60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
70-luvun lopussa ruvettiin nuorille myymään jenkki-krääsää ja amerikkalaista 50-luvun ihannointia aatteena.
Muistan kirkonkylän koululla kasiluokan tytöllä oli satiinitakki, jossa ommeltuna kangaslippu: South´s is gonna rise again.
Välituntivalvoja-ope kysyi mitä se tarkoittaa. Tyttö ei tiennyt. Ope myhäillen sanoi jotain, että kannattaa ottaa selvää, ettei tule kannattaneeksi vääriä asioita.
Itse en älynnyt sitä vähää, mutta kun menin kotiin, kysyin isosiskolta joka sen sitten selittikin.
Onneksi en itse kerinnyt tilata mistään lehtimyynnistä moista selkälippua.
Kai jotkut isojen kaupunkien diinarit, teddyt tiesivät kangaslippujen merkityksen ja olivat avoimesti rasisteja mutta kuuntelivat kuitenkin Little Richardia ja muita.
MInua oksetti silloin ja vieläkin tuo jenkki-ihannointi. MInulle tuli Suosikki ja myöhemmin häpesin sitä ja sen J.Hämäläisen Amerikka-intoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuplavolkkarit tuli muotiin yhdessä vaiheessa. Mun isällä oli punainen, mun enolla beige kupla.
Aloituksessa kysyttiin 60-luvulla syntyneiden muistoja - EI 40-luvulla syntyneiden...
Taitaa tämä palsta olla ET-lehden lukijoiden valtaama.
Ei, aiempi muistelija on ihan oikeassa. ( Sotien jälkeen 50-luvun alussa sai jonottamalla muutamia automerkkejä, uusia Popedoita, Wolkswageneita.)
Mutta 60-luvulla autokauppa vapautui ja kuplavolkkari osoittautui mainioksi autoksi sen ajan Suomessa. Se oli edullinen, takana oleva motti helpotti lumisilla teillä ajamista. Siis 60-luvun penskat muistavat volkkarit.
Olipa tv-mainoskin, pikkupoika katsoo ikkunasta ohi ajavia autoja: Volkkari, Volkkari Volkkari, Isi!
60-luvulla isikin ajoi siis erästä noita lukuisista volkkareista.
Juuri noin. Ja meidän isi ajoi vielä vuonna 1970 sitä punaista volkkaria :)
terv. alkuperäisen viestin laittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tuli kotiin vietnamin sodasta. Ei puhunut kokemuksistaan mitään, tokaisi vain mans gotta do what mans gotta do.
Ihanko totta? Asuitte siis silloin Amerikassa?
En ole tuo kirjoittaja mutta itse tosiaan asuin. Äitini oli tavannut amerikkalaisen miehensä Saksassa, jossa äiti oli töissä ja isä sotilastehtävissä. Ihastuivat, menivät naimisiin, muuttivat jenkkeihin. Sitten tuli Vietnamin sota, mutta isä tuli sieltä muuttuneena miehenä. Hänestä oli tullut narkomaani, masentunut ja väkivaltainen. Lopulta meni niin pahaksi että äiti ja meidät 2 lasta haettiin konsulinkyydillä ja äidin suvun tuella Suomeen, tilanteessa jossa äitikin oli jo masentunut ja alkoholisoitunut ja me lapset heitteillä. Ei ole hyviä muistoja noista ajoista ei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä tuli kotiin vietnamin sodasta. Ei puhunut kokemuksistaan mitään, tokaisi vain mans gotta do what mans gotta do.
Ihanko totta? Asuitte siis silloin Amerikassa?
En ole tuo kirjoittaja mutta itse tosiaan asuin. Äitini oli tavannut amerikkalaisen miehensä Saksassa, jossa äiti oli töissä ja isä sotilastehtävissä. Ihastuivat, menivät naimisiin, muuttivat jenkkeihin. Sitten tuli Vietnamin sota, mutta isä tuli sieltä muuttuneena miehenä. Hänestä oli tullut narkomaani, masentunut ja väkivaltainen. Lopulta meni niin pahaksi että äiti ja meidät 2 lasta haettiin konsulinkyydillä ja äidin suvun tuella Suomeen, tilanteessa jossa äitikin oli jo masentunut ja alkoholisoitunut ja me lapset heitteillä. Ei ole hyviä muistoja noista ajoista ei...
Tiedäthän että ilmainen konsulikyyti on myytti.
Laavalamput olivat 60-luvulla viimeistä huutoa.
Vierailija kirjoitti:
Laavalamput olivat 60-luvulla viimeistä huutoa.
En tiedä, millaisia laavalamppuja tarkoitat, kun tämä 60-luvun lapsi ei ollut niistä kuullut saati sitten nähnyt ennen kuin 2000-luvulla.
Moni tuon sukupolven lapsi oli suurella innolla mukana vappumarsseilla. Että se siitä amerikkalaisuuden ihannoinnista.
Konsulikyyti ilmaisena on myytti, mutta eräs kertoikin lapsuudestaan. Eikä kertonut, kuka sen maksoi vaikka sivulauseessa mainitaan sukulaiset.
1960-luvulla syntyneet kävivät koulua vielä pitkään 1970-luvulla. Ei silloin ollut ainakaan maaseudulla suuria eroja varallisuuden mukaan. Köyhät lapset saivat vaateavustuksia, mutta samalla tavalla oli erikseen kouluvaatteet niin kunnanjohtajan kuin metsänhoitajan lapsilla.
Minä muistelen äitini käyttämiä kasvorasvoja 60-luvulla, joita itsekkin lapsena kokeilin salaa makuuhuoneen peilipöydän lipastosta. Äitini käytti Tosca-kasvovoidetta ja Tokalon oli toinen tuubivoide. Molemmat tuoksuivat taivaallisen ihanilta, ja pitihän niitä totta kai sivellä jopa käsiinkin.
Tubberwaren muoviset kulhot hankittiin meillekin keittiöön 60-luvulla. Kannellisia muovisia rasioitakin muistaakseni oli jo silloin meidänkin keittiössämme. Kahvijauhe meillä oli peltisessä Pauligin kannellisessa rasiassa.
Onkohan kenelläkään enää käytössä sellaista ennen vanhaista puisista lastuista ristiin solmimalla tehtyä pyykkikoria? Sellainen oli ainakin meillä ja kaikissa talouksissa minun lapsuuteni kylässä 60-luvulla. Ei ollut vielä muovisia pyykkikoreja siihen aikaan, ei ainakaan meillä.
Hetekoita oli vielä 60-luvulla monessakin kodissa. Itsekkin olen nukkunut vielä 70-luvun alussa hetekassa. Iso-siskollani oli jo lastulevypohjainen sänky.
Ei ollut bonneljousitettuja patjoja kuten nykyisin. Äitini kertoi, että kun ennen minun syntymääni perheeni muuttivat toisaalle 50-luvun lopulla, niin ottivat mukaansa patjat, jotka olivat itse ommeltu kasaan ja täytetty oljilla eli olkipatjat. Vaahtomuovipatjat saimme sittemin jo 60-luvulla.
Joku aikaisemmin linkkasi 70-luku blogin, sieltä löytyi ihan mahtava linkki vanhoihin Anttilan luetteloihin :O
https://www.flickr.com/photos/149869814@N08/albums
Tuli outo flashbach fiilis, noita oli isot kasat mummolassa vintillä ja niitä ilmeisesti selailtiin lapsena tosi paljon, kun muistan ihan jotain kansikuvia ja lelusivuja "ulkoa".. Bongasin myös ainakin yhden lapsuuden kesämekkoni tuolta kuvastoista.
Muovilla ja kiiltopaperilla ostettu wt- ja tv- sukupolvi muistelemassa kaiholla Anttilan kiiltopaperille painettua kuvastoa. Perintönä maailmalle jätepyörre Tyynessä Valtameressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehmän kielen paloja kouluruokana siinä 70-luvun loppupuolella. Makunystyrät ja kaikki siinä lihanpalasessa. En vain pystynyt syömään.
Oliko tuo jossain maaseudulla tai pohjoisessa? Itse pk-seudulla kasvaneena en muista mitään tuollaista.
Kansakoulussa muistan että ruokia oli tilliliha, maksalaatikko, makaronilaatikko, kala-herne-riisilaatikko, veriletut, kaalikeitto, yms.
Keskikoulussa kävin vähemmän syömässä, mutta muistaakseni tuli kalapuikot ja sitten oli sellaista perunamuusia, jota kutsuttiin (aiheesta) "perunaliisteriksi".
Lehmän kieltä tarjottiin vaasalaisessa koulussa.
Anttilan lelut aina himoitumpia oli yhtenäiskulttuurissa ja jokin 400-500 markan lahja jo oli todella ökyä kun vertaa tämä päivän kännykkä ja tietokone toiveisiin. Tuo viiskyt luku hiukan Amerikan graffiti leffan myötä ja nuoriso sai hiukan tarpeekseen köyhäilystä mitä Yya Suomi piti hiukan tavoiteltavana ja Amerikka edusti vaurautta ja elämäntapaa kun taas osa omaksui Moskovassa paheksutun Disco tyyliin mikä villitsi epätoivotusti myös idässä.Taas Suomi rock ja Punk upposi taas toisiin.
Vierailija kirjoitti:
Laavalamput olivat 60-luvulla viimeistä huutoa.
Viime jouluna meidän teini toivoi sellaista joululahjaksi, eikä missään kaupoissa ollut, kirpparilta lopulta löytyi. Tänä jouluna niitä on taas vähän joka kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Tubberwaren muoviset kulhot hankittiin meillekin keittiöön 60-luvulla. Kannellisia muovisia rasioitakin muistaakseni oli jo silloin meidänkin keittiössämme. Kahvijauhe meillä oli peltisessä Pauligin kannellisessa rasiassa.
Ohis. Tupperware, kovalla p:llä.
Peltinen kahvipurkki kotona oli tosiaan yleinen kotona monella. Kaupassa kahvia oli myös pyöreissä peltipurkeissa, mm. Colombina kahvi, minulla on vielä pari niitä purkkeja kaapissa muussa käytössä. Tyhjöpakkaukset tuli kahvinpaketteihin vasta joskus -80 luvulla, sitä enne kahvi oli paperi-, kartonki- tai peltipurkeissa.
Näkee, että et ole itse syntynyt 60-luvulla. Analyysisi perustuu yleistyksiin ja puutteelliseen ymmärrykseen sekä selvästi tarkoitukselliseen negatiivisuuden hakemiseen, että pääsit purkamaan jotain omia traumojasi. Jutussasi ei oikein ole konkretiaa, vaan tuntuu että olet pinnallisesti googlettamalla ottanut selville asoita.
Ensinnäkin on muistettava että 70-luvulla elettiin vielä YYA-aikaa vaikka toki vaikutteita oli USA:stakin. Osa nuorista kiinnosti USA ja nuorten opiskelijoiden Vietnamin sodan vastaisuus. Myös Chilen vallankaappaus ja USA:n yhteydet siihen koettiin syvästi etenkin Suomessa. Nämä nuoret eivät ihailleet USA:b hallintoa ja järjestelmää, vaan sitä vasemmistolaisempaa nuorisokulttuuria. Oletkos koskaan kuullut Crosby, Stills, Nash & Youngin biisiä Ohio?
Toki oli niitäkin jotka ihailivat mm. 50-luvun Amerikkaa, eli ns. diinarit. Se oli ehkä konservatiivisempaa mutta alakulttuuria sekin.
Lisäksi 70-luvulla tuli radikaali, anarkistinen punk.
En näe ollenkaan käsitystäsi että nuoruus oli turvallinen verrattuna vaikka 50-luvun nuoriin. Päinvastoin, muistan itse että paljon me nuroten ajateltiin sotaa, Hiroshimaa, ydinsodan mahdollisuutta, Suomenkin tilanne oli välillä kriittinen (mm. noottikriisi) että kyllä tietoisuus kylmästä sodasta ja naapurimaan kuristusotteesta oli ihan selvä. Helsingissä nuorilla oli paljon turvattomampaa, oli nuorisojengien välisiä tappeluita, poliiseja oli vähän, tulivat hitaasti paikalle, poliisitkin oli väkivaltaisempaa kuin nykyään. Rikoksia oli enemmän, henkirikokset oli tavallisempia, poliisi ei paljon itsensäpaljastajiin ja ahdistelijoihin puuttunut jossain lähiöissä, jne... Myös liikenteessä kuoli valtavasti ihmisiä verrattuna nykyiseen, mm. naapurintyttöni äiti kuoli auto-onnettomuudessa kun olin lapsi.
Käsitys siitä että kokonainen sukupolvi olisi kriittinen tai kritiikitön, ei tietenkään pidä paikkaansa. Olihan 50-60 -luvulla myös konservatiiviset piirit ja 70-luvulla edelleen taistolaiset ja vasemmistolaiset. Ei "Amerikkakaan" ole koskaan ollut mikään monoliitti, kuten sulle näyttää olevan. Maailma on oikeasti monimutkaisempi kuin yrität esittää.
Itäblokissa taide ja kulttuuri sai kukoistaa (puolueelle sopivissa rajoissa), mutta kyllä itäblokin ihmisten elämää säälilteltiin koska Suomessa tiedettiin aika hyvin totuus eli miten kurjaa heidän elämänsä oli.
60-luvulla syntyneet olivat jo parikymppisiä 80-luvulla, joten alkoivat olla aika aikuisia. Madonna-faneja olivat varmaan enemmänkin ne nuoremmat, silloin vasta varhaisteini-ikäiset. Madonnakaan ei kuitenkaan 80-luvulla edustanut sitä mitä kuvittelet, siinäkin menet harhaan, koska et ole elänyt sitä aikaa.