Lue keskustelun säännöt.
Miten amerikkalaiset saa kasvatettua lapsistaan niin
02.02.2016 |
vanhempiaan kunnioittavia ja arvostavia?
Aina ylistävät ja arvostavat äitejään ja myös näyttävät sen julkisesti. Suomessa näkee koko ajan vain enemmän ja enemmän sitä kuinka nuoret vain huutavat vanhemmilleen vastaan ja dissaavat, kun "ei ne mitään tajuu".
Varsinkin amerikkalaiset pojat tuntuu arvostavan äitiä ihan eri tavalla kuin suomipojat. Suomipoikaa pitää käskemällä käskeä, että vie roskat, jos vie sittenkään. Amerikanpoika sanoo "mom, let me help you".
Noin niin kuin yleistäen.
Miten ne tekee sen?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vanhempiaan kunnioittavia ja arvostavia?
Aina ylistävät ja arvostavat äitejään ja myös näyttävät sen julkisesti. Suomessa näkee koko ajan vain enemmän ja enemmän sitä kuinka nuoret vain huutavat vanhemmilleen vastaan ja dissaavat, kun "ei ne mitään tajuu".
Varsinkin amerikkalaiset pojat tuntuu arvostavan äitiä ihan eri tavalla kuin suomipojat. Suomipoikaa pitää käskemällä käskeä, että vie roskat, jos vie sittenkään. Amerikanpoika sanoo "mom, let me help you".
Noin niin kuin yleistäen.
Miten ne tekee sen?Tsiisos mitä tuubaa!
Koita nyt rakas lapsonen ymmärtää, että se kaikki on pelkkää feikkiä, ei mitään muuta. Se mitä amerikkalainen sanoo, on ihan eri asia mitä hän tarkoittaa. Siinä kulttuurissa nimenomaan opetetaan valehtelemaan! Ei ole väliä mitä sanot, kunhan sanot sen mahdollisimman kauniisti ja kermakuorrutuksin, totuudesta viis.
Itse taas arvostan huomattavasti enemmän suomalaista kulttuuria, joka perustuu rehellisyyteen. Sanotaan vähemmän, mutta se mitä sanotaan, sitä myöskin oikeasti tarkoitetaan.
Suomalainen poika ei varmasti usein ylistä vanhempiaan, mutta arvostaa varmasti vähintään yhtä paljon kuin se dollarihymyä ylistyssanoja lausueessaan vääntävä jenkkiteinikin ja kun hän joskus jotain ylistävää sanoo, niin se tulee varmastikin suoraan sydämestä ja lämmittää ainakin minua huomattavasti enemmän, kun ainainen tyhjän jauhaminen.
Tuolta voit lukea vähän siitä, minkälaisia nämä unelmavävyt ja hellanteltut oikeasti ovat:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/03/dokumenttiprojekti-uhka-kampuks…
Valitettavasti suomiteksteillä olevaa versiota ei enää Areenassa ole, mutta alkuperäisen dokumentin linkki löytyy tuolta kyllä. Tiivistettynä asiasisältö käy selville kyllä linkin tekstistäkin.
Tämä viesti oli kyllä niin totaalista sontaa.
Se, että on käytöstapoja, ei tarkoita sitä, että ihminen on valehtelija!
Ja toisekseen kampusraiskaukset sen kokoisessa maassa ei tarkoita, että amerikkalaiset pojat olisivat jotain megaraiskaajia, tilastollisesti naisilla on pienempi uhka joutua raiskatuksi kampusalueella kuin sen ulkopuolella.
Eli sinulle kohteliaisuus on tärkeintä, ei se mitä sen taakse kätkeytyy? Amerikkalaiseen kulttuuriin nyt kuuluu lausua korulauseita tarkoittamatta sillä yhtään mitään mitään, sitä sinä et voi kiistää ja jos tarve vaatii, niin myös surutta valehdellaan. Pääasia on se, että kaikki näyttää ja tuntuu hyvältä ja kauniilta.
Sinä haiskahdat aika vahvasti sille raamattuvyöhykkeen koohottajalle, joka tällä palstalla on tasaisen tappavasti ylistänyt ja jumaloinut amerikkalaisuutta. Oletko palannnut "ankeaan" kotimaahasi, kun nyt kirjoittelet päiväsaikaan?
Olipas erikoinen perustelu sille, että amerikkalaispojat eivät ole megaraiskaajia (jota en tietenkään väittänytkään), siis tuo, että kampuksen alueella uhka on pienempi, kuin sen ulkopuolella.
"Joka viides opiskelija joutuu seksuaalisen väkivallan uhriksi."
Noin siis kerrotaan dokumentissa. En edes uskalla ajatella, kuinka yleistä seksuaalinen häirintä on muualla Amerikassa, jos kampusalueella se on harvinaisempaa ja sielläkin peräti joka viides joutuu seksuaalisen häirinnän kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan tänne syntynyt hyvää keskustelua. Kiitos! Kiva lukea.
Tarkoitus ei ollut asetella vastakkain kumpi on parempi maa.
Tuo on hyvä huomio, että meillä pelätään epäonnistumista liikaa. Sen kun sais kitkettyä pois.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja epäonnistuminen ei ole sellainen katastrofi kuin meillä, olennaista on se että siitä ottaa opikseen. Oppilaan ei tarvitse pelätä puolta vuotta liikkatunnin kokeita tai laulamista luokan edessä.
Tämä on ihan totta, siellä epäonnistumista pidetään normaalina asiana, ja esim. konkurssi ei ole maailmanloppu.
Suomessa jopa aikuiset naureskelee ihmisten epäonnistumiselle, ihan niin kuin epäonnistuminen jossakin asiassa tarkoittaisi sitä ettei onnistuisi ikinä missään.
Ei USA:ssa henkilökohtainen konkurssi mikään maailmanloppu olekaan, kun voi jättää velkansa taakseen ja aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen. Yrityksen konkurssissakin saa pitää talon ja auton, ja omaisuuden voi suojata monenlaisilla jekuilla ennen kuin napsahtaa. Siksipä netti on pullollaan artikkeleita, joissa kerrotaan, että konkurssi ei ole häpeä eikä epäonnistuminen vaan askel uuteen elämään.
Suomessa asiat ovat toisin, ja konkurssi useimmiten on maailmanloppu ja myös yksityisten raha-asioiden sössiminen tarkoittaa loppuiän köyhyyttä. Paitsi jos on tosi ovela rikollinen ja tarpeeksi korkeassa ja sopivassa asemassa.
Olihan taas vastauksia....
Olen itse asunut USassa, Ruotsissa ja nyt UKssa lasten kanssa ja kylla eron huomaa jo ihan tarhasta saakka kuinka lapsiin suhtaudutaan eri tavalla kun Suomessa. Opetetaan silmiin katsomista ja iloista tervehtimista jo ihan 3 v asti ja koulkun alkaessa 4-5v niin opettajia puhutellaan miss/mrs Jones ja joka paikassa lapsiin iskostetaan please/thank you/may I.
Taalla UKssa on koulu aika ankara sen oppimisen ja laksyjen suhteen mutta muuten lapset nahdaan kylla yksiloina. Ruotsissa lasten kehityskeskustelua koulussa johti lapsi itse joka oli opettajan kanssa valmistellut materiaalit. Lapselta myos pyydettiin palautetta koulusta ja kuinka hanen oppimista voitaisiin tukea paremmin. Lapsilta myos vaadittiin kunnioittavaa mutta positiivista kaytosta kaikkia kohtaan.
Epaonnistuminen ei ole mikaan juttu ja esiintymista ja aikuisille juttelua korostetaan ihan pienesta saakka tarkeana. Otsatukan alta mulkoilu ei kuulu hyviin kaytostapoihin teineilla vaan odotetaan teinin ottavan katsekontaksin ja puhuvan selkeasti (ei orinaa ja yksi tavuisia sanoja).
Toki lapsille ja teineille opetetaan koulussa myos argumentointia ja debatoimista, eli kuinka tuon julki oman eriavan mielipiteen ja puolustan sita.
Moni asia on toki myos rempallaan ja Suomessa kouluissa paremmin mutta uskon etta ruotsalaisten ja brittien menestyksen takana on osittain erittain luonnollisen sujuva kyky keskustella ja argumentoida kunnioittavasti mutta varmasti. Sosiaalisia kykyja voi ja tulisi treenata ihan pienesta asti.
"YTHS:n psykologi Katja Björklundin viime vuonna julkaistun väitöstutkimuksen mukaan elämänsä aikana on kokenut väkivaltaa 46,5 prosenttia, vainoamista 48,5 prosenttia ja väkivaltaista vainoamista 22 prosenttia yliopisto-opiskelijoista. Väkivalta-aineisto on kerätty usean yliopiston opiskelijoista. Vainoamista on selvitetty Helsingin yliopiston opiskelijoilta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylen "dokumentit" ovat yksisilmäistä propagandap*skaa ja olleet sitä 60-luvulta saakka. Samoin lehtijutuissa on aina sama vassarisuodatin päällä: tuodaan esiin pelkkiä epäkohtia. Kyllä se Venäjä on vaan parempi. Ja suomalainen rehellinen suoraanpuhuminen! USAssa ei sanota että poimi idiootti koirasi sonnat, vaan sanotaan kohteliaasti ja iloisesti että et varmaan huomannut, haluat varmasti kerätä ne. Jos lapsi on kylässä ruoka-aikaan, siellä tarjotaan ilman muuta syötävää, ja ruokavieraana olleen äiti ei tule puhelinlankoja pitkin raivoomaan, että nyt meidän Tapanyllä ei ole ruokahalua kotona ollenkaan. Siellä osataan antaa ja saada palautetta, sekä hyvää että rakentavaa, ja epäonnistuminen ei ole sellainen katastrofi kuin meillä, olennaista on se että siitä ottaa opikseen. Oppilaan ei tarvitse pelätä puolta vuotta liikkatunnin kokeita tai laulamista luokan edessä.
Palaapas nyt kohkaaja sieltä 60-70 luvulta tähän päivään Neuvostoliittoakaan ei ole ollut olemassa enää neljännesvuosisataan.
Minkähän värisien lasien läpi sinä uutisia luet, jos olet viime aikoina löytänyt suomalaisesta mediasta Venäjää ylistävää artikkeleita?
Mitä tuohon dokumenttiin tulee niin se oli kyllä ihan made in USA ja melkoisen läjän on näköjään palkintojakin kerännyt siellä ameriikan ihmemaassa, joten ainakaan jenkit itse ei sitä yksisilmäisenä propagandapaskana ole pitäneet. Sen sijaan kun näitä sinun juttuja lukee, niin melkoisen yksisilmäistä propagandaa sinä kyllä suollat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin tuo yksi aiempi kirjoittaja. Arvostan suomalaisia juuri aitouden ja rehellisyyden vuoksi. Esim.romanikulttuurissa nuorten on ehdottomasti kunnioitettava vanhempiaan ja yleensäkin vanhempia romaneja. Miten voit tietää kunnioitetaanko sinua oikeasti, kun nuoren on PAKKO esiintyä edessäsi siisteissä vaatteissa ja puhuteltava kohteliaasti, muuten nuori menettää heimon kunnioituksen? Ja se että amerikkalaisissa kouluissa rehtoria kutsutaan nimellä principal Skinner on ihan sama kuin reksi, sitä ne lapset kuitenkin mielessään ajattelevat.
Kyllä mä ihan oikeasti otan mielummin kohteliaan puhetavan, kuin räkimistä naamaan ja huoraksi huutelua, koska se olisi rehellistä.
Ihan oikeasti, miettikää nyt kaksi kertaa noita teidän "rehellisyysjuttuja", ajatelkaa, jos kaikki kulkisivat tuolla paskomassa kadulle ja räkimässä toistensa päälle "rehellisinä". Meillä on käytöstavat, normit ja sivistys ihan syystä.
Se on totta, mutta jos luulet, että arvostan ja kumarran tai katson ylöspäin jotain henkilöä sen takia, että olet rikas erehdyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Ehkä lätäkön takana miehet arvostavat vaimojaan ja lapset sen siitä oppivat? Omat poikani kyllä tarjoavat apua ja arvostavat saamaansa, eivätkä soita suutaan mulle. Joskaan vielä ei olla pahimmassa teini-iässä.
Pitää paikkaansa, miehet ovat perhekeskeisempiä, osallistuvat kasvatukseen ja kodinhoitoon ja todellakin arvostavat vaimojaan. Nimim. amerikkalaisen vaimo
Vierailija kirjoitti:
Olihan taas vastauksia....
Olen itse asunut USassa, Ruotsissa ja nyt UKssa lasten kanssa ja kylla eron huomaa jo ihan tarhasta saakka kuinka lapsiin suhtaudutaan eri tavalla kun Suomessa. Opetetaan silmiin katsomista ja iloista tervehtimista jo ihan 3 v asti ja koulkun alkaessa 4-5v niin opettajia puhutellaan miss/mrs Jones ja joka paikassa lapsiin iskostetaan please/thank you/may I.
Taalla UKssa on koulu aika ankara sen oppimisen ja laksyjen suhteen mutta muuten lapset nahdaan kylla yksiloina. Ruotsissa lasten kehityskeskustelua koulussa johti lapsi itse joka oli opettajan kanssa valmistellut materiaalit. Lapselta myos pyydettiin palautetta koulusta ja kuinka hanen oppimista voitaisiin tukea paremmin. Lapsilta myos vaadittiin kunnioittavaa mutta positiivista kaytosta kaikkia kohtaan.
Epaonnistuminen ei ole mikaan juttu ja esiintymista ja aikuisille juttelua korostetaan ihan pienesta saakka tarkeana. Otsatukan alta mulkoilu ei kuulu hyviin kaytostapoihin teineilla vaan odotetaan teinin ottavan katsekontaksin ja puhuvan selkeasti (ei orinaa ja yksi tavuisia sanoja).
Toki lapsille ja teineille opetetaan koulussa myos argumentointia ja debatoimista, eli kuinka tuon julki oman eriavan mielipiteen ja puolustan sita.
Moni asia on toki myos rempallaan ja Suomessa kouluissa paremmin mutta uskon etta ruotsalaisten ja brittien menestyksen takana on osittain erittain luonnollisen sujuva kyky keskustella ja argumentoida kunnioittavasti mutta varmasti. Sosiaalisia kykyja voi ja tulisi treenata ihan pienesta asti.
Suomi on kyllä kaikilla mittareilla menestynyt huomattavasti paremmin, kuin britit ja vähintään yhtä hyvin kuin ruotsalaiset.
Me olemme kaikissa tutkimuksissa (pisa, onnellisuus, kilpailukyky jne) olleet ehdotonta maailman eliittiä jo vuosikymmeniä ja kaukana brittien ja jenkkien edellä, sekä useissa tilastoissa myös ruotsin edellä. Toki nyt on lama ja me olemme siihen jumiutuneet pahemmin kuin nuo kaksi edellä mainittua Euroopan maata, mutta olisi naurettavaa väittää, että se lama johtuisi meidän kasvatuskesta, tai sosiaalisten kykyjen puuttumisesta. Meidän nykyiset ongelmat johtuu pääasiassa eurosta, sekä idänkaupan hiipumisesta, eikä mistään sujuvan keskustelukyvyn ja argumentoinnin puutteesta.
En oikein jaksa ymmärtää tällaista oman pesän likaamista. Minä ainakin elän erittäin hyvässä maassa ja olen siitä erittäin onnellinen. Vaikkei lapseni minua joka päivä ylistäkään, niin tiedän, että hän rakastaa ja arvostaa minua rehellisesti koko sydämellään ja se on minulle huomattavasti tärkeämpää, kuin tyhjänpäiväiset korulauseet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan ,että tarkoitat 'Amerikallasi' nyt vain Yhdysvaltoja,mutta ota siltikin huomioon sen laajuus ja väestömäärä,eli että porukkaa on likipitäen 50 kertaa enemmän kuin meillä ja että sinne mahtuu vaikka minkälaisia äiti-poika suhteita. Varsinaisia äidinpalvontakulttuurejahan ovat sensijaan kaikki latino-kulttuurit (... siis sielläkin) .
Tv-sarjat ja elokuvat ovat tietysti asia aivan erikseen ja ihan puhtaasti pelkkää näyttelelemistä,mutta voidaanhan tosin joku kauhuelokuva tehdä vaikka jostain äitinsä murhaajasta, jos niikseen tulee....
Eiköhän ole parasta kun mietit vaan ihan sitä omaa suhdettanne poikaasi siellä kotonanne ,ja koitat vaan saada mahdollisimman avoimen keskustelusuhteen , luottamuksen, yhteishengen ja -ymmärryksen välillenne aikaan,(...jos nämä kultaiset asiat tuntuvat väliltänne jostain syystä heikenneen tai kadonneen)
Niihin aina lopulta perustuu kaikki kunnioitus vanhemman ja lapsen välillä ,oli sitten isä-,tai äitisuhde kyseessä. Oletan nyt kuitenkin, että tarkoituksesi ei varsinaisesti sinänsä kuitenkaan ole kehittää pojastasi itsellesi vain jotain kaikessa uskollista 'palvelijaa',vaan korjata suhdettanne. ( et varmaan haikailisi täällä tuollaista 'Can I help you ma' tai 'Yes,mom,right ahead I'll be there,did you have something else?'-tyyppistä meininkiä, jos suhteenne keskenänne toimisi kitkatta . ) Koko maailmaa tai edes koko Suomea et kuitenkaan pysty muuttamaan ja epäilen että pelkällä paremman haikailulla tuskin kukaan mitään pystyy muuttamaan tai parantamaan yleensäkään. Aloita siis mahdollisimman läheltä ja juuri siitä mistä asia (eli siis se suhteenne) pahiten tuntuu hiertävän .
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikissa tutkimuksissa (pisa, onnellisuus, kilpailukyky jne) olleet ehdotonta maailman eliittiä jo vuosikymmeniä ja kaukana brittien ja jenkkien edellä.
Tiedätkö minkä takia suomi pärjää pisassa?
Koska usassa ja ukssa parhaat oppilaat opiskelee yksityiskouluissa, ja pisa mittaa julkisia kouluja.
Sen takia suomalaiset oppilaat ei ole enää mitään huippuja yliopistotasolla, kun muissakin maissa ne huippuoppilaat tulee yksityiskouluista yliopistoon.
Suomalaiset oppilaat ei ole yhtään samalla tasolla esim. usan yksityiskoulujen oppilaiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan taas vastauksia....
Olen itse asunut USassa, Ruotsissa ja nyt UKssa lasten kanssa ja kylla eron huomaa jo ihan tarhasta saakka kuinka lapsiin suhtaudutaan eri tavalla kun Suomessa. Opetetaan silmiin katsomista ja iloista tervehtimista jo ihan 3 v asti ja koulkun alkaessa 4-5v niin opettajia puhutellaan miss/mrs Jones ja joka paikassa lapsiin iskostetaan please/thank you/may I.
Taalla UKssa on koulu aika ankara sen oppimisen ja laksyjen suhteen mutta muuten lapset nahdaan kylla yksiloina. Ruotsissa lasten kehityskeskustelua koulussa johti lapsi itse joka oli opettajan kanssa valmistellut materiaalit. Lapselta myos pyydettiin palautetta koulusta ja kuinka hanen oppimista voitaisiin tukea paremmin. Lapsilta myos vaadittiin kunnioittavaa mutta positiivista kaytosta kaikkia kohtaan.
Epaonnistuminen ei ole mikaan juttu ja esiintymista ja aikuisille juttelua korostetaan ihan pienesta saakka tarkeana. Otsatukan alta mulkoilu ei kuulu hyviin kaytostapoihin teineilla vaan odotetaan teinin ottavan katsekontaksin ja puhuvan selkeasti (ei orinaa ja yksi tavuisia sanoja).
Toki lapsille ja teineille opetetaan koulussa myos argumentointia ja debatoimista, eli kuinka tuon julki oman eriavan mielipiteen ja puolustan sita.
Moni asia on toki myos rempallaan ja Suomessa kouluissa paremmin mutta uskon etta ruotsalaisten ja brittien menestyksen takana on osittain erittain luonnollisen sujuva kyky keskustella ja argumentoida kunnioittavasti mutta varmasti. Sosiaalisia kykyja voi ja tulisi treenata ihan pienesta asti.
Suomi on kyllä kaikilla mittareilla menestynyt huomattavasti paremmin, kuin britit ja vähintään yhtä hyvin kuin ruotsalaiset.
Me olemme kaikissa tutkimuksissa (pisa, onnellisuus, kilpailukyky jne) olleet ehdotonta maailman eliittiä jo vuosikymmeniä ja kaukana brittien ja jenkkien edellä, sekä useissa tilastoissa myös ruotsin edellä. Toki nyt on lama ja me olemme siihen jumiutuneet pahemmin kuin nuo kaksi edellä mainittua Euroopan maata, mutta olisi naurettavaa väittää, että se lama johtuisi meidän kasvatuskesta, tai sosiaalisten kykyjen puuttumisesta. Meidän nykyiset ongelmat johtuu pääasiassa eurosta, sekä idänkaupan hiipumisesta, eikä mistään sujuvan keskustelukyvyn ja argumentoinnin puutteesta.
En oikein jaksa ymmärtää tällaista oman pesän likaamista. Minä ainakin elän erittäin hyvässä maassa ja olen siitä erittäin onnellinen. Vaikkei lapseni minua joka päivä ylistäkään, niin tiedän, että hän rakastaa ja arvostaa minua rehellisesti koko sydämellään ja se on minulle huomattavasti tärkeämpää, kuin tyhjänpäiväiset korulauseet.
En nyt puhunutkaan etteiko Suomiolisi hyva maa, tottakai on. Eika tarkoitus ole oman pesan likaaminen vaan huomioiden esiin tuominen.
Mutta kylla jos katsot Ruotsin ja Britanian taloutta ja erityisesti vientia niin kylla molemmilla mailla on paljon annettavaa neuvottelutaidoissa ja verkostoitumisessa. Kyvyssa arvostaa niin liike-elamassa etta perheessa muita ja ottaa heidat myos huomioon tavassa kommunikoida.
sosialidemokratia yms mädätys, feminismi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan lapset kasvatettiin suomessakin.
Nykyään on vapaa kasvatus ja arvot hukassa.
.
Patriarkaalinen järjestelmä on tuhottu ja rappio on levinnyt.
Kirkko hukassa, naispappeus, homoliitot.
Yhteiskunnan varoilla loisiminen.
Verotus tappanut kaiken taloudellisesti järkevän toiminnan.
.
Voi olla että 2000-luvun alkua muistellaan kaiholla, aikana jolloin
kaikki oli vielä hyvin. Tästä eteenpäin on vain hidasta luisua alaspäin.
Jos siis hyvin käy.
Jos näin on niin miksi siellä on niin paljon käytöshäiriöisiä "adhd-lapsia"?
Lainausmerkeissä, sillä diagnosointi on hyvin heikkoa ja lääkkeitä syötetään kaikille joiden käytös on haastavaa.
http://yle.fi/uutiset/afp_yhdysvalloissa_adhd-diagnoosien_maara_on_kasv…
Luepa linkki ja järkyty.
Kaikki amerikkalaiset pakotetaan samaan ulkokultaiseen muottiin ja kaikkihan siellä masennuslääkkeitä vetävätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olihan taas vastauksia....
Olen itse asunut USassa, Ruotsissa ja nyt UKssa lasten kanssa ja kylla eron huomaa jo ihan tarhasta saakka kuinka lapsiin suhtaudutaan eri tavalla kun Suomessa. Opetetaan silmiin katsomista ja iloista tervehtimista jo ihan 3 v asti ja koulkun alkaessa 4-5v niin opettajia puhutellaan miss/mrs Jones ja joka paikassa lapsiin iskostetaan please/thank you/may I.
Taalla UKssa on koulu aika ankara sen oppimisen ja laksyjen suhteen mutta muuten lapset nahdaan kylla yksiloina. Ruotsissa lasten kehityskeskustelua koulussa johti lapsi itse joka oli opettajan kanssa valmistellut materiaalit. Lapselta myos pyydettiin palautetta koulusta ja kuinka hanen oppimista voitaisiin tukea paremmin. Lapsilta myos vaadittiin kunnioittavaa mutta positiivista kaytosta kaikkia kohtaan.
Epaonnistuminen ei ole mikaan juttu ja esiintymista ja aikuisille juttelua korostetaan ihan pienesta saakka tarkeana. Otsatukan alta mulkoilu ei kuulu hyviin kaytostapoihin teineilla vaan odotetaan teinin ottavan katsekontaksin ja puhuvan selkeasti (ei orinaa ja yksi tavuisia sanoja).
Toki lapsille ja teineille opetetaan koulussa myos argumentointia ja debatoimista, eli kuinka tuon julki oman eriavan mielipiteen ja puolustan sita.
Moni asia on toki myos rempallaan ja Suomessa kouluissa paremmin mutta uskon etta ruotsalaisten ja brittien menestyksen takana on osittain erittain luonnollisen sujuva kyky keskustella ja argumentoida kunnioittavasti mutta varmasti. Sosiaalisia kykyja voi ja tulisi treenata ihan pienesta asti.
Suomi on kyllä kaikilla mittareilla menestynyt huomattavasti paremmin, kuin britit ja vähintään yhtä hyvin kuin ruotsalaiset.
Me olemme kaikissa tutkimuksissa (pisa, onnellisuus, kilpailukyky jne) olleet ehdotonta maailman eliittiä jo vuosikymmeniä ja kaukana brittien ja jenkkien edellä, sekä useissa tilastoissa myös ruotsin edellä. Toki nyt on lama ja me olemme siihen jumiutuneet pahemmin kuin nuo kaksi edellä mainittua Euroopan maata, mutta olisi naurettavaa väittää, että se lama johtuisi meidän kasvatuskesta, tai sosiaalisten kykyjen puuttumisesta. Meidän nykyiset ongelmat johtuu pääasiassa eurosta, sekä idänkaupan hiipumisesta, eikä mistään sujuvan keskustelukyvyn ja argumentoinnin puutteesta.
En oikein jaksa ymmärtää tällaista oman pesän likaamista. Minä ainakin elän erittäin hyvässä maassa ja olen siitä erittäin onnellinen. Vaikkei lapseni minua joka päivä ylistäkään, niin tiedän, että hän rakastaa ja arvostaa minua rehellisesti koko sydämellään ja se on minulle huomattavasti tärkeämpää, kuin tyhjänpäiväiset korulauseet.
Ei se ole oman pesän likaamista, jos näkee jotain hyvää toisessa pesässä ja uskaltaa sanoakin sen ääneen. Ei se vähennä rakkautta omaa pesää kohtaan.
Taitaa johtua siitä, että yhteiskunta ei kasvata lapsia vaan perhe ja koti. Perhe käsittää usein myös isovanhemmat ja sedät & tädit, serkut. Kasvatusta ei ole ulkoistettu, vaan hoidetaan ihan itse.
Asun USA:ssa ja allekirjoitan ap:n kommentin täysin. Jenkkipojat näyttävät myös tunteensa avoimemmin kuin suomalaiset. Niin ilossa kuin surussa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa johtua siitä, että yhteiskunta ei kasvata lapsia vaan perhe ja koti. Perhe käsittää usein myös isovanhemmat ja sedät & tädit, serkut. Kasvatusta ei ole ulkoistettu, vaan hoidetaan ihan itse.
Asun USA:ssa ja allekirjoitan ap:n kommentin täysin. Jenkkipojat näyttävät myös tunteensa avoimemmin kuin suomalaiset. Niin ilossa kuin surussa.
...tai niin pistoolilla kuin haulikollakin !
Kyllä mä ihan oikeasti otan mielummin kohteliaan puhetavan, kuin räkimistä naamaan ja huoraksi huutelua, koska se olisi rehellistä.
Ihan oikeasti, miettikää nyt kaksi kertaa noita teidän "rehellisyysjuttuja", ajatelkaa, jos kaikki kulkisivat tuolla paskomassa kadulle ja räkimässä toistensa päälle "rehellisinä". Meillä on käytöstavat, normit ja sivistys ihan syystä.