Miten käytännössä toimii että on eri rahat perheessä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja ex miehellä oli aika samanlainen tulojen ero kuin ap:llä, meillä oli vielä 6kk eron jälkeen yhteinen tili ja se joka lähti oli se parempi tuloinen eli rahasta ei koskaan ollut riitaa, edes erotessa, kulutustottumukset olivat hyvin samanlaiset.

Mutta jos ihan oikeasti tuollaisella tuloerolla eläisi eri rahoissa, pitäisi kyllä ottaa huomioon esim  lastenhoitomaksuissa että suurempituloisen vuoksi hoitomaksu on niin suuri ja ainakin meillä pienituloinen sai työvaatteet työnpuolesta ja isompi tuloisella oli paljon enemmän vaatteita, mutta välillä isompi tuloisen iltamenoissa tarvittiin myös puolisoa ja muitakin vaatteita kuin tuulipuku eli kyllä silloin on kohtuullista että se isompi tuloinen maksaisi ne edustusvaatteet.

Ja mikä sotku on näillä, kun puoliso kuolee ja on yhteinen tili. Jäljellejäänyt ei saa käyttää tiliä, ennen kuin on monta mutkaa suoristettu. Turha sanoa, että oma palkka menee sille tilille. Et käytä tiliä ennen perunkirjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa että avioliitot ovat muuttuneet. Edes naimisissa ollessa ei uskalleta olla oikeasti yhdessä vaan pitää olla rahat erillään. Ei ihmekään että niin monet päätyvät eroon kun ollaan jo valmiiksi toinen jalka oven ulkopuolella.

Hohoijaa. Ollaan oltu naimisissa yli 20v ja yhdessä on oltu kohta 40v ja aina omat rahat kummallakin. Ei olla eroon vielä päädytty,eikä ainakaan sen takia päädytäkkään,että on omat rahat. En voi kuvitella,että joku kävisi minun tilillä,enkä haluaisi myöskään käydä miehen tilillä. Hyvin pärjätään, kun kumpikin saa hallita omia tienestejään. Ja täytyypä vielä sanoa,että isäni ja äitini olivat naimisissa 60v ,ennenkuin kuolema heidät erotti. Ja kummallakin omat rahat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja ex miehellä oli aika samanlainen tulojen ero kuin ap:llä, meillä oli vielä 6kk eron jälkeen yhteinen tili ja se joka lähti oli se parempi tuloinen eli rahasta ei koskaan ollut riitaa, edes erotessa, kulutustottumukset olivat hyvin samanlaiset.

Mutta jos ihan oikeasti tuollaisella tuloerolla eläisi eri rahoissa, pitäisi kyllä ottaa huomioon esim  lastenhoitomaksuissa että suurempituloisen vuoksi hoitomaksu on niin suuri ja ainakin meillä pienituloinen sai työvaatteet työnpuolesta ja isompi tuloisella oli paljon enemmän vaatteita, mutta välillä isompi tuloisen iltamenoissa tarvittiin myös puolisoa ja muitakin vaatteita kuin tuulipuku eli kyllä silloin on kohtuullista että se isompi tuloinen maksaisi ne edustusvaatteet.

Ja mikä sotku on näillä, kun puoliso kuolee ja on yhteinen tili. Jäljellejäänyt ei saa käyttää tiliä, ennen kuin on monta mutkaa suoristettu. Turha sanoa, että oma palkka menee sille tilille. Et käytä tiliä ennen perunkirjoitusta.

Riippuu miten omistus tilissä on. Jos on yhteineN tili nimillä Matti ja Maija Meikäläinen niin tiliä ei saa käyttää noin vain. Jos on nimillä Matti tai Maija Meikäläinen niin leski saa käyttää omiin menoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa että avioliitot ovat muuttuneet. Edes naimisissa ollessa ei uskalleta olla oikeasti yhdessä vaan pitää olla rahat erillään. Ei ihmekään että niin monet päätyvät eroon kun ollaan jo valmiiksi toinen jalka oven ulkopuolella.

Mulla ei ole jalka oven välissä, mutta en myöskään luota elämään 100%.

Mies voi hairahtua pettämään, pudota ruotsinlaivalta ja sitten odotellaan kuolleeksijulistamista 10 vuotta, sairastua vaikka skitsofreniaan ja minä olen vainoharhojen kohde, tyhjentää yhteisen tilin ja muuttaa bangladeshiin....

Ikinä en elämääni toisen varaan laske, minä pärjään tarvittaessa omillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa että avioliitot ovat muuttuneet. Edes naimisissa ollessa ei uskalleta olla oikeasti yhdessä vaan pitää olla rahat erillään. Ei ihmekään että niin monet päätyvät eroon kun ollaan jo valmiiksi toinen jalka oven ulkopuolella.

Mulla ei ole jalka oven välissä, mutta en myöskään luota elämään 100%.

Mies voi hairahtua pettämään, pudota ruotsinlaivalta ja sitten odotellaan kuolleeksijulistamista 10 vuotta, sairastua vaikka skitsofreniaan ja minä olen vainoharhojen kohde, tyhjentää yhteisen tilin ja muuttaa bangladeshiin....

Ikinä en elämääni toisen varaan laske, minä pärjään tarvittaessa omillani.

Tai sama toisinpäin....välitän mieheni hyvinvoinnista niin paljon, että jos mulle käy jotain noista ylläluetelluista, niin haluan hänen pärjäävän omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se toimiikin parhaiten silloin kun tuloerot eivät ole kovin suuret, eivätkä myöskään kulutustottumukset.

Meillä mm. sillä on tasoitettu tuloerojamme (jotka eivät ole kyllä lähellekään noin suuret), että minä parempituloisena omistan huomattavasti suuremman osan yhteisestä kodistamme ja siis myös maksan suurimman osan lainasta. Toki varallisuuteni karttuu myös enemmän, mutta sillähän ei ole sinänsä mitään merkitystä yhteisen arjen kannalta, se realisoituisi ainoastaan jos eroaisimme.

Lisäksi ostelen omista rahoistani kaikenlaista sellaista ylimääräistä, mihin miehelläni ei olisi varaa (esim. matkoja) tai mitä hän pitäisi turhana (esim. lasten vaatteisiin hän ei haluaisi panostaa kuin ihan vain välttämättömimmän vähän).

Meillä ihan sama juttu. Eron jälkeen käytännössä auto ja asunto jää minulle, puolison osuus on sen verran pieni, että voin ostaa hänen osuutensa vaivatta. Matkustelen kohtalaisen paljonkin omilla rahoillani, vaikka vaimo siitä joskus valittaakin. Ymmärrän kyllä että hänkin haluaisi matkustella, mutta niillä tuloilla ei oikein pääse Tallinnaa pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se eriarvoistaa. Meillä minä tienaan 1600€/ netto kuukaudessa ja mies 3900€/ netto kuukaudessa. Meillä on yhteiset rahat - miten voisin maksaa laskuja ja asuntolainaa yhtäpaljon - eihän mulle jäisi mitään käteen? Voisiko joku valaista asiaa.

Meillä on sama tilanne paitsi että noi on meidän bruttopalkat. Mies maksaa isomman osan talolainasta ja muut kulut puoliksi. Silti vaikka minulla pienempi palkka, hänen tilinsä on tyhjä jo puolessa kuussa kun minulla on koko ajan muutama satanen tilillä ☺

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa että avioliitot ovat muuttuneet. Edes naimisissa ollessa ei uskalleta olla oikeasti yhdessä vaan pitää olla rahat erillään. Ei ihmekään että niin monet päätyvät eroon kun ollaan jo valmiiksi toinen jalka oven ulkopuolella.

Ei todellakaan toimisi meillä ainakaan yhteiset tilit! Isompituloinen eli mies (noin 2500 netto) käyttäisi minunkin vaivaiset 1350 loppuun ennen puolta kuuta! Ja tämä on fakta

Koko avioliiton ajan on meillä ollut yhteinen tili, johon ovat tulleet kaikki tulot opintotuista lapsilisiin, stipendeistä osinkoihin ja tietenkin palkat ja nyt eläkkeet.

Tililtä on maksettu kaikki menot ja joka kuukausi pantu loput säästöön, joko yhteiselle säästötilille tai kummankin rahastoihin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa että avioliitot ovat muuttuneet. Edes naimisissa ollessa ei uskalleta olla oikeasti yhdessä vaan pitää olla rahat erillään. Ei ihmekään että niin monet päätyvät eroon kun ollaan jo valmiiksi toinen jalka oven ulkopuolella.

Ei siinä ole välttämättä uskalluksesta kyse. Jos pariskunnalla on huomattavan erilainen tapa käyttää rahaa niin tuo on helppo tapa hoitaa asia pois kitkaa aiheuttamasta. Vai pitäisikö noin triviaalin asian takia sitten tapella jatkuvasti tai erota?

Meillä ainakin loppui rahasta kinaaminen kuin seinään, kun parin vuoden vääntämisen jälkeen siirryimme täysin yhteisistä rahoista malliin, jossa kummankin palkasta menee % taloustilille ja lopuilla voi kummemmin kyselemättä tehdä mitä huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se toimiikin parhaiten silloin kun tuloerot eivät ole kovin suuret, eivätkä myöskään kulutustottumukset.

Meillä mm. sillä on tasoitettu tuloerojamme (jotka eivät ole kyllä lähellekään noin suuret), että minä parempituloisena omistan huomattavasti suuremman osan yhteisestä kodistamme ja siis myös maksan suurimman osan lainasta. Toki varallisuuteni karttuu myös enemmän, mutta sillähän ei ole sinänsä mitään merkitystä yhteisen arjen kannalta, se realisoituisi ainoastaan jos eroaisimme.

Lisäksi ostelen omista rahoistani kaikenlaista sellaista ylimääräistä, mihin miehelläni ei olisi varaa (esim. matkoja) tai mitä hän pitäisi turhana (esim. lasten vaatteisiin hän ei haluaisi panostaa kuin ihan vain välttämättömimmän vähän).

Meillä ihan sama juttu. Eron jälkeen käytännössä auto ja asunto jää minulle, puolison osuus on sen verran pieni, että voin ostaa hänen osuutensa vaivatta. Matkustelen kohtalaisen paljonkin omilla rahoillani, vaikka vaimo siitä joskus valittaakin. Ymmärrän kyllä että hänkin haluaisi matkustella, mutta niillä tuloilla ei oikein pääse Tallinnaa pidemmälle.

No eihän ole sama juttu. Minä ostelen siis omista rahoistani koko perheelle sellaista ylimääräistä mihin miehelläni ei olisi varaa, sinä ostelet vain itsellesi.