60-luvulla syntyneet, muistoja!

Vierailija kirjoitti:

Onkos täällä sellaisia 60-luvun lapsia ja 70-luvunkin, jotka joutuivat hakemaan lapsuuden perheessä maitoa metallisella kannulla lähitalon lypsykarjatilalta? 

Joka päivä haettiin maitoa ja meillä oli jaettu perheenjäsenten kesken maitohinkin vienti ja nouto, eli tyhjä hinkki vietiin seuraavaa päivää varten valmiiksi navetalle, kun haettiin täysi hinkillinen maitoa.   Meillä oli sellainen pieni ruutuvihko maitokirjanpitoa varten, johon isäntä tai emäntä merkkasi hakemamme litramäärän päivämäärineen, ja sitten äiti kävi maksamassa ja joskus jopa minäkin könttäsumman säännöllisin välein talon tuvassa isännälle tai emännälle. Naapureistakin osa haki maitonsa samalta lypsykarjatilalta.   Joskus 70-luvun puolella sitten siirryimme kaupasta ostamaan maidon tölkeissä, ja välillä maitoa myytiin pusseissa, mutta sittemin siirryttiin takaisin tölkeissä myytävään maitoon. 

Ikäni muistan, että mun maidonhaku päivä oli torstaina iltalypsyn aikoihin.   Kävin kylläkin joskus isosiskoni vuoropäivänä sunnuntaina hakemassa maitohinkin, koska hän maksoi mulle aina hakuria, ja samalla piipahdin aina ennen maidon hakua läheisessä kahvilassa ostamassa makeisia palkkiorahoilla.

Alkuvuonna -60 syntynyt minäkin olen.

Kesämökillä piti hakea maitoa parin päivän välein läheisestä maatalosta sellasella parin tai kolmen litran hinkillä. Hinkkejä meillä oli kaksi, toinen vietiin pestynä sinne valmiiksi odottamaan seuravaa haku kertaa kun saatiin maito mukaan siihen edellisellä kerralla sinne valmiiksi vietyyn. Veneellä soutamalla suora hakumatkaa oli vain noin kilometri, mutta .kovalla tuulella oli helpompi kiertää rantoja pitkin kun yrittää selän poikki suoraan. Sateesta ei ollut haittaa, iso sadetakki päälle, kumpparit jalkaan jos oli viileää ja sydwest-päähän, sitten vain vene vesille ja souti. Muutaman kerran satoi vettä niin, että piti äyskäröidä välillä sitä pois. Ei sillä, että puuvene olisi uponnut, mutta vene oli raskas soutaa jos siinä oli paljon vettä.

Maatalossa oli myös pitkään lähin puhelin ja TV. Siellä käydessä kuuli sitten joskus emännältä tai isännältä uutisia, joista he kertoivat kuulleensa vasta TV:stä. Ja jos oli tapahtunut jotain tärkeää niin ne olisi pitänyt kai osata kertoa vanhemmille mökillä. Aika monta kertaa en muistanut kun, että jotain on tapahtunut ja sitten isä patisti seuraavana aamuna hakemaan päivälehteä, joka jaettiin toiseen paikkaan ja veneellä se sieltä yleensä haettiin. Usein oltiin siellä jo vastassa mökkinaapurien kanssa kun postiauto toi lehden ja muuta postia.

Venereissulla usein myös tarkastettiin katiskat, joita meillä oli muutamia läheisen saaren rannan lähellä ja tuotiin kaloja äidille jos niitä oli saatu. Verkollakin yritettiin kalastaa, mutta ei me sillä oikein saatu mitään ja sen aikaset verkot oli niin hankalia selviä ja korjata jos meni rikki. Mato-ongella ja katiskalla saatiin parhaiten kalaa. Pikkukalojahan ne oli, mutta kun niitä sai muutaman tunnin onkimisella sen verran, että niistä nelihenkinen perhe söi ihan kivasti niin kyllä se kannatti.

Taidetiin me siten yksi ateria viikossa saada siitä järvestä, oman maan perunoista ja vihanneksista, muuten ruoka hankittiin joko tuomalla kaupungista kun tultiin mökille linja-autolla ja sitten käytiin myös kauppa-autolla joka kiersi siellä muistaakseni kerran tai alkuun jopa kaksi kertaa viikossa. Porkkana- ja salaattipenkkiä olen kersana kitkenyt rikkaruohoista joka kesä vähintään kerran viikossa. Äiti sinne meitä patisti aina kun meillä ei näyttänyt olevan muutakaan tähdellisempää tekemistä. Ei se kenenkään mielihommaa ollut, mutta pakko se oli tehdä jos halusi kasvimaalla kasvavan muutakin kun rikkaruohoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla ne, joilla ei ollut omia lehmiä, osti maidon kaupasta pusseissa. Se pussi sitten laitettiin eräänlaiseen kaatotelineeseen ja pussista oli leikattu kulma auki. Vaikea selittää, sori. Mutta yleisempää oli, että oli niitä lehmiä :). 

Meillä kotona juotiin lehmänmaitoa mutta kaverilla kun kävin joskus leikkimässä, he joivat maitoa tuosta pussista ja se oli mun mielestä omituista :). Heillä ei siis ollut lehmiä ja se oli mulle yllätys kun alkoi järki jotenkin rullaamaan, että on toisenlaistakin elämää kuin meillä :D. 

Minä asuin Tampereella 60-luvun loppupuolella, ja muistan, että kauppaan mentiin alumiinisen maitokannun kanssa ja siellä myyjä tiskin takaa täytti kannun seinässä olevasta hanasta. Sen jälkeen kohta tuli nämä pussimaidot, ja niitä pussejahan ei sitten roskiin voinut heittää, äiti virkkasi niistä mattoja, mukana oli nailonsukkakudetta. 

Muistan hyvin ne maitopusseista virkkaamalla tehdyt matot. Ei ne mitään kauniita olleet, mutta kyllä ne eteisen mattona meillä jonkun aikaa mökillä olivat.

Siten muistan kun tuli sellaisia värjättyä kanttinauhan levyistä muovinauhaa valmiiksi rullissa myyntiin, niistä sitten tehtiin samalla tavalla virkkaamalla mattoja. Niistä tuli ihan kivan näköisiä ja niillä korvattiin aika pian maitopusseista tehdyt matot. Värit olivatkin aika voimakkaita -70 luvulle tyypillisiä, vihreää, oranssia, keltaista ja ruskeaa. Mökillä meillä oli sellainen kuistilla pitkään -80 luvun loppuun asti. Se oli aika kestävää materiaalia. Ainoa huono puoli niissä matoissa oli, että jos sade ne kasteli niin ne imivät vettä ja kesti kauan kuivaa, jos ei nostanut irti ja laittanut jonnekin roikkumaan.

Äiti ja sisko niitä virkkasi meille. Minulla taitaa olla vielä sellainen sitä varten ostettu virkkuukoukkukin vielä laatikossa tallella.

Noissa virkatuissa matoissa oli jo samaa kierrätysideaa kun oli jokin aika sitten siinä kahvipaketeista kasseiksi ompelemisessa.

Angelika-elokuvat! Ne näköjään filmattiin 60-luvulla, mutta tulivat kyllä meillä telkusta joskus  70-luvulla.

Kirjastosta lainasin sen jälkeen kaikki Angelika-kirjat, kun huomasin, että niitä oli paljon enemmän kuin elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1960 Tammikuussa

Meillä oli telkkari jo ennen kuin muistan,  jostain 1962 eteenpäin,

Monellakaan ei ollut vielä silloin

Telkasta tuli tuolloin ;

- Nuoret Metsänvartijat

- Ivanhoe

- Batman

- Salainen agentti Maxwell Smart 

- Lassie

- Rin Tin Tin

- Disneyn piirrettyjä viikottain. ( Stalinistien diktatuurin takia Disney oli kielletty Suomessa 1970 - 1986)

Sain siis elää erinomaisen lapsuuden 

No nyt tulee jo niin paksua paskaa, että huhhuh. Kyllä sitä jenkkipropagandaa tuli tuutin täydeltä, niin disneytä kuin muuta. Mulle tuli Aku Ankka, vaikka faija oli kommunisti. Heh. Jouluna varsinkin tuli Disneyn piirrettyjä telkkarista.

Suurin osa omaa ikäluokkaani on joutunut nimenomaan voimakkaan läntisen, erityisesti amerikkalaisen, propagandan kohteeksi, niin kuin koko läntinen ja pohjoinen Eurooppa. 1973-1979 oli esimerkiksi valtava 50-luvun amerikkalaisen kulttuurin retroaalto, kun nuorisomuoti, -musiikki, -tv-sarjat, -elokuvat olivat täynnä oli jenkkien 50-lukua ihannoivia tuotoksia. Oli Happy Dayseja, American Graffiteja, Greaseja, teddyjä, diinareita, punaisia samettifarkkuja ja tähtikoristeisia villapaitoja, ekat hampurilaismestat, Paluut tulevaisuuteen myöhemmin jne.

Moni ei vielä tänä päivänäkään sitä propagannan kohteena olemista tosin ymmärrä, ja suuri osa niistä, jotka ymmärtää, pitää sitä vain onnena ja hyvänä asiana. Joku itäinen propaganda oli niin naurettavaa ja läpinäkyvää (siis ollen rehellistä), että penskat ja nuoriso vain nauroi sille. Kyllä amerikka voitti propagandasodan ihan 6-0, se propaganda kun oli niin hyvin tehtyä, että se upposi kohteeseensa kuin se kuuluisa kuuma veitsi voihin. Hyvin tehty viihde ja siinä ohessa menee raskaammansorttinenkin isänmaallinen amerikkalainen uho läpi mukisematta. 

Kun tänä päivänä katsoo jenkkiviihdettä, niin se on suorastaan romahtanut, koska enää ei tarvitse olla skarppi poliittisista syistä. Jenkkien isänmaallinen öyhötys on nyt juuri niin nolostuttavaa katsella ja kuunnella (vastaavaa näkee ehkä jossain Pohjois-Koreassa), niin kuin se periaatteessa on aina ollut, mutta nyt siinä ei ole enää hyvää viihdettä piilottamassa sitä myötähäpeää aiheuttavaa propagandaa, kuinka ollaan niiiiin vapaita ja maailman paras maa, sitä hokee kaikkein syrjäytyneinkin ostoskärryssään koko omaisuuttaa kuljettava ukko ja akka.

60-luvulla syntyneenä on saanut nähdä koko tämän muutoksen esim. tv:ssä, mikä pikkuhiljaa tapahtui 70-ja 80-luvuilla- kuinka jenkkisarjoihin alkoi tulla vähitellen mustaa väkeä mukaan ja myöhemmin esim englantilaissarjoihin, homot tuli puolestaan ensin eurooppalaisiin ohjelmiin, sitten paljon myöhemmin vanhoillisempaan jenkkituotantoon jne jne. Ensimmäiset tosi -tv -yritelmät, umpikaupalliset kanavat, siirtyminen kolmen kanvan telkkarista tuhansiin taivaskanaviin ja sitten nettiin,  jne. Yleinen viihteen taso on suorastaan romahtanut, koska tarjontaa on niin paljon ja hölmöimmillekin idealle tuntuu löytyvän katsojia - mutta sen vastapainona löytyy sitten sieltä täältä helmiä, jotka pitävät toivoa yllä kaiken roskan keskellä. 

Se on selvä, että nykyään - tässä vapaassa kilpailussa ja yleisradioiden alasajossa-  nyhdetään ihmisiltä kaikki mahdolliset rahat pois mitä saadaan, maksat kaikesta kaikille kaiken aikaa. Samalla varmistuu myös se, että ei synny enää kovin helpolla yhteinäiskulttuureja, sellaisia joihin itse syntyi ja jossa sai nuoruutensa viettää - joissa katsottiin ilmaiselta kanavalta Suomen kultahiihtoja koulussa keskellä päivää muun luokan kanssa jännittäen, tai jossa suurin osa ihmisistä katsoi illalla samoja sarjoja ja elokuvia ja joista sitten seuraavana päivänä keskusteltiin ja esitettiin omia tulkintoja. 

Kyllä Yle oli 60-70 -luvuilla johtoa myöten niin vasemmistolainen kuin olla voi! Pienenä kuriositeettina, lapsille yritettiin DDR:läisiä piirrospätkiä syöttää. Miettiä voi, miksi ei niin kiinnostanut.

Käyttäjä7231 kirjoitti:

Angelika-elokuvat! Ne näköjään filmattiin 60-luvulla, mutta tulivat kyllä meillä telkusta joskus  70-luvulla.

Kirjastosta lainasin sen jälkeen kaikki Angelika-kirjat, kun huomasin, että niitä oli paljon enemmän kuin elokuvia.

Angelika-elokuvat esitettiin telkkarissa kesällä -78 ja uudestaan kesällä -86. Jälkimmäisenä noista mulla oli jo videonauhuri ja nauhoitin ne kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Disneyn piirrettyjä viikottain. ( Stalinistien diktatuurin takia Disney oli kielletty Suomessa 1970 - 1986)

Sain siis elää erinomaisen lapsuuden 

Kyllä meille tuli Aku Ankka koko 70-luvun. Tuli, vaikka ankoilla ei ollut housuja. Jouluaaton televisiolähetyksissä oli aina Disneyn piirrettyjä. 

Eikös nuo Ankat ollu pannassa lähinnä Meri-Lapissa, Kemissä erityisesti kun se oli tunnetusti niin punainen (sossut ja kommarit valtuustossa), muu Suomi lähinnä naureskeli ja vitsaili koko asialla.

Älä nyt tule tunkemaan politiikkaa tähän ketjuun, kun tämä on ollut ihan kiva muisteluketju.

Aku Ankka haluttiin kiellettäväksi ns. kristillisten piirien toimesta, koska Aku ja kumppanit olivat housuttomina säädyttömiä ja siten huonona esimerkkinä suomalaislapsille. Sitä en muista oliko asian ajajina silloisen Kristillisen liiton (puolueen nimi ennen) vai kepun lahkolaisuskovaisten porukkaa, mutta juttu oli iso ja asiasta uutisoitiin niin tv-uutisissa kuin lehdissäkin. Itse muistan Seura-lehden jutun asiasta ja jotain uskovaista heppua siihen oli haastateltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkos täällä sellaisia 60-luvun lapsia ja 70-luvunkin, jotka joutuivat hakemaan lapsuuden perheessä maitoa metallisella kannulla lähitalon lypsykarjatilalta? 

Joka päivä haettiin maitoa ja meillä oli jaettu perheenjäsenten kesken maitohinkin vienti ja nouto, eli tyhjä hinkki vietiin seuraavaa päivää varten valmiiksi navetalle, kun haettiin täysi hinkillinen maitoa.   Meillä oli sellainen pieni ruutuvihko maitokirjanpitoa varten, johon isäntä tai emäntä merkkasi hakemamme litramäärän päivämäärineen, ja sitten äiti kävi maksamassa ja joskus jopa minäkin könttäsumman säännöllisin välein talon tuvassa isännälle tai emännälle. Naapureistakin osa haki maitonsa samalta lypsykarjatilalta.   Joskus 70-luvun puolella sitten siirryimme kaupasta ostamaan maidon tölkeissä, ja välillä maitoa myytiin pusseissa, mutta sittemin siirryttiin takaisin tölkeissä myytävään maitoon. 

Ikäni muistan, että mun maidonhaku päivä oli torstaina iltalypsyn aikoihin.   Kävin kylläkin joskus isosiskoni vuoropäivänä sunnuntaina hakemassa maitohinkin, koska hän maksoi mulle aina hakuria, ja samalla piipahdin aina ennen maidon hakua läheisessä kahvilassa ostamassa makeisia palkkiorahoilla.

Alkuvuonna -60 syntynyt minäkin olen.

Kesämökillä piti hakea maitoa parin päivän välein läheisestä maatalosta sellasella parin tai kolmen litran hinkillä. Hinkkejä meillä oli kaksi, toinen vietiin pestynä sinne valmiiksi odottamaan seuravaa haku kertaa kun saatiin maito mukaan siihen edellisellä kerralla sinne valmiiksi vietyyn. Veneellä soutamalla suora hakumatkaa oli vain noin kilometri, mutta .kovalla tuulella oli helpompi kiertää rantoja pitkin kun yrittää selän poikki suoraan. Sateesta ei ollut haittaa, iso sadetakki päälle, kumpparit jalkaan jos oli viileää ja sydwest-päähän, sitten vain vene vesille ja souti. Muutaman kerran satoi vettä niin, että piti äyskäröidä välillä sitä pois. Ei sillä, että puuvene olisi uponnut, mutta vene oli raskas soutaa jos siinä oli paljon vettä.

Maatalossa oli myös pitkään lähin puhelin ja TV. Siellä käydessä kuuli sitten joskus emännältä tai isännältä uutisia, joista he kertoivat kuulleensa vasta TV:stä. Ja jos oli tapahtunut jotain tärkeää niin ne olisi pitänyt kai osata kertoa vanhemmille mökillä. Aika monta kertaa en muistanut kun, että jotain on tapahtunut ja sitten isä patisti seuraavana aamuna hakemaan päivälehteä, joka jaettiin toiseen paikkaan ja veneellä se sieltä yleensä haettiin. Usein oltiin siellä jo vastassa mökkinaapurien kanssa kun postiauto toi lehden ja muuta postia.

Venereissulla usein myös tarkastettiin katiskat, joita meillä oli muutamia läheisen saaren rannan lähellä ja tuotiin kaloja äidille jos niitä oli saatu. Verkollakin yritettiin kalastaa, mutta ei me sillä oikein saatu mitään ja sen aikaset verkot oli niin hankalia selviä ja korjata jos meni rikki. Mato-ongella ja katiskalla saatiin parhaiten kalaa. Pikkukalojahan ne oli, mutta kun niitä sai muutaman tunnin onkimisella sen verran, että niistä nelihenkinen perhe söi ihan kivasti niin kyllä se kannatti.

Taidetiin me siten yksi ateria viikossa saada siitä järvestä, oman maan perunoista ja vihanneksista, muuten ruoka hankittiin joko tuomalla kaupungista kun tultiin mökille linja-autolla ja sitten käytiin myös kauppa-autolla joka kiersi siellä muistaakseni kerran tai alkuun jopa kaksi kertaa viikossa. Porkkana- ja salaattipenkkiä olen kersana kitkenyt rikkaruohoista joka kesä vähintään kerran viikossa. Äiti sinne meitä patisti aina kun meillä ei näyttänyt olevan muutakaan tähdellisempää tekemistä. Ei se kenenkään mielihommaa ollut, mutta pakko se oli tehdä jos halusi kasvimaalla kasvavan muutakin kun rikkaruohoja.

Mukavasti kerrottu muistelma sinultakin sieltä jostakin.  Kiitos tästä silloisesta ajankuvasta. Lisää näitä tarinoita koskien meidän 60-luvun lapsuuttaan viettäneiltä tänne!

Kesämökkielämän jutusta tuli mieleen myös omat mökkiajat. Mökkimme oli noin tunnin ajomatkan päässä, ja pienenä se tuntui ikuisuudelta. Vanhempieni kanssa matkalla usein pelattiin jotain (olin ainoa lapsi), esimerkiksi 'otettiin autoja' värin perusteella.

Jos vastaantuleva auto oli valitsemasi väri (valitsin aina punaisen, ja se voitti useimmiten. Mutta paljonko eri värejä silloin 60-luvun lopussa tai 70-luvun alussa oli.. Punainen, musta, valkoinen. Kuplavolkkarit olivat ihana piristys autojen värimaailmaan).

Toinen leikki oli sanan tavujen kääntäminen: aloittajana oli esim. lu-ku, ja seuraavan piti jatkaa toisesta tavusta, kuten ku-mi, sitten mi-ni, jne.

Mökillä ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä. Iltaisin hämärän tullessa sytytettiin öljylamppu, ja takassa paistettiin makkaraa. Ja jos iski kova ukkonen, kaikki pakenimme istumaan autoon, ettei salama iske.

En muista vuotta, mutta eräänä kesänä ostimme 'matkatelkkarin'! Sen saattoi laittaa kiinni auton akkuun, ja sitten katsoimme telkkua. Kuva oli kyllä aika rakeinen, kun antenni oli ne viikset, joita sitten käänneltiin ja etsittiin parasta signaalia. Mutta saatoimme katsoa telkkua mökillä. Se oli kyllä mahtavaa (olin aina kärttyinen, jos en nähnyt suosikkiohjelmiani, koska piti menää jonnekin hemmetin korpeen mökkeilemään!)

Meilläkin oli katiskoja, ja mato-ongella käytiin ahkerasti (vavat olivat bambua, ja ihmettelin kovasti missä sitä kasvaa). Isä savusti saaliiksi saadut ahvenet savustuspöntässä, ja se tuoksu oli mitä ihanin. Sauna lämpeni tietysti puulämmitteisellä kiukaalla, ja metsästä käytiin hakemassa varraskoivun oksia vastoiksi. Ja järveen juostiin ihan alasti.

Äiti keitti pienellä kaasuliedellä  aina juhannuksena juhannusjuustoa, ja pihalle haettiin myös pienet oikeat juhannuskoivut.

Sääskiä meidän mökillä oli valtavasti, maa oli suoperäistä, ja järvi matala.  Poltimme aina niitä OFFin (kai se oli OFF,  ainakin vihreitä kiekkoja) hyttyssavukiekkoja, sekin haju on jäänyt hyvin muistiin, vaikka ei ole yhtä ihana muisto kuin savustuspönttö!  Ulkovessassakin mukana oli hyttyssavua, vaikka ei se paljon auttanut,  kun sääsket penteleet hyökkäsivät myös oka puolelta, myös sieltä reiän kautta.

Kesäisin teimme myös pitkän retken Norjan puolelle. Kilpisjärven kautta Skibotteniin. Aina, jos näkyi suomalainen rekisterikilpi vastaantulevassa autossa, sille piti nostaa kättä ja vilkuttaa.

Ja autossa ei kukaan käyttänyt turvavöitä. Pitkien matkojen ajaksi äiti laittoi minulle takapenkille pedin, jossa sitten nukuin.

Jenkkibuumi tai ei, rakkaita muistoja ovat myös joskus yläasteaikaan 70-luvun puolivälin jälkeen ajoittuneet koristossut. 'Reggae(`?), se on koris, sun jalkaan!'  Eli siis lähinnä tennarit, mutta korkeilla nilkoilla.

Mulla oli ihanat punaiset. Harmi vaan, että laatu oli sen verran huono että pohjat kuluivat kantapäistä melko pian. Mutta olivat nätit koristossut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla ne, joilla ei ollut omia lehmiä, osti maidon kaupasta pusseissa. Se pussi sitten laitettiin eräänlaiseen kaatotelineeseen ja pussista oli leikattu kulma auki. Vaikea selittää, sori. Mutta yleisempää oli, että oli niitä lehmiä :). 

Meillä kotona juotiin lehmänmaitoa mutta kaverilla kun kävin joskus leikkimässä, he joivat maitoa tuosta pussista ja se oli mun mielestä omituista :). Heillä ei siis ollut lehmiä ja se oli mulle yllätys kun alkoi järki jotenkin rullaamaan, että on toisenlaistakin elämää kuin meillä :D. 

Minä asuin Tampereella 60-luvun loppupuolella, ja muistan, että kauppaan mentiin alumiinisen maitokannun kanssa ja siellä myyjä tiskin takaa täytti kannun seinässä olevasta hanasta. Sen jälkeen kohta tuli nämä pussimaidot, ja niitä pussejahan ei sitten roskiin voinut heittää, äiti virkkasi niistä mattoja, mukana oli nailonsukkakudetta. 

Muistan hyvin ne maitopusseista virkkaamalla tehdyt matot. Ei ne mitään kauniita olleet, mutta kyllä ne eteisen mattona meillä jonkun aikaa mökillä olivat.

Siten muistan kun tuli sellaisia värjättyä kanttinauhan levyistä muovinauhaa valmiiksi rullissa myyntiin, niistä sitten tehtiin samalla tavalla virkkaamalla mattoja. Niistä tuli ihan kivan näköisiä ja niillä korvattiin aika pian maitopusseista tehdyt matot. Värit olivatkin aika voimakkaita -70 luvulle tyypillisiä, vihreää, oranssia, keltaista ja ruskeaa. Mökillä meillä oli sellainen kuistilla pitkään -80 luvun loppuun asti. Se oli aika kestävää materiaalia. Ainoa huono puoli niissä matoissa oli, että jos sade ne kasteli niin ne imivät vettä ja kesti kauan kuivaa, jos ei nostanut irti ja laittanut jonnekin roikkumaan.

Äiti ja sisko niitä virkkasi meille. Minulla taitaa olla vielä sellainen sitä varten ostettu virkkuukoukkukin vielä laatikossa tallella.

Noissa virkatuissa matoissa oli jo samaa kierrätysideaa kun oli jokin aika sitten siinä kahvipaketeista kasseiksi ompelemisessa.

Kissat käyttivät raapimisalustana näitä virkattuja mattoja.

Verkko johon solmittiin nauhanpätkiä, näitä teimme, kai vieläkin saatavilla verkkopohjia.  Keittiössä tiskipöydän edessä meillä.

Oli Pamit, ja sitten oli Jamit, ne oli surkeemmat. Mä sain keltaset Jamit mutta salaa kadehdin Pameja.

Esiteininä kun sai ekat farkut, farkkukamman ja numeropaidan, ou jee! Monta on mainittu, mutta numeropaitaa ei ole vielä bongannut.

Itse tykkäsin Ahaa suklaapatukoista, ensiksi oli keltapaperinen ja myöhemmin tuli vihreä. Sitten ne lopetettiin koska niissä oli jotain vahingollista ainetta.

Koulussa maito oli tetrapurkeissa, sellaisissa kolmionmallisissa. 

Sanon vaan : TILLILIHA hyi hyi

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan jotenkin niin elävästi sen mansikan makuisen max factoryn roll-on huulikiillon. Lasituubi, punaisia kuvioita. Ja Ricillsin kakkumaskaran ja sen paksun, kökkösen harjan johon syljettiin. Blase hajuvesi, Teinitalo, Kultsa, Elannon baarit.

Nää huulikiillot oli niin parasta. Ja sitä lisättiin useasti päivän mittaan. Voi kun niitä myytäis vielä...

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan 60-luvun kansakoulun aloittaneista kansakoulun eteiskäytävillä seinustalla olleita vedenjuontipisteitä altaineen.  Altaan reunassa olis sellainen nuppi, josta painettiin, ja sieltä sitten suihkusi vettä suoraan suuhun kumarruttuaan kasvot altaaseen päin ja suu ammolleen vesisuihkua kohden. 

Jotkut villikot pojat vaan painoivat sitä nuppia oikein kunnolla pohjaan saakka ihan huvikseen, ja vettä suihkusi ympäriinsä kastellen lattiat.

Mulla murtui etuhammas kun kaveri tönäisi takaraivoon mun juodessa. Tosi kiva, edelleenkin näkyy erivärinen paikattu kohta hampaassa.

60 vuonna syntyneen muistoja:

- kerran viikossa käytiin Kotiharjun, Aleksis Kivenkadun tai Linjan yleisessä saunassa Helsingin Kalliossa. Meillä oli kyllä iso kylpyhuone kotona mutta esim mummolla oli vain vessa kuten monissa muissakin sen ajan taloissa. Pahinta oli se villaisten sukkien pukeminen saunan pehmittämiin jalkoihin:( Hirveä kutina, olin villalle allerginen. 

- mummo hoiti meitä serkuksia, kesällä oltiin Brahen kentän leikkipuistossa syömässä ulkolounasta (tämä sama traditio toisaalla myös omilla lapsillani vielä 80 -luvulla). Mummo kutoi sukkia ja me pennut riekuimme monta tuntia ulkosalla

- talvella käytiin Brahen kentällä luistelemassa ja tehtiin liukumäkiä Lintsin mäelle

- kesällä olin mummon kanssa lomakodissa 2 viikkoa täysihoidossa kunnes vanhempien loma alkoi ja mentiin kuukaudeksi mökille. Meitä oli alkuasukkaiden lapsia ja kesäasukkaita ja me pennut kierrettiin talosta toiseen saunomassa ja syömässä sen mukaan kenellä oli parhaat herkut (hyvin vaatimattomat kuitenkin) :)

- telkkarista katsottiin Peyton Placea ja jotain lastenohjelmaa. Papukaija tms taikuriohjelma tuli kerran viikossa ja olin itse mukana yleisössä kun sitä kuvattiin Kalliossa. 

- muistan yhden tuttavasedän Prylcreamin tuoksun ja miten rasvaiselta se näytti hänen hiuksissaan, sellainen hiusgeeli tms

- lähes joka lauantai-ilta käytiin tuttavaperheellä kahvilla tai he tulivat meille

- lauantai-aamuisin äiti jäi siivoamaan ja leipomaan ja minä lähdin isän kanssa päiväleffaan Espalle (en muista teatterin nimeä). Katsoimme kaikki Disneyn piirretyt, taisi olla enemmän hupia isälle kuin minulle:D Sen jälkeen menimme lettulounaalle Mikonkadun Primulaan.

- autona meillä oli Wartburgin sellainen mustavalkoinen malli monta vuotta. 

Käyttäjä7231 kirjoitti:

Kesämökkielämän jutusta tuli mieleen myös omat mökkiajat. Mökkimme oli noin tunnin ajomatkan päässä, ja pienenä se tuntui ikuisuudelta. Vanhempieni kanssa matkalla usein pelattiin jotain (olin ainoa lapsi), esimerkiksi 'otettiin autoja' värin perusteella.

Jos vastaantuleva auto oli valitsemasi väri (valitsin aina punaisen, ja se voitti useimmiten. Mutta paljonko eri värejä silloin 60-luvun lopussa tai 70-luvun alussa oli.. Punainen, musta, valkoinen. Kuplavolkkarit olivat ihana piristys autojen värimaailmaan).

Toinen leikki oli sanan tavujen kääntäminen: aloittajana oli esim. lu-ku, ja seuraavan piti jatkaa toisesta tavusta, kuten ku-mi, sitten mi-ni, jne.

Mökillä ei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä. Iltaisin hämärän tullessa sytytettiin öljylamppu, ja takassa paistettiin makkaraa. Ja jos iski kova ukkonen, kaikki pakenimme istumaan autoon, ettei salama iske.

En muista vuotta, mutta eräänä kesänä ostimme 'matkatelkkarin'! Sen saattoi laittaa kiinni auton akkuun, ja sitten katsoimme telkkua. Kuva oli kyllä aika rakeinen, kun antenni oli ne viikset, joita sitten käänneltiin ja etsittiin parasta signaalia. Mutta saatoimme katsoa telkkua mökillä. Se oli kyllä mahtavaa (olin aina kärttyinen, jos en nähnyt suosikkiohjelmiani, koska piti menää jonnekin hemmetin korpeen mökkeilemään!)

Meilläkin oli katiskoja, ja mato-ongella käytiin ahkerasti (vavat olivat bambua, ja ihmettelin kovasti missä sitä kasvaa). Isä savusti saaliiksi saadut ahvenet savustuspöntässä, ja se tuoksu oli mitä ihanin. Sauna lämpeni tietysti puulämmitteisellä kiukaalla, ja metsästä käytiin hakemassa varraskoivun oksia vastoiksi. Ja järveen juostiin ihan alasti.

Äiti keitti pienellä kaasuliedellä  aina juhannuksena juhannusjuustoa, ja pihalle haettiin myös pienet oikeat juhannuskoivut.

Sääskiä meidän mökillä oli valtavasti, maa oli suoperäistä, ja järvi matala.  Poltimme aina niitä OFFin (kai se oli OFF,  ainakin vihreitä kiekkoja) hyttyssavukiekkoja, sekin haju on jäänyt hyvin muistiin, vaikka ei ole yhtä ihana muisto kuin savustuspönttö!  Ulkovessassakin mukana oli hyttyssavua, vaikka ei se paljon auttanut,  kun sääsket penteleet hyökkäsivät myös oka puolelta, myös sieltä reiän kautta.

Kesäisin teimme myös pitkän retken Norjan puolelle. Kilpisjärven kautta Skibotteniin. Aina, jos näkyi suomalainen rekisterikilpi vastaantulevassa autossa, sille piti nostaa kättä ja vilkuttaa.

Ja autossa ei kukaan käyttänyt turvavöitä. Pitkien matkojen ajaksi äiti laittoi minulle takapenkille pedin, jossa sitten nukuin.

Hitsi, piti ihan tarkistaa oliko oma viestini! Niin yksi yhteen mun lapsuuden kanssa:)

Meidän järvi oli iso eikä soinen eikä äiti tehnyt juhannusjuustoa mutta muuten!

Sen lampun nimi oli Aladdin ainakin niin kutsuttiin. Kotoisa öljyn tuoksu iltaisin. Savuahvenet oli ihania, mitään sellaista en ole myöhemmin maistanut! Kiuas oli tehty vanhasta tynnyristä ja antoi ihanat löylyt. 

Ja yhtenä kesänä mekin matkasimme Norjaan - Kilpisjärvelle, Skibotteniin ja pidemmällekin:D 

726

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan : TILLILIHA hyi hyi

Samaan kategoriaan:  Makaronivelli, maksalaatikko, perunalaatikko, silakkalaatikko jne. onhan noita:)

Vierailija kirjoitti:

Sanon vaan : TILLILIHA hyi hyi

Ei se minusta ollut mitäänkään erityisen pahaa. Äitini teki joskus kotona myös semmoista ruokaa kuin maksarisotto, ja se oli aika hyvää.