60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Autoja oli tosi vähän 60-luvun alussa. Meidän kaupunginosassa oli kolme autoa, niitä sitten talvella työnnettiin/hinattiin käyntiin.
Lapsena kerättiin rekkareita vihkoon - piti aloittaa ykkösestä esim. ABC-1.
Jos mukaan tuli uus kaveri, pyöräiltiin sille ykkösestä alkaen kaikki kylän autot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin Beaversin farkut, olivat niin pillifarkut, että piti olla pitkällään, että sai vetoketjun kiinni.
Pahimmassa tapauksessa kasteltuna. Tätä me emme kerro liian tiukoissa vaatteissa kulkeville lapsillemme. Emmekä sitä, että pipoa ei käytetty enää teini-iässä.
Joo, ne farkut oli meidän aikana puhdasta puuvillaa, ei ollut stretchiä ollenkaan. Joku kikka piti keksiä että ne sai jalkaan, koska liian löysiähän ei yhdessä vaiheessa voinut mitenkään käyttää. Muistelen että kerran kun olin vedin uusia tiukkoja farkkuja päälle, makasin sängyllä ja kaveri oli hajareisin päällä ja veti vetoketjua kiinni. Maakaajan asennon piti olla sellainen että maattiin selällään sängyllä tai sohvalla, mutta jalat oli maassa ja siitä vielä ponnistettiin ja vedettin masua sisään, että varmasti vetskari sujahti kiinni 😁
Joskus 70-luvun alkupuolella (1973-75?) muodissa oli ns. V-farkut tai kellofarkut. Niissä oli vain polvesta hieman "kellomaisesti" levenevät lahkeet. Hieman kuin nykyiset bootcut-mallit. Mutta näissä oli muistaakseni eri kangasta se ylä- ja alaosa, polvessa oli se sauma, joka oli V-kirjaimen muotoinen ja farkkutikattu. Niitä pidettiin niin että jalassa piti olla Nokian Hai-saappaat ja lahje oli asetettu takaa saappaan sisään, mutta edessä lahkeen reunan piti rötköttää siinä saappaan varren päällä. Farkuissa piti olla takatasku, jossa pidettiin pitkävartista muovikampaa. Stadissa takkina piti olla sellainen amerikkalainen baseballpusakka, mutta mieluiten HIFKin logolla (läntinen Helsinki) tai Jokeri-logolla (itä-Helsinki).
Pipon tai hatun käyttö todella oli pannassa, vaikka olisi ollut mitkä pakkaskelit vaan. Se nyt oli silloin jotenkin niiiiin noloa pitää päähinettä 🤭 Mulla oli kuitenkin aina joku palestiinalaishuivi päässä, se oli okei, paitsi joskus keskustassa jotkut konservatiiviset vanhat sedät tulivat huomauttelemaan.
Meillä oli päät paljaina, nykynuorilla nilkat. Aina pitää näköjään olla joku hullutus 😂
Kuuskytluvun lapsena muistan miten hauskoja olivat kaikki leikit ja pelit.
Muutettiin vuonna 1965 ihan uuteen kerrostaloon lähiöön Helsingissä ja pihalle muodostui iso porukka lapsia. Silloin lapset olivat niin paljon ulkona kuin sai olla; itse muistan menneeni alimman kerroksen parvekkeen alle piiloon, jos huudettiin kotiin ylimmästä kerroksesta. En halunnut lähteä, koska leikit oli kesken.
Pelattiin pihalla hippaa, väriä, peiliä, kirkonrottaa, 10 tikkua laudalla, jne... Hypittiin ruutua, oli useita erilaisia, sekä tvistiä kuminauhoilla. Tvistiä leikittiin usein koulunkin pihalla vielä keskikoulun ekoilla luokilla joskus 70-luvun alussa. Samoin hyppynarua hypättiin porukalla.
Kotona tai maalla pelattiin kavereiden tai vanhempien kanssa lautapelejä ja muita seurapelejä. Oli backgammonia, korttipelejä, Yatzya, tutut Afrikantähdet, Monopoli, tammet, halmat, sun muut kuten Fortuna ja Corona.
Kansakoulu - hyvässä ja pahassa. Armeijameininki.
Kekkonen oli pressa ja nallekarkit maksoi pennin kappale. Ai että oli hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Kevyesti puoliviiteen, jokamiehen sävelradio, lepopäivän ratoksi, nuorten sävellahja, metronomin tikitystä...
Mikähän siinä metronomin tikityksessä oli muuten ideana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kevyesti puoliviiteen, jokamiehen sävelradio, lepopäivän ratoksi, nuorten sävellahja, metronomin tikitystä...
Mikähän siinä metronomin tikityksessä oli muuten ideana?
mikä se edes on/oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihanuus, kun kirjastoon oli ilmestynyt uusin Viisikko!
No olet kyllä melko varhain alkanut lukemaan Viisikkoa, jos ihan oikeasti olet 60-luvulla syntynyt, nimittäin "uusin" Viisikko julkaistiin 1963 ja suomennnettuna 1964.
Mutta eipä niitä kaikkiin sivukirjastoihin hankittu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kevyesti puoliviiteen, jokamiehen sävelradio, lepopäivän ratoksi, nuorten sävellahja, metronomin tikitystä...
Mikähän siinä metronomin tikityksessä oli muuten ideana?
mikä se edes on/oli?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/12/01/radion-stereotesti
Googlasin ja tosiaan, se olikin testi.
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen oli pressa ja nallekarkit maksoi pennin kappale. Ai että oli hienoa.
Muistelen että 60-luvulla pihaleikeissä hypittiin narua niin että laskettiin ensin Ur-ho-Kek-ko-nen Ta-sa-val-lan-pre-si-dent-ti, eikä stiplua saanut tulla! :D
En muista nallekarkkeja tuolta ajalta, valintamyymälästä haettiin 20 pennin karkkiaskeja. Nykyisiin pakkauksiin verrattuina niin pieniä! Oli Hellaksen hedelmäkarkit ja Sitrot (sitruunapallot), Top-tyynymäiset karkit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kevyesti puoliviiteen, jokamiehen sävelradio, lepopäivän ratoksi, nuorten sävellahja, metronomin tikitystä...
Mikähän siinä metronomin tikityksessä oli muuten ideana?
mikä se edes on/oli?
Se metronomihan on sellainen musiikissa käytettävä apuväline, joka tikittää tasaista rytmiä.
Radioon se tuli kun lähetykset muuttuivat monosta stereoiksi. Alettiin siis kotonakin käyttää levysoittimelle ja radiolle kovaäänsiä joita stereona kuunneltaessa piti olla kaksi, vasen ja oikea.
Eli radion metronomin avulla pystyi tarkistamaan että kotona kumpikin kovaääninen toimii oikein.
Ja mummo tarjosi pihlajanmarjakaramelleja ja pahanmakuisia Pectus-pastilleja. Joskus harviun saatiin Fazerin parhaita, pussi riitti moneksi viikoksi, kun niitä syötiin karkki päivässä!
Omia muistipätkiä 60-luvulta, jonka loppupuolella aloitin koulun.
Asuimme ns. rintamiestaloalueella, siellä oli 3 ruokakauppaa, 2 kioskia sekä kemikaalio-kangaskauppa. Kaupankäynnistä muistan, että maito oli pulloissa ja seinällä kuvat korkeista eli mitä maitoa missäkin pullossa oli. Äiti osti lihatiskiltä makkarakeittoa varten makkarankannikoita. Keiton ihanuus oli siinä, jos sattui saamaan annokseensa sen metvurstikannikan.
Äidin huulipunan tuoksu on jäänyt erityisesti mieleen. Peltihylsy, väri oranssi. Sitä sai trullitellessa hieman väriksi nenän päähän. Kutsun edelleen tuota tuoksua pääsiäistuoksuksi.
Kerran viikossa saunaan ja silloin pestiin hiukset Silkki-Leena shampoolla. Muuten hiukset pestiin keittiössä pesuvadissa. Meille taisi tulla 60-luvulla vain kylmävesi. 70-luvun alussa tehtiin taloon remppa ja saimme kellariin suihkun.
Amerikan sukulaiset toivat minulle tuliaisiksi ensimmäisen barbien. Se on tallella vieläkin ja voisi olla keräilyarvoakin, jos en olisi leikannut sen hiuksia siiliksi.
Siili-Barbie, voi ei! 😁
Mä sain joskus 60-luvun lopulla ekan "Barbien" ja se olikin joku muu nukke jonka nimi oli Tressy. Sillä oli mahassa pyöreä nappi, jota painamalla sen hiukset sai kasvamaan, mutta vain pään keskeltä. (Kaikkea sitä lapsille onkin myyty!).
Myöhemmin sain sitten oikeitakin barbeja. Tykästyin sitten vähän isompana Barbie-perheen teinityttönukkeihin Skipperiin ja Skooteriin. Heillä ei ollut aikuisen Barbien tyhmiä korkokenkiä vaan balleriinat ja farkkuja, yms., mielestäni modernimmat vaatteet. Ihanimmat vaatteet mun nukeilla oli sellainen kukallinen sadetakki, jossa oli pienenpieni vetoketju, ja pinkit "haisaappaat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin koulun vuonna 1973. Koulussamme oli ruokala, jossa ruoka myös tehtiin.
Salaatti tarkoitti kiinankaali-ananassalaattia.
Joskus oli porkkanaraastetta tai lantturaastetta.
Joskus oli säilykepunajuurisiivuja lisukkeeksi.
Siinä vihannekset.Ruoka ei ollut kovin hyvää, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joinain päivinä söin vain näkkileipää.
Kotona ei tykätty kun valitin kouluruoasta. Vanhempani olivat sitä mieltä, että piti olla kiitollinen, että sai lämpimän ruoan joka koulupäivä.
Vanhempasi olivat oikeassa.👍
No joo, olivathan ne! T. Ruoka-kommentin kirjoittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Farkkujen piti ehdottomasti olla Beavers tai Wrangler, jokin MicMac oli vielä pyrkyri siihen aikaan ja Jameksia ei voinut edes ajatella. Ne olivat niin hurjan nolot.
Mulla oli Lee-farkut, koska olin erilainen nuori 😂
Meidän koulussa Lee oli ihan suosittu merkki!
Metronomin tikitys muuttui kansan suussa usein merkonomin tikitykseksi.
Enoni aina vitsaili, että joutuu kotona kuuntelemaan merkonomin (vaimonsa) tikitystä.
"Suomi autoistui kyllä sitten nopeasti. Eli 60-70 -luvun taitteessa keskiluokkaisilla perheillä oli yleensä auto. Naapurilla oli upouusi Volvo ja meillä vanha kuplavolkkari. Köyhiä ei oltu siis, mutta naapuri rikkaampi: )"
Volvo on aina ollut Suomessa traktorin maineessa, nykyään se on kiinalainen traktori.
70-luvulla oli järjestäjät luokissa. Pyyhittiin taulut, kannettiin ruoat keittiöstä luokkaan. Ei ollut ruokalaa mun alakoulussa. Karkkia söin joskus äkkiä veskissä, niitä ei saanut muuten syödä. Hiihtopäivän hiihdettiin kotoa kouluun, kukaan ei lintsaillut ja ope oli auktoriteetti, joka ei kehunut. Piti akateemisen perheen lapsia mallikelpoisia. Perjantai ruokaa otettiin, lihapiirakkaa oli. Yleensä kouluruoka oli hyvää.
Ei minun suvussa kummallakaan puolella ollut astmaa. Passiivinen tupakointi on tärkein syy minun huonoihin keuhkoihin. Onneksi tupakoinnista tulee laitonta tulevaisuudessa.