60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lähdin 6-vuotiaana leikkimään naapurin lasten kanssa jotka asuivat noin kilometrin päässä niin oli aina pakko ottaa pikkusisko (kolme vuotta minua nuorempi) mukaan. Talvella vedin pulkassa ja vanhemmat vain sanoi että katso kanssa että sisko on mukana kun tulet takaisin,, Tämä noin -67. Kun aloin koulun niin silloin oli juuri päätetty aloittaa kouluruokailu. Keittoa tai puuroa saatiin joka päivä ja hyvää oli. Myös iso lusikallinen kalanmaksaöljyä (eka luokasta kolmanteen) jonka opettaja antoi kaikille, samalla lusikalla :). Hyvä kuitenkin että koululaisten hyvinvointia alettiin ajattelemaan. Siihen aikaan Pohjois-Suomessa monien lasten perheet elivät vielä enemmän tai vähemmän köyhyydessä, ei meilläkään monesti ollut mitään syötävää ennen kouluun lähtöä joten se keitto tai puuro aina maistui, ihan sama mistä se oli tehty.
Siis aloitettiin kouluruokailu v. -67?
Minä menin kansakoulun ekalle v.-59 ja kyllä meillä oli kouluruokailu jo silloin.
Taidat kyllä nyt luulla väärin.
Jo sisko joka oli mua 5 v. vanhempi, sai koulusta ruuan, oli ruokala ja koulukeittäjät jo silloin. Tiedän, kun asuttiin koululla. Ja ruoka oli maksuton.
Täytyykin kysyä mun kohta satavuotiaalta mammaltani, miten sen lapsuudessa oli. Epäilen, että sekin sai jo koulussa ruuan.
Oppikoulussa ruokailu oli maksullinen.
On mainittu jo täällä moneen kertaan. Jo jatkosotavuonna 1943 kaiken kaaoksen keskellä säädettiin laki kouluruokailusta ja 5 vuoden siirtymäajan jälkeen se OLI KAIKILLE MAKSUTONTA 1948. Kahdella vuosikymmenellä heitti alkuperäisen lainauksen kirjoittajan kouluunmenovuosi.
Eihän se vuonna 1967 kaksista ollut, siis silloin, kun itse aloitin koulun. Keittäjä annosteli ja oli pakko syödä. Näkkileivän päällä saattoi olla kurkkusiivu ja "salaattina" porkkanaraastetta. En syö niistä kumpaakaan koskaan. Kurkku närästää ja porkkanaraastetta en syö muuten vaan, vaikka muuten syön porkkanaa raakana ja monessa muodossa kypsennettynä.
Ala-asteella ainakin alemmilla luokilla keittäjä tuli pöytiin annostelemaan ruuan lautasille. Pojat kutsuivat yhtä vanhempaa, iloista keittäjätätiä Suhina-Lempiksi, ja olivat vähän ihastuneitakin.
Aina, kun hän tuli meidän pöytään ruokakulhon kanssa pojat kiemuttelivat, kikattivat ja punastelivat Suhina-Lempille.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko teille Suosikki vai Help?
Meille tuli Stumf
Vai oliko se sittenkin Stumpf nimeltään
Farkkujen piti ehdottomasti olla Beavers tai Wrangler, jokin MicMac oli vielä pyrkyri siihen aikaan ja Jameksia ei voinut edes ajatella. Ne olivat niin hurjan nolot.
Vierailija kirjoitti:
Jopa paikallisbussissa oli rahastaja ja takaosassa tupakoitiin. Autoissa ja kodeissa sisällä tupakoitiin myös yleisesti, vaikka oli pieniä lapsia.
(Uskomatonta kyllä, vielä 90-luvulla toimiston työhuoneissa ja käytävillä sai tupakoida. Sairaalaosastoillakin oli tupakkatilat). Kansakoulussa luokalta aina vähintään pari oppilasta jäi luokalle. Talvella monot ja kumisaappaat oli yleisimmät jalkineet koulussa. Tytöillä oli rusettinauhat ja "pompulat" hiuksissa, 60-luvulla ei enää esiliinoja vaatteiden päällä, kuten 50-luvulla. Ruuista muistan uutuuksina paprikan ja (banaani)jugurtin. Tykkäsin heti.
Hengissä kuitenkin selvisit tupakansavusta huolimatta. Voi hyvin olla, että terveempiä ollaan kuin tämä hysteriasukupolvi.
Aina leikittiin ulkona ja mitään karkkia ja limuja tuskin nähtiinkään.
Ja työpaikoilla ainakin tehtaissa ja raksoilla oli kunnon luottamus- ja pääluottamusmiehet eikä mitään nulikoita joita pomot pyörittää miten lystää. Punikkeja jotka löi nyrkkiä pöytään tarvittaessa,vanhoja jääriä. Periksi ei annettu kun voitetuista eduista väännettiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa paikallisbussissa oli rahastaja ja takaosassa tupakoitiin. Autoissa ja kodeissa sisällä tupakoitiin myös yleisesti, vaikka oli pieniä lapsia.
(Uskomatonta kyllä, vielä 90-luvulla toimiston työhuoneissa ja käytävillä sai tupakoida. Sairaalaosastoillakin oli tupakkatilat). Kansakoulussa luokalta aina vähintään pari oppilasta jäi luokalle. Talvella monot ja kumisaappaat oli yleisimmät jalkineet koulussa. Tytöillä oli rusettinauhat ja "pompulat" hiuksissa, 60-luvulla ei enää esiliinoja vaatteiden päällä, kuten 50-luvulla. Ruuista muistan uutuuksina paprikan ja (banaani)jugurtin. Tykkäsin heti.Hengissä kuitenkin selvisit tupakansavusta huolimatta. Voi hyvin olla, että terveempiä ollaan kuin tämä hysteriasukupolvi.
Aina leikittiin ulkona ja mitään karkkia ja limuja tuskin nähtiinkään.
No jaa, ei tämä astma mikään kiva tauti ole vaikkei tähän niin usein enää kuole mitä aiemmin.
eri
Olen itse viettänyt ensimmäiset lapsuuteni vuodet tasan 1960 - 1970 jne. ja monet täällä kerrotut jutut ja asiat tulivat tutuiksi siihen aikaan lapsuuttani. Mutta itse olen ajatellut, että muovi materiaalina oli varmaankin sellainen uusi juttu monessakin tuotteessa, mitä ihmisten käyttöön aloitettiin tehtailemaan, ja olettaisin, että etenkin lasten leluissa ja tarvikkeissa muovista valmistetut tuotteet myös tulivat markkinoille ja myyntiin suurella ryminällä ja puiset esim. leikkivehkeet muuttuivat muovista valmistetuiksi. Itse sain pikkulikkana joululahjakseni nukkekodin, jonka isäni oli itse valmistanut puusta ja joitakin huonekaluja myös puusta ja kankaalla päällystäen sohvan jne. Mutta sitten sain nukkekotiini muovista valmistetut kylpyhuonekalusteet ja keittiökalusteet. Ihan ensimmäinen vauvanukkekin oli muovia, jonka sain. Ensimmäisen Barbi-leidin ostin itse paikallisesta Osuusliikkeestä nimipäivälahjakseni, kun olin jo muistaakseni jo kansakouluikäinen. Muoviahan sekin.
Muovi materiaalina valtasi tuotteiden valmistuksessa. Niin keittiöpuolellakin kuin kaikessa muussakin. Saunassakin osittain väistyivät sinkkiämpärit, -vadit, -saavit ja -kipot muoviämpärien valloittaessa saunatilatkin. Juhannussaunariitissä sentään koivunlehtivihta on säilynyt aitona luonnontuotteena. :D
Voi muisteloitahan riittäisi 60-luvun lapsuusajasta vaikka millä mitalla ja vaikka mistä aihepiiristä tahansa. Tämä on ollut kiva ketju, on tullut monta yhteistä sen ajan ilmiötä esille, jotka ovat lapsuuttaan tuona aikana viettäneet. Mutta myös se tosiasia, että lapsuutensa maaseudulla ja kaupungissa viettäneillä ovat olosuhteet olleet aivan erilaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa paikallisbussissa oli rahastaja ja takaosassa tupakoitiin. Autoissa ja kodeissa sisällä tupakoitiin myös yleisesti, vaikka oli pieniä lapsia.
(Uskomatonta kyllä, vielä 90-luvulla toimiston työhuoneissa ja käytävillä sai tupakoida. Sairaalaosastoillakin oli tupakkatilat). Kansakoulussa luokalta aina vähintään pari oppilasta jäi luokalle. Talvella monot ja kumisaappaat oli yleisimmät jalkineet koulussa. Tytöillä oli rusettinauhat ja "pompulat" hiuksissa, 60-luvulla ei enää esiliinoja vaatteiden päällä, kuten 50-luvulla. Ruuista muistan uutuuksina paprikan ja (banaani)jugurtin. Tykkäsin heti.Hengissä kuitenkin selvisit tupakansavusta huolimatta. Voi hyvin olla, että terveempiä ollaan kuin tämä hysteriasukupolvi.
Aina leikittiin ulkona ja mitään karkkia ja limuja tuskin nähtiinkään.
No jaa, ei tämä astma mikään kiva tauti ole vaikkei tähän niin usein enää kuole mitä aiemmin.
eri
Astma on geeneissä. Joskin jatkuva tupakansavussa oleskelu ei tee hyvää.
Kauppaan mentiin oman maitokannun kanssa. Irtomaito poistui vasta joskus -70, kun maitoa alettiin myydä litran muovipusseissa. Ei ollut itsepalvelua, vaan kaikki mitä oltiin ostamassa, pyydettiin myyjältä. Kahvi jauhettiin pavuista vasta kaupassa, muistan vieläkin sen myllyn äänen :-)
Kotikylällä oli kolme kauppaa: yksityinen (olikohan K-kauppa jo silloin), "edistysmielinen" osuuskauppa Voima, ja "porvarillinen" osuuskauppa Tuotanto. Ja joka kaupalla oli oma aatteellisesi sitoutunut asiakaskuntansa. Meidän perhe asioi periaatteessa Voimassa, mutta kun K-kaupassa oli parempi leipä, niin minä sain usein koulumatkalla poiketa siellä ostamassa limpun, ja itselleni hakupalkaksi nallirullan. Maksoivat yhteensä markan!
Joka kaupassa oli näyteikkunat. Ennen joulua niihin ilmestyi kattaus lahjaksi sopivia tavaroita, leluja etupäässä. Oli perheen traditio, että ennen joulua tehtiin yhteinen kävelyretki kylälle, katsomaan niitä näyteikkunoita. Me lapset sitten ihastelimme milloin mitäkin lelua ja huokailimme että voi kun pukki toisi tuollaisen. Ja aika usein sitten toikin.
Sekin oli maailman ihme, kun kylälle tuli katuvalot. Valotolpan alta kävellessä oma varjo ilmestyi jalkojen juureen ensin lyhyenä. Sitten se kasvoi ja kasvoi, kunnes seuraavan tolpan alla katosi - ja uusi varjo aloitti kasvunsa. Tätä jaksoin ihmetellä monen monta kertaa.
Viimeinen muisto on jo 70-lukua, mutta menköön samaan hintaan. Kahdessa kaupassa niistä kolmesta myytiin bensaa. (Kuvitelkaa! Nykyisin bensaa ei saa koko kylältä.) Moponbensaa varten oli erillinen, käsipumpulla toimiva laite, jossa oli läpinäkyvä, litra-asteikolla varustettu säiliö. Myyjä pumppasi säiliöön kassalla maksetun määrän bensaa, ja kaatoi sekaan moottoriöljyä, desilitran kahta bensalitraa kohti. Sitten seos lirutettiin letkulla mopon tankkiin. Ja taas mentiin, sankka sininen savu häntänä perässä. Mopo kulutti jokseenkin tasan litran tunnissa - kilometreistä en tiedä kun mittarista oli vaijeri kadonnut :-/ Kuten myös käsijarrusta, mutta ei sitä ollut kellään kaverillakaan - eihän etujarrulla olisi kuitenkaan voinut jarruttaa, siinähän olisi kuski lentänyt pää edellä ohjaustangon yli, niin silloin vakaasti uskoimme.
Aloitin koulun vuonna 1973. Koulussamme oli ruokala, jossa ruoka myös tehtiin.
Salaatti tarkoitti kiinankaali-ananassalaattia.
Joskus oli porkkanaraastetta tai lantturaastetta.
Joskus oli säilykepunajuurisiivuja lisukkeeksi.
Siinä vihannekset.
Ruoka ei ollut kovin hyvää, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joinain päivinä söin vain näkkileipää.
Kotona ei tykätty kun valitin kouluruoasta. Vanhempani olivat sitä mieltä, että piti olla kiitollinen, että sai lämpimän ruoan joka koulupäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
James-farkut eivät saavuttaneet suosiota 70-luvun farkkubuumin aikaan, koska ne eivät olleet juuri oikeanlaiset.
Ne olivat muistaakseni ohuempaa kangasta verrattuna merkkifarkkuihin, eivätkä ne päästäneet väriä. En tiedä onko niistä ollut väriä päästäviä versioitakin, mutta ainakaan meidän kaupungissa ei ollut sellaisia koskaan tarjolla.
Ne vain olivat epämuodikkaat.
Hinnaltaan ne olivat paljon edullisemmat kuin Falmersit, Beaversit, Wranglerit, MicMacit yms.
Jouduin siksi tyytymään Jameksiin, vaikka pannuun otti. Ei armoa.Oli 70 luvulla ainakin väriäpäästävät... pillifarkut, tosi tiukat eikä ohutta kangasta. Tuoksuikin pesussa oikealle...
Väriäpäästävissä farkuissa oli muuten sellainen omituinen haju. Vieläkin muistan sen.
Sama juttu kuin tuolla pitkästi kirjoittaneella - olen hyvin kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen syntynyt nimenomaan 60-luvun alussa: muistan 70-luvun hyvin, ja 70-lukuhan vain oli jotakin aivan erityistä, selkeämmin kuin mikään muu vuosikymmen muista erottuva
(Toisaalta, jos olisin syntynyt muutama vuosikymmen aikaisemmin, olisin päässyt pois - ainakin eläkkeelle - tämän monimutkaisen ja stressaavan ajan haasteista, jotka nyt 2020-luvulla ahdistavat ihmistä. Enpä haluaisi olla nyt nuori. Kun me 60-luvulla syntyneet olimme nuoria, meillä oli paljon enemmän mahdollisuuksia. Elämä oli yksinkertaisempaa ja selkeää. Se on varmaan tärkein muistoni. Se elämän yksinkertaisuus ja selkeys.)
Kouluruoasta vielä että oolannin kalapuikot ja pihvit oli suosikkiruokia jo 70 luvun alussa ainakin,tietääkö joku miksi niiden tuotanto loppui? Tykkäsin niin paljon että varastinkin kaupasta niitä eikä kotona välitetty siitä mitään ,köyhiä kun oltiin.oli jopa suotavaa varastaa lähes mitä vaan.. aika oli sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Jippo-lehti oli kuukauden kohokohta 70-luvun puolivälissä, lehden mukana oli aina kiinnostava ja oikeasti toimiva askartelupaketti, mm. Samarinilla toimiva sukellusvene, kaukoputki oikeilla linsseillä ja pahvirungolla, taikurin temppuja jne.......Osta oma Jippo, Jipossa on Jippo.
Hiphei, pipo pois, Jippo tuli! Oli mainoslause :D
Vierailija kirjoitti:
Farkkujen piti ehdottomasti olla Beavers tai Wrangler, jokin MicMac oli vielä pyrkyri siihen aikaan ja Jameksia ei voinut edes ajatella. Ne olivat niin hurjan nolot.
Mulla oli Lee-farkut, koska olin erilainen nuori 😂
Vierailija kirjoitti:
Aloitin koulun vuonna 1973. Koulussamme oli ruokala, jossa ruoka myös tehtiin.
Salaatti tarkoitti kiinankaali-ananassalaattia.
Joskus oli porkkanaraastetta tai lantturaastetta.
Joskus oli säilykepunajuurisiivuja lisukkeeksi.
Siinä vihannekset.Ruoka ei ollut kovin hyvää, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joinain päivinä söin vain näkkileipää.
Kotona ei tykätty kun valitin kouluruoasta. Vanhempani olivat sitä mieltä, että piti olla kiitollinen, että sai lämpimän ruoan joka koulupäivä.
Vanhempasi olivat oikeassa.👍
Vierailija kirjoitti:
Jäätelötötterö maksoi 40 penniä.
Alle kymmenen senttiä.
Sanopa muuta.
Täytyy olla niin, että koulussa äidinkielen opetukseen panostettiin enemmän ja hyvää kielioppitaitoa arvostettiin.
Voi vaikuttaa sekin, että tämä ikäluokka luki enemmän kirjoja.
Tein työni kirjastonhoitajana ja huomasin että siinä 90-luvulla tapahtui jokin murros. Kirjastossa vietti edelleen paikallinen nuoriso aikaansa, mutta lukeminen ei enää ollut pääasia. Jopa
Aku-Ankan lukeminen teetti työtä. Luku- ja kirjoitustaito on huonontunut.
Löysimme lainakirjan välistä jonkun oppilaan kirjoittaman aineen. Se oli aivan järkyttävän huono ja liikaa kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Opettaja oli antanut siitä arvosanaksi kahdeksan.
Minun aikanani siitä ei olisi saanut nelostakaan.
Ei voitu kuin päitä pyöritellä.
Ja täällähän se tulos hyvin näkyy.