Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisuudella pääsee elämässä pitkälle (valitettavasti)
31.01.2016 |
Aika moni nuoruudenystäväni on menestynyt työelämässään todella hyvin. Löytyy yrittäjää, näyttelijää, elokuvaohjaajaa ja kaikenlaisia myyntimiehiä ym. Osalla menee todella hyvin. Ketkään näistä tyypeistä ei ikinä vakuuttanut lahjoillaan tai älyllään kovinkaan suuresti - eivät kuitenkaan aivan idiootteja olleet.
Yhteistä näille henkilöille on se, että heillä on aina ollut kova usko itseensä. Nyt en edes tarkoita semmoista tervettä itsetuntoa, vaan he aina kuvittelivat olevansa poikkeuksellisen nerokkaita. Minä olin aina sitä mieltä että kuvittelivat itsestään liikoja, ja olen sitä mieltä vieläkin. Kummasti se usko omiin kykyihin tuntuu kuitenkin vievän ihmistä eteenpäin, ainakin työelämässä. Itse pikemminkin vähättelen itseäni ja se näkyy myös saavutuksissani. Itse en kuitenkaan valitse ihmissuhteitani sillä perusteella, että haluaisin hyötyä heistä. Nämä menestyjät taas ovat aina olleet taitavia verkostoitumaan, tuttuja löytyy vaikka kuinka paljon ja suurin on jonkin alan spesialisteja ja heistä on varmasti hyötyä. Eli kaipa se menestyminen taitaa vaatia usein hieman röyhkeyttä (ei aina).
Hieman surettaa että vaatimaton ihminen jäö usein sivustaseuraajaksi, vaikka kykyjä olisi enempäänkin. Enkä nyt tarkoita vain itseäni vaan monia muita tuntemiani ihmisiä.
Kommentit (72)
Sosiaalisuus, verkostoituminen ja usko itseen. Näillä tosiaan pääsee pitkälle. Mitä nämä tarkoittavat vaihtelee ihmisestä. Olen itse hyvin valikoivasti puhuva ja hieman tunteiden vietävissä oleva keskiverto tavis. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, tuttuja ja kollegoja sitten enemmän. Minulle verkostoituminen on tiedon etsintää ja vaihtoa. Etsin niitä hyviä tyyppejä joiden kanssa on kiva tehdä töitä ja luoda jotain uutta. Tilanteen on oltava win-win. Olen sosiaalinen mutta en erityisen puhelias tai ekstrovertti. Uskon itseeni ja muihin. Olen ollut aina hyvä töissä ja opinnoissa vaikka en Einstein ole. Elämässä pärjää muutkin kuin nerot ja voi uskoa itseensä pienemmilläkin meriiteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuo kaikkihan menestyivät, joten usko omiin kykyihin todellakin kannattaa?
Itsevarmuus on eri asia. Sosiaalinen ihminen on ns. hyvä tyyppi. Hyvät tyypit saavat aina töitä, usein heitä jopa pyydetään töihin.
Sosiaalinen ei ole aina hyvä tyyppi. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi pidemmän aikaa, ne "jyvät tyypit" jotka saavat töitä, voivat olla kaikkea muuta kuin oikeasti hyviä tyyppejä.
Työelämässä kyse on siitä millainen olet. Oikeasti hyvä tyyppi pärjää kaikkien ihmisten kanssa. Ei sitä pysty näyttelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muilla lahjakkuuksilla ei ole paljon merkitystä, jos on sosiaalisesti täysin tumpelo. Ihminen, joka uskoo itseensä, pääsee aina pitkälle ja tsemppaa samalla muitakin. Ap vaikuttaa kateelliselta ja tympeältä tyypiltä.
En ole tympeä ihminen enkä ole edes tumpelo. Minulla ei vain ole motivaatiota olla kaikkien kanssa tekemisissä. Kohtelias olen jne, mutta muuten jätän epäkiinnostavat ihmiset rauhaan.
Ap
Kyllä ihmiset varmasti naamastasi näkevät, että heidän seuransa ei sinua kiinnosta. Vaikutat aika ylimieliseltä. Anna muiden nauttia sosiaalisuudesta, vaikket itse siihen kykene.
Ehkä ei kannattaisi vetää johtopäätöksiä muutman viestin perusteella? Eikä sillä nyt ole väliä vaikka olisin maailman ikävin ihminen, se ei ollut pointti. Minulla ei vain ole energiaa olla ihmisten kanssa kauaa tekimisissä jos en OIKEASTI nauti heidän seurastaan. Tuo ei tarkoita että olisin ikävä tyyppi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus, verkostoituminen ja usko itseen. Näillä tosiaan pääsee pitkälle. Mitä nämä tarkoittavat vaihtelee ihmisestä. Olen itse hyvin valikoivasti puhuva ja hieman tunteiden vietävissä oleva keskiverto tavis. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, tuttuja ja kollegoja sitten enemmän. Minulle verkostoituminen on tiedon etsintää ja vaihtoa. Etsin niitä hyviä tyyppejä joiden kanssa on kiva tehdä töitä ja luoda jotain uutta. Tilanteen on oltava win-win. Olen sosiaalinen mutta en erityisen puhelias tai ekstrovertti. Uskon itseeni ja muihin. Olen ollut aina hyvä töissä ja opinnoissa vaikka en Einstein ole. Elämässä pärjää muutkin kuin nerot ja voi uskoa itseensä pienemmilläkin meriiteillä.
Jos tilanteen on oltava win-winl tarkoittaako se sitä että et ole kiinnostunut ihmisestä jos et saa tästä jotain hyötyä? Tuo juuri on verkostoitumista ja minusta se on pelkkää itsekkyyttä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, että ehkä tärkein taito elämässä ja nyky-yhteiskunnassa pärjäämiseen ovat sosiaaliset taidot. Keksimääräistä pöllömpikin (kuten minä) pääsee hämmästyttävän pitkälle pelkästään olemalla "hyvä tyyppi". Eikä sosiaalisuuden tarvitse olla sisäsyntyistä, vaan sen voi ihan opetella. Itse aloin teini-iän angstin jälkeen tietoisesti opettelemaan sosiaalisia taitoja ja pakko sanoa, että elämä on helpottunut kummasti. Eikä kyse ole mistään manipuloinnista tai muusta kieroilusta, vaan yksinkertaisesti muiden kuuntelemisesta ja oikealla hetkellä itse puhumisesta. Paljon on kiinni myös siitä, että yksinkertaisesti uskaltaa pyytää (siis pyytää, ei vaatia tai anella) haluamaansa.
--Kyllä itse valitsisin pätevän lääkärin, vaikka ei sosiaalinen olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muilla lahjakkuuksilla ei ole paljon merkitystä, jos on sosiaalisesti täysin tumpelo. Ihminen, joka uskoo itseensä, pääsee aina pitkälle ja tsemppaa samalla muitakin. Ap vaikuttaa kateelliselta ja tympeältä tyypiltä.
En ole tympeä ihminen enkä ole edes tumpelo. Minulla ei vain ole motivaatiota olla kaikkien kanssa tekemisissä. Kohtelias olen jne, mutta muuten jätän epäkiinnostavat ihmiset rauhaan.
Ap
Kyllä ihmiset varmasti naamastasi näkevät, että heidän seuransa ei sinua kiinnosta. Vaikutat aika ylimieliseltä. Anna muiden nauttia sosiaalisuudesta, vaikket itse siihen kykene.
Ehkä ei kannattaisi vetää johtopäätöksiä muutman viestin perusteella? Eikä sillä nyt ole väliä vaikka olisin maailman ikävin ihminen, se ei ollut pointti. Minulla ei vain ole energiaa olla ihmisten kanssa kauaa tekimisissä jos en OIKEASTI nauti heidän seurastaan. Tuo ei tarkoita että olisin ikävä tyyppi.
Ap
Ok, mutta aidosti sosiaalinen ihminen nauttii erilaisten ihmisten seurasta. Sehän se koko homman pointti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verkostoituminen minusta on itsekeskeistä sillä se perustuu toisesta hyötymiseen. Hyvät verkostoitujat eivät usein jaksa ylläpitää todellisia ystävyyssuhteita. Ja onhan sosiaaliset taidot törkeitä, mutta tärkeämpää on itse sosiaalisuus, eli halu olla muiden kanssa tekemisissä. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Nuo vanhat tuttuni olivat juuri semmoisia että tekivät ihmisiin hyvän ensivaikutelman, mutta heidän tuttunsa eivät pitäneet heistä ihan hirveästi.
Ap
Kaikki verkostoitujat eivät ole samanlaisia kuin sinun tuttusi. Yhteyksiä voi muodostaa ilman, että on ylimpiä ystäviä. Ts. työpaikalla on luontevaa kysellä työkaverin kuulumisia ja "olla kiinnostunut" sen asioista. Yliopistolla on luontevaa työskennellä sujuvasti eri ihmisten kanssa ja näin muodosta kavereita. Varsinaiset ystävät ovat sitten erikseen, eikä niiden kautta tarvitse verkostoitua tai hyötyä. Johan siinä pää hajoaisi, jot pitäisi kaikkien kanssa olla erityisen läheisiä.
Terv. Se introvertti
Ei kaikkien kanssa tarvitsekaan olla läheinen, mutta minä en jaksa ystävystyä lainkaan ihmisten kanssa, jos en viihdy heidän kanssaan. Verkostoituminen perustuu itsekkyyteen, koska se on sosiaalisuutta pelkä hyödyn vuoksi. Paljonhan on semmoisiakin jotka tuntevat hirveästi julkkiksia, vaikka heillä ei olisi mitään yhteistä. Se on juuri sitä itseköstä hyötymistä, eli verkostoitumista.
Ap
Ap
musta tuntuu, että monella introvertillä on "ajatusvirhe" tässä kohdin. tai asenneongelma, tai miksi sitä sanoisi. ei ihmisten kanssa tarvitse ystävystyä, se ei ole varsinaisesti verkostojen luomista. vaan pitää käydä "kohteliaita pieniä keskusteluja" ts. harrastaa vähän small talkia, aina tilaisuuden tullen. kun sitä tekee usein, tulee tuttavia, ja näiden tuttavien verkosto, voi olla sellainen, jonka kautta löytää uusia mahdollisuuksia. ei pienen small talkin käyminen ole mahdotonta introvertillekaan ihmiselle, kyse on asenteesta ja taidoista.
Mutta sitä small talkia pitää jaksaaa kuitenkin ylläpitää melko kauan että siitä saa sen hyödyn irti. Kyllä minäkin olen muut huomioiva ja joskus jopa puhelias, mutta en hirveästi hakeudu kaikkien seuraan. Pieni small talk silloin tällöin ei riitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, että ehkä tärkein taito elämässä ja nyky-yhteiskunnassa pärjäämiseen ovat sosiaaliset taidot. Keksimääräistä pöllömpikin (kuten minä) pääsee hämmästyttävän pitkälle pelkästään olemalla "hyvä tyyppi". Eikä sosiaalisuuden tarvitse olla sisäsyntyistä, vaan sen voi ihan opetella. Itse aloin teini-iän angstin jälkeen tietoisesti opettelemaan sosiaalisia taitoja ja pakko sanoa, että elämä on helpottunut kummasti. Eikä kyse ole mistään manipuloinnista tai muusta kieroilusta, vaan yksinkertaisesti muiden kuuntelemisesta ja oikealla hetkellä itse puhumisesta. Paljon on kiinni myös siitä, että yksinkertaisesti uskaltaa pyytää (siis pyytää, ei vaatia tai anella) haluamaansa.
--Kyllä itse valitsisin pätevän lääkärin, vaikka ei sosiaalinen olisikaan.
Turha tähän keskusteluun on olkiukkoja kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muilla lahjakkuuksilla ei ole paljon merkitystä, jos on sosiaalisesti täysin tumpelo. Ihminen, joka uskoo itseensä, pääsee aina pitkälle ja tsemppaa samalla muitakin. Ap vaikuttaa kateelliselta ja tympeältä tyypiltä.
En ole tympeä ihminen enkä ole edes tumpelo. Minulla ei vain ole motivaatiota olla kaikkien kanssa tekemisissä. Kohtelias olen jne, mutta muuten jätän epäkiinnostavat ihmiset rauhaan.
Ap
Kyllä ihmiset varmasti naamastasi näkevät, että heidän seuransa ei sinua kiinnosta. Vaikutat aika ylimieliseltä. Anna muiden nauttia sosiaalisuudesta, vaikket itse siihen kykene.
Ehkä ei kannattaisi vetää johtopäätöksiä muutman viestin perusteella? Eikä sillä nyt ole väliä vaikka olisin maailman ikävin ihminen, se ei ollut pointti. Minulla ei vain ole energiaa olla ihmisten kanssa kauaa tekimisissä jos en OIKEASTI nauti heidän seurastaan. Tuo ei tarkoita että olisin ikävä tyyppi.
Ap
Vaikutat olevan introvertti. Itse ekstroverttinä nautin paljon monenlaisten ihmisten kanssa keskustelemisesta ja yhdessä olemisesta. Verkostoidun mielelläni, koska se vain on kivaa, vaikken saisi siitä mitään hyötyä. En usko, että kaikilla sosiaalisilla "verkostoitujilla" on kokoajan vain suhteista saatava hyöty mielessä, vaan ihmiset nyt vain yleensäkin ovat kiinnostavia ja jutustelu on hauskaa. Introvertti tätä tuskin koskaan voi oikeasti ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muilla lahjakkuuksilla ei ole paljon merkitystä, jos on sosiaalisesti täysin tumpelo. Ihminen, joka uskoo itseensä, pääsee aina pitkälle ja tsemppaa samalla muitakin. Ap vaikuttaa kateelliselta ja tympeältä tyypiltä.
En ole tympeä ihminen enkä ole edes tumpelo. Minulla ei vain ole motivaatiota olla kaikkien kanssa tekemisissä. Kohtelias olen jne, mutta muuten jätän epäkiinnostavat ihmiset rauhaan.
Ap
Kyllä ihmiset varmasti naamastasi näkevät, että heidän seuransa ei sinua kiinnosta. Vaikutat aika ylimieliseltä. Anna muiden nauttia sosiaalisuudesta, vaikket itse siihen kykene.
Ehkä ei kannattaisi vetää johtopäätöksiä muutman viestin perusteella? Eikä sillä nyt ole väliä vaikka olisin maailman ikävin ihminen, se ei ollut pointti. Minulla ei vain ole energiaa olla ihmisten kanssa kauaa tekimisissä jos en OIKEASTI nauti heidän seurastaan. Tuo ei tarkoita että olisin ikävä tyyppi.
Ap
Ok, mutta aidosti sosiaalinen ihminen nauttii erilaisten ihmisten seurasta. Sehän se koko homman pointti on.
Tietysti jos on aidon sosiaalinen ja aidosti kiinnostuntu muista, ei se ole enää pelkkää hyötymistä, eli verkostoitumista. Aidosti sosiaalinen on elämää helpottava piirre, varsinkin jos on vielä sosiaalisesti lahjakas.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verkostoituminen minusta on itsekeskeistä sillä se perustuu toisesta hyötymiseen. Hyvät verkostoitujat eivät usein jaksa ylläpitää todellisia ystävyyssuhteita. Ja onhan sosiaaliset taidot törkeitä, mutta tärkeämpää on itse sosiaalisuus, eli halu olla muiden kanssa tekemisissä. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Nuo vanhat tuttuni olivat juuri semmoisia että tekivät ihmisiin hyvän ensivaikutelman, mutta heidän tuttunsa eivät pitäneet heistä ihan hirveästi.
Ap
Kaikki verkostoitujat eivät ole samanlaisia kuin sinun tuttusi. Yhteyksiä voi muodostaa ilman, että on ylimpiä ystäviä. Ts. työpaikalla on luontevaa kysellä työkaverin kuulumisia ja "olla kiinnostunut" sen asioista. Yliopistolla on luontevaa työskennellä sujuvasti eri ihmisten kanssa ja näin muodosta kavereita. Varsinaiset ystävät ovat sitten erikseen, eikä niiden kautta tarvitse verkostoitua tai hyötyä. Johan siinä pää hajoaisi, jot pitäisi kaikkien kanssa olla erityisen läheisiä.
Terv. Se introvertti
Ei kaikkien kanssa tarvitsekaan olla läheinen, mutta minä en jaksa ystävystyä lainkaan ihmisten kanssa, jos en viihdy heidän kanssaan. Verkostoituminen perustuu itsekkyyteen, koska se on sosiaalisuutta pelkä hyödyn vuoksi. Paljonhan on semmoisiakin jotka tuntevat hirveästi julkkiksia, vaikka heillä ei olisi mitään yhteistä. Se on juuri sitä itseköstä hyötymistä, eli verkostoitumista.
Ap
Ap
musta tuntuu, että monella introvertillä on "ajatusvirhe" tässä kohdin. tai asenneongelma, tai miksi sitä sanoisi. ei ihmisten kanssa tarvitse ystävystyä, se ei ole varsinaisesti verkostojen luomista. vaan pitää käydä "kohteliaita pieniä keskusteluja" ts. harrastaa vähän small talkia, aina tilaisuuden tullen. kun sitä tekee usein, tulee tuttavia, ja näiden tuttavien verkosto, voi olla sellainen, jonka kautta löytää uusia mahdollisuuksia. ei pienen small talkin käyminen ole mahdotonta introvertillekaan ihmiselle, kyse on asenteesta ja taidoista.
Mutta sitä small talkia pitää jaksaaa kuitenkin ylläpitää melko kauan että siitä saa sen hyödyn irti. Kyllä minäkin olen muut huomioiva ja joskus jopa puhelias, mutta en hirveästi hakeudu kaikkien seuraan. Pieni small talk silloin tällöin ei riitä.
Ap
Riittää, jos olet mieleenpainuva persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muilla lahjakkuuksilla ei ole paljon merkitystä, jos on sosiaalisesti täysin tumpelo. Ihminen, joka uskoo itseensä, pääsee aina pitkälle ja tsemppaa samalla muitakin. Ap vaikuttaa kateelliselta ja tympeältä tyypiltä.
En ole tympeä ihminen enkä ole edes tumpelo. Minulla ei vain ole motivaatiota olla kaikkien kanssa tekemisissä. Kohtelias olen jne, mutta muuten jätän epäkiinnostavat ihmiset rauhaan.
Ap
Kyllä ihmiset varmasti naamastasi näkevät, että heidän seuransa ei sinua kiinnosta. Vaikutat aika ylimieliseltä. Anna muiden nauttia sosiaalisuudesta, vaikket itse siihen kykene.
Ehkä ei kannattaisi vetää johtopäätöksiä muutman viestin perusteella? Eikä sillä nyt ole väliä vaikka olisin maailman ikävin ihminen, se ei ollut pointti. Minulla ei vain ole energiaa olla ihmisten kanssa kauaa tekimisissä jos en OIKEASTI nauti heidän seurastaan. Tuo ei tarkoita että olisin ikävä tyyppi.
Ap
Vaikutat olevan introvertti. Itse ekstroverttinä nautin paljon monenlaisten ihmisten kanssa keskustelemisesta ja yhdessä olemisesta. Verkostoidun mielelläni, koska se vain on kivaa, vaikken saisi siitä mitään hyötyä. En usko, että kaikilla sosiaalisilla "verkostoitujilla" on kokoajan vain suhteista saatava hyöty mielessä, vaan ihmiset nyt vain yleensäkin ovat kiinnostavia ja jutustelu on hauskaa. Introvertti tätä tuskin koskaan voi oikeasti ymmärtää.
Olen kyllä introvertti. Ja kyllä minusta joskus on kiva rupatella, mutta teen sen hyvin valikoidusti. En tosiaan pysty ymmärtämään (en tarkoita pahalla) miten joku jaksaa joka paikassa sosialisoida.
Ap
Hei ap, kommenttisi luettuasi en ihmettele, jos et ole se työelämän suurin menestyjä. Minäkin olen introvertti, mutta sinä sen ominaisuuden lisäksi kuulostat vähän ikävältä ihmiseltä. Puhut näistä sosialisista kavereistasi omahyväisinä ja jo melkeinpä seuraavassa lauseessa kuitenkin sanot ettet itse viitsi tuhlata aikaasi epäkiinnostaviin ihmisiin. Jos jotain itse olen elämässä oppinut niin sen, ettei tuollainen asenne kanna pitkälle. Harva ihminen on aidosti epäkiinnostava, vaan jos vähän viitsii tutustua niin sieltä kuoren takaa löytyy yleensä aina toinen ihmisyksilö, jolla on omat ajatukset ja oma tapansa katsoa tätä maailmaa. Mikä sen omahyväisempää kuin tuomita epäkiinnostavana ihminen jotaet edes tunne? Silloinhan automaattisesti asetat itsesi sen toisen yläpuolelle.
Itsekään en introverttinä jaksa pitää yllä valtavaa läheisten verkostoa eikä kaikista tarvitse pitää, mutta siitä huolimatta tavoitteeni on kyllä olla kaikille mukava ja ystävällinen ja osoittaa heitä kohtaan kiinnotusta. En siksi, että haluaisin hyötyä näistä ihmisistä vaan koska tällaiset kohtaamiset ylsinkertaisesta tuovat paremman mielen kaikille osapuolille. Se on ehkä myös vienyt minua elämässä eteenpäin, mutta sellainen hyöty on kyllä tullut täysin sivutuotteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verkostoituminen minusta on itsekeskeistä sillä se perustuu toisesta hyötymiseen. Hyvät verkostoitujat eivät usein jaksa ylläpitää todellisia ystävyyssuhteita. Ja onhan sosiaaliset taidot törkeitä, mutta tärkeämpää on itse sosiaalisuus, eli halu olla muiden kanssa tekemisissä. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Nuo vanhat tuttuni olivat juuri semmoisia että tekivät ihmisiin hyvän ensivaikutelman, mutta heidän tuttunsa eivät pitäneet heistä ihan hirveästi.
Ap
Kaikki verkostoitujat eivät ole samanlaisia kuin sinun tuttusi. Yhteyksiä voi muodostaa ilman, että on ylimpiä ystäviä. Ts. työpaikalla on luontevaa kysellä työkaverin kuulumisia ja "olla kiinnostunut" sen asioista. Yliopistolla on luontevaa työskennellä sujuvasti eri ihmisten kanssa ja näin muodosta kavereita. Varsinaiset ystävät ovat sitten erikseen, eikä niiden kautta tarvitse verkostoitua tai hyötyä. Johan siinä pää hajoaisi, jot pitäisi kaikkien kanssa olla erityisen läheisiä.
Terv. Se introvertti
Ei kaikkien kanssa tarvitsekaan olla läheinen, mutta minä en jaksa ystävystyä lainkaan ihmisten kanssa, jos en viihdy heidän kanssaan. Verkostoituminen perustuu itsekkyyteen, koska se on sosiaalisuutta pelkä hyödyn vuoksi. Paljonhan on semmoisiakin jotka tuntevat hirveästi julkkiksia, vaikka heillä ei olisi mitään yhteistä. Se on juuri sitä itseköstä hyötymistä, eli verkostoitumista.
Ap
Ap
musta tuntuu, että monella introvertillä on "ajatusvirhe" tässä kohdin. tai asenneongelma, tai miksi sitä sanoisi. ei ihmisten kanssa tarvitse ystävystyä, se ei ole varsinaisesti verkostojen luomista. vaan pitää käydä "kohteliaita pieniä keskusteluja" ts. harrastaa vähän small talkia, aina tilaisuuden tullen. kun sitä tekee usein, tulee tuttavia, ja näiden tuttavien verkosto, voi olla sellainen, jonka kautta löytää uusia mahdollisuuksia. ei pienen small talkin käyminen ole mahdotonta introvertillekaan ihmiselle, kyse on asenteesta ja taidoista.
Mutta sitä small talkia pitää jaksaaa kuitenkin ylläpitää melko kauan että siitä saa sen hyödyn irti. Kyllä minäkin olen muut huomioiva ja joskus jopa puhelias, mutta en hirveästi hakeudu kaikkien seuraan. Pieni small talk silloin tällöin ei riitä.
Ap
sitä hyötyä ei kannata ajatella noin suoraviivaisesti. lue kirja "never eat alone" niin ymmärrät enemmän.
ja ei kannata verrata itseään niihin superverkostuitujiin, vaan omaan lähtötilanteeseen. ihmissuhdeverkostoista on mittava hyöty elämässä, monilla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuus, verkostoituminen ja usko itseen. Näillä tosiaan pääsee pitkälle. Mitä nämä tarkoittavat vaihtelee ihmisestä. Olen itse hyvin valikoivasti puhuva ja hieman tunteiden vietävissä oleva keskiverto tavis. Minulla ei ole juurikaan ystäviä, tuttuja ja kollegoja sitten enemmän. Minulle verkostoituminen on tiedon etsintää ja vaihtoa. Etsin niitä hyviä tyyppejä joiden kanssa on kiva tehdä töitä ja luoda jotain uutta. Tilanteen on oltava win-win. Olen sosiaalinen mutta en erityisen puhelias tai ekstrovertti. Uskon itseeni ja muihin. Olen ollut aina hyvä töissä ja opinnoissa vaikka en Einstein ole. Elämässä pärjää muutkin kuin nerot ja voi uskoa itseensä pienemmilläkin meriiteillä.
Jos tilanteen on oltava win-winl tarkoittaako se sitä että et ole kiinnostunut ihmisestä jos et saa tästä jotain hyötyä? Tuo juuri on verkostoitumista ja minusta se on pelkkää itsekkyyttä.
Ap
Käyn töissä saadakseni tehdä mielenkiintoisia asioita elämässä ja ansaitakseni elantoni. Työ on mielekkäämpää ja tuottavampaa porukalla. En ole yksinpuurtaja. Voi sitä hyödyksikin sanoa mitä muut minulle antavat, mutta yhtälailla annan muille ja en perää vastapalveluksia. Sinulla on hyvin kieroutunut käsitys sosiaalisista suhteista. Ei kukaan ole äititeresa, joka käyttäisi aikaansa ikävien tumpeloiden kanssa.
on tutkittu, että ihminen tulee onnellisemmaksi, kun osoittaa kiinnostusta muihin ihmisiin. sekin on jo hyöty, eikö vain?
Mulla on laaja sosiaalinen verkosto johon kuuluu kaiken ikäisiä eri alojen ihmisiä poliitikoista professoreihin ja taidemaalareista terveydenhoitajiin. Tämä verkosto on syntynyt ihan siksi että olen sosiaalinen ja tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. En ole koskaan harrastanut mitään ihmisten keräilyä hyötymismielessä, enkä pidä pakollista enempää yhteyttä ihmisiin joista en pidä. Suoraan sanottuna typerää olettaa että kaikki joilla on paljon kontakteja ja iso verkosto ajattelisivat jatkuvasti miten niistä tutuista voisi hyötyä.
Ap:n kommentit ja tulkinnat elämästä kertovat ihmisestä paljon. Olen itsekin huomannut, että aika monella introvertillä on taipumusta tuomita muita ihmisiä epäkiinnostavina, hölmöinä tai muuten vaan omaan elämäänsä sopimattomina ja tämän seurauksena he sulkevat elämästään pois ison lauman ihmisiä joista eivät tiedä oikeasti yhtikäs mitään. Eikä heitä kiinnostakaan tietää. Mutta nyt kun sitten jo erilainen tapa toimiakin tuomitaan itsekyytenä ja lman edun ajamisena niin hohhoijaa... Hyvin vähän ap kyllä elämää ymmärrät.
Lisäksi tuo kommenttisi siitä että nämä sosiaaliset menestyneet tuttusi ovat oikeasti ikäviä eikä heistä pidetä on mielestäni epäuskottava ja katkera. Jos sinä et heitä pidä, se ei tarkoita, ettei kukaan pitäisiä En usko, että kovin moni vain feikkaamalla etenee ja vaikka etenisikin, niin eiköhän heillä silti ole takanaan laumaihmisiä, jotka heitä ovat kannustaneet. Ei kai kukaan eteenpäin vie sellaista ihmistä, josta ei pidä??
En voi ymmärtää miksi minua vituttaa tämänkin ketjun ylimieliset, aavistuksen tunnekylmät sosiaalisuuden ja "hyvän tyypin" varauksettomat fanittajat. Ehkä minua fiksuna ja syvällisesti ajattelevana ihmisenä häiritsee se sosiaalisuuden täysin överi vaade nykyisessä yhteiskunnassa, jossa taidoilla ei etenkään it-alalla ole enää mitään arvoa, vaan ainoastaan sillä että on joku toistaitoinen tiimipeluri.
musta tuntuu, että monella introvertillä on "ajatusvirhe" tässä kohdin. tai asenneongelma, tai miksi sitä sanoisi. ei ihmisten kanssa tarvitse ystävystyä, se ei ole varsinaisesti verkostojen luomista. vaan pitää käydä "kohteliaita pieniä keskusteluja" ts. harrastaa vähän small talkia, aina tilaisuuden tullen. kun sitä tekee usein, tulee tuttavia, ja näiden tuttavien verkosto, voi olla sellainen, jonka kautta löytää uusia mahdollisuuksia. ei pienen small talkin käyminen ole mahdotonta introvertillekaan ihmiselle, kyse on asenteesta ja taidoista.