60-luvulla syntyneet, muistoja!

Vierailija kirjoitti:

Miss Suomi  oli arvostettu esikuva ja yleensä hienokäytöksinen perhetyttö, muutama poikkeus oli ja mehevät skandaalit siitä syntyi. Kilpailuja katsottiin innolla, yhtenä vuonna meidän transistoroitu Grundig merkkinen tv hajosi kesken kilpailun, no perhe autoon ja tädin luokse katsomaan loppuun.

:DDD juuh se oli suoranainen katastrofi, jos telkkari pimeni tai tuli sähkökatkos kesken tuollaisen suoran lähetyksen kuten esim. missikisojenkin aikaan.  Onneksi meillä oli melkoisen vähän lähetyshäiriöitä, lieneekö syynsä ollut silläkin, että me asuimme melkoisen likellä isoa radio ja teeveemastoa siihen aikaan. Mutta sähkökatkoksia oli joitakin kertoja vuoden aikana, ja etenkin talvella ja pimeän aikaan piti olla aina kynttilöitä ja tulitikkuja sitä varten valmiina kuin myös taskulamppuja.

Seurakunnan päiväkerhossa puhuttiin avoimesti n€€kerilapsista, eikä kukaan kutsunut rasistiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miss Suomi  oli arvostettu esikuva ja yleensä hienokäytöksinen perhetyttö, muutama poikkeus oli ja mehevät skandaalit siitä syntyi. Kilpailuja katsottiin innolla, yhtenä vuonna meidän transistoroitu Grundig merkkinen tv hajosi kesken kilpailun, no perhe autoon ja tädin luokse katsomaan loppuun.

:DDD juuh se oli suoranainen katastrofi, jos telkkari pimeni tai tuli sähkökatkos kesken tuollaisen suoran lähetyksen kuten esim. missikisojenkin aikaan.  Onneksi meillä oli melkoisen vähän lähetyshäiriöitä, lieneekö syynsä ollut silläkin, että me asuimme melkoisen likellä isoa radio ja teeveemastoa siihen aikaan. Mutta sähkökatkoksia oli joitakin kertoja vuoden aikana, ja etenkin talvella ja pimeän aikaan piti olla aina kynttilöitä ja tulitikkuja sitä varten valmiina kuin myös taskulamppuja.

Lasse Virenin voittojuoksut olivat mahtavia katsottavia aikoinaan telkkarista 70-luvulla. Mekin huudettiin ja hypittiin koko isolukuinen perhe sohvien ja tuolien päälle käsiämme läpyttäen, kun Lasse juoksi voittomatkansa olympialaisissa jne.  Kisan jälkeen menimme koko perhe hehkuttelemaan vielä jälkitunnelmia omakotitalomme pihalle naapurien kanssa vaihtamaan voiton tunnelmia. Oi niitä aikoja!

Me käytiin kauppa-autolla chewitsit ostamassa. Sarjakuvat ja kirjat enimäkseen tuttuja, mitä mainitsit. Lisäksi Selja-sarja, tyttökirjaklassikot, viisikot ym.

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan päiväkerhossa puhuttiin avoimesti n€€kerilapsista, eikä kukaan kutsunut rasistiksi.

:D ei niin, ja olihan se Pandan lakupötkyläkin neekerillä varustettu punaiset korvarengaat korvissa ja nenärengaskin.

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin kauppa-autolla chewitsit ostamassa. Sarjakuvat ja kirjat enimäkseen tuttuja, mitä mainitsit. Lisäksi Selja-sarja, tyttökirjaklassikot, viisikot ym.

Reginaa luettiin, ja sitten Lääkäri-sarjaa jne. Nyyrikki-lehteä tilasi naapurin likkakaverin isosisko ja hänen kaverinsa.

Oi! Telkkarista tuli Merilinja, Safiiri ja Teräs ja Apinoiden planeetta, jota uskalsin katsoa vain nojatuolin takaa! Koulusta laukattiin katsomaan Onnen Päiviä, Lassieta ja Mustaa Oria! Siskojen kanssa oli kauhea kina kuka sai lukea Akkarin ekana.

Enid Blytonin kirjat olivat kovaa kamaa, samoin Marsin Aikakirjat, Lotta-sarjaa unohtamatta..

Barbieleikeissä matkattiin maailman ympäri ja manattiin vaatteista irtoavia neppareita. Leikittiin pankista, rekvisiitaksi riitti purkki 5 -pennisiä, nitoja, rei`itin, vihko ja kuulakarkikynä. Monissa kodeissa oli kylmää vinttitilaa, jossa kesällä saatettiin nukkua ja leikkiä monenlaista leikkiä. Elämä oli Suuri Seikkailu <3.

N-67

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan päiväkerhossa puhuttiin avoimesti n€€kerilapsista, eikä kukaan kutsunut rasistiksi.

Toki näin ja niin kutsuimme mekin, eikä siinä mitään ihmeellistä ole, se kun oli ajan tapa. Emmehän silloin ymmärtäneet, että se loukkaa tummaihoisia.

Toivottavasti et tarkoittanut kirjoituksellasi sitä, että nykyäänkin pitäisi saada heitä sillä nimellä kutsua, saamatta rasistin leimaa?

No en toki usko, että sinä sitä tarkoitit ja hyvä niin, sillä onneksi ihmiskunta kehittyy, eikä jäädä junnaamaan paikoilleen, muutenhan kuvittelisimme elävämme pannukakun päällä ja kaikki vähänkin kummallisemmat naiset poltettaisiin noitina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo Myrskylinnut oli suosikkini! Ja ihan pienenä telkusta tuli Niksulan TV, tykkäsin paljon Niksusta. Muistan myös Arja-tädin ja sen taikapeilin. Kasper nukke ja Eulaalia Kenkkunen!

Myrskylinnut oli tosiaan huisin jännä. Myös Batman oli tuohon aikaan megasuosittu. Noi kaikki kotimaiset lastenohjelmat on kyllä hyvin muistissa, mutta yksi olennainen tuosta vielä puuttui, eli Kylli täti piirroksineen.

Teevee-sarjoista pakko mainita myös supersuositut Naapurilähiö, sekä brittiläinen Mennään bussilla ja äidin suosikki Peyton Place. Niin ja tottakai lännensarjat Virginialainen ja Bonanza.

Oi, ihan olin unohtanut Kylli-tädin! Kiitos muistosta, oli mahtava piirtäjä!

Mennään Bussilla, sitä katsoin.  Muita sarjoja:

Perhe on Pahin. Sheriffi McCloud, Columbo, MacMillan ja vaimo! High Chapparal. Charlien Enkelit.

Peyton Placea en katsonut, mutta vanhemmat kyllä.

Mä seurasin tuota Peyton Placeakin, ensi alkuun sekin tuli lauantaisin, ja jossain vaiheessa se oli keskiviikko-iltaisin, sillä muistan sen siitä, koska meillä oli aina saunailta keskiviikkona ja lauantaina, ja aina äitini nukahti kesken Peyton Placen aikana, ja sitten hän kyseli perhetuttavamme rouvalta seuraavan kerran tavatessaan, että mitäs siinä kävikään viime jakson lopulla, että pysyi mukana juonessa, vaan kyllähän sen sarjan kulku oli hitaanlaista, ei haitannut, vaikka muutama osa jäi väliinkin ja katsomatta, koska muistaakseni Alisonin kadottua, häntä etsittiin sarjatolkulla, ja sitten muutenkin ne ihmissuhteiden sotkut olivat puuduttavia esim. lakimies Stevenin ja sen lääkärityypin ihmissotkut jne. mitä niitä nyt siinä pikkukylässä heiluikaan kirjakauppiaasta lähtein:D

Voi sitä marmatuksen (äiti ja mummo) ja kiroilun (isä) määrää kun en antanut enää vetää päätä muliksi kesän koittaessa vaan kasvatin pitkän, olkapäille ulottuvan tukan :)

Minua järkytti kovasti Sammy Babitsinin kuolema. Samoin Jarno Saarisen menehtyminen juuri kun olisi  isoon talliin päässyt.

Mä kattelin myös Bonanza-lännensarjaa pikkulikkana, ja se tuli mustavalkeasta telkkarista jo 60-luvun lopulla ja väreissä myöhemmin. Pikku-Joe, ja se lihava äijä Hoss kuin myös heidän vanha isänsä jäänyt mielen kuviini. Oliks niitten äiti kuollut vai oliko siinä lännen talossa naista lainkaan, kun en muista, että olis ollut????:D

Vierailija kirjoitti:

Minua järkytti kovasti Sammy Babitsinin kuolema. Samoin Jarno Saarisen menehtyminen juuri kun olisi  isoon talliin päässyt.

Sama juttu ton Sammyn tapaus, että muakin järkytti, että kun sillan kohdalla sen kuolonkolarinsa ajeli autollaan. Todellakin surkuttelin sitä silloin ja mietin pitkään, että miten jaksoivat Kirka, Muska ja Anna jne. suuren menetyksensä kestää???

Ja entäs Lapuan patruunatehtaan traaginen onnettomuus; huh,huh, ihan kylmäsi sekin aikoinaan, muistan ikäni sen arkkujen määrän Lapuan kirkon pihalla, kun näyttivät telkkarista:(

Kinuskipala maksoi 2 penniä. Ruskeat, kovat, 5 pennin tikkarit tulivat kauppoihin. Isälle sain ostaa kaupasta vihreää norttia. Maito myytiin irtona pääläreihin ja kahvi jauhettiin kaupassa pussiin. Kerma oli ruskeassa lasipullossa.

Päiväkoteja ei ollut. Kotiapulainen hoiti meidät lapset, kun vanhemmat olivat töissä. Kesällä kävimme leikkikoulua. Niin ja useat synnyttivät lapset kotona vain kätilö apunaan.

Farkkuasut olivat muotia. Usein yläosa oli merimieshenkinen. Muotia oli myös ommella farkkuihin paikkoja. Minullakin oli polvissa punaiset paikat. Eka luokalla kaikilla tytöillä oli hameet tai mekot. Noihin aikoihin myös sukkahousut tulivat sukkien ja sukkanauhaliivien sijaan. Anorakkia tai villapaitaa pidettiin hiihdettäessä tai mäenlaskussa. Mäkeä laskettiin pahvipalalla tai vahakangaspöytäliinalla. Mummolassa sai olla hoijakan kyydissä.

Tuo em. oli siis 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miss Suomi  oli arvostettu esikuva ja yleensä hienokäytöksinen perhetyttö, muutama poikkeus oli ja mehevät skandaalit siitä syntyi. Kilpailuja katsottiin innolla, yhtenä vuonna meidän transistoroitu Grundig merkkinen tv hajosi kesken kilpailun, no perhe autoon ja tädin luokse katsomaan loppuun.

:DDD juuh se oli suoranainen katastrofi, jos telkkari pimeni tai tuli sähkökatkos kesken tuollaisen suoran lähetyksen kuten esim. missikisojenkin aikaan.  Onneksi meillä oli melkoisen vähän lähetyshäiriöitä, lieneekö syynsä ollut silläkin, että me asuimme melkoisen likellä isoa radio ja teeveemastoa siihen aikaan. Mutta sähkökatkoksia oli joitakin kertoja vuoden aikana, ja etenkin talvella ja pimeän aikaan piti olla aina kynttilöitä ja tulitikkuja sitä varten valmiina kuin myös taskulamppuja.

Lasse Virenin voittojuoksut olivat mahtavia katsottavia aikoinaan telkkarista 70-luvulla. Mekin huudettiin ja hypittiin koko isolukuinen perhe sohvien ja tuolien päälle käsiämme läpyttäen, kun Lasse juoksi voittomatkansa olympialaisissa jne.  Kisan jälkeen menimme koko perhe hehkuttelemaan vielä jälkitunnelmia omakotitalomme pihalle naapurien kanssa vaihtamaan voiton tunnelmia. Oi niitä aikoja!

Juu, omat ensimmäiset urheilumuistoni ajoittuvat juuri 70-luvun alkuun ja sehän oli todellista Suomen yleisurheilun juhlaa. Ensin 1971 huudettiin koko perheen voimin Julma-Juhalle ja heti vuoden päästä olikin kehissä uusi tykki Lasse Viren ja taas saatiin huutaa sekä vitosella, että kympillä ja tottakai Vasalalle myös.

Minusta esimerkiksi murtomaahiihto oli huomattavasti jännenpää seurattavaa 70-luvulla, kuin nykyään, etenkin viittäkymppiä. Syitä on tietysti kaksi. Ensinnäkin nykyinen yhteislähtö on umpitylsä. Pari tuntia hiihdetään lössissä ja lopussa ratkotaan kuka on kuka. Toinen asia mikä on vienyt jännitysmomentin on metrin välein olevat kamerat. Ennen kuin oli pelkät väliaikalähdöt ja tasan se yksi kamera siellä mettälenkin väliaikapisteessä niin se oli todella jännittävää, kun kuva oli jo siirtynyt väliakapisteeseen ja tiedot maastosta olivat kertoneet, että (esim) Mietaa oli kirkistänyt tahtia, mutta ketään ei vielä näkynyt. Kaikki odottivat jännittyneinä ja jokainen yritti tihruta milloin se pipo vilahtaa puiden välistä ja tottakai kotona kisastudiolla oli myös oma tulospalvelu jossa äiti kirjasi väliakoja ylös ruutupaperille ja isä otti kellolla aikaa ja minä toimin tarkkailijana, ettei tullut virheitä :)

Vierailija kirjoitti:

Mä kattelin myös Bonanza-lännensarjaa pikkulikkana, ja se tuli mustavalkeasta telkkarista jo 60-luvun lopulla ja väreissä myöhemmin. Pikku-Joe, ja se lihava äijä Hoss kuin myös heidän vanha isänsä jäänyt mielen kuviini. Oliks niitten äiti kuollut vai oliko siinä lännen talossa naista lainkaan, kun en muista, että olis ollut????:D

Manolito, eikös sekin ollu Bonanzassa?

Kahdeksan surmanluotia järkytti kovasti.

Lauantain toivotut levyt, loppupuolella oli muutama rokimpi biisi joita odotin käsi mankan rec-nappulalla valmiina, biisit alkoi kesken ja loppu kesken. Heikki Harmalla oli joku musaohjelma myös. Ei ollu youtubea  :)

Vierailija kirjoitti:

Minua järkytti kovasti Sammy Babitsinin kuolema. Samoin Jarno Saarisen menehtyminen juuri kun olisi  isoon talliin päässyt.

Nämä kyllä kolahti syvälle nuoren pojan herkkään sieluun, nehän tapahtui muutaman viikon välein. Molemmat oli lyöneet juuri edellisenä syksynä urallaan lopullisesti läpi. Sammy syksyn sävel megahitillään Daa da daa da ja Jarno tietysti upealla maailmanmestaruudellaan. Keväällä katkesi sitten molempien elämänlanka. Toisella kaksipyöräisellä ja toisella nelipyöräisellä.

Tuo oli muutenkin herkkää aikaa, kun omalla kylälläni sattui juuri samoihin aikoihin pari pahaa moottoripyörä onnettomuutta, joissa molemmissa kuoli naapuruston tyttäriltä poikaystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla ala-asteella piti saada Beavers-farkut! Ja kireät! koulussa meidän luokan tytöt kuuntelivat Bay City Rollerssia ja pojat Hurriganesia.

Jep, ne piti olla ehdottomasti Beaversit. Muistanet sen lenkkikuvion takataskussa.. Liikkui huhuja, että jotkut olisivat margariinilla saaneet jalkaan, niin kireät olivat. 

Mutta en itse, enkä koskaan tuntenut ketään, joka tällaista olisi ainakaan myöntänyt.Kireet ja makeet ne kuitenkin olivat. 

Fanitin ryhmäpaineen alaisena sekä BCR:ää ja Hurriganesia ihan yhtä aikaa. Mulla oli sellaset ruutuhousutkin, siis farkkuihin sitä skottikangnasta ommeltuna. 

Ei voi muuta kuin nauraa nyt!

Kaverit ainakin joutuivat kiskomaan Beaversinsä jalkaan märkinä, heti pesun jälkeen, muuten eivät mahtuneet. Itsellä äiti suuttui, jos yritin kaventaa farkkuja liikaa, eli omat ei olleet ihan noin tiukkoja.

Ja nyt muistan: takataskussa piti aina tököttää semmoinen kampa, jossa oli pitkä varsi!

Meillä sitä kampaa kutsuttiin perämelaksi ja minulla oli keltainen ja äidillä punainen :)

Vierailija kirjoitti:

Euroviisukisa oli aina kevättalven kohokohta, ja syksyisin oli myös Suomen oma iskelmäkisansa: Syksyn Sävel. Niiden voittajia puitiin sitten naapureiden ja tuttujen kera viikkotolkulla.  Apu, Anna, Seura ja HopeaPeili-lehti kirjoittivat artisteista juttuja. Mutta Elisabeth Taylorin avioerot olivat aina tapetilla jne.

Ja missikisat! Anne ja Jacques (mitenhän se nimi kirjoitettiin). Missejä käytiin tavaratalon muotinäytöksessä katsomassa.

Italiaaisen Aldo Moron sieppaus ja murha järkytti. Ja saksalaiset Meinhof -terroristit. Irlannissa räjähteli. Sylvi Kekkosen kuolema. Jimmy Carter oli mun suosikki pressa.