60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoteja ei ollut. Kotiapulainen hoiti meidät lapset, kun vanhemmat olivat töissä. Kesällä kävimme leikkikoulua. Niin ja useat synnyttivät lapset kotona vain kätilö apunaan.
Kyllä meidän pikkukaupungissa oli ainakin kaks lastentarhaa 60-luvulla. Itse en niihin koskaan päässyt, en tiedä miksi. Olimme siis tavallinen duunariperhe ja alkuun minua hoiti naapurin tyttö ja kun muutettiin toiselle puolelle kaupunkia niin olin naapurin tädillä hoidossa. Myöhemmin kun menin kouluun, niin kävelin aina tarhan ohi ja minulla oli jotenkin sellainen mielikuva, että sinne pääsi vain rikkaampien perheiden lapset, koska itse en sinne koskaan päässyt :D
Itse synnyin 60-luvun alussa ja kyllä kaikki sen aikaiset lapset meilläpäin ihan sairaalassa syntyivät. En tiedö ketään ikäistäni, joka olisi kotona syntynyt. Oisko tuo ollut enemmänkin maaseudun touhua? Tosin vanhempani asuivat maalla 50-luvun lopulla, kun isoveljeni syntyi ja kyllä hänkin ihan sairaalassa syntyi.
Mä muidta myös Coral- pyykinpesuaine mainoksen. Siinä oli Ior Svedlin, myöhemmin Bock, ja siinä rallatettiin kaikkia kuituja,ja kuinka on Coral verraton. Mainoksia katsottiin innolla, oli aina hienoa spotata uusi. Lähetyksessä oli usein häiriöitä, ja silloin siihen tuli Hetkinen- teksti. Telkkarin kuca rupesi helposti pyörimään, eli siinä meni musta poikkipalkki alhaalta ylös. Sitä säädettiin telkkarin takana olevasta napista. ja Mainostelevion Pöllö, joka leihahti oksalle ( ja pos) kun ylen ohjelma vaihtui Maikkarin ohjelmaksi.
En usko, että kotona tarkoituksella synnytettiin. Isosiskoni syntyi kotiin, mutta kyseessä oli syöksysynnytys, vuonna 1948. Ja asuimme maatilalla, muut syntyi sairaalassa.
Tuliko teille Suosikki vai Help?
Vierailija kirjoitti:
Radiossa pyöri Anneli Tempakan , Erilainen nuori ohjelma . Haastateltavana oli jotain erikoista harrastavia nuoria ja saattoipa kerran pari olla seksuaalivähemmistönkin edustajia.
Korttipakka oli kyllä melkosen lälly jeesustelija. Sen puhesoundikin oli sellanen, että tuntui kuin se olisi kantanut koko universumin murheita harteillaan :D
Uma Aaltonen olikin jo räväkämpi murkkuohjelmien vetäjä. Rauha hänen sielulleen.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko teille Suosikki vai Help?
Ensin Suosikki ja sen jälkeen Intro ja sitten Help, joka siis oli sama lehti nimenvaihdoksen jälkeen.
Hevoshullu oli tärkeä lehti. TV-sarjoista ratsutilan nuoret ja Uljas Musta. Musta Ori tuli iltapäivisin telkusta, joskus sitä näytettiin ala-asteella!
Kivikasvoja oli kiva katsoa, olin ihastunut George Dolivoon!
Jonkin aikaa ilmestyi myös Stump niminen lehti. Ilkka Sysimetsä ( myöhemmin Frederik) kuului lehden toimittajiin , etteikö olisi ollut ihan päätoimittaja, en muista varmaksi.
Ihania muistoja! Joka vuosi tuli jotain uuta ja jännää: alueen ostokkiin tuli pehmytjäätelökone. Se oli usein rikki niin, että jäätelön tulo ei loppunut. Useat ilmaiset pehmikset tuli haettua!
Merkkarit ilmestyivät, sekä hedelmä (punainen ja keltainen) että salmiakki. Huulipunakarkkeja piti käydä ostamassa kauampaa, kun lähikioski ei myynyt niitä.
High Chaparral on muuten Youtubessa.
Oli lehtiä: Jippo, jossa oli aina joku rakennettava juttu mukana. Meille sitä ei tilattu, koska liian kallis. Meille tuli Aku Ankka, Koululainen ja jokin uskonnollinen lastenlehti, jonka nimeä en muista. Mutta haaveilin sen takia pitkään että minusta tulee lähetystyöntekijä Afrikkaan.
Lotta-, Tiina-, ja Viisikko - sarjat luettiin. Ulkona pelattiin pesistä, hiihdettiin ja luisteltiin, rakennettiin metsään majoja. Urheilua seurattiin tarkasti, olympialaisiakin koko koulu seurasi yhdessä jumppasalissa. Siellä myös katsottiin opetuselokuvia, esim. miten ei mennä heikoille jäille, mitä tehdään ydinpommin räjähtäessä, ja paljon luontoelokuvia.
Koulussa oli todella herkullista ruokaa ja välipalat, joskus jopa jäätelöä, ja laskiaisena pullat ja kaakaota. Siihen tuli kuori päälle kun joutui seisomaan käytävässä että välipalan aika tuli.
Talvella oli koulussa hiihtokisat, ja hiihdon jälkeen syötiin makkaraa ja juotiin kuumaa viinimarjamehua.
Telkkarista tuli tupla tai kuitti.
Huomaatteko, että kun meidän ikäpolvemme kirjoittaa, ei näy oikeinkirjoitusvirheitä juuri lainkaan?
Eli päätelkäämme siitä, että kouluopetus oli äidinkielen osalta laadukkaampaa. Myös lukeminen oli lähes kaikille jokapäiväistä toimintaa. Siis oikeiden kirjojen lukeminen. Sillä lienee suuri osuus.
Monet ketjut täälläkin vilisevät yhdyssanavirheitä ym., kun on nuoria koskettava aihe.
Sosiaaliset erot olivat räikempiä tavallisten asioiden osalta. Oli perheitä, joissa lapset kulkivat lähes rääsyissä, ei ollut polkupyöriä, luistimia tai muita perusjuttuja välttämättä.
Nykyään varattomienkin perheiden lapsilla on älypuhelimet ym., arjessa ei erotuta samalla tavalla.
Pankista käytiin hakemassa muovisia kansioita kiiltokuvien keräilyä varten. Kiiltokuvia ei taideta enää myydäkään?
Pankista haettiin myös säästöpossuja. SYP:llä oli erivärisiä maapalloja. Saiko KOP:sta Roope Ankan arkkuineen? Vai oliko se orava?
Vierailija kirjoitti:
Telkkarista tuli tupla tai kuitti.
:D Ihanaa, kun muistutatte edesmenneistä telkkariohjelmista 60-/70-luvulla; muistan hyvin tuon Rautiaisen vetämän tietovisailun. Pitkä ja tummakutrinen nainen ehähti vanhettuakin vuosittain, koska ohjelma jatkui aina vaan vuodesta toiseen, ja "Kyllä-Kivikoski"-kilpailija on jäänyt muistikuviini totisena ja pitkään pohtivana kisailijana kumisevalla äänensävyllään.
Vierailija kirjoitti:
Pankista käytiin hakemassa muovisia kansioita kiiltokuvien keräilyä varten. Kiiltokuvia ei taideta enää myydäkään?
Pankista haettiin myös säästöpossuja. SYP:llä oli erivärisiä maapalloja. Saiko KOP:sta Roope Ankan arkkuineen? Vai oliko se orava?
Siskoni oli aikanaan nuoruudessaan Suomen Yhdyspankissa töissä ja hän toi niitä erivärisiä pikkukolikoiden säästölipas-maapalloja meille kotiinkin; ja minullakin niitä oli parikin kappaletta, mutta eipähän se minun säästämisintoani kasvattanut kummoisemmin;):))) Sain kyllä muistaakseni kerran yhden palloista täpötäyteen pennejä enimmäkseen, joka piti sitten käydä pankissa tyhjentämässä pankkivirkailijan toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko, että kun meidän ikäpolvemme kirjoittaa, ei näy oikeinkirjoitusvirheitä juuri lainkaan?
Eli päätelkäämme siitä, että kouluopetus oli äidinkielen osalta laadukkaampaa. Myös lukeminen oli lähes kaikille jokapäiväistä toimintaa. Siis oikeiden kirjojen lukeminen. Sillä lienee suuri osuus.
Monet ketjut täälläkin vilisevät yhdyssanavirheitä ym., kun on nuoria koskettava aihe.
Itse ainakin luin paljon nuorten kirjoja tuohon aikaan, kun olin lapsi ja nuori. Tuo Viisikko-sarja oli suosikkejani, luin koko sarjan kirja kirjalta lävitse.
Totta puhut, että lukemista kirjoista varmasti harrastettiin enemmän kuin mitä nyt saman ikäiset lapset harrastavat tai ainakin tutkijat ovat tutkineet asian tällä tolalla olevan lukemisen suhteen, ja netti&älypuhelin ovat viemässä kirjojen luvulta sijaa. Ja vaikka äidinkielen opetuksen taso olisi hyvä, mutta jos ihminen ei koskaan lue kirjoja, niin omaan kielenkäyttöön se kyllä jollain tasolla vaikuttaakin, sanotaan että ainakin kirjoista oppii kielen monenkirjavuutta, ja sanojahan riittää suomenkielessäkin synonyymeineen. Kielemme on taipuvainen kuin jousi eli saman asian voi kertoa monellakin eri tavalla muotoillessaan lauseita.
Vierailija kirjoitti:
M.A. Nummisen lastenlaulut. Pilasivat kyllä melkein lapsuuteni. En vaan tykännyt Nummisesta ja opettaja niitä biisejä soitti.
Olin aivan samaa mieltä kanssasi, että en itsekkään pitänyt M.A. Nummisen narisevasta lauluäänestä, enkä hänen lauluistaan.
Radiossa pyöri Anneli Tempakan , Erilainen nuori ohjelma . Haastateltavana oli jotain erikoista harrastavia nuoria ja saattoipa kerran pari olla seksuaalivähemmistönkin edustajia.