60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-50 luvun muistoja Kun ostokortit olivat vielä muodissa, kun suutarit tekivät kengät, kun ompelijat tekivät alusvaatteet ja osittain myös päällysvaatteet, kun kaivot taloihin katsottiin varvulla, kun hevoselle tehtiin länget kotona, meilläkin tehtiin ( ammattimies tietenkin ).
Taidat olla 1800-luvulla syntynyt.
Aloitus oli että 60-luvulla syntyneiden muistoja.
Yllättävän monella on tässäkin ketjussa luetun ymmärtämisessä suuria vaikeuksia. Vain kolme sanaa otsikossa, eikä niitäkään ymmärretä.
Aloittaja ei siis halua miltään tietyltä vuosikymmeneltä muistoja, vaan tietyllä vuosikymmenellä syntyneiden muistoja. Täällä moni on innolla muistellut esim 60-luvun alkupuolen muistoja, joista tuskin yhdelläkään 60-luvulla syntyneellä on minkäänlaisia muistoja. Eiköhän ne 60-luvulla synntyneiden lapsuusajan muistot valtaosalla osu 70-luvulle. Tosin otsikkohan ei määritellyt sen tarkemmin mistä kohtaa elämäntaivalta ne muistot pitää olla, mutta pääsääntöisesti näkyvät nuo muistelot lapsuudesta olevan.
Kesät talvet hiihdettiin kouluun, oli kunta tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40-50 luvun muistoja Kun ostokortit olivat vielä muodissa, kun suutarit tekivät kengät, kun ompelijat tekivät alusvaatteet ja osittain myös päällysvaatteet, kun kaivot taloihin katsottiin varvulla, kun hevoselle tehtiin länget kotona, meilläkin tehtiin ( ammattimies tietenkin ).
Taidat olla 1800-luvulla syntynyt.
Aloitus oli että 60-luvulla syntyneiden muistoja.Yllättävän monella on tässäkin ketjussa luetun ymmärtämisessä suuria vaikeuksia. Vain kolme sanaa otsikossa, eikä niitäkään ymmärretä.
Aloittaja ei siis halua miltään tietyltä vuosikymmeneltä muistoja, vaan tietyllä vuosikymmenellä syntyneiden muistoja. Täällä moni on innolla muistellut esim 60-luvun alkupuolen muistoja, joista tuskin yhdelläkään 60-luvulla syntyneellä on minkäänlaisia muistoja. Eiköhän ne 60-luvulla synntyneiden lapsuusajan muistot valtaosalla osu 70-luvulle. Tosin otsikkohan ei määritellyt sen tarkemmin mistä kohtaa elämäntaivalta ne muistot pitää olla, mutta pääsääntöisesti näkyvät nuo muistelot lapsuudesta olevan.
Näin on, otsikossa tarkoitetaan 1960-luvulla syntyneitä, joiden lapsuuden ja nuoruuden ajan muistot ja yhteiset kokemukset sijoittuvat 1960-luvulta 1980-luvulle. Minulle 1960-luvun muistot ovat enemmänkin mustavalkoisten valokuvien ja isän ottamien kaitafilmien varassa kuin suorina omina muistoina. Mutta muistan esimerkiksi käyneeni katsomassa Star Wars elokuvan heti tuoreelta vuonna 1977.
Conferation kirjoitti:
The South will rise again on vanhempi sanonta, joka juontaa juurensa Yhdysvaltain etelävaltioiden historiasta Konfederaation hävittyä sisällissodassa, eikä se perustu mihinkään 1950-luvun kappaleeseen.
https://definedictionarymeaning.com/topic/41650/the-south-will-rise-aga…
- A term used by hardcore southerners in reference to former power the south had in the mid 1800s. Thought to be racist or redneck by most of the non southern persuasion it is actually a term that has come true in some sense seeing that The south is, in our day in age, a cultural, industrial and economic power.
- A rallying cry used by Confederacy enthusiasts who believe the southern United States is superior.
Pitänee varmaan paikkaansa, mutta tämän ketjun kontekstissa viitattiin kylläkin siihen 50-luvun rockabilly revival buumiin, jonka moni 60-luvulla syntynyt teini koki vuosina 1977-1981. Tuolloin tuo South's gonna rise again viittasi nimenomaan tuohon Jesse Jameksen biisiin, mitä useat britti revival rockabillybändit sekä myös suomalaiset bändit esittivät keikoillaan. Moniin huopatakkkien selkiin tuo South's gonna rise again oli myös huopakirjaimein kirjailtu. Kyseinen biisi oli itse asiassa tuon buumin tunnusbiisejä, "anthemeita" joka oli osittain brittiläisen teddy boy kulttuurin tuomaa lainaa. Itse nuo vuodet eläneenä ja kokeneena en koskaan tuohon The South will rise again kirjoitusasuun törmännyt.
P.S. Se on confederation ei conferation
Muistaako kukaan karmivaa Slemmy-sarjakuvaa?
70- 80-luvun jenkkibuumi alkoi 1976, jolloin USA täytti 200 v.
Kaupat toivat myyntiin harmaiden, ruskeiden, vihreiden tai tummansinisten vakosamettipuseroiden tilalle Tähtilipun kuosiin tehtyjä muka-highschool-pusakoita sini-puna-valkoisine hihansuu- ja kaulusresoreineen.
Tuli jenkkiyliopistojen kopiohuppareita ja gollegepuseroita. Amislaiset käyttivät UCLAn hupparia, vaikka tuskin koskaan olivat käyneet Los Angelesin Yliopistoa Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Teini-ikäiset Diinarit ja Teddyboyt matkivat Onnen Päivien Fonzieta, oikeassa elämässä jo tuohon aikaan yli nelikymppistä elokuvatuottajaa.
Diinari-Richiestä tuli liberaali, vasemmistolainen elokuvaohjaaja Ron Howard.
Joaniesta WT-asuntovaunussa elävä, alkoholisoitunut kassi-alma, Erin Moran.
Ikävää särkeä muistonne/unelmanne.
Teddyillä ja diinarella oli oikeistolainen, porvarillinen ja varakas kotitausta.
Isät kuuluivat rotareihin tai leijoniin. Ja pojille oli teroitettu, että punikkia, kommaria, hämyä tai punkkaria saa lyödä tai potkia surutta, länsimaisen demokratian puolesta. Ryssännuolijoita ovat kumminkin.
Sitten pojista ei tullutkaan persuja, vaan kykypuolueen kunnanvaltuutettuja, kansanedustajia, MEPpejä, pormestareita.
Vierailija kirjoitti:
70- 80-luvun jenkkibuumi alkoi 1976, jolloin USA täytti 200 v.
Kaupat toivat myyntiin harmaiden, ruskeiden, vihreiden tai tummansinisten vakosamettipuseroiden tilalle Tähtilipun kuosiin tehtyjä muka-highschool-pusakoita sini-puna-valkoisine hihansuu- ja kaulusresoreineen.
Tuli jenkkiyliopistojen kopiohuppareita ja gollegepuseroita. Amislaiset käyttivät UCLAn hupparia, vaikka tuskin koskaan olivat käyneet Los Angelesin Yliopistoa Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Teini-ikäiset Diinarit ja Teddyboyt matkivat Onnen Päivien Fonzieta, oikeassa elämässä jo tuohon aikaan yli nelikymppistä elokuvatuottajaa.
Diinari-Richiestä tuli liberaali, vasemmistolainen elokuvaohjaaja Ron Howard.
Joaniesta WT-asuntovaunussa elävä, alkoholisoitunut kassi-alma, Erin Moran.
Ikävää särkeä muistonne/unelmanne.
Ron Howard on tehnyt pitkän ja menestykkään uran elokuvaohjaajana, mutta en pitäisi häntä mitenkään erityisen poliittisena ohjaajana. Ei hän mikään vasemmistolainen änkyrä kuten joku A. Kaurismäki.
Jostakin tuli jojo-villitys. Jonkin aikaa kaikkien piti leikkiä jojolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70- 80-luvun jenkkibuumi alkoi 1976, jolloin USA täytti 200 v.
Kaupat toivat myyntiin harmaiden, ruskeiden, vihreiden tai tummansinisten vakosamettipuseroiden tilalle Tähtilipun kuosiin tehtyjä muka-highschool-pusakoita sini-puna-valkoisine hihansuu- ja kaulusresoreineen.
Tuli jenkkiyliopistojen kopiohuppareita ja gollegepuseroita. Amislaiset käyttivät UCLAn hupparia, vaikka tuskin koskaan olivat käyneet Los Angelesin Yliopistoa Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Teini-ikäiset Diinarit ja Teddyboyt matkivat Onnen Päivien Fonzieta, oikeassa elämässä jo tuohon aikaan yli nelikymppistä elokuvatuottajaa.
Diinari-Richiestä tuli liberaali, vasemmistolainen elokuvaohjaaja Ron Howard.
Joaniesta WT-asuntovaunussa elävä, alkoholisoitunut kassi-alma, Erin Moran.
Ikävää särkeä muistonne/unelmanne.
Ron Howard on tehnyt pitkän ja menestykkään uran elokuvaohjaajana, mutta en pitäisi häntä mitenkään erityisen poliittisena ohjaajana. Ei hän mikään vasemmistolainen änkyrä kuten joku A. Kaurismäki.
Ron Howard tekee nykyisin muka-indie-elokuvia.
Ottaisi oppia kunnon intialaisista bollywood-intialaiselokuvista. Indieta viimeisen päälle!
Tämä on mukavien muistojen ketju. Politiikka ja vattuileminen voisi jäädä pois.
Vuonna 64 syntyneenä muistoja on 60-luvun loppupuolelta, ja 70-luvulta. Rakkaita lapsuudenmuistoja ovat juuri nuo pihaleikit, ja teininä kalenterit ja muuta rihkamat 70-luvun puolelta.
Muistan kyllä 50-luvunkin buumin, piti olla kellohame koulun tansseissa, ja oli joitakin fiftarikampauksen ja -tyylin hankkineita hemmoja luokalla. Kellään se ei ollut poliittiista, rasistista tms. Senkun vain seurattiin muotia. Jokainen varmaan valitsi oman poliittisen seuraamuksensa myöhemmin, ei pelkän muodin takia.
Mutta siis, kiitos kivoista muistoista, ei anneta muutaman trollin pilata ketjua!
Jokainen poltti kotona ja muutenkin kaikissa sisätiloissa. Peesattiin latsareilla talvisin henkilöautojen puskureista kiinni pitäen. Jotenkin kaikki oli tavallaan kivaa siinä mielessä, että silloin oltiin niin pienistä asioista tyytyväisiä lapsia. Koulusta kotiin ja reppu nurkkaan. Siitä samantien ulos pihalätkää, fudista, pulkkamäkeä, luistelua ja kaikkea ulkona oloa. Ei jääty löhöämään sipsipussien kanssa pleikkaa pelaamaan tai näpyttelemään kännyköitä, odottamaan että joku tulee kuskaamaan parin kilometrin päähän harrastuksiin yms. M55v.
Mulle tuli jostain mieleen sellainen "vohveliammeessa" (?) ollut jäätelö, oliko vaniljajäätelöä mansikkahillolla ja päällä ohut suklaakuorrutus. Ei aavistustakaan millä vuosikymmenellä, mutta muistaako kukaan vai onko vaan mun mielikuvituksen tuoma muisto???
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli jostain mieleen sellainen "vohveliammeessa" (?) ollut jäätelö, oliko vaniljajäätelöä mansikkahillolla ja päällä ohut suklaakuorrutus. Ei aavistustakaan millä vuosikymmenellä, mutta muistaako kukaan vai onko vaan mun mielikuvituksen tuoma muisto???
Eka 'vohveliammejäätelö' oli Jolla. Myöhemmin tuli toinenkin, jonka nimeä en enää muista. Mutta eka oli Jolla; se oli niin uutta jja ovelaa silloiin! Oli pakko saada ja oli herkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli jostain mieleen sellainen "vohveliammeessa" (?) ollut jäätelö, oliko vaniljajäätelöä mansikkahillolla ja päällä ohut suklaakuorrutus. Ei aavistustakaan millä vuosikymmenellä, mutta muistaako kukaan vai onko vaan mun mielikuvituksen tuoma muisto???
Eka 'vohveliammejäätelö' oli Jolla. Myöhemmin tuli toinenkin, jonka nimeä en enää muista. Mutta eka oli Jolla; se oli niin uutta jja ovelaa silloiin! Oli pakko saada ja oli herkkua.
Kiitos! Muistatko oliko se vaniljajäätelöä mansikkahillolla va mitä?
Mun tärkein muisto oli nähdä jäähallissa Peppi Pitkätossu, Inger Nilsson livenä. Olin suuri fani ja sitä ennen en ollut koskaan käynyt missään esityksissä.
Meillä oli väritelevisio tosi aikaisin, väri-tv lupanumero oli alle sata. Oltiin kuitenkin tavallinen työläisperhe, isä ajeli töihin mopolla ja oltiin pienessä asunnossa. Mustavalko-tv oli jo vuonna 1960, vanhemmat oli n. 25 vuotiaita tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukavien muistojen ketju. Politiikka ja vattuileminen voisi jäädä pois.
Vuonna 64 syntyneenä muistoja on 60-luvun loppupuolelta, ja 70-luvulta. Rakkaita lapsuudenmuistoja ovat juuri nuo pihaleikit, ja teininä kalenterit ja muuta rihkamat 70-luvun puolelta.
Muistan kyllä 50-luvunkin buumin, piti olla kellohame koulun tansseissa, ja oli joitakin fiftarikampauksen ja -tyylin hankkineita hemmoja luokalla. Kellään se ei ollut poliittiista, rasistista tms. Senkun vain seurattiin muotia. Jokainen varmaan valitsi oman poliittisen seuraamuksensa myöhemmin, ei pelkän muodin takia.
Mutta siis, kiitos kivoista muistoista, ei anneta muutaman trollin pilata ketjua!
Nimenomaan muodin mukana menivät. Minä pidin niin fiftareita kuin punkkareita Suosikki-lehden tekeminä feikkeinä, jotka menivät kuin kanalauma sen mukaan, mitä Jyrki Hämäläinen esikuntineen joka kuukausi keksi lehdessään keksiä. Halveksin kumpaakin porukkaa koko 13-16-vuotiaan minäni voimalla ja etsin jotain omaa, joka ei olisi feikkikammotus. Kesällä 1979 Jake Nyman veti radiossa ohjelmasarjaa Uskomaton 60-luku, josta sain jo alkusysäyksen, ja kesä 1980 toi radioaalloille kuunnelmasarjan Olipa kerran Beatles, josta löysin ikioman maailmani musiikillisen perustan. Suosikki keksi John Lennonin vasta hänen murhansa jälkeen vuodenvaihteessa 80-81, joten sain sentään vähän aikaa pitää lempiyhtyeeni tarvitsematta jakaa sitä kenenkään kanssa. Kevättalvella -81 erään kaverini putkikassin (muistatteko nämä muotilaukut?) kylkeen ilmestyi kuulakärkikynällä raapustetut nimet peräkkäin: Elvis, Pelle Miljoona, John Lennon. Kaveri oli kaveri vielä tuon jälkeenkin, vaikka salaisesti minä häntä hieman yksinkertaisena ja feikkinä pidinkin, sillä noiden kolmen yhtäaikainen fanittaminen ei kerta kaikkiaan käynyt päinsä. Voi teini-ikäisen ehdottomuutta. :D
Vierailija kirjoitti:
70- 80-luvun jenkkibuumi alkoi 1976, jolloin USA täytti 200 v.
Kaupat toivat myyntiin harmaiden, ruskeiden, vihreiden tai tummansinisten vakosamettipuseroiden tilalle Tähtilipun kuosiin tehtyjä muka-highschool-pusakoita sini-puna-valkoisine hihansuu- ja kaulusresoreineen.
Tuli jenkkiyliopistojen kopiohuppareita ja gollegepuseroita. Amislaiset käyttivät UCLAn hupparia, vaikka tuskin koskaan olivat käyneet Los Angelesin Yliopistoa Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Teini-ikäiset Diinarit ja Teddyboyt matkivat Onnen Päivien Fonzieta, oikeassa elämässä jo tuohon aikaan yli nelikymppistä elokuvatuottajaa.
Diinari-Richiestä tuli liberaali, vasemmistolainen elokuvaohjaaja Ron Howard.
Joaniesta WT-asuntovaunussa elävä, alkoholisoitunut kassi-alma, Erin Moran.
Ikävää särkeä muistonne/unelmanne.
Jenkkibuumi alkoi vuonna -77, jolloin Elvis kuoli ja Jyrki Hämäläinen alkoi lykätä vanhaa suosikkiaan Suosikkiinsa kaikkien suomalaisnuorten silmät ja suut täyteen.
Ikävää särkeä muistosi, mutta noin se meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se lakanoiden vetäminen, joka oli työvaihe, johon heti pienestä joutui mukaan, on jotenkin luterilainen tapa, jota esiintyy lähinnä vain Pohjois-Euroopassa.
Sen luterilaisuudesta tiedä, mutta pomminvarmasti jokaiselle 60-70-luvulla lapsuutensa viettäneelle tuttuakin tutumpi leikkien tappaja, kun äiti aina kesken parhaimpien leikkien komensi lakanoita vetämään. Se vetämisen jälkeinen viikkaus oli myös oma mystinen kommervenkkinsa, jota ainakin keskenkasvuisena ipanana tuli mietittyä, että miksi se täytyy tehdä niin monimutkaisesti.
Niin, sinä et tiedä, mutta minä tiedän että se on luterilainen traditio. Perustuu tutkimukseen.
Luterilaista on etenkin se viikkaus eli M-taitos.