Lue keskustelun säännöt.
Naapurin lapsi aina yksin pihalla
01.02.2016 |
Tämä tuli mieleen tuosta "en vahdi muiden lapsia"-ketjusta, joten ajattelin tehdä uuden aloituksen tästä. Kiinnostaa mitä mieltä olette tästä tapauksesta vai ylireagoinko vain...
Meillä asuu naapurikerrostalossa n.5v poika äitinsä kanssa ja tämä poika ulkoilee kerrostalon pihassa poikkeuksetta yksin, pitkiäkin aikoja! Itse ulkoilen siinä myös lähes päivittäin oman 4 vuotiaan ja vauvan kanssa. Tuon yksinäisen pojan kaitseminen on näin ollen siis minun vastuullani kun pihassa ollaan. Aluksi tämä ärsytti tosi paljon, mutta nykyään päällimmäinen tunne alkaa kuitenkin olla huoli tuosta pojasta :(
Monesti tuo poika on jo pihassa kun me tulemme aamupäivästä ulos. Istuskelee yksin hiekkalaatikolla tai nyt talvella lumikasassa. Heti kun me tullaan niin lyöttäytyy tietenkin seuraamme, joka siis ei sinänsä tietenkään haittaa koska leikkivät yleensä aika kivasti yhdessä minun poikani kanssa ja onhan se ymmärrettävää että voi olla kurjaa yksin siinä lumikasassa istua. Tätä poikaakin siis vahdin ja kiellän jos aihetta on. Olen päästänyt myös meille pissalle ja juomaan, koska ei muistanut mikä heidän summeri on eikä näin ollen päässyt omaan kotiinsa!! Tuntuu järkyttävältä että jos joku hätä tulisi niin olisi sitten ihan oman onnensa nojassa pihalla. Hänellä ei ole myöskään puhelinta eikä avainta, eli mitään yhteyttä ei kotiin saa.
Kerran sitten ajattelin että mennään oman pihan sijasta lähileikkipuistoon ulkoilemaan. No tuo poika sitten oli pihassa ja näki kun lähdettiin kävelemään. Ampaisi tietty mukaan ja väitti että kyllä hän saa sinne lähteä myös. Kielsin sitten monta kertaa kun en tiennyt että onko äitinsä oikeasti antanut luvan ja vaikka olisikin niin eihän hän voisi tietää että poika on juuri silloin lähtenyt puistoon. Matkaa sinne on noin 500m ja yksi iso tienylitys. Näytti sitten siltä että poika lähtee peräämme sinne vaikka käskin jäädä omaan pihaan. Päätin sitten että pakko meidänkin on jäädä pihaan kun en voi tuota vierasta poikaa raahata mukaani sinne luvatta.
Ja olenhan pari kertaa nähnyt tämän äidin. On tullut kurkkaamaan poikaa pihalle, kun heillä ei ole ikkunoita leikkipihaan päin. Sanoikin kerran kun näki minut lasten kanssa "ai sä olet täällä, no hyvä..." Eli oletti hyvinkin että minä sit kaitsen hänenkin muksuaan. Sanoin tuolle naiselle ekan kerran kun näin että poikansa ei tiedä heidän summeria eikä pääse siksi sisään jos on tarve, että voisiko sen näyttää lapselleen, niin äiti vaan katsoi mua jotenkin kummasti eikä mitään sanonut. Toisella kertaa mainitsin tuosta puistoon menosta, johon äiti vaan nyökytteli että juujuu ottakaa vaan mukaan ens kerralla. Ollaankin sen jälkeen joskus sinne lähdetty tuo poika mukana mutta itselle tulee kumma olo, että jos äiti sillä välin alkaakin kaivata lastaan niin luottaa vaan siihen että on meidän kanssa puistossa eikä esim. omilla teillään?
Tuo poika jää aina yksin pihalle kun lähdetään sisälle mutta on se siitä sitten kadonnut iltapäivään mennessä kun tullaan usein uudestaan ulos tai lähdetään kaupungille/kauppaan/kävelylle. En kuitenkaan tiedä kuinka kauan ulkoilee? Joskus pakkasella patistin hänetkin lähtemään kotiin kun mekin lähdettiin. Lähti laahustamaan kotitaloaan kohti ja toivon että pääsi sitten kotiin :/
Tää sai siis minut ensin ärsyyntymään, mutta nykyään surettaa koska tuo poika on usein vähän allapäin ja ilahtuu selvästi kun me tullaan ulos. Mietin että kutsuisi sitä joskus meillekin leikkimään mutta kun ei siihen äitiin saa oikein kontaktia enkä tiedä missä "ovessa" asuvat. Tässä puolen vuoden aikana olen sen äidin kaks-kolme kertaa vilaukselta nähnyt. He siis muutti tänne joskus alkusyksystä ilmeisesti kun silloin poika alkoi pihalla oleilla. Musta on vaan oudon huoleton asenne tuolla äidillä lapseensa. Ajattelee kai että kyllä joku siellä vahtii hänenkin muksuaan. En tiedä miten uskaltaa luottaa ettei poika lähde tuota pihasta mihinkään kun oli niin kovasti meidänkin mukaan lähdössä.
Mietin vaan että olenko kauhea kyttääjä jos lähden vaikka saattamaan tuota poikaa joskus kotiinsa ja vien ovelle asti, sanon vaikka että "X:lle tuli kylmä" tms. Olettaen että poika osaa nyt mennä kotiinsa. Ymmärsin hänen puheistaan että äiti hakee sisälle jossain vaiheessa. Tuntuu vaan aika pitkälle ajalle koska ei tuo ole koskaan tullut hakemaan sisälle silleen että olisin nähnyt. Tai en tiedä oliko tulossa hakemaan silloin sisälle kun olen nähnyt hänet,mutta päätti antaa pojan vielä olla kun kerran on seuraa pihassa. En tiedä onko tää oikeasti huolestuttavaa vai kuvittelenko vaan?
Kommentit (87)
No meillä ulkoilee jo 4 vuotiaat yksin pihalla, mutta asutaankin rivitalossa. Tutun lapsi taas on 5 vuotiaana ollut kerrostalon pihalla yksin ja hänellä puhelin mukana, jolla osaa soittaa. Kaverit myös usein yksin. Siis näin ei siis ole aina vaan välillä, kun pikkusisarukset nukkuvat sisällä. Meillä on ainakin helppoa laittaa 5 v ulos yksin (haluaa ulos), kun pienempi nukkuu sisällä. Toki sitten ulkoillaan myös yhdessä kaikki. Mutta jos lapsi ei pääse kotiinsa eli ei osaa käyttää summeria, ei se kyllä ole ok. Lapsella pitäisi mielestäni olla myös puhelin, jos äiti ei nää ulos leikkipihalle ja meillä ainakin on sääntö, ettei leikkipaikalta lähdetä mihinkään, edes parkkipaikalle. Jos näin tekee, pihalle ei ole yksin asiaa. Minäkin tosin nään ikkunasta onko lapsi pihalla vai ei. Kerran lähti viereisen talon leikkipaikalle, jonne en näe, mutta kaverinsa kertoi vanhemman lapsen pyytäneen sinne. Kerran sanominen tosin riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee palvelus tälle lapselle ja käytä ajastasi muutama minuutti puhelun soittamiseen lastensuojeluun, se vie saman verran aikaasi kuin tänne kirjoittelu. Olet ehkä ainut joka häntä voi auttaa. Tämän lapsen tilanne EI ole normaali.
Olin itse jo 3-vuotiaana yksin pihalla kaiket päivät. En päässyt kotiin koska en erottanut omaa taloani alueen muista kerrostaloista enkä edes tiennyt missä rapussa asuin. Maha kipeänä ja itku kurkussa tuijotin eri talojen rappukäytävien ulko-ovia ja odotin, että joku tutun näköinen ihminen tulisi ulos mistä voisin päätellä missä asuin. Olin jatkuvasti alttiina isompien lasten kiusaamiselle ja aina kylmissäni.
Kotielämäni ei todellakaan ollut normaalia. 3-vuotiaana oli minun tehtäväni yrittää raahata lattialle sammunut äiti sänkyyn nukkumaan ja yrittää saada keittiöveitsi pois humalaiselta äidiltä joka uhkaili itsensä tappamisella. Nyt aikuisena ei voi kuin ihmetellä miksei kukaan koskaan puuttunut tilanteeseeni. Paljolta olisin säästynyt.
Tätä tilannettahan toki voi rinnastaa AP.n tilanteeseen.
hyvä esimerkki siitä millaisia ongelmia seinien sisällä voi olla kun esimerkkitapauksen äitiä ei edes kiinnosta ettei lapsi tiedä miten pääsee sisälle
Vierailija kirjoitti:
Tee palvelus tälle lapselle ja käytä ajastasi muutama minuutti puhelun soittamiseen lastensuojeluun, se vie saman verran aikaasi kuin tänne kirjoittelu. Olet ehkä ainut joka häntä voi auttaa. Tämän lapsen tilanne EI ole normaali.
Olin itse jo 3-vuotiaana yksin pihalla kaiket päivät. En päässyt kotiin koska en erottanut omaa taloani alueen muista kerrostaloista enkä edes tiennyt missä rapussa asuin. Maha kipeänä ja itku kurkussa tuijotin eri talojen rappukäytävien ulko-ovia ja odotin, että joku tutun näköinen ihminen tulisi ulos mistä voisin päätellä missä asuin. Olin jatkuvasti alttiina isompien lasten kiusaamiselle ja aina kylmissäni.
Kotielämäni ei todellakaan ollut normaalia. 3-vuotiaana oli minun tehtäväni yrittää raahata lattialle sammunut äiti sänkyyn nukkumaan ja yrittää saada keittiöveitsi pois humalaiselta äidiltä joka uhkaili itsensä tappamisella. Nyt aikuisena ei voi kuin ihmetellä miksei kukaan koskaan puuttunut tilanteeseeni. Paljolta olisin säästynyt.
Dramaturgi ammatiltasi?
Mikään aloituksessa ei viittaa tällaisiin katastrofaalisiin olosuhteisiin. Äiti on vähän huolettomampi kuin keskimääräinen 2000-luvun vastaava. Parikymmentä vuotta taaksepäin, niin aivan tavallinen tilanne tuollainen ihan "hvyissä" perheissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee palvelus tälle lapselle ja käytä ajastasi muutama minuutti puhelun soittamiseen lastensuojeluun, se vie saman verran aikaasi kuin tänne kirjoittelu. Olet ehkä ainut joka häntä voi auttaa. Tämän lapsen tilanne EI ole normaali.
Olin itse jo 3-vuotiaana yksin pihalla kaiket päivät. En päässyt kotiin koska en erottanut omaa taloani alueen muista kerrostaloista enkä edes tiennyt missä rapussa asuin. Maha kipeänä ja itku kurkussa tuijotin eri talojen rappukäytävien ulko-ovia ja odotin, että joku tutun näköinen ihminen tulisi ulos mistä voisin päätellä missä asuin. Olin jatkuvasti alttiina isompien lasten kiusaamiselle ja aina kylmissäni.
Kotielämäni ei todellakaan ollut normaalia. 3-vuotiaana oli minun tehtäväni yrittää raahata lattialle sammunut äiti sänkyyn nukkumaan ja yrittää saada keittiöveitsi pois humalaiselta äidiltä joka uhkaili itsensä tappamisella. Nyt aikuisena ei voi kuin ihmetellä miksei kukaan koskaan puuttunut tilanteeseeni. Paljolta olisin säästynyt.Dramaturgi ammatiltasi?
Mikään aloituksessa ei viittaa tällaisiin katastrofaalisiin olosuhteisiin. Äiti on vähän huolettomampi kuin keskimääräinen 2000-luvun vastaava. Parikymmentä vuotta taaksepäin, niin aivan tavallinen tilanne tuollainen ihan "hvyissä" perheissäkin.
Mitä tekemistä dramaturgilla on yllä olevan kirjoituksen kanssa? Kirjoittaja kertoi esimerkin omasta lapsuudestaan mikä ei valitettavasti ole edes kovin poikkeava tässä maassa. Oma lapsesi taitaa olla kaiket päivät yksin pihalla kun niin piti hyökätä? Omatuntoko soimaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole normaalia jos lapsi ei halutessaan pääse sisään esim. pissalle tai jos vaikka loukkaantuu tai joku kiusaa. Tuossahan pistää silmään se, ettei lapsen asunnon ikkunat ole pihalle päin eli äiti ei mitenkään näe lasta siellä pihalla. Äiti ei koskaan ole lapsen mukana pihalla, todella kummallista. Itse yrittäisin nyt ensin saada kontaktia äitiin ennen lasu ilmoituksia. Katsoo vähän miten käyttäytyy lapsen kanssa ja ehkä vähän kysellä kautta rantain että onko jotenkin hallinnassa se lapsen kotiin pääsy jos jotain sattuu tai tulee pissahätä jne.
Joo siis korostan nyt vielä, että tuon pojan tilanteessa ei huoleta niinkään tuo yksinulkoilu sinänsä, vaan se että ei osannut mennä kotiin, ei avainta, ei puhelinta, äiti vaan hakee joskus (kun saa tulla sisälle) eli poika on tuntikausia yksin ulkona. Minusta te jotka kerroitte että omanne saa kyllä ulkoilla yksin turvallisella kerrostalon/rivarin pihalla niin puhutte ihan eri asiasta! Te kuitenkin vahditte edes ikkunasta, lapsi pääsee sisälle ja olette joskus ulkona mukanakin. Itse en siksi voisi kuvitellakaan omaani päästäväni (on kyllä vasta 4v) kun ei meidänkään ikkunoista näe tuohon leikkipihalle enkä siksi uskaltaisi vielä päästää. Tilanne olisi ihan eri jos asuttaisi vaikka rivarissa josta olis ikkunasta näkymä pihaan ja lapsi olis lähestulkoon huuto etäisyydellä koko ajan.
Mulle tulee tuosta pojasta lähes olo ettei saa/uskalla mennä kotiin ennen kun haetaan sisälle koska ei edes kovassa pissahädässä halunnut mennä kotiin (oletan että tällöin jo tiesi mikä on heidän summeri, mutten toki ole varma) SItten kun ehdotin että käydään meillä vessassa niin suostui heti siihen.Ihmettelen vaan miksi naapuriin oli helpompi tulla vessaan kun omaan kotiin. Luulisi pojalla nälkäkin olevan jos aamusta asti on pihalla ja milloin lie kotiin sitten pääsee? Tekisi mieli kutsua meille mutta en nyt äidiltä kysymättä viitsi.
Ja siis jotenkin musta tuon lapsen koko olemus on jotenkin alakuloinen :( saattaa kyllä leikin tiimellyksessä nauraa ja remuta niinkun "normaali" lapsi mutta sitten kun jää yksin niin on jotenkin reppana vaan. En voi olla nytkään miettimättä että onko istunut useamman tunnin yksikseen pihassa ilman leikkiseuraa. Muita lapsia ei tässä pihapiirissä taida ollakaan kun me ja tuo poika.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistin myös nyt että mies kertoi vasta, että tuo poika on joskus illallakin siellä lumikasalla istuksinut noin kahdeksan maissa kun mies on ollut iltalenkiltä tulossa kotiin. Itsekin käyn välillä illalla lenkillä mutta aina tulee mentyä talon etuovesta, eikä näin ollen edes käytyä takapihan puolella jossa tuo leikkipihakin on. Mieskin tuosta vasta mainitsi kun aloin puhua tuosta pojasta taas. Mies ei tietty ollut varma onko kyseessä sama poika mutta epäilen sama poika varmasti. Hänen mielestään lisäksi ylireagoin koko juttuun eikä pitäisi puuttua toisten asioihin. Eli yksin joutuu nähtävästi miettimään miten etenen :/
ap
Oisko äiti joku maksullinen nainen, niin pitää pojan olla poissa kun on asiakkaita? ja siksi ei saisi tulla kesken kaiken sisään tai soittelemaan summeria? Kävis järkeen.Musta on todella outoa jos ei tiedä omaa summeria eikä pääse mitenkään sisään. Sitten äiti tulee päästämään lapsen sisälle kun kotiin voi vihdoin tulla. Vaikuttaa että näin on ihan tarkoituksella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistin myös nyt että mies kertoi vasta, että tuo poika on joskus illallakin siellä lumikasalla istuksinut noin kahdeksan maissa kun mies on ollut iltalenkiltä tulossa kotiin. Itsekin käyn välillä illalla lenkillä mutta aina tulee mentyä talon etuovesta, eikä näin ollen edes käytyä takapihan puolella jossa tuo leikkipihakin on. Mieskin tuosta vasta mainitsi kun aloin puhua tuosta pojasta taas. Mies ei tietty ollut varma onko kyseessä sama poika mutta epäilen sama poika varmasti. Hänen mielestään lisäksi ylireagoin koko juttuun eikä pitäisi puuttua toisten asioihin. Eli yksin joutuu nähtävästi miettimään miten etenen :/
ap
Ei todellakaan ole normaalia että pieni lapsi istuu aamusta iltaan yksin hangessa. Olet saanut tällä palstalla jo aika monta kehotusta ilmoittaa asiasta lastensuojeluun joten muidenkaan mielestä tuon lapsen tilanne ei ole normaali. Ilmoituksen voit halutessasi tehdä nimettömänä eikä sinun tarvitse murehtia onko ilmoitukselle aihetta vai ei, lastensuojelu tekee kuvauksesi perusteella päätöksen tutkivatko lapsen tilannetta lisää vai eivät.
Mietit vielä?
Sun tehtävä ei ole päättää onko la ilmoitus tarpeen.
Se on sossujen tehtävä.
Soitat. Kerrot huolesi ja he sitten päättävät onko tarpeen tehdä jotain konkreettisempaa.
Mutta hei
Sä voit leikkiä marttyyrin lailla ja olla pojan ainut turva josta sitten itse ahdistut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita lasu paikalle. Mielellään heti. Parhaimmassa tapauksessa tää poika vielä kiittää sua. Pahinta en halua edes ajatella.
Joo älkää hätäilkö, teen kyllä! Siis tarkoitin tolla että mietin miten etenen niin nimenomaan että selvitän voinko vaan soittaa sinne vai millanen prosessi tuon on. Kun en ole aikaisemmin vastaavaan tilanteeseen joutunut. Ja mietin pitäskö kuitenki eka olla yhteydessä siihen äitiin, tosin mietin voiko tällä olla mitään järkevää syytä joka vesittäs koko lasun? Toisaalta moni asia on niin epäilyttävä että ehkä nekin jo puhuu puolestaan. Voin siis ilman tarkan osoitetta ja sukunimeä tehdä lasun ja he selvittävät kuka on kyseessä? kadun ja talon numeron toki tiedän, ovea en, ellen nyt sitten lyöttäydy pojan matkaan heti kun näen seuraavan kerran.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 5 vuotiaani on pihalla kavereiden kanssa ilman aikuisen valvontaa. Yksin en kyllä päästäisi. Itse näen pihalle, jos käyn parvekkeella ja lapsi pääsee sisälle aina kun haluaa. Lapsen äiti on joko erittäin luottavainen tai sitten välinpitämätön. Veikkaan, että hän tekee jotain gradua tms. silloin aamupäivisin ja siksi lapsi on ulkona sen ajan.
Mä en kyllä usko mihinkään graduihin. Jos olisi niinkin fiksu että tekee jo gradua niin luulisi ymmärtävän ettei pientä lasta jätetä tuntikausiksi ilman valvontaa pihaan ilman että pääsee tarvittaessa kotiin! ja jos äiti opiskelisi ahkerasti niin järkevämpää olisi varmaan pistää poika päiväkotiin!! saisi koko päivän vaikka työstää gradua silloin
No jaahas... gradu on tehtynä ja kyllä viisivuotiaani ulkoilee omatoimisesti suojaisassa pihassa.
Useampaankin kommenttiin vastaus: luetunymmärtäminen!! on ihan eri asia ulkoilla suojaisassa pihassa 5 vuotiaana kun yksin pihassa johon äiti ei edes näe. Varmasti sinä päästit viisi vuotiaasi myös kotiin sisälle sieltä suojaisalta pihalta jos halusi? päästit pissalle jos oli hätä? ja päästit kotiin jos oli kylmä? Lapsi varmaan myös tiesi kotiovenne ja osasi tulla kotiin jos niin halusi. Mahdollisesti näit vielä lapsesi ikkunastakin. Ja varmaan joskus olet ulkoillut jopa itsekin. Eli tilannehan on aivan eri kun mitä ap kertoi!
Yritä saada ensin äitiin yhteys! Menet pojan mukana sisälle. Jos äiti on vaikka itsekin tilanteessa, että tarvitsee apua (esim kontrolloiva mies). Tällaiset tilanteet aistii jo oven suusta.
Kertomasi perusteella kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Voi vain arvuutella millaiset olot pojalla on kotonaan. Huolehtiva vanhempi ei laita lastaan tuntikausiksi yksin pihalle lumikasaan istumaan. Huolettaa kyllä kovasti pienen lapsen puolesta. Ilmoittele ap miten asia etenee, ainakin itselleni nousi kova huoli pojasta!
Kuulostaa kyllä surulliselta, enkä pidä minäkään normaalina. Yrittäisin kyllä vähän udella ja tutustua äitiinkin ja kertoisin huolestani... tulipa kyllä paha olo tuon pojan puolesta. Miksi joutuu olemaan yksin pihalla kauan aina? Ja mitä äiti tekee aina? :(
Vierailija kirjoitti:
Kertomasi perusteella kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Voi vain arvuutella millaiset olot pojalla on kotonaan. Huolehtiva vanhempi ei laita lastaan tuntikausiksi yksin pihalle lumikasaan istumaan. Huolettaa kyllä kovasti pienen lapsen puolesta. Ilmoittele ap miten asia etenee, ainakin itselleni nousi kova huoli pojasta!
Lupaan tulla infoamaan tähän ketjuun kunhan saan asian eteenpäin :)
ap
Vesirokko ei tartu emää näppyvaiheessa. Todennäköisesti saitte pojalta tartunnan, mutta siinä vaiheessa, kun ei äitinsäkään tiennyt siitä.