60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
60-luvulla kun avasi radion, niin sieltä tuli aina "Vihreät niityt."
Oli siellä pari nuorten musiikkiohjelmaakin, Kaleidoskooppi ja Kahdeksan kärjessä.
Maattiin siskon kanssa sängyissämme jo yöpuulla, ja kuunneltiin jompaakumpaa, niin yhtäkkiä ohjelma keskeytettiin ja ilmoitettiin että juuri hetki sitten salamurhaaja oli ampunut Amerikan presidentin.
Sitten tuli vaan surumusiikkia.
On näitä kiva muistella kaikkia lapsuuden eri asioita mutta luulen ettei monikaan enää vaihtaisi nykyistä elämäntyyliä entiseen. Aika kultaa muistot. Ulkovessa,ei pesukonetta,ei pesumahdollisuuksia,tv ohjelmia tuli 5-6 tuntia päivässä,paljon venäläistä musiikkia ja näytelmiä,koulussa kova kuri. Töissä minuutintarkka urakkatyö tehtaissa naisten hommissa. Pyhävaatteet sunnuntaisin. Ikkunat jäässä jossei niitä oltu kitattu kunnolla. Ja kun menit talvella pakkasella kielen laittamaan rautaiseen porraskaiteeseen,sen muistaa lopun ikäänsä miten se sattui kun yritti saada irti sitä. Onneksi nämä on mennyttä elämää.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla kun avasi radion, niin sieltä tuli aina "Vihreät niityt."
Oli siellä pari nuorten musiikkiohjelmaakin, Kaleidoskooppi ja Kahdeksan kärjessä.
Maattiin siskon kanssa sängyissämme jo yöpuulla, ja kuunneltiin jompaakumpaa, niin yhtäkkiä ohjelma keskeytettiin ja ilmoitettiin että juuri hetki sitten salamurhaaja oli ampunut Amerikan presidentin.
Sitten tuli vaan surumusiikkia.
Että sellasia "muistoja" 60-luvulla syntyneeltä.
Vihreät niityt oli hitti vuonna 1961 ja Kennedyn murha tapahtui 1963.
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla kun avasi radion, niin sieltä tuli aina "Vihreät niityt."
Oli siellä pari nuorten musiikkiohjelmaakin, Kaleidoskooppi ja Kahdeksan kärjessä.
Maattiin siskon kanssa sängyissämme jo yöpuulla, ja kuunneltiin jompaakumpaa, niin yhtäkkiä ohjelma keskeytettiin ja ilmoitettiin että juuri hetki sitten salamurhaaja oli ampunut Amerikan presidentin.
Sitten tuli vaan surumusiikkia.
Siis Suomessako soitettiin Kennedyn murha-uutisen jälkeen vain surumusiikkia?
Onko tämä tieto ihan tarkistettavissa Yleltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Farkkujen piti ehdottomasti olla Beavers tai Wrangler, jokin MicMac oli vielä pyrkyri siihen aikaan ja Jameksia ei voinut edes ajatella. Ne olivat niin hurjan nolot.
Mulla oli Lee-farkut, koska olin erilainen nuori 😂
Meidän koulussa Lee oli ihan suosittu merkki!
Näissä kolmessa lainauksessa hieman unohtuu, että nuorisomuiti on melko tiukasti aikaan, ei niinkään paikkaan sidottu juttu.
Esimerkiksi Leet ja MicMacit eivät oikeastaan kilpailleet keskenään, koska Lee oli 70-luvun farkkumuodin tienraivaajia 70-luvun alkupuolella, kun taas MicMacit oli nuorisomuodin kärjessä 70-luvun jälkipuoliskolla. 70-luvun lopulla Jameksia tuskin käytti enää kukaan, olihan ne 60-luvun juttu ja jo 70-luvun alussa poissa pintamuodista, mutta monella tuolloin vielä käytössä.
Itse muistan farkkumuodin vaiheet erittäin hyvin, koska ne oli itselle äärimmäisen tärkeä juttu. Isosiskoni sai ensimmäiset merkkifarkut (Leet) joskus 1972-1973 ollessaan 12-13, kun minun täytyi tuolloin 10 vuotiaana vielä tyytyä Jameksiin. Ensimmäiset merkkifarkkuni sain 12 vuotiaana 1974-1975 ja ne oli sen ajan ehdottomat ykköset, eli Beaversit. Sain vielä Beaversin farkkutakinkin ja olin siitä todella ylpeä. Wranglerit taisi olla seuraavat farkkuni ja ekat MicMacit ostin 1977-1978 ihan omilla kesätyössä hankituilla rahoillani.
Väkivalta ja seks hyväksikäyttö
Vierailija kirjoitti:
Ja mummo tarjosi pihlajanmarjakaramelleja ja pahanmakuisia Pectus-pastilleja. Joskus harviun saatiin Fazerin parhaita, pussi riitti moneksi viikoksi, kun niitä syötiin karkki päivässä!
Kettu-namit olivat hyviä mutta ne Pectukset! Eikö ne olleet sellaisia nättejä vaaleanpunaisia palloja, herkullisen näköisiä mutta kammottavan väkeviä, huh.
Fazerin Parhaissa oli sellainen lieriön muotoinen karkki, mihinkähän se hävisi?
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta ja seks hyväksikäyttö
Minulla ensimmäinen, huom! ensimmäinen kokemukseni seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli vuonna 78, olin silloin 12-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Partsi kirjoitti:
Maksuton kouluruokailu alkoi monessa pikkukunnassa vasta 60-luvun loppupuolella, makaroonivelliä oli usein. Ja tosiaan pyöräiltiin tai hiihdettiin kouluun.
Retuja ja Tahvoja käytettiin, yleisesti tennareiden ohella sukupuoleen katsomatta.
Rymdiä otettiin mökille mukaan, syötiin rantamakaroonia ja erilaisia puuroja.
25:llä pennillä sai 4 karkkiaskia, nallekarkit maksoi pennin, tikkarit 5 penniä.
Ulkona oltiin lähes aina, pelattiin neljää maalia, vinkkaria, väriä ym.
Yleistä oli että jos ei ollut koulua, niin aamulla lähdettiin ulos ja illalla tultiin kotiin.
Lapsuuden muistan näistäkin syistä ihanana.Kyllä kansakoulussa maksuton ruokailu oli. Laki määräsi, että vuodesta 1948 lähtien kaikilla kansakoululaisilla oli ilmainen kouluruoka.
Keskikoulussa taas ei ollut, koska se oli yksityinen koulu. Keskikouluaikana myytiin ruokalippuja, että päästiin ostaan kaupasta karkkia. Meillä ei kerinnyt olemaan keskikoulussa maksullinen kouluruokailu, kun kaksi ensimmäistä vuotta. Sen jälkeen koulu siirtyi kunnan omistukseen ja ruokailusta tuli ilmaista. Kunnan omistukseen koulu siirtyi, koska vuoden päästä koulustamme tuli peruskoulu. Kävin siis kolme vuotta keskikoulua ja kaksi vuotta peruskoulua.
Mulle keskikoulu on tuntematon käsite, mikä se oli? Olen käynyt ruotsinkieliset koulut Helsingissä, ensin kansakoulun ja sitten oppikoulun, joka muuttui peruskouluksi. N-62
Keskikoulu = oppikoulu.
Nimitys perustunee siihen, että se oli eräänlainen välivaihe keskellä, kansakoulun ja lukion välissä. Moni tosin ei jatkanut lukioon vaan meni töihin tai jatkoi vaikkapa opistossa, johon vaadittiin keskikoulu.
Eipä ainakaan enää 70-luvun lopulla keskikoulusta/peruskoulusta suoraan töihin menty, vaan oli tasan kaksi vaihtoehtoa, eli joko lukioon tai amikseen, itse menin amikseen, kuten noin puolet luokastamme ja toinen puoli jatkoi lukioon. Ei tuolloin enää 15-16 vuotias mitään oikeita vakituisia töitä saanut, vaan kyllä se oli vähintään amis käytävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Farkkujen piti ehdottomasti olla Beavers tai Wrangler, jokin MicMac oli vielä pyrkyri siihen aikaan ja Jameksia ei voinut edes ajatella. Ne olivat niin hurjan nolot.
Mulla oli Lee-farkut, koska olin erilainen nuori 😂
Meidän koulussa Lee oli ihan suosittu merkki!
Näissä kolmessa lainauksessa hieman unohtuu, että nuorisomuiti on melko tiukasti aikaan, ei niinkään paikkaan sidottu juttu.
Esimerkiksi Leet ja MicMacit eivät oikeastaan kilpailleet keskenään, koska Lee oli 70-luvun farkkumuodin tienraivaajia 70-luvun alkupuolella, kun taas MicMacit oli nuorisomuodin kärjessä 70-luvun jälkipuoliskolla. 70-luvun lopulla Jameksia tuskin käytti enää kukaan, olihan ne 60-luvun juttu ja jo 70-luvun alussa poissa pintamuodista, mutta monella tuolloin vielä käytössä.
Itse muistan farkkumuodin vaiheet erittäin hyvin, koska ne oli itselle äärimmäisen tärkeä juttu. Isosiskoni sai ensimmäiset merkkifarkut (Leet) joskus 1972-1973 ollessaan 12-13, kun minun täytyi tuolloin 10 vuotiaana vielä tyytyä Jameksiin. Ensimmäiset merkkifarkkuni sain 12 vuotiaana 1974-1975 ja ne oli sen ajan ehdottomat ykköset, eli Beaversit. Sain vielä Beaversin farkkutakinkin ja olin siitä todella ylpeä. Wranglerit taisi olla seuraavat farkkuni ja ekat MicMacit ostin 1977-1978 ihan omilla kesätyössä hankituilla rahoillani.
Totta. Tuli mieleen 70-luvulta Anneli Tempakan juttusarja "Olen erilainen nuori". Isosiskon kanssa kuuntelimme (minkä nyt naurultamme kuulimme) ohjelmaa ja siinä Anneli lempeän surkuttelevalla äänellään haastatteli puhelimessa jotain tyttöä, joka asui Lapissa (En muista nyt paikkakuntaa).
Miksi tämä tyttö oli erilainen, sitä en muista mutta jotenkin jäi käsitys, että koska hän oli lappalainen tai lappilainen, joka helsinkiläistoimittajasta oli tietysti riittävän kummallista.
Noh, Annelipa kysyi, että millaisia vaatteita tyttö pitää ja mistä hän saa tietää mitkä vaatteet ovat milloinkin muotia.
Muistan kun se tyttö vähän vaivaantuneena vastasi pitävänsä ihan farkkuja, t-paitoja yms. ja muodista hän saa selvän lukemalla lehtiä tai kaverit kertovat...
Ai saakeli.
Nokittipa Lapin tyttö nyt.
Anneli-ressu oli ehkä kuvitellut mielessään miten se haastateltava asuu nokinaamaisena kodassa resuinen saamelais-asu päällään. Halutessaan tietää miten lantalaiset pukeutuvat, tyttö takoo tietysti noitarumpua ja maistelee kärpässientä...
Se joka muistaa tämän paremmin, oikaiskoon kernaasti minua.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt vuonna 1960 ja käynyt koulua isossa eteläsuomalaisessa kaupungissa. Hammashoitolasta sai mukaan puudutusneulan muoviputkilossa mukaansa. Erityisoppilaita pelättiin ja pidettiin koulussa väkivaltaisina. Oppikouluun pyrkivän opas oli sinikantinen kirja, jota päntättiin joka päivä koulussa ennen pääsykoetta. Laitettiin rasvalappuja rintaan tuberkuliinikokeen vuoksi ja käytiin pienoisröntgenissä. Koulussa maito oli ruskeissa lasipulloissa. Koulussa oli yksi TV-luokka ja siellä katsottiin mustavalkoista koulu-TV-lähetystä. Voimistelutunnilla kaikilla tummansiniset polyester-jumppapuvut tytöillä ja jumppatossut. Poninlenkeissä tukassa järkyttävät puuhelmet ja kuminauhaa. Ruoka syötiin vanhassa koulussa pulpetilla ja lautasen alla oli vohvelikankaasta itse tehty liina. Kuvistunnilla opettaja piirsi taululle mallin, jonka mukaan piirrettiin. Joillakin oppilailla oli koulussani polion jälkioireita, jotka vaikeuttivat kävelyä. Osallistuttiin raittiuskilpakirjoituksiin.
Kyllä, näin oli mutta miten ne tukkaponnarin puuhelmet sinua järkyttivät?
- Pennin nallekarkit
- Tupakka-askin näköisessä pakkauksessa tupakan muotoisia lakuja. Esim. yksi pakkauksista muistutti kameleineen Camelia, mutta nimi oli Pamel.
Me lapset käytiin kerjäämässä karkkia kioskin nurkilla notkuvilta juopoilta. Joskus tuli äkkilähtö jos sattuivat olemaan agressiivisia viinan puutteessaan. Jos oli tilipäivä, niin rehentelivät rahoillaan.
- Tupakkaa poltettiin sisällä, linja-autoissa ja junissa - ihan joka paikassa. En tykännyt matkustaa, koska voin aina niin pahoin.
- Ranskanleipä ja teemakkara. Maitoa myytiin pusseissa, joista virkattiin mattoja eteiseen ja keittiöön. Muistan myös irtomaidon myynnin omaan kannuun.
- Työläiskaupunginosan puisissa vuokrakerrostalossa ei ollut asunnoissa wc:tä eikä suihkuja. Ulkorakennuksessa oli puuvessat yläkerroksessa ja alakertaan heitettiin paskan joukkoon keittiöjätteet. Piha vilisi isoja agressiivisia rottia. Peseytyminen hoidettiin pesuvadissa keittiössä ja lauantai-iltana käveltiin lähistön yleiseen saunaan.
Lakanat valkaistiin lipeällä talon saunatuvassa. Muistan myös pienen huoneen kokoisen mankelin isoine puurullineen. Lapsesta se näytti jättikokoiselta.
- TV-sarja Myrskylinnut (Thunderbirds) nukkeanimaatio, mikä meillä näkyi mustavalkoisena.
Vierailija kirjoitti:
Kauppaan mentiin oman maitokannun kanssa. Irtomaito poistui vasta joskus -70, kun maitoa alettiin myydä litran muovipusseissa. Ei ollut itsepalvelua, vaan kaikki mitä oltiin ostamassa, pyydettiin myyjältä. Kahvi jauhettiin pavuista vasta kaupassa, muistan vieläkin sen myllyn äänen :-)
Kotikylällä oli kolme kauppaa: yksityinen (olikohan K-kauppa jo silloin), "edistysmielinen" osuuskauppa Voima, ja "porvarillinen" osuuskauppa Tuotanto. Ja joka kaupalla oli oma aatteellisesi sitoutunut asiakaskuntansa. Meidän perhe asioi periaatteessa Voimassa, mutta kun K-kaupassa oli parempi leipä, niin minä sain usein koulumatkalla poiketa siellä ostamassa limpun, ja itselleni hakupalkaksi nallirullan. Maksoivat yhteensä markan!
Joka kaupassa oli näyteikkunat. Ennen joulua niihin ilmestyi kattaus lahjaksi sopivia tavaroita, leluja etupäässä. Oli perheen traditio, että ennen joulua tehtiin yhteinen kävelyretki kylälle, katsomaan niitä näyteikkunoita. Me lapset sitten ihastelimme milloin mitäkin lelua ja huokailimme että voi kun pukki toisi tuollaisen. Ja aika usein sitten toikin.
Sekin oli maailman ihme, kun kylälle tuli katuvalot. Valotolpan alta kävellessä oma varjo ilmestyi jalkojen juureen ensin lyhyenä. Sitten se kasvoi ja kasvoi, kunnes seuraavan tolpan alla katosi - ja uusi varjo aloitti kasvunsa. Tätä jaksoin ihmetellä monen monta kertaa.
Viimeinen muisto on jo 70-lukua, mutta menköön samaan hintaan. Kahdessa kaupassa niistä kolmesta myytiin bensaa. (Kuvitelkaa! Nykyisin bensaa ei saa koko kylältä.) Moponbensaa varten oli erillinen, käsipumpulla toimiva laite, jossa oli läpinäkyvä, litra-asteikolla varustettu säiliö. Myyjä pumppasi säiliöön kassalla maksetun määrän bensaa, ja kaatoi sekaan moottoriöljyä, desilitran kahta bensalitraa kohti. Sitten seos lirutettiin letkulla mopon tankkiin. Ja taas mentiin, sankka sininen savu häntänä perässä. Mopo kulutti jokseenkin tasan litran tunnissa - kilometreistä en tiedä kun mittarista oli vaijeri kadonnut :-/ Kuten myös käsijarrusta, mutta ei sitä ollut kellään kaverillakaan - eihän etujarrulla olisi kuitenkaan voinut jarruttaa, siinähän olisi kuski lentänyt pää edellä ohjaustangon yli, niin silloin vakaasti uskoimme.
Korjaus: Maitoa alettiin myydä muovipusseissa jo 1967 eikä vasta 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla kun avasi radion, niin sieltä tuli aina "Vihreät niityt."
Oli siellä pari nuorten musiikkiohjelmaakin, Kaleidoskooppi ja Kahdeksan kärjessä.
Maattiin siskon kanssa sängyissämme jo yöpuulla, ja kuunneltiin jompaakumpaa, niin yhtäkkiä ohjelma keskeytettiin ja ilmoitettiin että juuri hetki sitten salamurhaaja oli ampunut Amerikan presidentin.
Sitten tuli vaan surumusiikkia.Siis Suomessako soitettiin Kennedyn murha-uutisen jälkeen vain surumusiikkia?
Onko tämä tieto ihan tarkistettavissa Yleltä?
En tiedä miten se on tarkistettavissa, mutta totuus se kuitenkin on. Se nuorten musiikkiohjelma katkesi siihen ja jatkettiin jollain klassisella surumusiikilla.
Ei muuten ole kauaakaan kun jossain muistelu ohjelmassa mainittiin tämä sama asia, että silloin radiosta tullut nuorten ohjelma keskeytettiin ja ilmoitettiin salamurhasta ja sen jälkeen radio lähetti jotain harrasta klassista.
Joku tuolla arvosteli, että puhutaan 60-luvulla syntyneistä joten en voi tietää. No olen kyllä syntynyt 50-luvulla, niin kuin moni muukin täällä kirjoittanut, lapsuuden muistoja 60-luvulta kun on meilläkin. Täytyy kai nyt olla hyvin hyvin pahoillani, että sotkeuduin väärään ketjuun.
Minä kyllä muistan, että farkkumerkkien suosio riippui paljon myös paikkakunnasta.
Samaan aikaan, kun meidän paikkakunnalla oli Wranglerit muotia, serkkuni kotipaikkakunnalla suosittiin Beaverseja.
Leet oli suosittuja meillä myös 70-luvun puolivälin jälkeen.
MicMacit eivät olleet missään vaiheessa kovin suosittuja meidän paikkakunnalla.
Olen kotoisin pienestä eteläsuomalaisesta kaupungista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-luvulla kun avasi radion, niin sieltä tuli aina "Vihreät niityt."
Oli siellä pari nuorten musiikkiohjelmaakin, Kaleidoskooppi ja Kahdeksan kärjessä.
Maattiin siskon kanssa sängyissämme jo yöpuulla, ja kuunneltiin jompaakumpaa, niin yhtäkkiä ohjelma keskeytettiin ja ilmoitettiin että juuri hetki sitten salamurhaaja oli ampunut Amerikan presidentin.
Sitten tuli vaan surumusiikkia.Siis Suomessako soitettiin Kennedyn murha-uutisen jälkeen vain surumusiikkia?
Onko tämä tieto ihan tarkistettavissa Yleltä?
En tiedä miten se on tarkistettavissa, mutta totuus se kuitenkin on. Se nuorten musiikkiohjelma katkesi siihen ja jatkettiin jollain klassisella surumusiikilla.
Ei muuten ole kauaakaan kun jossain muistelu ohjelmassa mainittiin tämä sama asia, että silloin radiosta tullut nuorten ohjelma keskeytettiin ja ilmoitettiin salamurhasta ja sen jälkeen radio lähetti jotain harrasta klassista.
Joku tuolla arvosteli, että puhutaan 60-luvulla syntyneistä joten en voi tietää. No olen kyllä syntynyt 50-luvulla, niin kuin moni muukin täällä kirjoittanut, lapsuuden muistoja 60-luvulta kun on meilläkin. Täytyy kai nyt olla hyvin hyvin pahoillani, että sotkeuduin väärään ketjuun.
Niin no ainakin ketjun otsikko pyytää 60-luvulla syntyneiden muistoja, ei 60-luvun muistoja. 60-luvulla syntyneiden lapsuus ja nuoruusmuistothan ajoituu pääasiassa 70-luvulle. Harva 60-luvulla syntynyt 60-luvulta juuri mitään muistaa.
Sinun jutussa huomioni osui ennen kaikkea tuohon kaleidoskooppiin ja Kennedyn murhaan. Se on niin lukemattomia kertoja tuotu eri medioissa ja netissä esiin, että Kennedyn murha kerrottiin ensimmäisen kerran nimenomaan Kaleidoskoopissa. Harva kuitenkaan oikeasti kyseistä ohjelmaa tuolloin livenä kuunteli. Jos sinä ihan oikeasti tuolloin radion äärellä olit, etkä kertonut mitään valemuistoa, niin onhan se silloin ilman muuta kertomisen arvoinen tarina riippumatta siitä, millä vuosikymmenellä olet syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä muistan, että farkkumerkkien suosio riippui paljon myös paikkakunnasta.
Samaan aikaan, kun meidän paikkakunnalla oli Wranglerit muotia, serkkuni kotipaikkakunnalla suosittiin Beaverseja.
Leet oli suosittuja meillä myös 70-luvun puolivälin jälkeen.
MicMacit eivät olleet missään vaiheessa kovin suosittuja meidän paikkakunnalla.Olen kotoisin pienestä eteläsuomalaisesta kaupungista.
Tokihan se pikkupaikkakunnalla riippui paljon siitäkin, mitä merkkejä paikallisista kaupoista löytyi. Itse asuin myös eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa ja 70-luvulla meillä oli yksi varsinainen farkkuliike sekä yhdessä vaateliikkeessä erillinen farkkuosasto ja parissa tavaratalossa myytiin farkkuja myös. Noita kaikkia mainitsemiasi, sekä monia muitakin merkkifarkkuja paikkakuntamme liikkeissä oli myynnissä ja niitä kaikkia merkkejä myös nuorison päällä näki.
En jaksa uskoa mihinkään paikkakuntasidonnaisuuteen, vaan enemmänkin kaveripiirisidonnaisuuteen, eli tietyissä kaveripiireissä suosittiin tiettyjä merkkejä.
Beaverseistä sen verran, että Beaverseja ainakin 70-luvun puolivälissä löytyi taatusti joka paikkakunnan jannuilta ja jaanoilta, koska Hurriganes oli tuolloin ylivoimainen ykkönen Suomessa ja se mainosti Beaverseja erittäin näkyvästi ja sen myötä ne nousikin ylivoimaiseksi markkinajohtajaksi ainakin joksikin aikaa.
"Puhtaat hampaat, raikas suu, Dents, mikäs' muu"
Vierailija kirjoitti:
On näitä kiva muistella kaikkia lapsuuden eri asioita mutta luulen ettei monikaan enää vaihtaisi nykyistä elämäntyyliä entiseen. Aika kultaa muistot. Ulkovessa,ei pesukonetta,ei pesumahdollisuuksia,tv ohjelmia tuli 5-6 tuntia päivässä,paljon venäläistä musiikkia ja näytelmiä,koulussa kova kuri. Töissä minuutintarkka urakkatyö tehtaissa naisten hommissa. Pyhävaatteet sunnuntaisin. Ikkunat jäässä jossei niitä oltu kitattu kunnolla. Ja kun menit talvella pakkasella kielen laittamaan rautaiseen porraskaiteeseen,sen muistaa lopun ikäänsä miten se sattui kun yritti saada irti sitä. Onneksi nämä on mennyttä elämää.
Hieman omituinen kommentti. Eihän muistelu tarkoita sitä, että muistelija haluaisi vaihtaa nykyisen elämänsä siihen muistojensa elämään. Toki joku saattaisi halutakin. Muistot on kuitenkin vain muistoja, eikä aina edes hyviä sellaisia.
Kotitaloustunnilla tehtiin pakasteseistä kalavuoka, johon tuli kalan lisäksi kermaa, purjosipulia ja kai jotain mausteita vielä. Halusin yllättää kotiväen ja tehdä ruuan heille, kun se oli niin helppo.
Asuttiin pienessä kirkonkylässä ja vaikka siellä oli montakin ruokakauppaa, mistään ei saanut purjoa. Se oli vielä silloin 60-luvun puolivälissä ja maalaiskylässä niin eksoottista olevinaan. Käytin tavallista sipulia ja hyvää tuli.
Koulussa kysyin, että mistä sitä purjoa oli sinne saatu, niin kuulemma jostain tukusta.
60-lyvun alussa näki vielä hevosia ihan työkäytössäkin ja lehmiä keskusta-alueellakin, kissoja oli melkein joka talossa ja ne oli vapaina ulkona kaiket päivät ja myös koirat.