Mistä työtön, masentunut introvertti mies löytäisi naisen?

Olen samanlainen kuin ap. Omasta mielestäni paras paikka tavata uusia ihmisiä ja mahdollisia treffiehdokkaita on kavereiden kautta, esim. jotkut illanistujaiset/kotibileet. Myös joku vertaistukiryhmä tai vastaava, myös netissä treffisivustot ja esim. facebookissa jotkut ryhmät aiheista joista on kiinnostunut.

Olin muutama vuosi sitten lievästi masentunut ja ahdistunut, työtön introvertti, olin muuttanut juuri uuteen kaupunkiin enkä tuntenut ketään ja olin vain kotona enkä käynyt muualla kuin kaupassa ja kirjastossa. Laitoin treffiprofiilin suomi24 missä kerroin rehellisesti ja huumoripitoisesti itsestäni, juuri ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden tilanteiden pelosta ja lopulta löysinkin ihanan työttömän introverttimiehen ja neljä vuotta myöhemmin olemme edelleen onnellisesti yhdessä. Eli laita vaan rohkeasti ilmoitusta vaikka sinne suomi24 tai okcupidiin, ole rehellinen, mutta älä kieriskele itsesäälissä.

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten lievästi masentunut ja ahdistunut, työtön introvertti, olin muuttanut juuri uuteen kaupunkiin enkä tuntenut ketään ja olin vain kotona enkä käynyt muualla kuin kaupassa ja kirjastossa. Laitoin treffiprofiilin suomi24 missä kerroin rehellisesti ja huumoripitoisesti itsestäni, juuri ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden tilanteiden pelosta ja lopulta löysinkin ihanan työttömän introverttimiehen ja neljä vuotta myöhemmin olemme edelleen onnellisesti yhdessä. Eli laita vaan rohkeasti ilmoitusta vaikka sinne suomi24 tai okcupidiin, ole rehellinen, mutta älä kieriskele itsesäälissä.

Toimii naisilla, koska miehiä on niin valtavasti sinkkuna, että kaikki menee kaupaksi. Miehenä on ihan turhaa mitään vastaavia ilmoituksia laitella.

Riippuuu masennuksen asteesta, mutta moni haluaa tasavertaisen parisuhteen eikä sairaanhoitajaksi.

Paitsi juopporentuille tietysti riittää ottajia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuuu masennuksen asteesta, mutta moni haluaa tasavertaisen parisuhteen eikä sairaanhoitajaksi.

Paitsi juopporentuille tietysti riittää ottajia.

No mutta kahden masentuneen suhdehan on just tasavertainen. Mistä päin aloittaja on ja minkä ikäinen?

Samalla molskilla painitaan. Toiset meistä vielä vetävät sinnikkäästi painitrikoot päällensä ja jatkavat painia kohti edes pienen pientä siivua normaalista elämästä. Toiset myöntävät tilanteen pysyvän toivottomuuden ja säästääkseen itseään toistuvilta selätyksiltä he ripustavat trikoot naulaan ja jättävät estradin niille, jotka sen ansaitsevat.

Kun myöntää itselleen, että oma elämän kohtalo on taittaa taival yksin aina kehdosta hautaan, niin on helpompi tajuta oma vajavaisuutensa, lopettaa ympäröivän maailman syyttely ja tiedostaa saavansa sen mitä on ansainnutkin. Yhteiskunnan silmissä olen tarpeeton, hyödytön epäonnistuja, enkä syytä ketään jos he eivät halua lähelläni olla. Tämä tilanne on pysyvä, mutta yritän silti olla edes jollain tasolla hyvä ihminen. Kohdella ihmisiä tasavertaisesti, olla tuomitsematta, tarjota apua tarvitsevalle ja ehkä myös piristää pienen hetken ajan edes yhdenkin henkilön päivää.

Yksinäisyys on kohtaloni. Miksi kukaan haluaisi räpiköidä kuralammikossa, kun vaihtoehtona on kaikki maailman meret?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuuu masennuksen asteesta, mutta moni haluaa tasavertaisen parisuhteen eikä sairaanhoitajaksi.

Paitsi juopporentuille tietysti riittää ottajia.

No mutta kahden masentuneen suhdehan on just tasavertainen. Mistä päin aloittaja on ja minkä ikäinen?

Kait on varmaan ihmisestä ja masennuksesta kiinni mutta kun itse sairastin keskivaikeaa masennusta, jo pelkästään hengittäminen tuntui pelkältä työltä. Hyvä kun pääsi sängystä edes vessaan. Ei kyllä kauheasti ollut ihmissuhteet mielessä tuolloin saati että olisi moisia jaksanut. Halusin vain olla omissa oloissani.

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentunut hakisi masentunutta?

Sais omalta tasoltaan. Vai kuinka moni täältä on hakenut masentuneen kumppanin ei-masentuneena?

Et mistään. Menet töihin ja alat jutella ihmisten kanssa. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähtee, kun saat itsetuntosi kohdilleen.

Sitten kun parannut masiksesta, alat alfaksi jännämieheksi ja jätät sen harmaavarpusen viiltelemään itseään. Pirullinen suunnitelma.

et mistään.nainen ei hyödy sinusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se edes mahdollista? Mitään seurustelu ja seksikokemuksia ei ole. Olen aina kotona. Naiselle ei ole vaatimuksia, kunhan on mukava ja luonteet osuu yhteen, eikä valita kokoajan.

Masentunut tarvitsee terapiaa, lääkkeitä ja halua parantua.

Sen jälkeen teet kaikkesi että työllistyt.

Sitten kuulostelet omaa oloasi. Oletko valmis tutustumaan erilaisiin naisiin ilman pakonoimaista tarvetta välittömään parisuhteeseen.

Ei, vaan masentunut mies tarvitsee seksiä, rakkautta ja naisen läheisyttä.

Taikapillu parantaa paremmin kuin kemialliset mömmöt.

Vierailija kirjoitti:

Onko se edes mahdollista? Mitään seurustelu ja seksikokemuksia ei ole. Olen aina kotona. Naiselle ei ole vaatimuksia, kunhan on mukava ja luonteet osuu yhteen, eikä valita kokoajan.

Työttömyys ja introverttiys ei ole mikään este (ehkä hidaste toi sisäänpäinkäänyneisyys), mutta ei kukaan halua olla "seksikokemus'.

Ääliö assburger. Hanki tavat!

Hanki joku robotti.

Ensin nyt hakeudut jonkin harrastuksen pariin ja alat viettämään vapaa-aikaasi julkisilla paikoilla, esim. Kahvilassa, kirjastossa yms. Sitten totta kai työnhakua (otat vaan kaiken vastaan, jotta pääset ihmisten kanssa tekemisiin mahdollisimman paljon). Ja tiedän, että tää kuulostaa tosi tyhmältä, mutta kerran päivässä käyt kävelemässä edes pienen matkan.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun pitäis luoda kuvauksen kaltaisille miehille ja naisille oma deittisivustonsa, voisit löytää kaltaisesi kotihiiren! 😄

Suoli24?

Vierailija kirjoitti:

Onko se edes mahdollista? Mitään seurustelu ja seksikokemuksia ei ole. Olen aina kotona. Naiselle ei ole vaatimuksia, kunhan on mukava ja luonteet osuu yhteen, eikä valita kokoajan.

Tuollaisessa elämäntilanteessa kannattaisi ensin hoitaa se masennus ja sitten miettiä,mistä löytyy nainen.Masennus koettelee pitkääkin suhdetta,se ei ole hyvä lähtökohta seurustelun aloitukselle.

Vierailija kirjoitti:

Ensin nyt hakeudut jonkin harrastuksen pariin ja alat viettämään vapaa-aikaasi julkisilla paikoilla, esim. Kahvilassa, kirjastossa yms. Sitten totta kai työnhakua (otat vaan kaiken vastaan, jotta pääset ihmisten kanssa tekemisiin mahdollisimman paljon). Ja tiedän, että tää kuulostaa tosi tyhmältä, mutta kerran päivässä käyt kävelemässä edes pienen matkan.

Onpa huonoja neuvoja.

Ei työtä nykyään enää "oteta vastaan," kun sitä ei ole. Jos luulet työkkrin tarjoavan työtä, niin olet vuosikymmeniä ajastasi jäljessä.

Kirjastossa ja kahvilassa mies saa istuskella yksinään vaikka vuosikymmeniä. Minä esimerkiksi olen käynyt kirjastossa yli 30 vuotta viikottain, enkä koskaan ole puhunut siellä kenenkään kanssa sanaakaan.

Kirjastosta viikonloppuna. Viikolla siellä istuvat pirteät opiskelijatytöt - ei skulaa sulle. Viikonloppuina siellä vois käydä sun tyylisiä.

Jostain luennolta, siis ne jotka ovat vapaita yleisölle.

Tanssikurssilta.

Kirkon piiristä.

Kauppamatkalta, kassajonosta (kato tytön ostoksia ja kysy jotain jostain tuotteesta). 

Ot, mutta minulla oli kaltaisesi poikaystävä. Ensihuumassa hän oli aivan mahtava. Vaan kun suhde jokseenkin vakiintui, miehen puheissa alkoi vilahdella todella synkät aiheet.

Oli raskasta seurata vierestä niin synkkää mielenmaisemaa. Masentunut ei ajattele ansaitsevansa sitä kumppania, vaikka olisi sen saanut. Itselleni tuli sellainen olo, että mikä hirviö minä olen, kun toinen vaan on ahdistunut eikä meidän (silloinen) onni auttanut mitään. Siinä melkein masentui itse.