Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisuudella pääsee elämässä pitkälle (valitettavasti)
31.01.2016 |
Aika moni nuoruudenystäväni on menestynyt työelämässään todella hyvin. Löytyy yrittäjää, näyttelijää, elokuvaohjaajaa ja kaikenlaisia myyntimiehiä ym. Osalla menee todella hyvin. Ketkään näistä tyypeistä ei ikinä vakuuttanut lahjoillaan tai älyllään kovinkaan suuresti - eivät kuitenkaan aivan idiootteja olleet.
Yhteistä näille henkilöille on se, että heillä on aina ollut kova usko itseensä. Nyt en edes tarkoita semmoista tervettä itsetuntoa, vaan he aina kuvittelivat olevansa poikkeuksellisen nerokkaita. Minä olin aina sitä mieltä että kuvittelivat itsestään liikoja, ja olen sitä mieltä vieläkin. Kummasti se usko omiin kykyihin tuntuu kuitenkin vievän ihmistä eteenpäin, ainakin työelämässä. Itse pikemminkin vähättelen itseäni ja se näkyy myös saavutuksissani. Itse en kuitenkaan valitse ihmissuhteitani sillä perusteella, että haluaisin hyötyä heistä. Nämä menestyjät taas ovat aina olleet taitavia verkostoitumaan, tuttuja löytyy vaikka kuinka paljon ja suurin on jonkin alan spesialisteja ja heistä on varmasti hyötyä. Eli kaipa se menestyminen taitaa vaatia usein hieman röyhkeyttä (ei aina).
Hieman surettaa että vaatimaton ihminen jäö usein sivustaseuraajaksi, vaikka kykyjä olisi enempäänkin. Enkä nyt tarkoita vain itseäni vaan monia muita tuntemiani ihmisiä.
Kommentit (72)
Se on totta, että ehkä tärkein taito elämässä ja nyky-yhteiskunnassa pärjäämiseen ovat sosiaaliset taidot. Keksimääräistä pöllömpikin (kuten minä) pääsee hämmästyttävän pitkälle pelkästään olemalla "hyvä tyyppi". Eikä sosiaalisuuden tarvitse olla sisäsyntyistä, vaan sen voi ihan opetella. Itse aloin teini-iän angstin jälkeen tietoisesti opettelemaan sosiaalisia taitoja ja pakko sanoa, että elämä on helpottunut kummasti. Eikä kyse ole mistään manipuloinnista tai muusta kieroilusta, vaan yksinkertaisesti muiden kuuntelemisesta ja oikealla hetkellä itse puhumisesta. Paljon on kiinni myös siitä, että yksinkertaisesti uskaltaa pyytää (siis pyytää, ei vaatia tai anella) haluamaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisuus ei ole röyhkeyttä. Tietenkin täytyy verkostoitua työllistyäkseen ja menestyäkseen. Eikö tätä toitotettu koulussa ihan tarpeeksi? Ei siinä verkostoitumisessa ole mielestäni mitään väärää tai törkeää. Se että jotkut ei jaksa ottaa kontaktia muihin ihmisiin ei ole niiden sosiaalisten vika.
Terveisin introvertti joka esittää sosiaalista, jotta pärjää elämässä
Vierailija kirjoitti:
Ei se kuitenkaan ole niiden vika, jotka porskuttaa, jos joku toinen jää seinustalle.
En minä sitä sanonutkaan. Hyvä heille. Mutta selkeä merkki siitä että suhteilla ja sosiaalisuudella pääsee hyvin pitkälle vaikka lahjoja ei olen keskivertoa enempää. Ehkä hieman olen kateellinen sillä nämä menestyvät tuttuni olivat kaikki hieman omahyväisiä.
Ap
nojaa, vähän suhteellista se menestyskin. itse olisin tyytyväinen perustyöhön, jos saisin sellaisen paikan, jonka haluaisin. yksi syy siihen on, että haluamassani työpaikoissa on ollut kivoja työkavereita, itseni kaltaisia ihmisiä. en voisi kuvitella tekeväni töitä missään aloittajan kaltaisten ihmisten parissa.
Kyllä verkostoituminen minusta on itsekeskeistä sillä se perustuu toisesta hyötymiseen. Hyvät verkostoitujat eivät usein jaksa ylläpitää todellisia ystävyyssuhteita. Ja onhan sosiaaliset taidot törkeitä, mutta tärkeämpää on itse sosiaalisuus, eli halu olla muiden kanssa tekemisissä. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Nuo vanhat tuttuni olivat juuri semmoisia että tekivät ihmisiin hyvän ensivaikutelman, mutta heidän tuttunsa eivät pitäneet heistä ihan hirveästi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verkostoituminen minusta on itsekeskeistä sillä se perustuu toisesta hyötymiseen. Hyvät verkostoitujat eivät usein jaksa ylläpitää todellisia ystävyyssuhteita. Ja onhan sosiaaliset taidot törkeitä, mutta tärkeämpää on itse sosiaalisuus, eli halu olla muiden kanssa tekemisissä. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Nuo vanhat tuttuni olivat juuri semmoisia että tekivät ihmisiin hyvän ensivaikutelman, mutta heidän tuttunsa eivät pitäneet heistä ihan hirveästi.
Ap
Kaikki verkostoitujat eivät ole samanlaisia kuin sinun tuttusi. Yhteyksiä voi muodostaa ilman, että on ylimpiä ystäviä. Ts. työpaikalla on luontevaa kysellä työkaverin kuulumisia ja "olla kiinnostunut" sen asioista. Yliopistolla on luontevaa työskennellä sujuvasti eri ihmisten kanssa ja näin muodosta kavereita. Varsinaiset ystävät ovat sitten erikseen, eikä niiden kautta tarvitse verkostoitua tai hyötyä. Johan siinä pää hajoaisi, jot pitäisi kaikkien kanssa olla erityisen läheisiä.
Terv. Se introvertti
Mitäs valitettavaa siinä on?
Sosiaalinen ihminen pärjää aina paremmin kuin hissukka. Jokaiseen työpaikkaan valitaan aina sopiva ihminen. Ja se sopiva ihminen on yleensä sosiaalinen ihminen, koska hän pitää verkostoaan yllä.
Sosiaalinen lahjakkuus on yksi lahjakkuuden muoto. Ja varmaankin se tärkein, jos työpaikan helppoa löytymistä ja työssä pärjäämistä mitataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nuo kaikkihan menestyivät, joten usko omiin kykyihin todellakin kannattaa? En tiedä miksi otit sen aspektin tähän mukaan, kun otsikkona oli sosiaalisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verkostoituminen minusta on itsekeskeistä sillä se perustuu toisesta hyötymiseen.
Ap
Ei suinkaan. Verkostoituminen on aina win-win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muilla lahjakkuuksilla ei ole paljon merkitystä, jos on sosiaalisesti täysin tumpelo. Ihminen, joka uskoo itseensä, pääsee aina pitkälle ja tsemppaa samalla muitakin. Ap vaikuttaa kateelliselta ja tympeältä tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verkostoituminen minusta on itsekeskeistä sillä se perustuu toisesta hyötymiseen. Hyvät verkostoitujat eivät usein jaksa ylläpitää todellisia ystävyyssuhteita. Ja onhan sosiaaliset taidot törkeitä, mutta tärkeämpää on itse sosiaalisuus, eli halu olla muiden kanssa tekemisissä. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Nuo vanhat tuttuni olivat juuri semmoisia että tekivät ihmisiin hyvän ensivaikutelman, mutta heidän tuttunsa eivät pitäneet heistä ihan hirveästi.
Ap
kyllähän ihmisillä on erilaiset lähtökohdat siihen, miten hyvin osaa luontaisesti hyödyntää muita ihmisiä. aina löytyy niitä,jotka on parempia siinä, mutta omaa tilannettaan voi kyllä parantaa, jos haluaa. eikös sitä sanota, että muiden auttaminen on verkostoitumisen perusta. eli jos ensin on avulias muille, saa ennen pitkää jotain takaisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verkostoituminen minusta on itsekeskeistä sillä se perustuu toisesta hyötymiseen. Hyvät verkostoitujat eivät usein jaksa ylläpitää todellisia ystävyyssuhteita. Ja onhan sosiaaliset taidot törkeitä, mutta tärkeämpää on itse sosiaalisuus, eli halu olla muiden kanssa tekemisissä. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Nuo vanhat tuttuni olivat juuri semmoisia että tekivät ihmisiin hyvän ensivaikutelman, mutta heidän tuttunsa eivät pitäneet heistä ihan hirveästi.
Ap
Kaikki verkostoitujat eivät ole samanlaisia kuin sinun tuttusi. Yhteyksiä voi muodostaa ilman, että on ylimpiä ystäviä. Ts. työpaikalla on luontevaa kysellä työkaverin kuulumisia ja "olla kiinnostunut" sen asioista. Yliopistolla on luontevaa työskennellä sujuvasti eri ihmisten kanssa ja näin muodosta kavereita. Varsinaiset ystävät ovat sitten erikseen, eikä niiden kautta tarvitse verkostoitua tai hyötyä. Johan siinä pää hajoaisi, jot pitäisi kaikkien kanssa olla erityisen läheisiä.
Terv. Se introvertti
Ei kaikkien kanssa tarvitsekaan olla läheinen, mutta minä en jaksa ystävystyä lainkaan ihmisten kanssa, jos en viihdy heidän kanssaan. Verkostoituminen perustuu itsekkyyteen, koska se on sosiaalisuutta pelkä hyödyn vuoksi. Paljonhan on semmoisiakin jotka tuntevat hirveästi julkkiksia, vaikka heillä ei olisi mitään yhteistä. Se on juuri sitä itseköstä hyötymistä, eli verkostoitumista.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siis nuo kaikkihan menestyivät, joten usko omiin kykyihin todellakin kannattaa?
Itsevarmuus on eri asia. Sosiaalinen ihminen on ns. hyvä tyyppi. Hyvät tyypit saavat aina töitä, usein heitä jopa pyydetään töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muilla lahjakkuuksilla ei ole paljon merkitystä, jos on sosiaalisesti täysin tumpelo. Ihminen, joka uskoo itseensä, pääsee aina pitkälle ja tsemppaa samalla muitakin. Ap vaikuttaa kateelliselta ja tympeältä tyypiltä.
En ole tympeä ihminen enkä ole edes tumpelo. Minulla ei vain ole motivaatiota olla kaikkien kanssa tekemisissä. Kohtelias olen jne, mutta muuten jätän epäkiinnostavat ihmiset rauhaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä verkostoituminen minusta on itsekeskeistä sillä se perustuu toisesta hyötymiseen. Hyvät verkostoitujat eivät usein jaksa ylläpitää todellisia ystävyyssuhteita. Ja onhan sosiaaliset taidot törkeitä, mutta tärkeämpää on itse sosiaalisuus, eli halu olla muiden kanssa tekemisissä. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Nuo vanhat tuttuni olivat juuri semmoisia että tekivät ihmisiin hyvän ensivaikutelman, mutta heidän tuttunsa eivät pitäneet heistä ihan hirveästi.
Ap
Kaikki verkostoitujat eivät ole samanlaisia kuin sinun tuttusi. Yhteyksiä voi muodostaa ilman, että on ylimpiä ystäviä. Ts. työpaikalla on luontevaa kysellä työkaverin kuulumisia ja "olla kiinnostunut" sen asioista. Yliopistolla on luontevaa työskennellä sujuvasti eri ihmisten kanssa ja näin muodosta kavereita. Varsinaiset ystävät ovat sitten erikseen, eikä niiden kautta tarvitse verkostoitua tai hyötyä. Johan siinä pää hajoaisi, jot pitäisi kaikkien kanssa olla erityisen läheisiä.
Terv. Se introvertti
Ei kaikkien kanssa tarvitsekaan olla läheinen, mutta minä en jaksa ystävystyä lainkaan ihmisten kanssa, jos en viihdy heidän kanssaan. Verkostoituminen perustuu itsekkyyteen, koska se on sosiaalisuutta pelkä hyödyn vuoksi. Paljonhan on semmoisiakin jotka tuntevat hirveästi julkkiksia, vaikka heillä ei olisi mitään yhteistä. Se on juuri sitä itseköstä hyötymistä, eli verkostoitumista.
Ap
Ap
Mutta kenen itsekkyyteen? Sosiaalinen ihminen vetää puoleensa muita ihmisiä. Se on enemmänkin ominaisuus, kuin opittu taito. Sosiaaliselle ihmiselle riittää että on. Hän on ikäänkuin ihmiskärpäspaperi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuo kaikkihan menestyivät, joten usko omiin kykyihin todellakin kannattaa?
Itsevarmuus on eri asia. Sosiaalinen ihminen on ns. hyvä tyyppi. Hyvät tyypit saavat aina töitä, usein heitä jopa pyydetään töihin.
Naulan kantaan. Sosiaalinen ihminen on usein nimenomaan ns. hyvä tyyppi, ei oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuo kaikkihan menestyivät, joten usko omiin kykyihin todellakin kannattaa?
Itsevarmuus on eri asia. Sosiaalinen ihminen on ns. hyvä tyyppi. Hyvät tyypit saavat aina töitä, usein heitä jopa pyydetään töihin.
Sosiaalinen ei ole aina hyvä tyyppi. Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi pidemmän aikaa, ne "jyvät tyypit" jotka saavat töitä, voivat olla kaikkea muuta kuin oikeasti hyviä tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muilla lahjakkuuksilla ei ole paljon merkitystä, jos on sosiaalisesti täysin tumpelo. Ihminen, joka uskoo itseensä, pääsee aina pitkälle ja tsemppaa samalla muitakin. Ap vaikuttaa kateelliselta ja tympeältä tyypiltä.
En ole tympeä ihminen enkä ole edes tumpelo. Minulla ei vain ole motivaatiota olla kaikkien kanssa tekemisissä. Kohtelias olen jne, mutta muuten jätän epäkiinnostavat ihmiset rauhaan.
Ap
Kyllä ihmiset varmasti naamastasi näkevät, että heidän seuransa ei sinua kiinnosta. Vaikutat aika ylimieliseltä. Anna muiden nauttia sosiaalisuudesta, vaikket itse siihen kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuo kaikkihan menestyivät, joten usko omiin kykyihin todellakin kannattaa?
Itsevarmuus on eri asia. Sosiaalinen ihminen on ns. hyvä tyyppi. Hyvät tyypit saavat aina töitä, usein heitä jopa pyydetään töihin.
Naulan kantaan. Sosiaalinen ihminen on usein nimenomaan ns. hyvä tyyppi, ei oikeasti.
Feikit erottuu aina aidoista ihmisistä. Sosiaalinen ihminen on aidosti hyvä tyyppi.
Tuo ns. oli tuossa vain osoittamassa määritelmää, ei osoittamassa negaatiota, vaikka sen niin tulkitset.
Halusi tulkita asioita osoittamallasi tavalla kertoo sinusta paljon.
Alue: Aihe vapaa
Ei se kuitenkaan ole niiden vika, jotka porskuttaa, jos joku toinen jää seinustalle.