60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tubberwaren muoviset kulhot hankittiin meillekin keittiöön 60-luvulla. Kannellisia muovisia rasioitakin muistaakseni oli jo silloin meidänkin keittiössämme. Kahvijauhe meillä oli peltisessä Pauligin kannellisessa rasiassa.
Ohis. Tupperware, kovalla p:llä.
Peltinen kahvipurkki kotona oli tosiaan yleinen kotona monella. Kaupassa kahvia oli myös pyöreissä peltipurkeissa, mm. Colombina kahvi, minulla on vielä pari niitä purkkeja kaapissa muussa käytössä. Tyhjöpakkaukset tuli kahvinpaketteihin vasta joskus -80 luvulla, sitä enne kahvi oli paperi-, kartonki- tai peltipurkeissa.
Eikä siihen maailman aikaan ollut 60-luvulla siis näitä nykyajan sähkövirralla toimivia kahvinkeittimiä, vaan ihan minunkin lapsuuteni kodin keittiössä pöytämallisella kaasuliedellä keitettiin kahvit, ja sitä ennen hellan lieden päällä, joka toimi puita polttamalla pesässä. Ensin kiehautettiin vesi kahvipannussa ja siihen sitten kahvijauhoa sekaan mittailtiin, ja kiehautettiin, ja siinähän se.
Juu, Krups merkkinen 6 kupin kahvinkeitin lasikannulla ihan niinkun nykyisinkin tuli meille vasta -72, vanhemmat sai sen hopeahäälahjaksi äidin sisaruksilta, olivat ostaneet sen Tukholmasta siellä käytyään. Aika harvalla oli tuollainen keitin silloin vielä. Meillä keitettiin aiemmin kaupunki-asunnolla kahvit perkolaaattorilla ja kesämökillä pannukahvit. Muistan, että se saatu keitin toimi hyvin -90 alkuun, sitten se lasikannu meni kerran tiskatessa rikki. siihen. Paperisuodattimen koko oli 102 :)
Muistan kanssa kun äiti avasi sitä keitintä paketista ja me muut.oltiin uteliaina ympärillä ihmettelemässä, nähtiin ekaa kertaa laite joka teki keitti kahvit melkein itsestään. Isän kommentti siihen oli, että katsokaapas lapset kun tankkien valmistaja on takonut miekat hienoiksi auroiksi.
Meillä kersoilla raksutti molemmat aivosolut eikä ollut hajuakaan mitä isä höpisi, ennen kun äiti vinkkasi katsomaan Otavan ison tietosanakirjasta Krupp kohdalta mitä siellä sanotaan. Sitten selvisi, Krupp suvun Krups tehtaat oli yksi suurimpia Saksan maailmansotien aikaisia sotatarvikevalmistajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla syntyneet on sukupolvi, johon upposi amerikkalainen propaganda 6-0 ja joka nauroi ja säälitteli tai halveksi itäblokkia. Tämä oli jotenkin kai eron tekemistä suuriin ikäluokkiin, jotka olivat olleet 60-luvulla radikaaleja, mellakoivat, osoittivat mieltään, olivat aktiivisia, politikoivat, arvostelivat jyrkästi mm. USA:ta, perustivat ympäristöliikkeitä, ajoivat eteenpäin ihmisoikeuksia, sukupuolivähemmistöjen ja muiden vähemmistöjen oikeuksia jne. Oli siis erittäin kriittinen ja aktiivinen sukupolvi.
Tähän vastavetona tuli sitten nämä 60-luvulla syntyneiden sukupolvi, joka 70-luvulla vietti turvallisen, mutta vielä materiaalisesti sangen vaatimattoman lapsuuden, ja jotka puolestaan sitten nuorena 80-lukulaisina (mukamas) jätti politiikan kokonaan pois (lue: omaksui täydellisesti ja kritiikittä amerikkalaisen propagandan), upposi täydellisesti materialistisuuteen ja pinnallisuuteen (sukupolvensa ääni: Madonna, I'm a material girl), jota ei kiinnostanut ympäristö, luonto, kohtuullisuus vaan sen sijaan ökyily, matkailu, luxus, kiiltävä, hohtava, muovisuus, mahtailevat olkatoppaukset, pöyheät permanentit tai tupeeraukset. He olivat luotuja tunnollisiksi kuluttajiksi kuluttamisen, ostamisen vuoksi. Krääsää ja rihkamaa, glitteriä ja kiiltopaperia - siis tälle sukupolvelle, joka niin halveksi itäblokin kansoja, joka oli ostettavissa purkkapaketilla ja sukkahousuilla. Niin sokea voi olla itselleen, heh.
Ei olekaan ihme, että niin moni esim. perusuista tai trumpetisteista on 60-luvulla syntyneitä: kaipuu takaisin kuluttamisen riemuvuosikymmenelle 80-luvulle, jossa kuitenkin oli vielä voimassa yhteinäiskulttuuri, ei vielä monikulttuurin kirosanaa, ei hössötetty ilmastonmuutoksista, vaan shoppailtiin, america oli tosi great silloin, N-liitto oli olemassa ja niin ihana pahis, kaikki oli selkeää, akat urputti jotain jostain tasa-arvosta homojen kanssa, mutta ei ne mihinkään valtavirtaan vielä silloin päässeet, vielä tajusivat silloin hävetä sitä naiseuttaan ja homouttaan.
Voidaankin ihan hyvällä syyllä kysyä miksi Neuvostoliitosta tai muista itäblokin maista ei tullut mitään ihannoitavaa :D Teidätkö ainuttakaan sosialistista maata, jossa tämänkaltainen idealismi olisi toiminut?
No, pohjoismaisia hyvinvointivaltioita pidetään melko sosialistisina, ja niitä on pidetty myös vähiten epäonnistuneimpina yhteiskuntina.
Mutta nimenomaan 60-luvulla syntyneet ovat niitä, jotka hurahtivat ahneuksissaan ensin juppi-ideologiaan 80-luvulla ja laman jälkeen 90- ja 00-luvuilla talousliberalismiin ja antoivat purkaa alas hyvinvointiyhteiskunnan ja myydä suomalaisten vuosikymmenien aikana hankkiman omaisuuden. 90-luvulla kappakorkeanulikat hankki ilmaa miljardeilla eurooppalaisilta markkinoilta. Mut mitäs tuosta, kovia markkinamiehiä kun ovat ja kykypuolueesta, ja onneksi ei ollut omat fyrkat kyseessä.
Tämä umpityhmä ja välinpitämätön sukupolvi on suurimmassa vastuussa, mutta tietenkään se ei sitä vastuuta huoli. Muut saastutti, muut osti muovikrääsää, ei me, ne on ne 80-luvulla syntyneet, ei me. No kyllä se nyt vaan oli 60-luvulla syntyneet, joka viitoitti sen tien kulutusjuhliin, rihkamaan, muovikrääsään. Se olisi voinut valita toisin, mutta amerikanpukki oli mageempi, glitteri niin ihanaa ja wt pop. Ja edelleenkin noista kommenteista huomaa, kuinka tiukassa on se taitava propaganda, jonka kohteeksi he joutuivat - vieläkään he eivät pysty näkemään muita vaihtoehtoja elämiseen kuin joko muovisen americana-elämän tahi sitten ankean itäblokki-elämän. He elävät vieläkin tuossa maailmassa henkisesti, eivätkä näe muita vaihtoehtoja, eivät ole koskaan nähneetkään, eivät kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla syntyneet on sukupolvi, johon upposi amerikkalainen propaganda 6-0 ja joka nauroi ja säälitteli tai halveksi itäblokkia. Tämä oli jotenkin kai eron tekemistä suuriin ikäluokkiin, jotka olivat olleet 60-luvulla radikaaleja, mellakoivat, osoittivat mieltään, olivat aktiivisia, politikoivat, arvostelivat jyrkästi mm. USA:ta, perustivat ympäristöliikkeitä, ajoivat eteenpäin ihmisoikeuksia, sukupuolivähemmistöjen ja muiden vähemmistöjen oikeuksia jne. Oli siis erittäin kriittinen ja aktiivinen sukupolvi.
Tähän vastavetona tuli sitten nämä 60-luvulla syntyneiden sukupolvi, joka 70-luvulla vietti turvallisen, mutta vielä materiaalisesti sangen vaatimattoman lapsuuden, ja jotka puolestaan sitten nuorena 80-lukulaisina (mukamas) jätti politiikan kokonaan pois (lue: omaksui täydellisesti ja kritiikittä amerikkalaisen propagandan), upposi täydellisesti materialistisuuteen ja pinnallisuuteen (sukupolvensa ääni: Madonna, I'm a material girl), jota ei kiinnostanut ympäristö, luonto, kohtuullisuus vaan sen sijaan ökyily, matkailu, luxus, kiiltävä, hohtava, muovisuus, mahtailevat olkatoppaukset, pöyheät permanentit tai tupeeraukset. He olivat luotuja tunnollisiksi kuluttajiksi kuluttamisen, ostamisen vuoksi. Krääsää ja rihkamaa, glitteriä ja kiiltopaperia - siis tälle sukupolvelle, joka niin halveksi itäblokin kansoja, joka oli ostettavissa purkkapaketilla ja sukkahousuilla. Niin sokea voi olla itselleen, heh.
Ei olekaan ihme, että niin moni esim. perusuista tai trumpetisteista on 60-luvulla syntyneitä: kaipuu takaisin kuluttamisen riemuvuosikymmenelle 80-luvulle, jossa kuitenkin oli vielä voimassa yhteinäiskulttuuri, ei vielä monikulttuurin kirosanaa, ei hössötetty ilmastonmuutoksista, vaan shoppailtiin, america oli tosi great silloin, N-liitto oli olemassa ja niin ihana pahis, kaikki oli selkeää, akat urputti jotain jostain tasa-arvosta homojen kanssa, mutta ei ne mihinkään valtavirtaan vielä silloin päässeet, vielä tajusivat silloin hävetä sitä naiseuttaan ja homouttaan.
Voidaankin ihan hyvällä syyllä kysyä miksi Neuvostoliitosta tai muista itäblokin maista ei tullut mitään ihannoitavaa :D Teidätkö ainuttakaan sosialistista maata, jossa tämänkaltainen idealismi olisi toiminut?
No, pohjoismaisia hyvinvointivaltioita pidetään melko sosialistisina, ja niitä on pidetty myös vähiten epäonnistuneimpina yhteiskuntina.
Mutta nimenomaan 60-luvulla syntyneet ovat niitä, jotka hurahtivat ahneuksissaan ensin juppi-ideologiaan 80-luvulla ja laman jälkeen 90- ja 00-luvuilla talousliberalismiin ja antoivat purkaa alas hyvinvointiyhteiskunnan ja myydä suomalaisten vuosikymmenien aikana hankkiman omaisuuden. 90-luvulla kappakorkeanulikat hankki ilmaa miljardeilla eurooppalaisilta markkinoilta. Mut mitäs tuosta, kovia markkinamiehiä kun ovat ja kykypuolueesta, ja onneksi ei ollut omat fyrkat kyseessä.
Tämä umpityhmä ja välinpitämätön sukupolvi on suurimmassa vastuussa, mutta tietenkään se ei sitä vastuuta huoli. Muut saastutti, muut osti muovikrääsää, ei me, ne on ne 80-luvulla syntyneet, ei me. No kyllä se nyt vaan oli 60-luvulla syntyneet, joka viitoitti sen tien kulutusjuhliin, rihkamaan, muovikrääsään. Se olisi voinut valita toisin, mutta amerikanpukki oli mageempi, glitteri niin ihanaa ja wt pop. Ja edelleenkin noista kommenteista huomaa, kuinka tiukassa on se taitava propaganda, jonka kohteeksi he joutuivat - vieläkään he eivät pysty näkemään muita vaihtoehtoja elämiseen kuin joko muovisen americana-elämän tahi sitten ankean itäblokki-elämän. He elävät vieläkin tuossa maailmassa henkisesti, eivätkä näe muita vaihtoehtoja, eivät ole koskaan nähneetkään, eivät kykene.
Kuule, kuten joku jo aiemmin sulle yritti kertoa, niin olet phankerran ymmärtänyt asioita väärin.
Olen -60 alkuvuonna syntynyt, 80 minun ikätoverit olivat 20-30 vuoden ikäisiä ja sulla olisi edes alkeeeliset tiedot siitä ajasta, niin tietäisit että raha oli todella tiukassa siis lainaa vaikea saada ilman takuita ja korot oli korkealla koko sen ajan.
-80 lopulla vapautettiin yrityksille lainan ottaminen ulkomailta, yksityishenkilön sitä ei ollut mahdollista saada. Rahasta investointeihin oli niin kova, että mopo karkasi käsistä kun valtio ei mitenkään jarrutellut valuuttasääntelyn loputtua, pankit tuputti lainoja kun kilpailivat kuka saa eniten asiakkaita.. Mikä oli tietty iso virhe, koska se raha mitä, yritykset sai otettua ulkomailta ja yksityiset yksityiset saivat kotimaasta oli markkinahintaisesti Suomen hintatason mukaan hinnoiteltua kallista rahaa ei mitään halpaa kuten nyt saa kuka vaan.
Sitten vielä -90 luvun alun kaksi devalvaatiota kun idänkauppa ajoi seinään (NL hajosi), niin talous romahti ja Ahon hallitus taipui suuryritysten painostukseen ja devalvoi, vaikka Viinanen vastusti viimeiseen asti. Suomalainen suurteollisuus pelastettiin suomalaisten säästäjien pankkitalletuksilla ja ne ne joilla oli valuuttasidonnaisia lainoja heitettiin bussin alle.
Tavallinen sukankuluttaja maksoi 12-17 prosentin korkoa lainasta pankeille Minä maksoin -88 ostamani 44000 markan autosta sitä korkoa 7 vuotta. Jos osaat laskea, niin 14% korolla pääoma kaksinkertaistuu 5 vuoden kuluessa. Eli maksoin auton kahteen kertaan ja hieman ylikin, koska korko oli mulla noin 15% melkein koko laina-ajan kulutusluotoissa.
-60 luvulla syntyneet oli liian nuoria, ei ne olleet päättävissä asemissa vielä -80 luvulla. Sen aikaisessa maailmassa hyvin harva alle 30v oli missään merkittävässä asemassa, suuri osa opiskeli vielä tai oli ekassa työpaikassa. Siihen aikaan työsuhteet oli pidempiä ja urakehitys hitaampaa kun nyt. Ne jupit joiden rahankäyttöön viittaat oli lähes kaikki päälle 30:iä ja ne ei voineet olla -60 luvilla syntyneitä -- Elon laskuopin mukaan. Muutamista harvoista poikkeuksista, josta lehdet kirjoitti ei kannata tehdä yleistäviä päätelmiä. Rahaa nuorilla aikuisilla oli silloin varsin vähän, toki hieman enemmän kun suhteessa oli edellisillä vuosikymmenillä heidän ollessa samanikäisinä. Mutta missään nimessä ei -60 lukulaiset olleet ns. rahoissaan.
Rahaa saadakseen piti tehdä töitä, hyvää oli että hanttihommia vielä oli saatavilla jos vain halusit tehdä. Mutta palkat niissä oli varsin surkeita, asuntolainaa varten piti säästää vähintään 5v etukäteen ja usein 10v jotta lainan yleensä sai kun sitten hattu kourassa kävi nätisti pankinjohtajalta henkilökohtaisesti pyytämänsä, oli työpaikka ja osasi esiintyä edukseen.
Tarkennan tuohon 825 viestiin vielä, että se auto jonka ostin -88 44000 markalla, ei siis ollut uusi auto vaan 3v yritysleasingista vapautunut siisti käytetty jo 120.000 km ajettu Nissan Sunny 1.6GL.
Uudet autot oli minun, siihen aikaan vasta kolme vuotta atk-alalla pienyrityksessä työtä tehneen tavoittamattomissa. Asuin vuokralla ja pärjäsin nippu nappa. Valitettavasti vain muutaman vuoden kestänyt avioliitto vei minut lähes konkurssiin ja jos en olisi saanut pientä palkankorotusta sitä pyydettyäni, en olisi mitenkään pärjännyt taloudellisesti omillani. Autoa tarvitsin ehdottomasti, koska meillä oli asiakkaita ympäri suomen. Työnantaja ei tarjonnut autoetua, mutta kilometrikorvaukset sain toki. Uudet toimitukset, laitehuollot ja ohjelmistopäivitykset tehtiin silloin 80 luvulla lähes kaikki paikalla käyden. Vain isommilla yrityksillä oli järjestelmät joita saattoi päivittää etänä modeemin kautta, kun oli ensin lähettänyt postissa nauhan sinne.
Vierailija kirjoitti:
South is gonna rise again?
Heh, muistanpa minäkin nähneeni näitä sloganeita 70-luvun lopulla ja vielä 80-luvun alussakin tavantalliaisten selkämyksissä. Eikä ehkä, mahdollisesti, luultavasti monikaan heistä todellisuudessa ollut r'sisti, etelävaltiolainen amerikkalainen, eikä edes wt-punaniska, vaan oli vaan tosi koleeta, kun selässä luki jotain amerikkaa. Ja vyössä oli tähtilippukuviota. Koomistahan se oli.
Vaikka mistä sen tosiaan tietää - ehkä he jo silloin olivat vakaumuksellisia r'sisteja, joista kehittyi nykyiset määhänm'kriittiset? Ja itkevät takaisin sinne ihanalla kasarille.
Joulu muistoja 60-luvulta, kuusessa oli aidot kynttilät.
Joulut olivat "aidot" muutenkin. Kaikki ruuat olivat tietenkin kotitekoisia, myös lahjat suurimmaksi osaksi.
Maalla oli paljon lapsia ja koulun jouluhuhla oli kylän iso tapahtuma.
Koulun joulujuhlassa lähetettiin joulukortteja kavereille :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tubberwaren muoviset kulhot hankittiin meillekin keittiöön 60-luvulla. Kannellisia muovisia rasioitakin muistaakseni oli jo silloin meidänkin keittiössämme. Kahvijauhe meillä oli peltisessä Pauligin kannellisessa rasiassa.
Ohis. Tupperware, kovalla p:llä.
Peltinen kahvipurkki kotona oli tosiaan yleinen kotona monella. Kaupassa kahvia oli myös pyöreissä peltipurkeissa, mm. Colombina kahvi, minulla on vielä pari niitä purkkeja kaapissa muussa käytössä. Tyhjöpakkaukset tuli kahvinpaketteihin vasta joskus -80 luvulla, sitä enne kahvi oli paperi-, kartonki- tai peltipurkeissa.
Eikä siihen maailman aikaan ollut 60-luvulla siis näitä nykyajan sähkövirralla toimivia kahvinkeittimiä, vaan ihan minunkin lapsuuteni kodin keittiössä pöytämallisella kaasuliedellä keitettiin kahvit, ja sitä ennen hellan lieden päällä, joka toimi puita polttamalla pesässä. Ensin kiehautettiin vesi kahvipannussa ja siihen sitten kahvijauhoa sekaan mittailtiin, ja kiehautettiin, ja siinähän se.
Juu, Krups merkkinen 6 kupin kahvinkeitin lasikannulla ihan niinkun nykyisinkin tuli meille vasta -72, vanhemmat sai sen hopeahäälahjaksi äidin sisaruksilta, olivat ostaneet sen Tukholmasta siellä käytyään. Aika harvalla oli tuollainen keitin silloin vielä. Meillä keitettiin aiemmin kaupunki-asunnolla kahvit perkolaaattorilla ja kesämökillä pannukahvit. Muistan, että se saatu keitin toimi hyvin -90 alkuun, sitten se lasikannu meni kerran tiskatessa rikki. siihen. Paperisuodattimen koko oli 102 :)
Muistan kanssa kun äiti avasi sitä keitintä paketista ja me muut.oltiin uteliaina ympärillä ihmettelemässä, nähtiin ekaa kertaa laite joka teki keitti kahvit melkein itsestään. Isän kommentti siihen oli, että katsokaapas lapset kun tankkien valmistaja on takonut miekat hienoiksi auroiksi.
Meillä kersoilla raksutti molemmat aivosolut eikä ollut hajuakaan mitä isä höpisi, ennen kun äiti vinkkasi katsomaan Otavan ison tietosanakirjasta Krupp kohdalta mitä siellä sanotaan. Sitten selvisi, Krupp suvun Krups tehtaat oli yksi suurimpia Saksan maailmansotien aikaisia sotatarvikevalmistajia.
Meillä kyllä keitettiin jo ainakin 60 luvun lopulta kahvia niin että tarkkaan kahvikupilla mitattu vesi keitettiin hellalla kattilassa, sitten oli sellainen muovinen suodatin, johon laitettuun suodatinpussi ja kahvia, ja se asetettiin termoskahvikannan päälle, ja varovasti sitten kuuma vesi valutettiin käsin suodattimeen. Tämä termari oli meillä kauan.
Sen jälkeen sitten tuli oikeat kahvinkeittimet, mutta suodatinkahvia siis tehtiin jo 60-luvulta. Mummin luona sai sitten vielä pannukahvia, mutta äkkiä mummikin sai lahjaksi kahvinkeittimen. Unohti usein tarkistaa kahvia ostaessaan mitä laatua osti ja mummin kaapissa oli monta vahingossa ostettua pakettia Pauligin pannujauhettua Juhla-Mokkaa :)
Vierailija kirjoitti:
Joulu muistoja 60-luvulta, kuusessa oli aidot kynttilät.
Joulut olivat "aidot" muutenkin. Kaikki ruuat olivat tietenkin kotitekoisia, myös lahjat suurimmaksi osaksi.
Maalla oli paljon lapsia ja koulun jouluhuhla oli kylän iso tapahtuma.
Koulun joulujuhlassa lähetettiin joulukortteja kavereille :)
Joo, muistan joulussa oli paljon puuhaa. Meillä leivottiin ensin kuivat kakut. sitten piparkakut, viimeksi tortut. Tarjolla piti olla kaikenmaailman pähkinät ja kuivatut hedelmät. Kaikki laatikot ja kinkku tehtiin itse. Samoin graavi lohi ja siika.
Joulukuusen hankkiminen oli iso juttu. Piti olla iso kuusiliina (matto) lattialla, lisäksi kuusenjalka. Kynttilät olivat aidot, niille piti olla sellaiset kuusenoksaa muistuttavat hopeiset nipsulliset jalat. Kuuseen laiettiin myös tähtisadetikkuja (rakastin lapsena niitä ja muistan sen hajun vieläkin). Koristeet olivat meillä aluksi lasipalloja: hyvin kauniita mutta taaperoikäinen pikkuveli onnistui rikkomaan niistä monta ja saamaan sormensa verille. Turvallisuussyistä mekin siirryttiin muovipalloihin 60-luvun loppupuolella. Muistan että trenditietoinen isäni ei antanut meidän lasten yhtenä jouluna koristella kuusta kotona vaan teki sen itse, koska oli muka taiteellinen. Silloin kuusessa oli vain ja ainostaan hopeisia ja kultaisia palloja sekä nauhoja. Sellaisia kuusia näkee nyt sisustuslehdissä, faija oli edellä aikaansa :D
Silloin kun päästiin koristelmaan niin kuusen tuli enkeliä, tonttua, kärpässieniä, palloja ja kuusenkävynmallisia koristeita sekä paljon kiiltäviä nauhoja. Ihme ettei kuusi koskaan syttynyt tuleen, talossa oli koiria, kissoja, ja pieniä lapsia...
Mummolla sellainen enkelikello, johon sytytettiin pienet kynttilät ja enkelit alkoivat tanssia piirissä.
Joulupöydällä piti olla sellainen puinen punainen kynttelikkö valkoisine kruunukynttilöineen sekä talonpoikainen pöytäliina kuten tässä
https://www.vastavalo.net/puinen-punainen-traditional-red-kynttilanvalo…
Kotona äiti keitti kahvia pienellä oranssinpunaisella pannulla. Vesi kiehui, kahvi sekaan, sitten piti katsoa että kupla pulpahti pintaan.. Ja sitten odotettiin, ja ensin kannusta tuli poroja, eli ne piti päästää pois.
Kun meille tuli vieraita, tuli esiin perkolaattori. Sillä keitettiin isompia satseja, eikä tarvinnut pelätä, että kuppiin tuli poroja.
Ostin vanhemmilleni kahvinkeittimen joululahjaksi joskus ehkä 70-luvun lopulla. Muistan että säästin pitkään, ja sitten ostin koko komeuden Mainiosta Lahjatalosta.
Jostain syystä aina tykkäsin elektroniikasta. Muistan, että hassu juttu, jonka halusin, halusin, halusin lapsena oli sähköhammasharja (taisin vain vihata hampaitten harjausta...)!
En osaa edes kuvitella millaisa sähköhammasharjat olivat 60-luvun lopulla, tai 70-luvun alussa. Jostain olin kuitenkin saanut tämän idean päähäni!
Nykyisin olen tyytyväinen, sähköhammasharjoja kotona on ollut käytössä jo vuosikausia(kymmeniä kai).
Meillä oli sellainen lasipannu, johon laitettiin puolipallo päälle, jossa oli kahvi. Kaasuhellalla keitetettiin, vesi nousi ylös, nostettiin pois hellalta ja kahvi valui pannuun.
Äiti luki pikkutuhmaa lehteä nimeltään Hauska puolituntinen, me lapset tietenkin myös.
Joululaulut väännettiin tyyliin Joulupuu on varastettu, poliisit on ovella, joulupukki hirtettynä roikkuu kuusen oksilla.
Vierailija kirjoitti:
South is gonna rise again?
Oikea muoto: The South will rise again.
Jotkut southern rockin kuten Lynyrd Skynard, Allman Brothers ja ZZ Top kaltaisten bändien ihailijat käyttivät Konferaation lippua seinäjulisteena. Ei siihen liitetty sen kummenpaa poliittista viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fitarimuoti ja Onnen Päivät telkkarista ja Fonzie 😍😍😍
Taitaa mennä jo 70-luvun puolelle nämä...
No shit? Niinhän se 60-luvulla syntyneiden elämä tais lipsahtaa sinne 70-luvulle asti.
40-50 luvun muistoja Kun ostokortit olivat vielä muodissa, kun suutarit tekivät kengät, kun ompelijat tekivät alusvaatteet ja osittain myös päällysvaatteet, kun kaivot taloihin katsottiin varvulla, kun hevoselle tehtiin länget kotona, meilläkin tehtiin ( ammattimies tietenkin ).
Sweet Home Alabama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
South is gonna rise again?
Oikea muoto: The South will rise again.
Jotkut southern rockin kuten Lynyrd Skynard, Allman Brothers ja ZZ Top kaltaisten bändien ihailijat käyttivät Konferaation lippua seinäjulisteena. Ei siihen liitetty sen kummenpaa poliittista viestiä.
Nope: Jesse James aka Lee Denson : South's gonna rise again
SOUTH'S GONNA RISE AGAIN
(Lee and Jim Denson)
JESSE JAMES (Kent 314, 1958)
Down south of the Mason-Dixon, friends
Rebels are rockin' and rollin' in
Confederate money they are ready to spend
South's gonna rise again, hallelujah
South's gonna rise again, well ah-ah
South's gonna rise again
Mister Abraham Lincoln, it's been so long
Ulysess Grant came in so strong
We've had time now to heal our bones
South's gonna rise again, hallelujah
South's gonna rise again, ah-ah
South's gonna rise again
Now Sherman done marched into our towns
Burned our homes and stileries down
But then the flames have a long left row
South's gonna rise again, hallelujah
South's gonna rise again, you better know it
South'ss gonna rise again
Mister Robert E. Lee and his rebel men
Surrendered but they said this ain't the end
Save your confederate money my friends
South's gonna rise again, hallelujah
South's gonna rise again, last time
South's gonna rise again
Episkooppi biologian luokassa, jolla biologian opettaja heijasti kuvia eläinkirjoista valkokankaalle pimennetyssä luokassa.
Joskus viihdytimme itseämme heijastamalla episkoopilla kuvia Jallusta tai Cocktail-lehdistä ennen opettajan tuloa luokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Sweet Home Alabama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
South is gonna rise again?
Oikea muoto: The South will rise again.
Jotkut southern rockin kuten Lynyrd Skynard, Allman Brothers ja ZZ Top kaltaisten bändien ihailijat käyttivät Konferaation lippua seinäjulisteena. Ei siihen liitetty sen kummenpaa poliittista viestiä.
Nope: Jesse James aka Lee Denson : South's gonna rise again
SOUTH'S GONNA RISE AGAIN
(Lee and Jim Denson)
JESSE JAMES (Kent 314, 1958)Down south of the Mason-Dixon, friends
Rebels are rockin' and rollin' in
Confederate money they are ready to spend
South's gonna rise again, hallelujah
South's gonna rise again, well ah-ah
South's gonna rise againMister Abraham Lincoln, it's been so long
Ulysess Grant came in so strong
We've had time now to heal our bones
South's gonna rise again, hallelujah
South's gonna rise again, ah-ah
South's gonna rise againNow Sherman done marched into our towns
Burned our homes and stileries down
But then the flames have a long left row
South's gonna rise again, hallelujah
South's gonna rise again, you better know it
South'ss gonna rise againMister Robert E. Lee and his rebel men
Surrendered but they said this ain't the end
Save your confederate money my friends
South's gonna rise again, hallelujah
South's gonna rise again, last time
South's gonna rise again
The South will rise again on vanhempi sanonta, joka juontaa juurensa Yhdysvaltain etelävaltioiden historiasta Konfederaation hävittyä sisällissodassa, eikä se perustu mihinkään 1950-luvun kappaleeseen.
https://definedictionarymeaning.com/topic/41650/the-south-will-rise-aga…
- A term used by hardcore southerners in reference to former power the south had in the mid 1800s. Thought to be racist or redneck by most of the non southern persuasion it is actually a term that has come true in some sense seeing that The south is, in our day in age, a cultural, industrial and economic power.
- A rallying cry used by Confederacy enthusiasts who believe the southern United States is superior.
Vierailija kirjoitti:
40-50 luvun muistoja Kun ostokortit olivat vielä muodissa, kun suutarit tekivät kengät, kun ompelijat tekivät alusvaatteet ja osittain myös päällysvaatteet, kun kaivot taloihin katsottiin varvulla, kun hevoselle tehtiin länget kotona, meilläkin tehtiin ( ammattimies tietenkin ).
Taidat olla 1800-luvulla syntynyt.
Aloitus oli että 60-luvulla syntyneiden muistoja.
I'm a rock'a-billy rebel. From head to toe.
"Raju rock'a-billy paukkuu. Päästä varpaisiin..
On tosi mukavaa olla rock'a-billy-poju like me!"
suom. sanat. Tapani Kansa.