Toimiiko "suhde", jos toinen osapuoli ei halua koskaan nähdä?

Ei kestä. Olin puoli vuotta suhteessa, jossa yhteydenpito vain netissä (ei ollut etäsuhde, tunnin ajomatka).

Jätkä koko ajan töissä ja oli sitä mieltä että millään yhteisillä kylpyläreissuilla ei suhde parane, mutta eipä kyllä ollut kiinnostunut järjestämään yhteistä aikaa muutenkaan. Kun kysyin että tulisiko välillä mun luokse etten aina olisi minä joka ajaa sinne, vastaus "mitä järkeä siinä on kun kuitenkin nähtäisiin ihan saman verran?"

Meni todella naurettavaksi touhu lopulta, sitten kun hänen luokseen menin niin ei oikeastaan huomannut mua edes, teki omia juttujaan. Ja silti vaan niin silmittömän rakastunut olin että halusin jatkaa. Viikko sitten jätti mut ja jalona herrasmiehenä totesi vielä ettei ole mulle katkera mistään! No sehän on hienoa ettei ole mulle katkera kun laitoin ihan kaiken peliin että suhde toimis, järjestelin työvuorojani ja muutin itseäni aivan älyttömästi, pyytelin anteeksi asioista mitä hän teki ja voi luoja sentään... samalla kun itse ei panostanut yhtään.

Nyt tajuan miten idiootti olin.

Sanouduin nopeasti irti sellaisestakin, että miestä näkee vain hänen ollessa kännissä. EI tuollainen ole edes suhde, olkaa ystäviä vain.