinkoiksi ja laitettiin johonkin aikaan talvea ne tontin reunaan tien varrelle odottamaan, kunnes kuorma-auto tuli ne hakemaan. Paikalliset urheiluseurat (800 asukkaan kylässä kaksi urheiluseuraa, työväen ja porvarien, yhdistyivät vasta 1980-luvulla) keräsivät pinkkoja, siis olivat vuokranneet auton ja urheiluseurojen nuoret heittivät talkoopohjalta niitä auton lavalle. Toimisiko enää 2020-luvun Suomessa? Epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Teddyillä ja diinarella oli oikeistolainen, porvarillinen ja varakas kotitausta.
Isät kuuluivat rotareihin tai leijoniin. Ja pojille oli teroitettu, että punikkia, kommaria, hämyä tai punkkaria saa lyödä tai potkia surutta, länsimaisen demokratian puolesta. Ryssännuolijoita ovat kumminkin.
Sitten pojista ei tullutkaan persuja, vaan kykypuolueen kunnanvaltuutettuja, kansanedustajia, MEPpejä, pormestareita.
Olet väärässä. Aika suuri osa teddy-pojista oli työväenluokkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se lakanoiden vetäminen, joka oli työvaihe, johon heti pienestä joutui mukaan, on jotenkin luterilainen tapa, jota esiintyy lähinnä vain Pohjois-Euroopassa.
Sen luterilaisuudesta tiedä, mutta pomminvarmasti jokaiselle 60-70-luvulla lapsuutensa viettäneelle tuttuakin tutumpi leikkien tappaja, kun äiti aina kesken parhaimpien leikkien komensi lakanoita vetämään. Se vetämisen jälkeinen viikkaus oli myös oma mystinen kommervenkkinsa, jota ainakin keskenkasvuisena ipanana tuli mietittyä, että miksi se täytyy tehdä niin monimutkaisesti.
Niin, sinä et tiedä, mutta minä tiedän että se on luterilainen traditio. Perustuu tutkimukseen.
Luterilaista on etenkin se viikkaus eli M-taitos.
Minun äitini ei ämtaitellut, vaan lakanat taitettiin kaksi kertaa kahtia. Näin tehtiin vuoteen 2011 saakka, jolloin äiti 85-vuotiaana kuoli. Loppuaikoina minä mankeloin ja äiti istui tuolissa sen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Barbiet ja Skipperit olivat suosittuja. Minulla taisi olla jopa kaksi mustaihoista Barbia, toinen oli sairaanhoitaja Julia, TV-sarjan mukaan.
Barbien kilpailijoiksi tuli Sindyjä, niillä oli isompi pää ja vähemmän kurveja.
Minulla oli myös tosi iso prinsessanukke, jolla taisi olla tiara, ja satiinimekko. Sillä ei saanut leikkiä, kun se oli niin korea! Se istui kaapin päällä.
Kenny tuli muuten Barbien kaveriksi hieman myöhemmin. Mun ja naapurin likan barbileikeissä meidän nukkekavalkaadissa yksi ruman näköinen feikkibarbi sai miehen osan. Se oli sellainen rinnaton ja ruman näköinen isopäinen ja lyhyttukkainen, niin jouti miehen osaan. Raskaana olevia Barbi-nukkeja ei vielä meidän aikana ollut, joten minä ja naapurin likka täytimme aina omatekemiemme äitiysmekkojen alle jotain pumpulia tai muita barbien pikkuvaatteita.
Mutta barbien korkkareita oli erivärisinä monia pareja, ja sandaalejakin oli korkeilla koroilla.
Korttipelejä pelasimme talvisin usein ja etenkin Musta-Pekka ja Perhe-pelikorttipeli oli naapurien ja omienkin sisarusteni kanssa hauskaa ajanvietettä.
Sitten muistaako kukaan Kirppu-peliä, jossa napin kokoisia nappuloita yritettiin saada purkkiin?
Muistan Kirppu-pelin! Oli kyllä köyhät leikit. Saimme joskus 70-luvulla Kimblen joululahjaksi. Se oli hieno!
Tarkoitatko Perheellä Hullunkurisia perheitä?
Entäs ne hullunkuriset kysymykset ja vastaukset, en nyt muista pelin oikeaa nimeä, sellaset isot kortit, ja paljon kikateltiin niitä vastauksia?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen poltti kotona ja muutenkin kaikissa sisätiloissa. Peesattiin latsareilla talvisin henkilöautojen puskureista kiinni pitäen. Jotenkin kaikki oli tavallaan kivaa siinä mielessä, että silloin oltiin niin pienistä asioista tyytyväisiä lapsia. Koulusta kotiin ja reppu nurkkaan. Siitä samantien ulos pihalätkää, fudista, pulkkamäkeä, luistelua ja kaikkea ulkona oloa. Ei jääty löhöämään sipsipussien kanssa pleikkaa pelaamaan tai näpyttelemään kännyköitä, odottamaan että joku tulee kuskaamaan parin kilometrin päähän harrastuksiin yms. M55v.
Aivan se vapaus ja vastuu, joka meillä lapsilla oli, erosi tämän päivän menosta.
Meillä lähiössä suurin osa vanhemmista oli töissä, joten me lapset oltiin paljon omillamme. Meille sanottiin että "älä sitten mene autotien yli" ja "älä puhu namusedille", mutta eihän meitä kukaan vahtinut. Munkin leikkialue ulottui jo alle 10-vuotiaana kauas metsiin, kallioille, ostoskeskuksille, ja vaikka minne. Koulusta käveltiin kotiin usean kilometrin matka.
Asuin Helsingissä uudessa lähiössä, kaikki sinne talon valmistuttua muuttaneet olivat kuin sukua toisilleen. Leikin päivittäin mun alakerran perheen tyttöjen kanssa, oltiin heillä kotona useimmiten. Heidän vanhemmat olivat usein töissä myöhään iltaan asti. Me 10-vuotiaat hoidimme nuorempia.
Ja todellakin oltiin ulkona paljon. Tutkittiin ympäristöä, tunnettiin kaikki kadut ja tiet, metsiköt ja lammet sekä hiekkakuopat usean kilometrin etäisyydellä kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla syntyneet on sukupolvi, johon upposi amerikkalainen propaganda 6-0 ja joka nauroi ja säälitteli tai halveksi itäblokkia. Tämä oli jotenkin kai eron tekemistä suuriin ikäluokkiin, jotka olivat olleet 60-luvulla radikaaleja, mellakoivat, osoittivat mieltään, olivat aktiivisia, politikoivat, arvostelivat jyrkästi mm. USA:ta, perustivat ympäristöliikkeitä, ajoivat eteenpäin ihmisoikeuksia, sukupuolivähemmistöjen ja muiden vähemmistöjen oikeuksia jne. Oli siis erittäin kriittinen ja aktiivinen sukupolvi.
Tähän vastavetona tuli sitten nämä 60-luvulla syntyneiden sukupolvi, joka 70-luvulla vietti turvallisen, mutta vielä materiaalisesti sangen vaatimattoman lapsuuden, ja jotka puolestaan sitten nuorena 80-lukulaisina (mukamas) jätti politiikan kokonaan pois (lue: omaksui täydellisesti ja kritiikittä amerikkalaisen propagandan), upposi täydellisesti materialistisuuteen ja pinnallisuuteen (sukupolvensa ääni: Madonna, I'm a material girl), jota ei kiinnostanut ympäristö, luonto, kohtuullisuus vaan sen sijaan ökyily, matkailu, luxus, kiiltävä, hohtava, muovisuus, mahtailevat olkatoppaukset, pöyheät permanentit tai tupeeraukset. He olivat luotuja tunnollisiksi kuluttajiksi kuluttamisen, ostamisen vuoksi. Krääsää ja rihkamaa, glitteriä ja kiiltopaperia - siis tälle sukupolvelle, joka niin halveksi itäblokin kansoja, joka oli ostettavissa purkkapaketilla ja sukkahousuilla. Niin sokea voi olla itselleen, heh.
Ei olekaan ihme, että niin moni esim. perusuista tai trumpetisteista on 60-luvulla syntyneitä: kaipuu takaisin kuluttamisen riemuvuosikymmenelle 80-luvulle, jossa kuitenkin oli vielä voimassa yhteinäiskulttuuri, ei vielä monikulttuurin kirosanaa, ei hössötetty ilmastonmuutoksista, vaan shoppailtiin, america oli tosi great silloin, N-liitto oli olemassa ja niin ihana pahis, kaikki oli selkeää, akat urputti jotain jostain tasa-arvosta homojen kanssa, mutta ei ne mihinkään valtavirtaan vielä silloin päässeet, vielä tajusivat silloin hävetä sitä naiseuttaan ja homouttaan.
Voi että mitä roskaa.
Minä olen syntynyt v. -65 ja siten viettänyt lapsuuteni 70-luvulla ja tullut nuoreksi ja aikuiseksi 80-luvulla. En ole elänyt sitten pätkääkään sellaista elämää, mitä tuossa kuvailet. Vetelet mutkia suoriksi ja suoria mutkiksi, niin että soratie pöllyää. Koetas olla yleistämättä sen perusteella, mitä olet joskus ehkä lukenut tai telkkarissa nähnyt ja sen perusteella asioita kuvitellut. Ei mennyt ihan putkeen tuo vuodatus.
Herrijee, saako tuollaiset olla ihan vapaalla jalalla? Avohoito on todella pahasta, pakkohoito olisi paikallaan tässäkin tapauksessa.
No nyt osu ja uppos. Amerikkalaista amerikkalaisempi juppisukupolven edustaja tunnisti itsensä ja on pistämässä arvostelijansa mielisairaalaan ja huutaa, että valetta, valetta! Kovin on tuttua käyttäytymistä, ketkäs sitä harrastaa - niinpä.
Tästä sukupolvesta löytyy luonnonsuojelijoita, feministejä, eläinsuojelun pioneereja, ihmisoikeustaistelijoita, kristillisiä, kommunisteja, na'seja you name it. Mutta kokonaisuudessaan tämä oli sukupolvi joka hylkäsi kriittisyyden, ajattelun, kohtuuden ja lähti talousliberalismin, juppiuden ja kuluttamisen matkaan takki auki ja riemurinnoin. Oli siis juuri samalla tavalla ostettavissa rihkamalla kuin konsanaan halveksimansa itäblokin ihmiset.
Mitä jää tästä sukupolvesta? Ympäristötuhot, muovipullot maailman merissä, coca-cola-pukki, Star Wars-krääsä? Se tie oli yksinkertaisesti väärä. Talousliberalismin aiheuttamia tuhoja korjataan vielä piiiitkään ja ko. aatteen takia kapitalismikin joutuu kyseenalaistetuksi, ainakin se köhii pahemman kerran, nuoremmat sukupolvet joutuvat maksumiehiksi. Kun politiikan seuraaminen jätettiin pois junttina, tylsänä toimena, syntyi sukupolvia, jotka eivät politiikasta ymmärtäneet mitään- näin he ovat juuri niitä, joita kuzetetaan kaikkein helpommin, näistä kiusantekijäilmiöt (populistiset liikkeet) saavat voimansa, kun ah niin ironisesti äänestetään sitä urpointa ja typerintä.
60-luvulla syntyneiden ja 80-luvulla nuoruuttaan viettäneiden suurista idoleista ja tähdistä Madonna on nolo wt-mummu, Michael Jackson pedo'fiili, Houston narkkari bt-muija, koko USA on nolo wt-landia. Ja toki tämä sukupolvi muisteleekin mieluummin sitä materiaa: Falmerseja ja Freetä ja Leetä ja Wrangelerseja.
Nyt olen vieläkin vakuuttuneempi siitä, että kysymyksessä on avohoitopotilas. Istuu kaiket päivät isoäitinsä kotona, jossa on vintillä isot kasat joko äidin, tädin tai enon jättämiä Suosikki-lehtiä, joita poikapoloinen (ei tuo kyllä naispuolinen ole) lukee aikansa kuluksi ja kehittää niistä oman vinksahtaneen mielensä avulla jotain luulotautisen versiota menneisydestä. No, huvinsa kullakin, tietysti. Mutta ei sua voi vakavasti ottaa, rassuparka, vaikka miten siellä huutelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Barbiet ja Skipperit olivat suosittuja. Minulla taisi olla jopa kaksi mustaihoista Barbia, toinen oli sairaanhoitaja Julia, TV-sarjan mukaan.
Barbien kilpailijoiksi tuli Sindyjä, niillä oli isompi pää ja vähemmän kurveja.
Minulla oli myös tosi iso prinsessanukke, jolla taisi olla tiara, ja satiinimekko. Sillä ei saanut leikkiä, kun se oli niin korea! Se istui kaapin päällä.
Kenny tuli muuten Barbien kaveriksi hieman myöhemmin. Mun ja naapurin likan barbileikeissä meidän nukkekavalkaadissa yksi ruman näköinen feikkibarbi sai miehen osan. Se oli sellainen rinnaton ja ruman näköinen isopäinen ja lyhyttukkainen, niin jouti miehen osaan. Raskaana olevia Barbi-nukkeja ei vielä meidän aikana ollut, joten minä ja naapurin likka täytimme aina omatekemiemme äitiysmekkojen alle jotain pumpulia tai muita barbien pikkuvaatteita.
Mutta barbien korkkareita oli erivärisinä monia pareja, ja sandaalejakin oli korkeilla koroilla.
Korttipelejä pelasimme talvisin usein ja etenkin Musta-Pekka ja Perhe-pelikorttipeli oli naapurien ja omienkin sisarusteni kanssa hauskaa ajanvietettä.
Sitten muistaako kukaan Kirppu-peliä, jossa napin kokoisia nappuloita yritettiin saada purkkiin?
Muistan Kirppu-pelin! Oli kyllä köyhät leikit. Saimme joskus 70-luvulla Kimblen joululahjaksi. Se oli hieno!
Tarkoitatko Perheellä Hullunkurisia perheitä?
Entäs ne hullunkuriset kysymykset ja vastaukset, en nyt muista pelin oikeaa nimeä, sellaset isot kortit, ja paljon kikateltiin niitä vastauksia?
"Voiko mielestäsi käyttää mustien sukkien kanssa valkoisia kumitossuja?" "Kyllä, sillä olen nähnyt Tauno Palonkin tekevän sillä tavalla."
Yksi vastaus oli "Vasta vuonna 1999", mikä tarkoitti joskus kaukana, kaukana tulevaisuudessa. Niisk, ihan tulee tippa silmään, koska vuoden -99 alkamisesta tulee jo 21 vuotta ensi keskiviikkona. Siis se on kaukana, kaukana menneisyydessä. *huokaus*
Mä olin jo pienestä asti rockfani. Muistan edelleen kun istuttiin mun kaverin olohuoneen lattialla ja hänen isosiskonsa laittoi soimaan uuden levyn: tukka putkella istuttiin kuuntelemassa Led Zeppelinin Immigrant Songia. Siitä ei ollut enää paluuta :)
Nyt tuntuu aika käsittämättömältä että 10-14-vuotiaana kävin yksin kaverini kanssa Helsingissä asti rokkikeikoilla, jossa esiintyi sen ajan kuuluisia bändejä, sellaisia nykyajan legendoja kuten Uriah Heep, Deep Purple, Status Quo yms... Ruisrockissakin kävin 14-vuotiaana yksinäni.
Mun suosikkeja oli etenkin Led Zeppelin ja David Bowie. Tallessa on edelleen keltainen C-kasetti, johon on lapsellisella käsialalla kirjoitettu biisien nimet :D Silloin musiikin harrastaminen vaati paljon aikaa, vaivaa, rahojen tienaamista kesätöistä, hermojakin yms. Radiosta yleensä populäärimusiikkia tuli järjettömän vähän, ehkä muutama tunti viikossa. Ei ollut googlea eikä nettiä.
Koko ikäni oli aika huonot välit isääni, mutta musiikki-ihmisenä isä ymmärsi kerran ostaa synttärilahjaksi mulle David Bowien (silloin) uusimman levyn. Nyt ovat sekä isä että Bowie mullan alla.
Vähän vanhempana eli 17-vuotiaana kävin jo Lontoossa kuuluisalla Marquee klubilla kuuntelemassa kulttimaineeseen noussutta bändiä Doctors of Madness, eräänlaista punkin esivaihetta. Oli siinä pienestä Suomesta kotoisin olevalla ihmettelemistä kun bändi esiintyi pukeutuneena mustiin jätesäkkeihin :D
Muistan teiniä, kun punk-rock tuli esille! Olin aina ollut konservatiivisen äidin vuoksi aika pidättyväinen ja ujo. Sitten tuli Sex Pistols ja Johnny Rotten, ja olin aika lailla kauhuissani! Tyypit kuulemma sylkivät yleisön päälle konserteissa, ja minulle se oli ihan kauhea ajatus!
Muistan myös, että englannin sanoja oli hakusessa. F * ck oli jotain, jota kuulemma oli kyselty enkun opeilta. Samoin Sex Pistolsien levy 'Never Mind the B*ll*cks' oli jotain, jota ei ihan ensikerralla ymmärretty!
Vierailija kirjoitti:
Muistan teiniä, kun punk-rock tuli esille! Olin aina ollut konservatiivisen äidin vuoksi aika pidättyväinen ja ujo. Sitten tuli Sex Pistols ja Johnny Rotten, ja olin aika lailla kauhuissani! Tyypit kuulemma sylkivät yleisön päälle konserteissa, ja minulle se oli ihan kauhea ajatus!
Muistan myös, että englannin sanoja oli hakusessa. F * ck oli jotain, jota kuulemma oli kyselty enkun opeilta. Samoin Sex Pistolsien levy 'Never Mind the B*ll*cks' oli jotain, jota ei ihan ensikerralla ymmärretty!
Mä muistan kans kun naapurin poika sai Sex Pistolsin never mind the bollocksin. Se haali sit kylän kaikki kakarat kuuntelemaan sitä kotiinsa ja selitti tohkeissaan biisi biiisiltä. Mulle se ei ihmeemmin kolahtanut- Parhaimpaan kaveriin kolahti hieman myöhemmin ilmestynyt Eppu Normaalin Aknepop, Naapurin pojasta tuli punk-bändin rumpali hieman myöhemmin ja parhaimmasta kaverista toisen punk-bändin laulaja. Mulle kolahti teddy& the tigersin dancings shoes samoihin aikoihin ja musta tuli kitaristi sitten retro-rokkibändeihin. Ystävyys ei noista kärsinyt, pienemmällä paikkakunnalla punkkarit ja tedit pystyi elämään rauhallista rinnakkaiseloa helposti. Yläasteelle meno, eriytyneet ystäväpiirit ja eri luokille joutuminen isossa koulukompleksissa vaikutti enemmän kiinteämmän yhteydenpidon pitämiseen. Myöhemmin on tullut paneuduttua tarkemmin mitä kaikkea musikiillisesti tapahtui vuosina 1977-1982 mitä silloin jäi kuulematta, paljonhan silloin tapahtuikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostakin tuli jojo-villitys. Jonkin aikaa kaikkien piti leikkiä jojolla.
Coca-Colaa kun osti sai lahjaksi jojo:n (jossa tietysti luki Coca-Cola).
Kuka osasi "kävelyttää koiraa"? :D
Muitakin kerää niin ja niin monta merkkiä paketissa, niin saat sitä ja sitä ilmaiseks -- kilpailuja oli monia. Muropaketissa oli keräilyjuttuja, "kerää koko sarja" hokema tuli siitä.
Muistan erityisesti kun -70 luvulla yhtenä vuonna sain Atria makkaraa syömällä ja keräämällä paketeista leikattuja merkkejä kun ne lähetti Atrialle uimapatjoja. Meitä oli kolme lasta ja kaikki olisivat halunneet tietysti oman uimapatjan kesäksi. Kun koko kevät aina Juhannukseen asti oli syöty ahkerasti makkaraa ja uimapatjoja tulossa jo kaksi, mutta siinä vaiheessa tuntui, että makkara alkaa tulla korvista ja pelkkä ajatus kolmannen patjan yrittämisestä tuntui vastenmieliseltä.
Ne uimapatjat oli kyllä ihan OK, kestivät monta kesää rannalla ja mökillä, mihin niitä aina kuljetettiin. Muistan kun niitä puhalsi täyteen, niin aina välillä sen jälkeen huippasi, jos liian nopeasti täytti eikä muistanut innostuksissaan hengittää kunnolla välillä :)
Minun äitini oli kolmekymppiset jo viettänyt, kun minut synnytti monilukuisen sisarusparveni viimeisenä, mutta äitini aloittikin lastensa synnyttämisbuuminsa jo parikymppisenä, eli nykyäänhän nykyajan naiset vasta synnyttävät ekan lapsensa noin kolmekymppisenä ja toiset pitkittävät esikoisen hankintaa ja monesti siihen yhteen se sitten jääkin, kun vasta nelikymppisenä ensisynnytetään. Maailma on siinäkin mielessä muuttunut, että lapsimäärä perheissä on vähentynyt vähentymistään sitten ehkäisypillereiden ja aborttilain tultua vaikuttamaan naisten lapsien hankintaan 70-luvulta lähtien. 60-luvullakin ei ollut mikään ihme, että perheissä lapsia oli vielä monta. Ja äidit olivat kotiäiteinä vuosien ajan, ja ulkopuolelle kodin oma äitinikin meni vasta sitten, kun itsekkin olin jo oppikoulussa. Isämme oli siis pääasiallinen elättäjämme meille, kun meidän katras oli vielä lapsia. Mutta siihen maailman aikaan oli meillä lapsillakin kesälomilla palkkatöitä, eikä oltu enää teini-iästä lähtien ilman omia tuloja kesäaikoina, kuten nykyaikana useimmat koululaisista ei saa edes lain mukaan tehdä töitä ennen 16 ikävuottaan vai mikä se ikäraja olikaan, mutta ei 70-luvun alussa ollut rajoitteita kesätyön tekemiselle iän puolesta, ittekin lähdin jo teini-ikäisen ensimmäiseen kesäduuniin. Minunkin isommat sisarukseni hankkivat omilla työpalkoillaan ajokorttiin rahoituksen ja ensiautotkin ostivat omilla tienesteillään aikuistuttuaan. Voi, voi näitä muutoksia vuosikymmenien kuluessa voisi kertoa vaikka kuinka paljon, ja vertailla, miten elämän meno on muuttunut elintasonkin muuttuessa aina vaan korkeammalle tasolle jopa niissä köyhimmin toimeentulevissa nykyperheissä Suomessa.
Ennen vanhaan oli sellainen sanontakin, että lapsi mukamas tuo leivän tullessaan, mutta mitenkäs se voikin olla mahdollista, kun ei ollut edes kelan lapsilisääkään vielä kuin vasta 50-luvun loppupuolelta lähtien, ja se oli suhteellisesti pieni apuraha siihen maailman aikaan kuin mitä nykyisin. Eikä ollut mitään lasten kotihoidon tukirahoitusta, kuten viimeisimmät vuosikymmenet, jos äiti hoitaa omaa lastaan kotona tiettyyn ikään asti.
Vierailija kirjoitti:
Oi mä rakastin peruskoulun alaluokkien matikkaa. Just niitä joukko-oppeja, kun ympyröitiin joukkoja lyijykynällä tai puna-sini-kynällä.
En olekaan ainoa, jonka mielestä se oli ihanaa. Itse opiskelin sitä oppikoulun 1. luokalla eli nykyisen peruskoulun 5. luokkaa vastaavalla. Vielä tänäkään päivänä 50 vuotta myöhemmin en käsitä, mikä siinä oli joillekin niin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli kolmekymppiset jo viettänyt, kun minut synnytti monilukuisen sisarusparveni viimeisenä, mutta äitini aloittikin lastensa synnyttämisbuuminsa jo parikymppisenä, eli nykyäänhän nykyajan naiset vasta synnyttävät ekan lapsensa noin kolmekymppisenä ja toiset pitkittävät esikoisen hankintaa ja monesti siihen yhteen se sitten jääkin, kun vasta nelikymppisenä ensisynnytetään. Maailma on siinäkin mielessä muuttunut, että lapsimäärä perheissä on vähentynyt vähentymistään sitten ehkäisypillereiden ja aborttilain tultua vaikuttamaan naisten lapsien hankintaan 70-luvulta lähtien. 60-luvullakin ei ollut mikään ihme, että perheissä lapsia oli vielä monta. Ja äidit olivat kotiäiteinä vuosien ajan, ja ulkopuolelle kodin oma äitinikin meni vasta sitten, kun itsekkin olin jo oppikoulussa. Isämme oli siis pääasiallinen elättäjämme meille, kun meidän katras oli vielä lapsia. Mutta siihen maailman aikaan oli meillä lapsillakin kesälomilla palkkatöitä, eikä oltu enää teini-iästä lähtien ilman omia tuloja kesäaikoina, kuten nykyaikana useimmat koululaisista ei saa edes lain mukaan tehdä töitä ennen 16 ikävuottaan vai mikä se ikäraja olikaan, mutta ei 70-luvun alussa ollut rajoitteita kesätyön tekemiselle iän puolesta, ittekin lähdin jo teini-ikäisen ensimmäiseen kesäduuniin. Minunkin isommat sisarukseni hankkivat omilla työpalkoillaan ajokorttiin rahoituksen ja ensiautotkin ostivat omilla tienesteillään aikuistuttuaan. Voi, voi näitä muutoksia vuosikymmenien kuluessa voisi kertoa vaikka kuinka paljon, ja vertailla, miten elämän meno on muuttunut elintasonkin muuttuessa aina vaan korkeammalle tasolle jopa niissä köyhimmin toimeentulevissa nykyperheissä Suomessa.
Ennen vanhaan oli sellainen sanontakin, että lapsi mukamas tuo leivän tullessaan, mutta mitenkäs se voikin olla mahdollista, kun ei ollut edes kelan lapsilisääkään vielä kuin vasta 50-luvun loppupuolelta lähtien, ja se oli suhteellisesti pieni apuraha siihen maailman aikaan kuin mitä nykyisin. Eikä ollut mitään lasten kotihoidon tukirahoitusta, kuten viimeisimmät vuosikymmenet, jos äiti hoitaa omaa lastaan kotona tiettyyn ikään asti.
Olen lukenut kirjan Kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi ( tai Jos ei ollut...). Sodan jälkeen oli lainoja, joiden maksuerän sai anteeksi sinä vuonna, kun perheeseen syntyi lapsi. Siinä yksi syy suuriin perheisiin, toinen se että ehkäisyä ei ollut käytettävissä.
Leikkivätkö nykylapset enää kotia, kauppaa ja koulua niin me muinoin 1960-luvulla? Eivät varmaan ainakaan tee navettaa ja lampolaa vaan ehkä barbilla on ratsuhevonen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihahyyskän jäätynyt kakkavuori täytyi talvisin rautakangella hakata poikki, että sai taas tilaa jätöksille..
Ja vessapaperia ei ollut, vaan sanomalehtiin pyyhittiin.
Ensin vähän käsissä möyhennettiin lehden sivua, että pehmeni, niin sitten ei helposti sormet hulahtaneet läpi ( joskus vaan : )
Mutta jos joku kävi apteekissa, lääkepullot käärittiin silkkipaperiin. Nämä paperit säästettiin huussipaperiksi. Muuten. Naapurissa oli stryroxista tehty huussinreiänympärys. Voi että se oli lämmin ja ylellinen.
Ihmettelin tuota linkattua paljaspersemainosta, koska muistan että noista styroksisistä huussinrei'istä tehtiin mainos 70-luvulla joka sensuroitiin koska näkyi paljas perse.
Isä ja veljensä harrasti Minejä, ajoivat kilpaakin. Isä kuului UA:hin. Pieni punainen Mini, joka myöhemmin vaihtui vihreään Carinaan. Kenkinä muistan ruskeat vakosamettikengät, joissa kiilapohja. Mitään farkkuja ei himoittu. Kääntövarsisaappaat, siniset joissa samettipinta sisäpuolella. Olivat mulla yli 30v, ukko heitti menemään kun ei kestänyt katsella. Viininpunainen vistinaru. Keltainen poncho joka keräsi mäkäräisiä. Karvahäntälakit, ohuet tikkitakit talvisin. Mulla oli iso kampa, se roikkui kaulassa. Riemuralli munkin eka elokuva, ehkä -74. Muistan kun serkun nauru raikui koko salissa. Pannukahvia ja Reginoita. Vm-69
Mä asuin lapsena Haarajoella, me tehtiin kävellen (!) luokkaretki Peikkometsään. Katsoin matkaa Google Mapsistä, siellä Järvenpäässä on vieläkin Peikkometsäntie!