60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Noista vanhoista automalleista tuli mieleen että ennen henkilöautojen merkin pystyi tunnistamaan paremmin pelkästään sen ulkomuodon perusteella. Oli mm. kuplavolkkari (Volkswagen Kupla), rättisitikka (Citroën 2CV) ja pikku-Fiat (Fiat 600). Myös Mersun, Volvon, Saabin (suap, savolainen sexiauto), Skodan ja Ladan (4 pyörää ja loota) mallit erotti jo silmämääräisesti toisistaan.
Nykyisin lähes kaikki autot jotenkin muotoiltua tylsän samanlaisiksi maastureita ja mopoautoja lukuunottamatta.
https://jalopnik.com/a-design-engineer-explains-exactly-why-your-car-is…
Lehmän kielen paloja kouluruokana siinä 70-luvun loppupuolella. Makunystyrät ja kaikki siinä lihanpalasessa. En vain pystynyt syömään.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan viettäneille tässä blogissa on paljon tuttuja esineitä ja asioita:
http://70-luvulta.blogspot.com/
(70-luvulta, päivää!). Jos ette ole aiemmin törmänneet, niin käykääpä kurkkaamassa. Olin ihan unohtanut esim. Rymd mehun mutta tuolla sekin kummitteli. :)
Nykypäivän nuoret saavat oman happaman esanssiannoksensa energiajuomista. Saksalaiset ovat ahkeria keksimään ja heillä oli yhdessä kaupassa myynnissä poretabletin muodossa olevaa energiajuomaa.
Ostin sitä huvikseni ja se maistui minun suussani Vita Novalta, jota kuljetustusammattilaisena työskentelevä setäni joi. Kerran hän antoi minun juoda salaa puoli pulloa ”aikuisten juomaa” eli Vita Novaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivän nuoret saavat oman happaman esanssiannoksensa energiajuomista. Saksalaiset ovat ahkeria keksimään ja heillä oli yhdessä kaupassa myynnissä poretabletin muodossa olevaa energiajuomaa.
Ostin sitä huvikseni ja se maistui minun suussani Vita Novalta, jota kuljetustusammattilaisena työskentelevä setäni joi. Kerran hän antoi minun juoda salaa puoli pulloa ”aikuisten juomaa” eli Vita Novaa.
Oi ihan nyt muistin vuosikymmenten takaa! Oliko se tuota Vita Novaa, vai mitä, mutta lapsena join joskus jotain vitamiinijuomaa tai vastaavaa: lusikallinen rakeista tavaraa vesilasilliseen, ja siitä tuli jotain poreilevaa, happaman makuista juomaa. Muistelen, että rakeissa oli valkoista, sinistä, keltaista ehkä. Pyöreässä purkissa.
Jännä, että tätä juomaa en olisi muistanut ilman tätä ketjua. En tykännyt itse juomasta, mutta rakeet olivat kivan näköisiä purkissa.
Muisto on aika hatara, mutta olisi kiva, jos muutkin muistavat!
Vitamiini suklaa.Taidettiin vetää pois lukuisten lasten myrkytysten takia. Ahmivat suklaan luullen sitä tavalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperinuket. Tarvitseeko enempää sanoa.
Itsellänikin oli paperinukkeja, ja itse siskon kanssa leikkasimme Anttilan kuvastosta lisää vaate-esittelymallien kuvia paperinukkeleikkeihini. Myös huonekaluja oli siihen aikaan Anttilan kuvastossa, ja niitäkin leikkasimme paperinukkeleikkeihin. Rakensin huoneeni lattialle kokonaisen paperinukkeasunnon kuvastoista leikatuista huonekaluista.
Olin myös innokas paperinukkeharrastaja, ja parhaan ystäväni kotiin tuli myös Anttilan kuvasto, josta hän leikkasi kaikkia hienoja tavaroita, ja minä olin kateellinen, koska kotiini tulevissa lehdissä hyvin harvoin oli mitään käyttökelpoista, eikä äiti suostunut tilaamaan kuvastoa. Onneksi sain sentään tehdä vanhemmista naistenlehdistä löytyvistä kuviollisista kohdista vaatteita nukeilleni.
Joo tämä! Kerran leikkelin kuvastoa reippaasti heti sen tultua, ennen kuin vanhemmat oli kerinneet sitä edes selaamaan. No äiti sai lainaksi joltain naapurilta ja meni nauruksi ja kestovitsiksi koko paperinukkejen kalusto.
Talvella kun mentiin ulos, vedettiin vedetöntä Vitalista naamaan. Kaikki omistivat hiihtomonot ja sukset joiden sauvat oli bambua.
Muistaako kukaan tv-sarjan Elefanttipoika? Sen tunnusmusiikki tuli yhtäkkiä mieleen. Muistelen, että se tuli telkusta joskus iltapäivisin.
Toinen sarja, jonka tunnarin myös muistan on Valkoinen Poika. Taisi olla Orzowei, tai jotain sinne päin.
Nämä kirjailijat olivat tuttuja ja luettuja: Merri Vik: Lotta-sarja, Merja Otava, Arvi Arjatsalo, Synnöve Stigman, Anni Polva, Sandström-Bergman- Gulla-sarja, Keskitalo....jne.
Ihmettelin lukiessani vaikkapa Otavaa miten poliittisesti valveutuneita sen ajan keskikoululaiset olivat. (Itse leikin nukeilla ja yleensäkin leikin vielä 13-vuotiaana ja peruskoulun yläasteelle mennessäni 1979 jouduin luopumaan tuosta harrastuksesta).
Muutenkin kirjojen henkilöt olivat pöllämystyttävän aikuisia.
Car Design kirjoitti:
Noista vanhoista automalleista tuli mieleen että ennen henkilöautojen merkin pystyi tunnistamaan paremmin pelkästään sen ulkomuodon perusteella. Oli mm. kuplavolkkari (Volkswagen Kupla), rättisitikka (Citroën 2CV) ja pikku-Fiat (Fiat 600). Myös Mersun, Volvon, Saabin (suap, savolainen sexiauto), Skodan ja Ladan (4 pyörää ja loota) mallit erotti jo silmämääräisesti toisistaan.
Nykyisin lähes kaikki autot jotenkin muotoiltua tylsän samanlaisiksi maastureita ja mopoautoja lukuunottamatta.
https://jalopnik.com/a-design-engineer-explains-exactly-why-your-car-is…
Muistan ihastelleeni naapurin farmari Ford Taunusta , ns."17 metristä."
( Isoveli, joka ei ymmärrä autoista vieläkään mitään, väittää, että olen nähnyt farmari-Mossen.)
Muistan vaaleanvihreän helmiäismaalin ja hienon kromatun keulan.
Noista kirjoista puheen ollen, muistan hyvin Anni Swanin kirjat. Sain ne tädiltäni ja ahmin kaikki. Iiris rukka, Tottisalmen perillinen, Ollin oppivuodet jne. Myös Keltainen kirjasto-sarjan kirjoja tuli luettua paljon. 70' lukuun kuuluu jotenkin kirjasto tosi vahvasti. Ei ollut somea, netflixiä, facea eikä edes tv-kanaviakaan kuin 2. Silloin tuli luettua tosi paljon.
Kirjojen lukemista arvostettiin ja kirjahyllyä täynnä kirjoja pidettiin sivistyksen merkkinä, ainakin meillä. Monilla oli kirjahyllyissä myös koriste-esineitä, posliinisia joutsenia ja Kanarian saarilta matkamuistona tuotu Flamenco-tanssijanukke. Keinutuoli oli tavallinen kaluste ja siinä lapsetkin tykkäsi keinua ja vanhemmat kielsi keinumasta liian vauhdikkaasti, ettei se kaadu.
Vierailija kirjoitti:
Noista kirjoista puheen ollen, muistan hyvin Anni Swanin kirjat. Sain ne tädiltäni ja ahmin kaikki. Iiris rukka, Tottisalmen perillinen, Ollin oppivuodet jne. Myös Keltainen kirjasto-sarjan kirjoja tuli luettua paljon. 70' lukuun kuuluu jotenkin kirjasto tosi vahvasti. Ei ollut somea, netflixiä, facea eikä edes tv-kanaviakaan kuin 2. Silloin tuli luettua tosi paljon.
Tuttuja kirjoja. Meillä kävi kirjastoauto talon vieressä, olin vakiasiakas.
Syntynyt 1963 kirjoitti:
Kirjojen lukemista arvostettiin ja kirjahyllyä täynnä kirjoja pidettiin sivistyksen merkkinä, ainakin meillä. Monilla oli kirjahyllyissä myös koriste-esineitä, posliinisia joutsenia ja Kanarian saarilta matkamuistona tuotu Flamenco-tanssijanukke. Keinutuoli oli tavallinen kaluste ja siinä lapsetkin tykkäsi keinua ja vanhemmat kielsi keinumasta liian vauhdikkaasti, ettei se kaadu.
Kaikki lukivat silloin, en muista sen kummempaa arvostusta. Voin tietysti olla väärässäkin. Me köyhätkin luimme, kirjat haettiin kirjastosta. Eipä silloin ollut muutakaan tekemistä.
60-luvulla syntyneet on sukupolvi, johon upposi amerikkalainen propaganda 6-0 ja joka nauroi ja säälitteli tai halveksi itäblokkia. Tämä oli jotenkin kai eron tekemistä suuriin ikäluokkiin, jotka olivat olleet 60-luvulla radikaaleja, mellakoivat, osoittivat mieltään, olivat aktiivisia, politikoivat, arvostelivat jyrkästi mm. USA:ta, perustivat ympäristöliikkeitä, ajoivat eteenpäin ihmisoikeuksia, sukupuolivähemmistöjen ja muiden vähemmistöjen oikeuksia jne. Oli siis erittäin kriittinen ja aktiivinen sukupolvi.
Tähän vastavetona tuli sitten nämä 60-luvulla syntyneiden sukupolvi, joka 70-luvulla vietti turvallisen, mutta vielä materiaalisesti sangen vaatimattoman lapsuuden, ja jotka puolestaan sitten nuorena 80-lukulaisina (mukamas) jätti politiikan kokonaan pois (lue: omaksui täydellisesti ja kritiikittä amerikkalaisen propagandan), upposi täydellisesti materialistisuuteen ja pinnallisuuteen (sukupolvensa ääni: Madonna, I'm a material girl), jota ei kiinnostanut ympäristö, luonto, kohtuullisuus vaan sen sijaan ökyily, matkailu, luxus, kiiltävä, hohtava, muovisuus, mahtailevat olkatoppaukset, pöyheät permanentit tai tupeeraukset. He olivat luotuja tunnollisiksi kuluttajiksi kuluttamisen, ostamisen vuoksi. Krääsää ja rihkamaa, glitteriä ja kiiltopaperia - siis tälle sukupolvelle, joka niin halveksi itäblokin kansoja, joka oli ostettavissa purkkapaketilla ja sukkahousuilla. Niin sokea voi olla itselleen, heh.
Ei olekaan ihme, että niin moni esim. perusuista tai trumpetisteista on 60-luvulla syntyneitä: kaipuu takaisin kuluttamisen riemuvuosikymmenelle 80-luvulle, jossa kuitenkin oli vielä voimassa yhteinäiskulttuuri, ei vielä monikulttuurin kirosanaa, ei hössötetty ilmastonmuutoksista, vaan shoppailtiin, america oli tosi great silloin, N-liitto oli olemassa ja niin ihana pahis, kaikki oli selkeää, akat urputti jotain jostain tasa-arvosta homojen kanssa, mutta ei ne mihinkään valtavirtaan vielä silloin päässeet, vielä tajusivat silloin hävetä sitä naiseuttaan ja homouttaan.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla syntyneet on sukupolvi, johon upposi amerikkalainen propaganda 6-0 ja joka nauroi ja säälitteli tai halveksi itäblokkia. Tämä oli jotenkin kai eron tekemistä suuriin ikäluokkiin, jotka olivat olleet 60-luvulla radikaaleja, mellakoivat, osoittivat mieltään, olivat aktiivisia, politikoivat, arvostelivat jyrkästi mm. USA:ta, perustivat ympäristöliikkeitä, ajoivat eteenpäin ihmisoikeuksia, sukupuolivähemmistöjen ja muiden vähemmistöjen oikeuksia jne. Oli siis erittäin kriittinen ja aktiivinen sukupolvi.
Tähän vastavetona tuli sitten nämä 60-luvulla syntyneiden sukupolvi, joka 70-luvulla vietti turvallisen, mutta vielä materiaalisesti sangen vaatimattoman lapsuuden, ja jotka puolestaan sitten nuorena 80-lukulaisina (mukamas) jätti politiikan kokonaan pois (lue: omaksui täydellisesti ja kritiikittä amerikkalaisen propagandan), upposi täydellisesti materialistisuuteen ja pinnallisuuteen (sukupolvensa ääni: Madonna, I'm a material girl), jota ei kiinnostanut ympäristö, luonto, kohtuullisuus vaan sen sijaan ökyily, matkailu, luxus, kiiltävä, hohtava, muovisuus, mahtailevat olkatoppaukset, pöyheät permanentit tai tupeeraukset. He olivat luotuja tunnollisiksi kuluttajiksi kuluttamisen, ostamisen vuoksi. Krääsää ja rihkamaa, glitteriä ja kiiltopaperia - siis tälle sukupolvelle, joka niin halveksi itäblokin kansoja, joka oli ostettavissa purkkapaketilla ja sukkahousuilla. Niin sokea voi olla itselleen, heh.
Ei olekaan ihme, että niin moni esim. perusuista tai trumpetisteista on 60-luvulla syntyneitä: kaipuu takaisin kuluttamisen riemuvuosikymmenelle 80-luvulle, jossa kuitenkin oli vielä voimassa yhteinäiskulttuuri, ei vielä monikulttuurin kirosanaa, ei hössötetty ilmastonmuutoksista, vaan shoppailtiin, america oli tosi great silloin, N-liitto oli olemassa ja niin ihana pahis, kaikki oli selkeää, akat urputti jotain jostain tasa-arvosta homojen kanssa, mutta ei ne mihinkään valtavirtaan vielä silloin päässeet, vielä tajusivat silloin hävetä sitä naiseuttaan ja homouttaan.
Voi että mitä roskaa.
Minä olen syntynyt v. -65 ja siten viettänyt lapsuuteni 70-luvulla ja tullut nuoreksi ja aikuiseksi 80-luvulla. En ole elänyt sitten pätkääkään sellaista elämää, mitä tuossa kuvailet. Vetelet mutkia suoriksi ja suoria mutkiksi, niin että soratie pöllyää. Koetas olla yleistämättä sen perusteella, mitä olet joskus ehkä lukenut tai telkkarissa nähnyt ja sen perusteella asioita kuvitellut. Ei mennyt ihan putkeen tuo vuodatus.
Herrijee, saako tuollaiset olla ihan vapaalla jalalla? Avohoito on todella pahasta, pakkohoito olisi paikallaan tässäkin tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon vaan : TILLILIHA hyi hyi
Ei se minusta ollut mitäänkään erityisen pahaa. Äitini teki joskus kotona myös semmoista ruokaa kuin maksarisotto, ja se oli aika hyvää.
Muistatko munuaisrisoton, ja sydämestä tehtiin käristystä. Keitetty kieli oli myös herkkuruokaa.
Kuplavolkkarilla 60-luvun lapset ajoivat itse vielä saatuaan ajokortin. Tämä tiedoksi sille, joka luuli vain 40-luvulla syntyneitten muistelevan kuplaa.
Vieläkin on pystyssä v. 1982 perustettu Suomen Volkkariyhdistys FVWA ry, jonka parissa puuhailevat niin vähän vanhemmat kuin 80- ja 90-luvuilla syntyneet ja jopa sitä nuoremmatkin. Mieheni oli mukana yhdistyksen toiminnassa tiiviisti 80- ja 90-luvuilla, ja edelleenkin hänelle tulee kerholehti Volkkari ja ihan ilmatteeks, koska hänet kerran valittiin yhdistyksen kunniajäseneksikin. :) Kesäisin kerholla on paljon kokoontumisia ympäri Suomen ja muuta toimintaa on myös runsaasti.
Nuo ilmajäähdytteiset Kuplat ja pakettiautot ja bussit ovat meille jo historiaa, mutta auto on edelleenkin Volkkari, pieni punainen Polo. :)
Miss Suomi-kisat oli arvossaan. Kauniita olivat Pohtamo, Raunio, Tammi, Väisänen yms. Oli Miss Skandinavia-kilpailut. Silloin naiset oli oikeasti kauniita, ei voi verrata edes nykyisiin. Tuttu pääsi lääkikseen tavan papereilla, silloin 80-luvun alussa ei paljon hakijoita ollut. Helsingissä ei ollut tummaihoisia, Itis oli kiva turvallinen lähiö. Nämä siis kun oli 20+.
"halveksi itäblokin kansoja, joka oli ostettavissa purkkapaketilla ja sukkahousulla"
No niinhän ne olikin! Siellä joku kommari teiniliittolainen pömpöösi paasaa. Ne oli olevinaan niiiin radikaaleja maripaidoissaan, meni ja poltti oman ylioppilastalonsa. Aah-hah-hah!
Oletkos muuten käynyt entisessä Neuvostoliitossa nykyisellään? Kyllä kelpaa Amerikan hapatus...
Muistatko munuaisrisoton, ja sydämestä tehtiin käristystä. Keitetty kieli oli myös herkkuruokaa.
Kuplavolkkarilla 60-luvun lapset ajoivat itse vielä saatuaan ajokortin. Tämä tiedoksi sille, joka luuli vain 40-luvulla syntyneitten muistelevan kuplaa.