60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odette-deodorantti ja kielon tuoksu!
Tämä muisto sai minut huokaamaan!
Maalaislapsena ei ole havaintoja amerikkalaisuudesta. Sen sijaan oli uskovaisia ja kommunisteja, ja kaikkea siltä väliltä. Vappumarssit olivat voimissaan.
Vaatteita ommeltiin itse. Lapsena tein nukeille vaatteita polku-Singerillä. Teininä sitten ommeltiin mm. nahkatakkeja itselle.
Minun lapsuuteni perheessä 60-luvulla äidilläni oli jo sähkövirrralla toimiva ruotsalainen Husqvarna-merkkinen ompelukone, jonka väri oli vedenvihreä. Ompeli ihan suoraa ommelta, eikä mitään siksakkia, mutta vahva, rautainen kone, jolla äitini on koko lopun ikäänsä ommellut; ja on siis toimintakuntoinen vieläkin. Äitini on pitänyt huolta siitä, ompelukoneen öljynnyt säännöllisesti vuosikymmenien aikana. Mummolassa oli vielä 60-luvulla ennen vanhainen Singer/Suomi-ompelukone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teddyillä ja diinarella oli oikeistolainen, porvarillinen ja varakas kotitausta.
Isät kuuluivat rotareihin tai leijoniin. Ja pojille oli teroitettu, että punikkia, kommaria, hämyä tai punkkaria saa lyödä tai potkia surutta, länsimaisen demokratian puolesta. Ryssännuolijoita ovat kumminkin.
Sitten pojista ei tullutkaan persuja, vaan kykypuolueen kunnanvaltuutettuja, kansanedustajia, MEPpejä, pormestareita.
Olet väärässä. Aika suuri osa teddy-pojista oli työväenluokkaisia.
Kyllä näin on. Meidän jengeissä oli todella paljon diinareita alueilla Kontula, Myllypuro, Vesala. Ei muuten olleet varakkaista, tai porvarillisista perheistä kukaan ja otantani on kuitenkin aika laaja. Mutta toi Diinareiden porvarillistausta voi osua vähän lähemmäs, niitä ei hirveästi meidän kulmilla pyörinyt, jokunen nyt aina, mutta kyllä he olivat pääosin muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se lakanoiden vetäminen, joka oli työvaihe, johon heti pienestä joutui mukaan, on jotenkin luterilainen tapa, jota esiintyy lähinnä vain Pohjois-Euroopassa.
Sen luterilaisuudesta tiedä, mutta pomminvarmasti jokaiselle 60-70-luvulla lapsuutensa viettäneelle tuttuakin tutumpi leikkien tappaja, kun äiti aina kesken parhaimpien leikkien komensi lakanoita vetämään. Se vetämisen jälkeinen viikkaus oli myös oma mystinen kommervenkkinsa, jota ainakin keskenkasvuisena ipanana tuli mietittyä, että miksi se täytyy tehdä niin monimutkaisesti.
Niin, sinä et tiedä, mutta minä tiedän että se on luterilainen traditio. Perustuu tutkimukseen.
Luterilaista on etenkin se viikkaus eli M-taitos.
Jos olisit ollut laivalla tai hotellissa siivoojana, niin tietäisit, miksi lakanat taitellaan M-taitoksin.
Hei! Olisi mielenkiintoista tietää juuri miksi? Itsekin näin lakanat viikkaan yhä vaikka en mankeloi. Se on vaan jäänyt tavaksi. Olen jotenkin aina kuvitellut, että tuo M-viikkaaminen liittyy mankelointiin. Vai onko kyse siitä, että lakana aukeaa helpommin vuodetta sijattaessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se lakanoiden vetäminen, joka oli työvaihe, johon heti pienestä joutui mukaan, on jotenkin luterilainen tapa, jota esiintyy lähinnä vain Pohjois-Euroopassa.
Sen luterilaisuudesta tiedä, mutta pomminvarmasti jokaiselle 60-70-luvulla lapsuutensa viettäneelle tuttuakin tutumpi leikkien tappaja, kun äiti aina kesken parhaimpien leikkien komensi lakanoita vetämään. Se vetämisen jälkeinen viikkaus oli myös oma mystinen kommervenkkinsa, jota ainakin keskenkasvuisena ipanana tuli mietittyä, että miksi se täytyy tehdä niin monimutkaisesti.
Niin, sinä et tiedä, mutta minä tiedän että se on luterilainen traditio. Perustuu tutkimukseen.
Luterilaista on etenkin se viikkaus eli M-taitos.
Jos olisit ollut laivalla tai hotellissa siivoojana, niin tietäisit, miksi lakanat taitellaan M-taitoksin.
Hei! Olisi mielenkiintoista tietää juuri miksi? Itsekin näin lakanat viikkaan yhä vaikka en mankeloi. Se on vaan jäänyt tavaksi. Olen jotenkin aina kuvitellut, että tuo M-viikkaaminen liittyy mankelointiin. Vai onko kyse siitä, että lakana aukeaa helpommin vuodetta sijattaessa?
Jos sinulla on kaapissasi tiiviille rullalle käärittynä sekä M-taitoksella että tavalliseen tapaan kahteen kertaan taitetut, sinulle selviää syy. Lakana pysyy sileämpänä ei "vedä" ryppyjä toiselle puolelle enemmän kuin toiselle. Mankeloinnissa tämä tietenkin on vielä tärkeämpää.
Pienenä oli niin mukava olla siellä vedettävien lakanoitten alla, siis silloin kun oli itse liian pieni niitä vetämään.
Teininä luokkasormus kellonremmissä oli sen merkki että oltiin kaa (eli seukkailtiin). Nuoremmilla (joilla ei ollut vielä luokkasormuksia) oli sellaiset varsikammat perstaskuissa, ja jos tyttö ja poika vaihtoi kampoja, se oli merkki seurustelusta. Chiquitita oli hitti, leffoista muistan ekan Star Warsin, Saturday Night Feverin ja Greasen. Asuina oli farkut, flanellise ruutupaidat ja neulepuserot, tytöillä kultariipuksen pikku sydän roikkui sen poolokauluksen etureunasta. Ylipainoisia nuoria ei ollut, minä en ainakaan tuntenut yhtään kappaletta. Kaikki me oltiin laihoja ja monella oli jokunen finni. Ulkovarusteet oli mitä oli, varpaat yleensä ainakin paleli aina, ja tietysti pääkin, pipoa siihen kun ei voinut laittaa (se laitettiin laukkuun heti kun oltiin päästy äidin näköpiiristä). Niin ja laukut, ne taisi olla jotain putkikasseja ? jos oikein muistan.
syntynyt v. 1963
Vierailija kirjoitti:
Odette-deodorantti ja kielon tuoksu!
Mä käytin lilaa Fiitä.
1970 -luvulla koulussa olin niin kateellinen tytölle, joka tuli kouluun valkoiset stretch-saappaat jalassa. Minä en koskaan köyhän perheen lapsena niitä saanut. Himoitsin niitä saappaita koko lukuvuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autoja oli tosi vähän 60-luvun alussa. Meidän kaupunginosassa oli kolme autoa, niitä sitten talvella työnnettiin/hinattiin käyntiin.
Suomi autoistui kyllä sitten nopeasti. Eli 60-70 -luvun taitteessa keskiluokkaisilla perheillä oli yleensä auto. Naapurilla oli upouusi Volvo ja meillä vanha kuplavolkkari. Köyhiä ei oltu siis, mutta naapuri rikkaampi: )
Isäni ajeli 60 luvulla oikeasti rättisitikalla etelästä Lappiin lähes kerran kuussa äitini oli siellä vuoden opettajana itse synnyin 9 kuukautta joulun jälkeen.
Just vuonna 1972 isäni sai ostettua Dodgen Amerikan raudan siis ja iski öljykriisi ja tuli nopeusrajoitukset teille.
Urheilukilpailuista jäi paljon hyviä muistoja: Lasse Virenin olympiavoitot sekä -72 että -76. Varsinkin sen vuoden -72 kymppitonnin voiton kaatumisen jälkeen. Isäni huusi suoraa huutoa koko viimeisen kierroksen ajan, ja yritin sekä katsoa juoksua telkusta että pidellä korviani!
Hiihtokilpailuista muistan Juha Miedon. Mietaa oli kova pappa! Helena Takalo, Harri Kirvesniemi, Marja-Liisa Hämäläinen (myöhemmin Kirvesniemi), Hilkka Riihivuori.
Muita kovia nimiä kyllä riitti mäkihypystä keihäänheittoon koko nuoruuteni ajoilta tuonne 80-luvulle, ja siitä eteenpäin. Mutta juuri Lasse Viren ja Juha Mieto olivat niitä ensimmäisiä nimiä, jotka varmasti muistan.
"Pursiainen, Salin, ja Viren, ne on made in Finland", lauloi Kivikasvot!
70 luvulla oli kaupoissa romanttisia julisteita joita ostettiin ja laitettiin seinille, usein rakastunut pari auringonlaskussa tai muita maisemia, purjelaivoja ym. Oli ihana plärätä niitä kaupassa niissä telineissä ja haaveilla jos sellaisia saisi. Kasetit oli myynnissä sellaisissa telineissä joissa oli lukko, myyjä tuli avaamaan jos jotain osti. Tuli myös ihanat Intian basaarit joista voi ostaa hippivaatteita ja ne tuoksuivat suitsukkeille. Samoin alkoi tulla pizzeriat ja italialaiset pojat jotka oli niissä töissä, vihdoinkin väriä miehiin katukuvassa. Ai että ne pizzerioiden valkosipuli tuoksut silloin. Kaikki alkoivat tehdä pizzaa kotona mutta sitä kumma kyllä tarjottiin kahvin kanssa! Oli kirjeenvaihtokavereita ja myytiin ihania kirjekuori ja paperipakkauksia. Yves Rocher ja niiden myyntikuvasto. Tilattiin ihanan tuoksuisia tuotteita niiden luettelosta ja mukana tuli pikkulahjoja.
Viherkasvi muotia: joskus kaikilla oli Kodinonni vaikkei ne pysyneet hengissä. Yritettiin vaan kasvattaa ja kastella alhaaltapåin. Samoin saniaiset oli joskus viimeistä muotia. Muistattekos kun tuli Yukka palmut, kaikkien sellainen piti saada. Silloin kun tuli Yukka palmut niin tuli pitkäkarvaiset valkoiset paimentolaismatot.
Nallekarkit maksoi pennin kappaleelta ja kun viikkoraha oli markan ja pikkutyttöjä useampi jonossa kiskalla, niin kiskatädiltä meinas mennä hermot, kun kaikki osti markalla nallekarkkeja.
Omaposti kirjoitti:
Nallekarkit maksoi pennin kappaleelta ja kun viikkoraha oli markan ja pikkutyttöjä useampi jonossa kiskalla, niin kiskatädiltä meinas mennä hermot, kun kaikki osti markalla nallekarkkeja.
Äitini oli "kiskantäti". Muistan kun lapsena olimme veljieni kanssa leikkimässä äidin luona kioskin takahuoneessa, kun äiti oli töissä.
Koulussa oli raittiuskilpakirjoituksia ja "henkisiä kilpailuja" joka vuosi. - Välitunnilla tyttöjen juttu oli kuminauhatvisti.
Numeropaita! Olin niin kateellinen kun eräällä kirkonkylällä asuvalla tytöllä oli sellainen, ihan ä-lyt-tö-män (pakko oli kirjoittaa tuolla tavalla) makee paita, joissa isoilla kulmikkailla kaksivärisillä numeroilla 68.
Vieläkin ottaisin, jos saisi aikuisten kokoja.
Omaposti kirjoitti:
Nallekarkit maksoi pennin kappaleelta ja kun viikkoraha oli markan ja pikkutyttöjä useampi jonossa kiskalla, niin kiskatädiltä meinas mennä hermot, kun kaikki osti markalla nallekarkkeja.
Hei! en ollenkaan kiistä (tietenkään) tätä muistoa, mutta meniköhän tässä jotenkin valuutta oikein. Markka oli sata penniä joten nallekarkkeja olisi saanut aika läjän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuplavolkkarit tuli muotiin yhdessä vaiheessa. Mun isällä oli punainen, mun enolla beige kupla.
Aloituksessa kysyttiin 60-luvulla syntyneiden muistoja - EI 40-luvulla syntyneiden...
Taitaa tämä palsta olla ET-lehden lukijoiden valtaama.
Ei, aiempi muistelija on ihan oikeassa. ( Sotien jälkeen 50-luvun alussa sai jonottamalla muutamia automerkkejä, uusia Popedoita, Wolkswageneita.)
Mutta 60-luvulla autokauppa vapautui ja kuplavolkkari osoittautui mainioksi autoksi sen ajan Suomessa. Se oli edullinen, takana oleva motti helpotti lumisilla teillä ajamista. Siis 60-luvun penskat muistavat volkkarit.
Olipa tv-mainoskin, pikkupoika katsoo ikkunasta ohi ajavia autoja: Volkkari, Volkkari Volkkari, Isi!
60-luvulla isikin ajoi siis erästä noita lukuisista volkkareista.
Ja jossain 70-viihdeohjelmassa parodioitiin: Peruukki, peruukki, peruukki. Äiti!
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan karmivaa Slemmy-sarjakuvaa?
Oliko "Hyytävää kauhua Shokki"-lehdestä?
Vierailija kirjoitti:
Omaposti kirjoitti:
Nallekarkit maksoi pennin kappaleelta ja kun viikkoraha oli markan ja pikkutyttöjä useampi jonossa kiskalla, niin kiskatädiltä meinas mennä hermot, kun kaikki osti markalla nallekarkkeja.
Hei! en ollenkaan kiistä (tietenkään) tätä muistoa, mutta meniköhän tässä jotenkin valuutta oikein. Markka oli sata penniä joten nallekarkkeja olisi saanut aika läjän.
Kyllä ne oli ainakin -60 luvun lopussa pennin kappale. Sitten jossain vaiheessa ne oli hieman isompia ja 5p kappale. Muistan myös, että ruutusalmiakki aski maksoi 20 p, -67 kun muutimme uuteen rivariin, niitä Salmiakkiaskeja sai 5 kpl markalla.
Mutta markka oli iso raha silloin, pajatsotkin oli ensin pitkään 20p jassoja, sitten 50p ainakin vuosikymmenen ajan ja markan sitten myös pitkään. Merkkarit, ne isot oli 5p kun ne tuli kioskeihin. Dacapo, Jim, Hopeatoffee oli muistaakseni kanssa 20p hintaista -70 luvulle asti. Ruotsalainen Käck oli 25p kpl ja se oli meistä kallis.
Kun ajoin kortin -78, niin 92oct (regular) bensiini maksoi 1,55mk/l ja vielä ennen -74 alkanutta öljykriisiä litra bensiiniä oli alle markan litra.
Lukolliset päiväkirjat., sellaiset pehmeä kantiset. Minulla oli sydämenmuotoisia joihin kirjoitin ja piirtelin. Olisivatpa vielä tallessa! Kun muutin kotoa poltin ne saunan uunissa ettei kukaan niitä lukisi!
Lääkäri-Sarjan Tohtori Frank!!
60-luvun lopulla oli värikkäitä kuviollisia housupukuja. Ne oli mahtavia. Muistan kun syksyllä kansakoulussa kaikilla tytöillä oli sellaiset housupuvut. Minulla siihen kuului hattukin. Miksi sellaisia ei enää ole?
Sanomalehdessä oli jatko sarjakuvia. Mustanaamio tai Phantom oli sarjakuva jota isä seurasi ja luki aina ensimmäisenä lehdestä.
Sokoksen joulu avajaiset, "Tule Joulu Kultainen", sitä mainosta odotettiin. telkusta marraskuun lopulla.