Miten amerikkalaiset saa kasvatettua lapsistaan niin

Ei tassa ole mitaan jarkea tehda mitaan juupas-eipas tai Amerikka on paska maa keskustelua. 300 miljoonaan mahtuu aika paljon variaatiota.

Monessa muussa kulttuurissa painotetaan kohteliaisuutta ja kaytostapoja huomattavasti enemman kuin Suomessa.

Suomessa liike-elamassakin painotetaan teknista osaamista enemman ja perhe-elama on usein hyvin suppea kasite johon kuuluu ydinperhe ja jokunen sukulainen tai ystavaperhe joka on tunnettu 10 vuotta. Sosiaalinen kanssakayminen on pienempaa eika sen koeta olevan yhta tarkeaa kuten esim USAssa jossa kirkko ja kouluyhteisot ovat tarkea osa perheen sosiaalista elamaa. Englanissa on tavattu aina kayda pubissa kylayhteison kokoontumispaikkana ja kouluyhteisot ovat tiiviita.

Mita isompi on sosiaalinen verkosto niin sen enemman taytyy panostaa sosiaalisiin taitoihin. Kanssakayminen perustuu molemminpuoliseen haluun ja siita voi myos jaada ulkopuolelle jos ei kayttaydy normien mukaan. Siksi esim amerikkalaiset lapset opetetaan puhumaan ja kayttaymaan erilailla kuin Suomessa ja he ovat riippuvaisempia sosiaalisista taidoistaan kun sosiaalisesti erakkomaisempaa elamaa elavat suomalaiset.

Minä olen ollut kansakoulussa aikana, jolloin oli vielä luvallista opettajan lyödä karttakepillä sormille, jos oppilas avasi suunsa väärään aikaan. Eivät lapset silloinkaan opettajia tai muitakaan aikuisia kunnioittaneet. Aikuisia toteltiin (kivuliaan) rangaistuksen pelossa, ei suinkaan kunnioituksesta aikuista kohtaan.

Muuan ex-poika kirjoitti:

Oletan ,että tarkoitat 'Amerikallasi' nyt vain Yhdysvaltoja,mutta ota siltikin huomioon sen laajuus ja väestömäärä,eli että porukkaa on likipitäen 50 kertaa enemmän kuin meillä ja että sinne mahtuu vaikka minkälaisia äiti-poika suhteita. Varsinaisia äidinpalvontakulttuurejahan ovat sensijaan  kaikki latino-kulttuurit (... siis sielläkin) .

Tv-sarjat ja elokuvat ovat tietysti asia aivan erikseen ja ihan puhtaasti pelkkää näyttelelemistä,mutta voidaanhan  tosin joku kauhuelokuva tehdä vaikka jostain äitinsä murhaajasta, jos niikseen tulee....

Eiköhän ole parasta kun mietit vaan ihan  sitä omaa suhdettanne  poikaasi siellä kotonanne ,ja koitat vaan saada mahdollisimman avoimen keskustelusuhteen , luottamuksen, yhteishengen ja -ymmärryksen  välillenne aikaan,(...jos nämä kultaiset asiat tuntuvat väliltänne jostain syystä heikenneen tai kadonneen)

Niihin aina lopulta  perustuu kaikki kunnioitus vanhemman ja lapsen välillä ,oli sitten isä-,tai äitisuhde kyseessä. Oletan nyt kuitenkin, että tarkoituksesi ei varsinaisesti sinänsä  kuitenkaan ole kehittää    pojastasi itsellesi vain jotain  kaikessa uskollista 'palvelijaa',vaan korjata suhdettanne. ( et varmaan haikailisi täällä tuollaista 'Can I help you ma' tai 'Yes,mom,right ahead I'll be there,did you have something else?'-tyyppistä meininkiä, jos suhteenne keskenänne  toimisi kitkatta . ) Koko maailmaa tai edes koko Suomea et kuitenkaan pysty muuttamaan ja epäilen että pelkällä paremman haikailulla tuskin kukaan mitään pystyy muuttamaan tai parantamaan yleensäkään. Aloita siis mahdollisimman läheltä ja juuri siitä mistä  asia (eli siis  se  suhteenne) pahiten tuntuu hiertävän .

No just'noin...arvasin tämän

Poikien kokemuksille omasta todellisesta  äitisuhteestaan kannattaakin antaa pelkät alapeukut ja kuitata ne ihan  nollanarvoisiksi ajatuksiksi. Vain tyttöjen tunteethan ovat arvokkaita ja vain naisten kokemuksistahan kannattaa keskustella.

Vain tyttölapset voivat herättää huolta ja sympatiaa jne.

Pojathan osaavat kasvaa itsestään ja niiden täytyy ja  jos eivät osaa ja jos ei viimeistään armeija (se suuri "kasvattaja") onnistu tekemään pojista miehiä  niin yhteiskunta ,vankilat ja poliisi hoitakoot loput.

Taidammekin olla jo asian ytimessä....

Eli:" ei pitäisi mennä merta edemmmäs kalaan" kun tästä ihan läheltäkin löytyisi korjattavaa (...ilman mitään amerikanhaikailuja)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin tuo yksi aiempi kirjoittaja. Arvostan suomalaisia juuri aitouden ja rehellisyyden vuoksi. Esim.romanikulttuurissa nuorten on ehdottomasti kunnioitettava vanhempiaan ja yleensäkin vanhempia romaneja. Miten voit tietää kunnioitetaanko sinua oikeasti, kun nuoren on PAKKO esiintyä edessäsi siisteissä vaatteissa ja puhuteltava kohteliaasti, muuten nuori menettää heimon kunnioituksen? Ja se että amerikkalaisissa kouluissa rehtoria kutsutaan nimellä principal Skinner on ihan sama kuin reksi, sitä ne lapset kuitenkin mielessään ajattelevat.

Kyllä mä ihan oikeasti otan mielummin kohteliaan puhetavan, kuin räkimistä naamaan ja huoraksi huutelua, koska se olisi rehellistä.

Ihan oikeasti, miettikää nyt kaksi kertaa noita teidän "rehellisyysjuttuja", ajatelkaa, jos kaikki kulkisivat tuolla paskomassa kadulle ja räkimässä toistensa päälle "rehellisinä". Meillä on käytöstavat, normit ja sivistys ihan syystä.

Sinä siis olet prostituoitu, jos sinua voi rehellisesti kutsua huoraksi?

En oikein osaa sanoa tähän nyt mitään järkevää... Siis en tietenkään toivoisi, että rehellisyyden nimissä pamautettaisiin turpaan, mutta tykkään siitä keskitiestä, mitä suomalaiset toteuttaa. Ymmärretään olla sylkemättä naamaan ja paskantamatta kadulle, mutta ollaan silti rehellisiä. Aina ei tarvitse olla 100% hymynaamaa.

Mitä takapajuisempi kulttuuri ja matalampi äo miehillä, sitä enemmän tiukkoja sääntöjä kulttuurissa tarvitaan. Tästä syystä Suomessa on melko rento kulttuuri eikä juurikaan sääntöjä. Asia on tabu, koska onhan sen sanominen aika rasistista, jos hetkeäkään miettii. En paheksu, jos viestini poistetaan.

AI ETTEI SUOMESSA SÄÄNTÖJÄ SALLI MUN NAURAA XD

Vierailija kirjoitti:

AI ETTEI SUOMESSA SÄÄNTÖJÄ SALLI MUN NAURAA XD

Byrokratia on joo erikseen, mutta suomalaisessa kulttuurissa ei ole juuri muita sääntöjä kuin järkeviä, esim.että ei saa tappaa tai raiskata ja pienempää ei lyödä tms. Ei ole mitään kiellettyjä ruokia eikä nuorten tarvitse odottaa, että vanhemmat nukahtavat, että saa mennä vessaan tai suihkuun.

Mun melestäni suuri ero suomalaisten ja jenkkien välillä tulee näkyviin, kun katsotaan nuorison vapaa-ajan viettoa.

Jenkeissä keskiluokkainen nuori harrastaa koulun puitteissa ja koulun kerhoissa, illat ja viikonloput hän on oman perheen kanssa. Jos koulutyttö lähtee treffeille, hänet viedään ja haetaan. Ei tule kuuloonkaan että keskiluokkainen nuori lähtisi jonnekin kylille notkumaan. Alkoholikokeilutkin tulevat vasta yliopistossa.

Tunnen vain valkoista keskiluokkaa sieltä, mutta kokemukseni on että elämä Jenkeissä on todella perhekeskeistä. Työtä painetaan toki pitkää päivää, mutta vanhemmat eivät todellakaan kaipaa "omaa aikaa" lapsistaan. Teinit voivat tiuskia ja murjottaa, mutta kun paljon ollaan yhdessä, tullaan pakosti toimeen keskenään.

Hei mitä muuta voi odottaa porukalta, jonka julkisissa toimintoelimissä jauhetaan "In God we trust!" -sontaa. Se on vanhoillinen, tekopyhä ja typerä maa, en arvostais.

Mutta äitiäni arvostan siitä huolimatta ;)

Jenkkikriittinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa johtua siitä, että yhteiskunta ei kasvata lapsia vaan perhe ja koti. Perhe käsittää usein myös isovanhemmat ja sedät & tädit, serkut. Kasvatusta ei ole ulkoistettu, vaan hoidetaan ihan itse.

Asun USA:ssa ja allekirjoitan ap:n kommentin täysin. Jenkkipojat näyttävät myös tunteensa avoimemmin kuin suomalaiset. Niin ilossa kuin surussa.

...tai niin pistoolilla kuin haulikollakin !

Ja suomlaisittain ihan vaan puukolla....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhempiaan kunnioittavia ja arvostavia?

Aina ylistävät ja arvostavat äitejään ja myös näyttävät sen julkisesti. Suomessa näkee koko ajan vain enemmän ja enemmän sitä kuinka nuoret vain huutavat vanhemmilleen vastaan ja dissaavat, kun "ei ne mitään tajuu".

Varsinkin amerikkalaiset pojat tuntuu arvostavan äitiä ihan eri tavalla kuin suomipojat. Suomipoikaa pitää käskemällä käskeä, että vie roskat, jos vie sittenkään. Amerikanpoika sanoo "mom, let me help you".

Noin niin kuin yleistäen.

Miten ne tekee sen?

Tsiisos mitä tuubaa!

Koita nyt rakas lapsonen ymmärtää, että se kaikki on pelkkää feikkiä, ei mitään muuta. Se mitä amerikkalainen sanoo, on ihan eri asia mitä hän tarkoittaa. Siinä kulttuurissa nimenomaan opetetaan valehtelemaan! Ei ole väliä mitä sanot, kunhan sanot sen mahdollisimman kauniisti ja kermakuorrutuksin, totuudesta viis.

Itse taas arvostan huomattavasti enemmän suomalaista kulttuuria, joka perustuu rehellisyyteen. Sanotaan vähemmän, mutta se mitä sanotaan, sitä myöskin oikeasti tarkoitetaan.

Suomalainen poika ei varmasti usein ylistä vanhempiaan, mutta arvostaa varmasti vähintään yhtä paljon kuin se dollarihymyä ylistyssanoja lausueessaan vääntävä jenkkiteinikin ja kun hän joskus jotain ylistävää sanoo, niin se tulee varmastikin suoraan sydämestä ja lämmittää ainakin minua huomattavasti enemmän, kun ainainen tyhjän jauhaminen.

Tuolta voit lukea vähän siitä, minkälaisia nämä unelmavävyt ja hellanteltut oikeasti ovat:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/03/dokumenttiprojekti-uhka-kampuks…

Valitettavasti suomiteksteillä olevaa versiota ei enää Areenassa ole, mutta alkuperäisen dokumentin linkki löytyy tuolta kyllä. Tiivistettynä asiasisältö käy selville kyllä linkin tekstistäkin.

"Yhdysvalloissa keskustelua herättänyt dokumentti on esitetty muun muassa Valkoisessa Talossa ja sadoissa maan yliopistoissa. Dokumentti on poikinut muutoksia lainsäädäntöön New Yorkin ja Kalifornian osavaltiossa sekä johtanut muutoksiin yliopistojen käytännöissä."

Suomessakin on herannyt keskustelua raiskauksista ja niista saaduista "rangaistuksista" mutta eipa nakojaan ole johtanut mihinkaan muutoksiin, ihan huoletta saa raiskata ilman rangaistuksen pelkoa. (Paitsi jos on vaaran varinen eika osaa suomea niin sitten asiaan suhtaudutaan vakavammin.)

Näin kerran leikkipuistossa rannalla kun minulla ei ollut vielä omia lapsia, miten eräs amerikkalaistyttö, arviolta 6 tai 7:n vanha, piti huolta pikkuveljestään, 2 tai 3-vuotta. Se kohteliaisuus! Miten hän puhui pikkuveljelleen. KOHTELIAASTI. Ei riidanhaluisesti tai edes vertaiselleen, lapselle, vaan jotenkin niin ihanan huolehtivasti, että aivan liikutuin ja ihmettelin samaa kuin ap. Kuinka tuo oikein tehdään?

Kyllä minun lapseni nykyään ovat ihan normaaleita minä-minä-suomalaisia. Tarhassa jos hetken kuuntelee, niin kuulee kyllä millaisia suomalaislapset ovat, joten turha siellä nyt kuvitellakaan, että puhun vain omista lapsistani.

Vierailija kirjoitti:

Näin kerran leikkipuistossa rannalla kun minulla ei ollut vielä omia lapsia, miten eräs amerikkalaistyttö, arviolta 6 tai 7:n vanha, piti huolta pikkuveljestään, 2 tai 3-vuotta. Se kohteliaisuus! Miten hän puhui pikkuveljelleen. KOHTELIAASTI. Ei riidanhaluisesti tai edes vertaiselleen, lapselle, vaan jotenkin niin ihanan huolehtivasti, että aivan liikutuin ja ihmettelin samaa kuin ap. Kuinka tuo oikein tehdään?

Kyllä minun lapseni nykyään ovat ihan normaaleita minä-minä-suomalaisia. Tarhassa jos hetken kuuntelee, niin kuulee kyllä millaisia suomalaislapset ovat, joten turha siellä nyt kuvitellakaan, että puhun vain omista lapsistani.

Kaytoskasvatus aloitetaan jo melkein ennnkuin lapsi osa puhua. Suomessa ollaan sita mielta etta mitaan ei oikein tarvitse opettaa ennen kouluikaa, pilaa lapsuuden. t. molemmat systeemit kokenut.

Jenkkikriittinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa johtua siitä, että yhteiskunta ei kasvata lapsia vaan perhe ja koti. Perhe käsittää usein myös isovanhemmat ja sedät & tädit, serkut. Kasvatusta ei ole ulkoistettu, vaan hoidetaan ihan itse.

Asun USA:ssa ja allekirjoitan ap:n kommentin täysin. Jenkkipojat näyttävät myös tunteensa avoimemmin kuin suomalaiset. Niin ilossa kuin surussa.

...tai niin pistoolilla kuin haulikollakin !

Niinpä...

Aselait+hillitön militarismia ja kasvua palvova  kilpailuyhteiskunta+luuserien häpeäminen ja inhoaminen+valtavan  ristiriitaiset miehiin kohdistetut odotukset &paineet=  ?

...keskimäärin muutaman kuukauden välein jollain siellä naksahtaa jollain (Yleensä nuorella miehellä) niin isosti ,että täälläkin seuraukset näkyvät otsikoissa

(... ne päivittäiset perhesurmat ja pienemmät ampumiset  siellä eivät ylitä kansainvälistä uutiskynnystä.)

Taustallahan  on aina jotain tunneperäisiä häiriöitä ja jo lapsuudessa syntyneitä traumoja,tekijät lähes poikkeuksetta ja aina nuoria miehiä...

Tämä on sitä "Amerikkalaisen unelman " kääntöpuolta ja  sitä toisenlaista Amerikkaa.

Amerikassa ollaan ihan eri tavalla perhekeskeisiä kuin Suomessa, ja lasten ja nuorten asioista ollaan kiinnostuneita, niin vanhempien kuin koulunkin ja koko yhteisön puolesta. Täällä on ymmärretty se, että lapset ja nuoret tarvitsevat ohjausta ja tukea, eikä heitä jätetä vapaana juoksentelemaan ajatellen, että kyllä yhteiskunta huolehtii. Valitettavasti näin on käynyt Suomessa, jossa jo ekaluokkaaiset joutuvat huolehimaan itsestään ja ottamaan suuren vastuun jo näin pienenä.

Amerikkalainen nuoret käyttäytyvät vierastakin kohtaan hyvin kohteliaasti. He tervehtivät kohteliaasti, osaavat jopa aloittaa keskustelun, ja osaavat pitää keskustelua yllä. Tämä asia on minua aina ihmetyttänyt, kun olen kuitenkin tottunut suomalaisiin "mykkiin" lapsiin ja nuoriin.

Amerikassa on vielä se periaate, että "koko kylä kasvattaa" lapsia. Olen nähnyt ihan vieraiden ihmisten nuhtelevan nuoria asiattomasta käytöksestä julkisella paikalla. Mitä nuoret tekivät nuhtelun kuunneltuaan? He pyysivät anteeksi, olivat aidosti pahoillaan, ja lupasivat ettei asia toistu. Veikkanpa, että vastaavassa tilanteessa olisivat suomalaisnuoret alkaneet haistattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Jenkkikriittinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa johtua siitä, että yhteiskunta ei kasvata lapsia vaan perhe ja koti. Perhe käsittää usein myös isovanhemmat ja sedät & tädit, serkut. Kasvatusta ei ole ulkoistettu, vaan hoidetaan ihan itse.

Asun USA:ssa ja allekirjoitan ap:n kommentin täysin. Jenkkipojat näyttävät myös tunteensa avoimemmin kuin suomalaiset. Niin ilossa kuin surussa.

...tai niin pistoolilla kuin haulikollakin !

Niinpä...

Aselait+hillitön militarismia ja kasvua palvova  kilpailuyhteiskunta+luuserien häpeäminen ja inhoaminen+valtavan  ristiriitaiset miehiin kohdistetut odotukset &paineet=  ?

...keskimäärin muutaman kuukauden välein jollain siellä naksahtaa jollain (Yleensä nuorella miehellä) niin isosti ,että täälläkin seuraukset näkyvät otsikoissa

(... ne päivittäiset perhesurmat ja pienemmät ampumiset  siellä eivät ylitä kansainvälistä uutiskynnystä.)

Taustallahan  on aina jotain tunneperäisiä häiriöitä ja jo lapsuudessa syntyneitä traumoja,tekijät lähes poikkeuksetta ja aina nuoria miehiä...

Tämä on sitä "Amerikkalaisen unelman " kääntöpuolta ja  sitä toisenlaista Amerikkaa.

Väkilukuun nähden suomessa on enemmän esim. kouluampumisia.

Miksi meidän suomalaisten yleensäkään täytyisi aina ja kaikessa ja joka päivä verrata itseämme,maatamme,omia tapojamme,tottumuksiamme jne kaikkea täällä  juuri amerikkalaisiin ?

Onkohan netin vauhdittama  jenkkiapinointi ja Amerikan palvonta  karannut tässä maassa lopullisesti käsistämme  tai mennyt jo vähän liiankin  pitkälle ?

Siis onko tärkeämpää jenkkien "wt":t  vaiko meidän  yt:t täällä ?

Vierailija kirjoitti:

kulttuuri on kai siellä enempi yhteisökeskeinen ja perhe/suku tärkeä kun ei ole sitä sosiaaliturvaakaan ja muutenkin niillä kulttuuri on sosiaalisempi kuin suomessa.. nehän puhuu paljon sitä small talkiakin jne.

Suomessa sen sijaan perhettä/sukua ei arvosteta ja täällä ollaan itsekeskeisempiä ja sosiaaliturva pelaa ja kulttuuri on... no melkein päinvastoin kun amerikassa.

Toki sitten kasvatuksellakin on väliä! mutta varmasti amerikassakin tollaset pojat on vähemmistönä ja suomestakin löytyy varmasti poikia jotka auttaa äiteetä että ei saa yleistää

Ei ole sosiaaliturvaa? 87% väestöstä on fully ensured.

https://www.ssa.gov/oact/STATS/table4c5.html

Kannattaisi kirjoittaa vain asioista, joista tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkikriittinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa johtua siitä, että yhteiskunta ei kasvata lapsia vaan perhe ja koti. Perhe käsittää usein myös isovanhemmat ja sedät & tädit, serkut. Kasvatusta ei ole ulkoistettu, vaan hoidetaan ihan itse.

Asun USA:ssa ja allekirjoitan ap:n kommentin täysin. Jenkkipojat näyttävät myös tunteensa avoimemmin kuin suomalaiset. Niin ilossa kuin surussa.

...tai niin pistoolilla kuin haulikollakin !

Niinpä...

Aselait+hillitön militarismia ja kasvua palvova  kilpailuyhteiskunta+luuserien häpeäminen ja inhoaminen+valtavan  ristiriitaiset miehiin kohdistetut odotukset &paineet=  ?

...keskimäärin muutaman kuukauden välein jollain siellä naksahtaa jollain (Yleensä nuorella miehellä) niin isosti ,että täälläkin seuraukset näkyvät otsikoissa

(... ne päivittäiset perhesurmat ja pienemmät ampumiset  siellä eivät ylitä kansainvälistä uutiskynnystä.)

Taustallahan  on aina jotain tunneperäisiä häiriöitä ja jo lapsuudessa syntyneitä traumoja,tekijät lähes poikkeuksetta ja aina nuoria miehiä...

Tämä on sitä "Amerikkalaisen unelman " kääntöpuolta ja  sitä toisenlaista Amerikkaa.

Väkilukuun nähden suomessa on enemmän esim. kouluampumisia.

Onko?

Täällä on  vain joku muutama hullu onnistunut riehumaan koko tähänastisen   2000-luvun puolella,mutta Jenkeissähän  murhataan suurinpiirtein  päivittäin aseella (ruumisarkkuun tai pyörätuoliin loppuiäkseen) joku ja niitä kouluampumisiakin on sattunut vähän tiuhempaan tahtiin kuin täällä.

Ei tästä nyt tarvitse mitään aselakikeskustelua tehdä, mutta ei myöskään turvautua tilastollisiin harhoihin ja puolustella niillä käytäntöä joka  siellä sallii kaiken maailman mielisairaiden ja  narkomaanien hankkia vaikka  asearsenaaleja kotiinsa ja aivan  lainsäädännön turvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kulttuuri on kai siellä enempi yhteisökeskeinen ja perhe/suku tärkeä kun ei ole sitä sosiaaliturvaakaan ja muutenkin niillä kulttuuri on sosiaalisempi kuin suomessa.. nehän puhuu paljon sitä small talkiakin jne.

Suomessa sen sijaan perhettä/sukua ei arvosteta ja täällä ollaan itsekeskeisempiä ja sosiaaliturva pelaa ja kulttuuri on... no melkein päinvastoin kun amerikassa.

Toki sitten kasvatuksellakin on väliä! mutta varmasti amerikassakin tollaset pojat on vähemmistönä ja suomestakin löytyy varmasti poikia jotka auttaa äiteetä että ei saa yleistää

Ei ole sosiaaliturvaa? 87% väestöstä on fully ensured.

https://www.ssa.gov/oact/STATS/table4c5.html

Kannattaisi kirjoittaa vain asioista, joista tietää.

Sosiaaliturvaa on siellä  jos on varaa maksaa siitä,mutta entäs ne 13%  siellä sitten?

(tekee siis yhteensä liki 30.000 000 kansalaista ?)

Mitenkäs heidän terveydenhuoltonsa ,asumisensa ym. kanssa sitten lienee ?

Tiedätkö siitä ihmisryhmästä ja heidän pärjäämisestään siellä  jotain  ?