60-luvulla syntyneet, muistoja!

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan 60-luvun kansakoulun aloittaneista kansakoulun eteiskäytävillä seinustalla olleita vedenjuontipisteitä altaineen.  Altaan reunassa olis sellainen nuppi, josta painettiin, ja sieltä sitten suihkusi vettä suoraan suuhun kumarruttuaan kasvot altaaseen päin ja suu ammolleen vesisuihkua kohden. 

Jotkut villikot pojat vaan painoivat sitä nuppia oikein kunnolla pohjaan saakka ihan huvikseen, ja vettä suihkusi ympäriinsä kastellen lattiat.

Menin kouluun v. -72, mutta meillä oli tuollainen vesipiste ihan opettajainhuoneen oven vieressä, sillä koulu oli valmistunut joskus 50-luvun lopulla. Sen ympärille kokoonnuttiin, kun hammashoitaja tuli koululle fluoraamaan meidän hampaita, olikohan kerran kuussa? Pieneen muovikuppiin (muistutti yskänlääkemittakuppia) laitettiin fluoria ja sitten jokainen purskutteli kuka innokkaasti, kuka vähemmän innokkaasti fluoria sen pakollisen minuutin verran ja sitten sylkäistiin fluori sinne vesialtaaseen.

Vielä v. 2006 hammaslääkäri ihmetteli vähäistä reikien määrää hampaissani ja kysyi, olinko sitä sukupolvea, jonka hampaita käytiin koulussa fluoraamassa ja sanoin, että olin, vielä yläasteellekin saakka. Ko. hammaslääkäri pudisteli päätään ja sanoi, että sitä olisi vieläkin syytä tehdä, niin huonossa kunnossa jopa monen kymmenvuotiaan suu on, vanhemmista ikäluokista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jenkkibuumi 70-luvulla juu, kyllä muistan. Ai kamalaa. Kulttuurinen omiminen, mitä se on? Kun Keravan bensalenkkarit olivat kovia etelävaltiolaisia ja Riihimäen mimmit koleita lähes newyorkilaisia, ehhheee...Siihen nähden silloinen vaihtoehtotrendi -punk - vaikka oli sekin lainatavaraa briteistä - niin näyttäytyi kuitenkin älykkäänä ja omatoimisena trendinä tuon aivottoman fiftarityylin rinnalla. 

Diinarit ja teddyt katosivat sitten yhtäkkiä jonnekin taivaan tuulin. Kauko Röyhkä on tehnyt tästä erittäin osuvan biisin 'Kovat pojat' - siinä on hyvin kuvailtu tuon ajan asetelmat.  Ja olen aivan varma siitä, että moni viiskymppisistä persuäijistä on näitä entisiä Keravan ja pääkaupunkiseudun diinareita tai teddyjä. *Nyt te lyötte vaimojanne niin kuin ennen löitte meitä*. Tätä pitäisi oikeastaan jonkun tutkia! Ne entiset punkkarit on vasemmistoliitossa tai vihreissä ja entiset diinarit ja teddyt ja mitä niitä oli ovat persuissa tai kokkareissa. Takuuvarmasti! Ihan saletisti! ---tai sitten ei. Heh. Mut aina vastakkaisella puolella lammikkoa.

Ei perhana, mä koin valaistumisen. Tätä fiftariporukkaa oli silloin tosiaan kadut täynnä Helsingistä Riihimäelle ja sitten se porukka tosiaan katosi yhtenä syksynä kuin pieraisu Saharaan. Nuo fiftarien inhoamat punkkarit sitä vastoin jatkoi niin kuin ennenkin ja punkin vaikutus näkyi vielä 90-luvulla grungessa. Mut nämä teddyt ja diinarit hävisi sitä myöten kuin se muotikin - ehkä se oli sitten vain muoti-ilmiö, siihen ei sen kummempaa tainnut suuremmalla osalla liittyä. Onhan edelleen fiftari-alakulttuuri, jossa ne todelliset entusiastit touhuilevat ja fiftari-musiikin ystävät lyöttäytyivät toki esim. punkkareiden kanssa yhteen ja syntyi varsin mielenkiintoisia tyylejä. 

Mut ne muotififtarit - nehän oli usein sellaisia ääremmällä oikeistossa olevia, melko rä sistisia, homof'obisia, naisvihamielisiä jne. Ja tosiaan - keihinkä nykyään liitetään ko. adjektiivit`? Tässä on pakko olla joku yhteys. Olisiko tosiaan niin, että monen nyt +viiskymppisen per'sun taustana on jonkin sortin fiftarius 70- ja 80-luvulla? Kuka tunnustaa ekana? Sen takia ne sinne 80-luvulle niin kaipaa - sai vetää h´´moja ja punkkareita ja hippejä turpaan ja akkoja sai kopaista, eikä kukaan puhunut mitään meeeeetooosta.

Hupaisaa siinä on se, että nämä oikeistolaiset haikailee sen kammottavan sosiaalidemokratian eli vasemmistolaisten rakentamaan hyvinvointivaltioon. No, ei siinä mitään, niinhän nykypäivänä vissiin haikailee sen sossuilun perään FInancial Timesit ja rahaviisaatkin. Paljon parjatusta ankeasta sosialismista veti aikoinaan voiton kulutusjuhlien ja törsäämisen jenkkikapitalismi, mutta nyt se ankea sossuilu näyttäytyykin järkevänä ja kohtuullisena ja ökyily puolestaan nolona ja tyhjänä toimintana.

Eli ympäri käydään, yhteen tullaan -  kyllä ehtii keikahtaa tämä maailma vielä monta kertaa ihan päälaelleen, jahka kuolema korjaa minusta voiton. On tää niin paljon muuttunut tämä maailma ja muuttuu koko ajan. Mut pääasia, et on mielenkiintoista.

70-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneille tässä blogissa on paljon tuttuja esineitä ja asioita:

http://70-luvulta.blogspot.com/

(70-luvulta, päivää!). Jos ette ole aiemmin törmänneet, niin käykääpä kurkkaamassa. Olin ihan unohtanut esim. Rymd mehun mutta tuolla sekin kummitteli. :)

Voi hauska blogi! Tulee mieleen, että 70-luvulla monilla oli kotona paljon suomalaisia tuotteita, eli varmaan eika samoja on ollut meillä kaikilla. Samat huonekalut, astiat, vaatteet, televisiot, pyörät, sukset, jne ...

70-luvulla alettiin sitten matkustaa useammin lomalle ulkomaille ja sieltäkin kotiin tuotiin niitä samoja matkamuistoja kuten flamencoa tanssivat espanjalaisnuket, maatuskat Leningradista, jne...

Oli myös hauskoja muotivillityksiä, tuleepa mieleen ne sisustustarrat. Niitä värikkäitä kukkia oli kylppärin kaakeleissa, keittiössä, ihan missä vaan. Kaikilla oli värikkäät kerniliinat keittiönpöydällä, Marimekkoa yms. Yhdessä vaiheessa oli ponchot muotia, mulla oli sellainen oranssi! Kahvipöydässä oli mummoilla Arabian Myrnat, nuoremmalla väellä sinivalkeat Ali-kupit, teetä juotiin Ruska-kupeista.

Muistan sellaisenkin että ovelta ovelle -myyjiä oli paljon. Munkin äiti osti sellaisen kirkkaanvirheän villamaton joskus 60-luvun lopulla. Niitä vihreitä villakoiria oli sitten meidän taloudessa sitten seuraavat 15 vuotta :)

Nykyään Suomessa ei enää valmisteta oikein mitään, edullisesti ei saa enää mitään suomalaista saati laadukasta kaupoista kuten silloin ja ihmisten maku ei ole enää yhtä samankaltainen.

Kesät tuntuivat loputtomilta. Päivät vietettiin uimarannoilla Rymd-mehua juoden ja uiden naapuruston lasten kanssa. Pyörillä ajettiin tuntikausia itse rakennetuilla rossiradoilla. Tivoleissa käytiin laitteissa ja syötiin hattaroita. Yövyttiin teltassa kotipihassa ja rakenneltiin puihin majoja.

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan : TILLILIHA hyi hyi

Tilliha oli pahaa koulussa 70-luvulla. Mutta joskus tällä vuosituhannella meillä oli sitä työpaikkaruokalassa, ja sehän olikin ihan hyvää. 

Muistovihot koulussa 70-luvulla. Näitä kierrätettiin kavereilla, kaveri kirjoitti runonpätkän ja liimasi kiiltokuvia siihen oheen. 

Sitten oli ystäväkirjat. Luokkakaverit ja muut kaverit kirjoittivat, joku laittoi valokuvansakin. Kyseltiin mm. "paras näkemäsi elokuva". Vastasin aina siihen "vanhat suomi-filmit". Enää en niistä piittaa, mutta lapsena jotenkin ilmeisesti houkuttivat. 

N. vm-65

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan : TILLILIHA hyi hyi

Samaan kategoriaan:  Makaronivelli, maksalaatikko, perunalaatikko, silakkalaatikko jne. onhan noita:)

Makaronivelliä teki äiti usein, olihan se hyvää sokerin kanssa. Omalle 2003-syntyneelle lapselle olen tehnyt pari kertaa, mutta hän ei oikein ymmärrä makaronivellin jujua . Koulussa oli maksalaatikkoa tarjolla  voisulan kanssa, ja se oli hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan 60-luvun kansakoulun aloittaneista kansakoulun eteiskäytävillä seinustalla olleita vedenjuontipisteitä altaineen.  Altaan reunassa olis sellainen nuppi, josta painettiin, ja sieltä sitten suihkusi vettä suoraan suuhun kumarruttuaan kasvot altaaseen päin ja suu ammolleen vesisuihkua kohden. 

Jotkut villikot pojat vaan painoivat sitä nuppia oikein kunnolla pohjaan saakka ihan huvikseen, ja vettä suihkusi ympäriinsä kastellen lattiat.

Menin kouluun v. -72, mutta meillä oli tuollainen vesipiste ihan opettajainhuoneen oven vieressä, sillä koulu oli valmistunut joskus 50-luvun lopulla. Sen ympärille kokoonnuttiin, kun hammashoitaja tuli koululle fluoraamaan meidän hampaita, olikohan kerran kuussa? Pieneen muovikuppiin (muistutti yskänlääkemittakuppia) laitettiin fluoria ja sitten jokainen purskutteli kuka innokkaasti, kuka vähemmän innokkaasti fluoria sen pakollisen minuutin verran ja sitten sylkäistiin fluori sinne vesialtaaseen.

Vielä v. 2006 hammaslääkäri ihmetteli vähäistä reikien määrää hampaissani ja kysyi, olinko sitä sukupolvea, jonka hampaita käytiin koulussa fluoraamassa ja sanoin, että olin, vielä yläasteellekin saakka. Ko. hammaslääkäri pudisteli päätään ja sanoi, että sitä olisi vieläkin syytä tehdä, niin huonossa kunnossa jopa monen kymmenvuotiaan suu on, vanhemmista ikäluokista puhumattakaan.

Ei kai siihen juomapisteeseen syljetty vaan lavuaariin, joit aniitäkin oli käytävillä.

Isä tuli kotiin vietnamin sodasta. Ei puhunut kokemuksistaan mitään, tokaisi vain mans gotta do what mans gotta do.

Vierailija kirjoitti:

Voi hauska blogi! Tulee mieleen, että 70-luvulla monilla oli kotona paljon suomalaisia tuotteita, eli varmaan eika samoja on ollut meillä kaikilla. Samat huonekalut, astiat, vaatteet, televisiot, pyörät, sukset, jne ...

70-luvulla alettiin sitten matkustaa useammin lomalle ulkomaille ja sieltäkin kotiin tuotiin niitä samoja matkamuistoja kuten flamencoa tanssivat espanjalaisnuket, maatuskat Leningradista, jne...

Oli myös hauskoja muotivillityksiä, tuleepa mieleen ne sisustustarrat. Niitä värikkäitä kukkia oli kylppärin kaakeleissa, keittiössä, ihan missä vaan. Kaikilla oli värikkäät kerniliinat keittiönpöydällä, Marimekkoa yms. Yhdessä vaiheessa oli ponchot muotia, mulla oli sellainen oranssi! Kahvipöydässä oli mummoilla Arabian Myrnat, nuoremmalla väellä sinivalkeat Ali-kupit, teetä juotiin Ruska-kupeista.

Muistan sellaisenkin että ovelta ovelle -myyjiä oli paljon. Munkin äiti osti sellaisen kirkkaanvirheän villamaton joskus 60-luvun lopulla. Niitä vihreitä villakoiria oli sitten meidän taloudessa sitten seuraavat 15 vuotta :)

Nykyään Suomessa ei enää valmisteta oikein mitään, edullisesti ei saa enää mitään suomalaista saati laadukasta kaupoista kuten silloin ja ihmisten maku ei ole enää yhtä samankaltainen.

Aikoinaan Suomessa valmistettiin mm. Finlux ja Salora väritelevisiota, ja kotimainen vaatetusteollisuus oli voimissaan aina idänkaupan romahtamiseen 1990-luvun alussa. Tosin kotimarkkinat olivat samalla hyvin suojellut kehitysmaiden halpatuonnilta.

Olen synt -62. Joskus 70' luvun alkupuolella vanhemmat osti mökin Mäntyharjulta. Meillä oli Saab 96 ja se pakattiin täyteen joka perjantai. Ruuat ja juomat piti ostaa jo stadissa kun ei niillä kylillä kaupat olleet auki enää siinä vaiheessa kun sinne päästiin. Vanhaa Lahdentietä köröteltiin joka kylän ( mm Kellokoski ja Mäntsälä ) läpi ja Lahti, Heinola. Heinolassa oli joku huoltsikka keskustan jälkeen, siellä tankattiin, pissattiin, ostettiin kaasupullo ja jäätelöt. Se tulikin tarpeeseen kesäkuumalla 4h autossa. Sitten Lusin suoraa ja Mäntymotelli ja tienhaara. Hiekkatietä 25km mökille. Ei sähköjä, ei juoksevaa vettä eikä mitään muitakaan mukavuuksia. Maidot oli juhannusruuhkassa styrox-boksissa jo piimäksi muuttunut mutta perille päästiin. Ensimmäisiä asioita oli pulahtaa järveen ja laittaa Mari-paita & shortsit päälle ja varvastossut jalkaan. Isä alkoi lämmittämään saunaa ja kantamaan vettä, äiti tekemään jotain ruokaa kaasuliedellä. Huusissa oli iso,vihreä, Sarviksen muovitynnyri johon tehtiin kaikki tarpeet. Se oli kaupunkilaistytölle hirveä paikka, hajuineen ja kärpäsineen. Illat vietettiin ölnylamppujen valossa ja takan + Porinmatin lämmössä. Vaikka sinne myöhemmin tuli sähköt, puhelin, juokseva vesi ja ekomakki niin en koskaan oppinut pitämään mökkeilystä. Olen urbaani ja viihdyn parhaiten kaikkien mukavuuksien äärellä. N 57

Vierailija kirjoitti:

Muistovihot koulussa 70-luvulla. Näitä kierrätettiin kavereilla, kaveri kirjoitti runonpätkän ja liimasi kiiltokuvia siihen oheen. 

Sitten oli ystäväkirjat. Luokkakaverit ja muut kaverit kirjoittivat, joku laittoi valokuvansakin. Kyseltiin mm. "paras näkemäsi elokuva". Vastasin aina siihen "vanhat suomi-filmit". Enää en niistä piittaa, mutta lapsena jotenkin ilmeisesti houkuttivat. 

N. vm-65

Joo, muistan nämä. Ja sitten tehtiin sellaisia paperisia "kirppuja", joissa oli numeroituja luukkuja, kai 1-8. Sitten jakaja pelasi kirpun kanssa ja sai esiin 4 luukkua, joista valitsit yhden, esim. numeron 3 takana luki sitten että "olet kiva" tai "olet pöllö" tms. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hauska blogi! Tulee mieleen, että 70-luvulla monilla oli kotona paljon suomalaisia tuotteita, eli varmaan eika samoja on ollut meillä kaikilla. Samat huonekalut, astiat, vaatteet, televisiot, pyörät, sukset, jne ...

70-luvulla alettiin sitten matkustaa useammin lomalle ulkomaille ja sieltäkin kotiin tuotiin niitä samoja matkamuistoja kuten flamencoa tanssivat espanjalaisnuket, maatuskat Leningradista, jne...

Oli myös hauskoja muotivillityksiä, tuleepa mieleen ne sisustustarrat. Niitä värikkäitä kukkia oli kylppärin kaakeleissa, keittiössä, ihan missä vaan. Kaikilla oli värikkäät kerniliinat keittiönpöydällä, Marimekkoa yms. Yhdessä vaiheessa oli ponchot muotia, mulla oli sellainen oranssi! Kahvipöydässä oli mummoilla Arabian Myrnat, nuoremmalla väellä sinivalkeat Ali-kupit, teetä juotiin Ruska-kupeista.

Muistan sellaisenkin että ovelta ovelle -myyjiä oli paljon. Munkin äiti osti sellaisen kirkkaanvirheän villamaton joskus 60-luvun lopulla. Niitä vihreitä villakoiria oli sitten meidän taloudessa sitten seuraavat 15 vuotta :)

Nykyään Suomessa ei enää valmisteta oikein mitään, edullisesti ei saa enää mitään suomalaista saati laadukasta kaupoista kuten silloin ja ihmisten maku ei ole enää yhtä samankaltainen.

Aikoinaan Suomessa valmistettiin mm. Finlux ja Salora väritelevisiota, ja kotimainen vaatetusteollisuus oli voimissaan aina idänkaupan romahtamiseen 1990-luvun alussa. Tosin kotimarkkinat olivat samalla hyvin suojellut kehitysmaiden halpatuonnilta.

Niinpä. Meidän eka tv taisi olla Salora. Telkkarin kuori oli hienosta puusta tehty ja siinä oli puiset jalat :D

Kuplavolkkarit tuli muotiin yhdessä vaiheessa. Mun isällä oli punainen, mun enolla beige kupla.

Luokkakuvia kun katselee niin kyllä niin erilaista kun tänäpäivänä :). Yhdessä kuvassa istun ja kiva retro slipoveri. Väriltään tietenkin ruskeaa ja keltaista .Kyltti kädessä mihin laitettiin mikä luokka ja minä vuonna.Mummi tarjosi aina talkkunajauhoa viilin kanssa.Jossain vaiheessa maito oli jossain "pusseissa" ja niistä äiti teki jotain muovimattoja.Kylppäri oli vihreä.Melkein kaikilla oli pirttipöytä keittiössä.

Vierailija kirjoitti:

Kuplavolkkarit tuli muotiin yhdessä vaiheessa. Mun isällä oli punainen, mun enolla beige kupla.

Aloituksessa kysyttiin 60-luvulla syntyneiden muistoja - EI 40-luvulla syntyneiden...

Taitaa tämä palsta olla ET-lehden lukijoiden valtaama.

Kerrostalon kellarissa pelattiin sateella ja kovalla pakkasella minilätkää: veistotunnilla tehtiin vanerilevystä n.30cm pitkiä lätkämailoja ja niille puukiekkoja.

Kontallaan mentiin puukiekon perässä.

Mä syntynyt -60 luvun loppupuolella ja silloin kun olin jotain 18v niin silloin oli kyllä myös noita kuplavollkareita. Muistan vielä kun naapurilla keltainen ja aina se sitä pesi ja kiilotti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuplavolkkarit tuli muotiin yhdessä vaiheessa. Mun isällä oli punainen, mun enolla beige kupla.

Aloituksessa kysyttiin 60-luvulla syntyneiden muistoja - EI 40-luvulla syntyneiden...

Taitaa tämä palsta olla ET-lehden lukijoiden valtaama.

MInun isälläni oli useita peräkkäisiä kuplavolkkareita 1960-luvulta 1980-luvulle asti, ja olin pikkupoikani usein niiden kyydissä. Kävimme vanhempieni ja veljeni kanssa kuplavolkkarilla mm. Tanskan Legolandissa ja Jyllannin niemimaalla asti, Pohjois-Norjan jäätikköalueella Svartisenissa ja Lofootien saarille sekä luonnollisesti Ruotsissa. Se oli pääasiassa camping-matkailua soputeltassa ja retkeilymajoissa.

Kuplavolkkareissa moottori oli auton takaosassa ja niitä matkatavaroita varten oli kattoteline. Sillä pystyi ajamaan huonompiakin mökkiteitä, sillä auton pohja oli niissä suhteellisen korkealla ja ne käynnistyivät suhteellisen hyvin kovallakin pakkasella. Ajoin aikoinaan ajokortin 18-vuotiaana kuplavolkkarilla, jota varten isäni hankki itselleen ajo-opetusluvan.