Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverin äiti soitti ja valitti, kun ei päästetä kaveria meille koulun jälkeen.
29.01.2016 |
Meillä on kaksoset, kohta vuoden ikäiset. Ovat aivan normaaleja lapsia, mutta päiväuniaikaan meillä ei metelöidä. Ei imuroida, ei huudeta, ei kuunnella musiikkia. Voidaan puhua normaalilla puheäänellä.
Lapsella on kaveri, jolla on jotain ongelmaa äänenkäytössä tai kurkussa. Röhii ja köhii koko ajan ja puheääni on poikkeuksellisen kimeä ja kovaääninen. En osaa kuvailla sitä, mutta yskii ja röhii todella kovaäänisesti ja se puheääni on aivan liian kova kaksosten uniaikaan.
Tuo lapsi ei jotenkin osaa säädellä omaa puheääntään ja joka kerta kaksoset heräävät kesken unien, kun lapsi tämän kaverin kanssa on tullut meille. Kaksoset nukkuvat 12-14 ja lapsi pääsee useimmiten vasta klo 14 koulusta, joten ongelmaa on ollut vain niinä päivinä, kun he pääsevät klo 13 koulusta.
Syksyn aikana näitä kesken heräämisiä oli seitsemän ja kielsin nyt uudenvuoden jälkeen tätä kaveria tulemasta meille niinä päivinä, kun koulu loppuu klo 13. Luulin, että asia oli ok.
Lapsen kaverin äiti soitti ja kysyi, miksei kaveri enää pääse meille. Sanoin, että meillä on päiväuniaika ja siksi en toivo, että meille tullaan juuri silloin. Mutta hänpä olikin selvillä siitä, että muut kaverit kyllä saavat tulla ja kysyi, syrjinkö heidän lasta. Yritin sanoa nätisti, että meillä päiväuniaikaan eletään rauhallisesti ja kaverin tullessa kaksoset ovat usein heränneet.
Tuo äiti ei ymmärtänyt ollenkaan. Lopuksi sanoi, että olen tosi inhottava ja ilkeä ihminen, kun en ymmärrä toisenlaisia lapsia lainkaan ja etteivät kaikki lapset ole täydellisiä.
Laittoi luurin kiinni :(
Kommentit (231)
Olisin laittanut säännön että kavereita ei ennen 14, eikä vain yhtä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te mammat nyt märisette? Talossa talon tavalla, that's it.
Tulee elävästi mieleen tilanne omien lasten kanssa. Neljä tyttöä olivat todella hyviä ystäviä keskenään urheiluseuran ja koulun kautta, mutta viettivät paljon aikaa muutenkin yhdessä. Sitten yksi heistä joutui auto-onnettomuuteen ja halvaantui vyötäröstä alaspäin. Tytöt olivat tuolloin 12-vuotiaita.
Kaveruussuhteet kärsivät aika kovan kolauksen. Tämä halvaantunut tyttö ei enää vapaa-ajalla pystynyt urheilemaan muiden kanssa, eikä myöskään kyennyt osallistumaan seuran toimintaan.
Mitä tekevät vanhemmat?
- Itse kehoitin omaa lastani keksimään vaihtoehtoisia tapoja olla tämän ystävänsä kanssa. Lapseni perehtyikin erilaisiin pyörätuolilajeihin, ja juoksulenkkien sijaan alkoivat käydä esim puistossa heittelemässä korista ja tekivät muuten rauhallisempia juttuja. Tyttäreni myös kävi tämän uudessa urheiluseurassa katsomassa treenejä ja kannustamassa.
- Toisen tytön vanhemmat toimivat suunnilleen samoin, kannustivat lastaan auttamaan ystäväänsä vaikeassa tilanteessa ja hän liittyi usein oman tyttäreni ja tämän halvaantuneen seuraan. Heillä oli edelleen hyvät jutut eikä ystävyys mihinkään mennyt, vaikka tekemisen muodot muuttuivat.
- Kolmannen tytön vanhemmat taas ottivat linjan, että halvaantunut lapsi estää heidän lastaan tekemästä niitä juttuja, mistä hän nauttii eniten ja kannustivat etsimään uusia kavereita. Ei liene yllätys, että häntä ei juurikaan enää muiden tyttöjen kanssa näy.
Kuka sitten toimi oikein? Onko oikein hylätä joku, koska hänellä on itsestä riippumaton vamma, joka saattaa aiheuttaa itselle tilanteita, joissa joutuu omasta mukavuudesta tinkimään vai onko kuitenkin oikein keksiä sellainen tapa, että yhdessä pystytään olemaan?
Ap:n tapauksessa on paljon pienemmästä kyse, puhutaan yhdestä tunnista silloin tällöin, mutta ilmiö on sama pienessä mittakaavassa. Lapsille voi opettaa, että keksitään joku muu tapa olla yhdessä, jos yhdessä halutaan olla, etteivät kaksosten unet häiriinny.
No ei kyllä ole syrjimistä olla päästämättä jotain lasta tiettyyn kellonaikaan kylään, jos muina kellonaikoina pääsee. Teen itse etätöitä kotona ja ne lasten kaverit, jotka osaavat leikkiä hiljaa lastenhuoneessa, voivat olla meillä työpäiväni aikana. Ne, jotka eivät osaa, voivat tulla työpäiväni jälkeen.
Ap ei ole tainnut tässä ketjussa olla sitten aloituksen, mutta kysyn nyt minäkin: mikseivät lapset voi olla yhdessä ulkona sitä yhtä tuntia tai miksei ap ehdota, että näinä päivinä menevät jollekin toiselle? Olettaen, että kaverukset haluavat yhdessä olla? Viime kädessä se oma lapsi on ikävässä välikädessä, kun joutuu selittämään yhdelle kaverille, että tule vaan meille ja toiselle sanoo, että tule tunnin päästä.
Unipuolen ymmärrän hyvin ja en itsekään huoli lasten kavereita kotiini silloin, kun olen ollut yötöissä ja kaipaan unta päivällä. Se on kuitenkin sama linja kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Minä olen oppinut, että tuollainen jaottelu ei ole sopivaa ja pidän siitä käsityksestä kiinni. Tottakai ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia eikä pidä liikaa tasapäistää, mutta niin kauan kuin on melko lievistä asioista kyse, kanssaihmisten tulisi pyrkiä joustamaan, jotta tällaisella ns poikkeavallakin olisi hyvä olla. Tietenkään ei tarvitse vetää överiksi, kenenkään ei tarvitse lopettaa juoksuharrastusta, jos kaveri katkaisee jalkansa, mutta sen kaverin kanssa voi sitten tehdä jotain muuta.
Itselläni on vaikkapa krooninen rahapula, pienituloisia kun olemme. Ystäväni pystyvät hyvin tulemaan meille kahville tai kutsumaan minua kotiinsa, eivätkä ehdottele ravintolatreffejä. Toki he käyvät muiden ystävien kanssa ravintolassa välillä, mutta eivät sulje yhtä pois joukosta, koska tämän kanssa täytyy tehdä "tylsempiä" asioita.
Kuten moni on kirjoittanut, pari tuntia viikossa ei pitäisi kaataa kenenkään maailmaa. Ei se silti tarkoita sitä, etteikö voisi kannustaa lapsia silloinkin tarvittaessa sellaiseen toimintaan, joka ei poissulje tätä yhtä kaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Ymmärrän tuon, mutta ymmärrän myös sen, että jos vanhempi on kotona, mutta ei voi poistua kotoa (koska kaksoset nukkuvat), niin ne omatkin lapsensa pitää mieluummin sen ajan sisällä. Riippuu toki siitä, minkä ikäisiä nämä isommat lapset ovat. Ja olen huomannut, että jos lapsen vanhemmat ovat töissä, he ovat pelkästään hyvillään, jos heidän lapsensa on jonkun toisen aikuisen valvonnassa. Ja näinhän ei aloittajan tapauksessakaan olisi, jos lapset olisivat keskenään ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Tähän! Se lapsi ei ole mikään miniaikuinen, joka käsittää kokonaisuuden, kuten aikuiset. Hän kokee, että muut menevät sisään, aloittavat kivat leikit ja minua ei huolita mukaan, koska olen erilainen. Menee ehkä kotiin ja on yksin loppupäivän.
Ymmärrän täysin ap:n ongelman, sitä en vaan ymmärrä, miksei kielto voi olla tasapuolinen tai missä ne muut tavat ratkaista tilanne ovat. Lapsille on täysin ok sanoa, että meille ei nyt tunniksi tule kukaan muu kuin omat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksia herättävä keskustelu. Eikö enää meillä ole yksityisyydensuojaa, vaan kotimme on kuin hollitupa, jossa vieraat menevät ja tulevat, tai muuten meitä syytetään syrjinnästä, kuin täällä monet tekevät ap.
Meillä on vastaava ongelma, sillä asumme viiden okt rykelmässä ja olemme paljon tekemisissä naapureiden kanssa, jopa luemme samoja lehtiä ja lainailemme toistemme tavaroita. Vuosien saatossa, yhden naapurin käytöksen olemme kokeneet hyvin kiusalliseksi - tulee pihapiiriimme omin luvin, tirkistelee ikkunoista, saat kirjahyllystä napata kirjan luettavaksi (ei muista palauttaa) kyselee kaikkea mahdollista, mitä olemme ostaneet tai ketä vieraita on käynyt.
Nyt olen ottanut tähän naapuriin etäisyyttä, sillä en jaksa enää.
Ehkä tämäkin on sitten syrjintää, vaikka lapsen sijasta kysymys on aikuisista, kun kotimme pitäisi olla avoimet ovet kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Ymmärrän tuon, mutta ymmärrän myös sen, että jos vanhempi on kotona, mutta ei voi poistua kotoa (koska kaksoset nukkuvat), niin ne omatkin lapsensa pitää mieluummin sen ajan sisällä. Riippuu toki siitä, minkä ikäisiä nämä isommat lapset ovat. Ja olen huomannut, että jos lapsen vanhemmat ovat töissä, he ovat pelkästään hyvillään, jos heidän lapsensa on jonkun toisen aikuisen valvonnassa. Ja näinhän ei aloittajan tapauksessakaan olisi, jos lapset olisivat keskenään ulkona.
Kouluikäisistä kuitenkin kyse, eivätkä ehkä ihan pieniäkään, jos päivät ovat aina yhteen tai kahteen? Ainakin meillä ekalla ja tokalla pääsivät pääosin jo klo 12, joka yksittäinen päivä oli pidempi. Ekalla ja monesti tokallakin vielä työssäkäyvien aikuisten lapset ovat ip-kerhossa. Ei toki kaikki.
Ehkä sen ikäiset voivat jo tunnin olla keskenään ulkona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Ymmärrän tuon, mutta ymmärrän myös sen, että jos vanhempi on kotona, mutta ei voi poistua kotoa (koska kaksoset nukkuvat), niin ne omatkin lapsensa pitää mieluummin sen ajan sisällä. Riippuu toki siitä, minkä ikäisiä nämä isommat lapset ovat. Ja olen huomannut, että jos lapsen vanhemmat ovat töissä, he ovat pelkästään hyvillään, jos heidän lapsensa on jonkun toisen aikuisen valvonnassa. Ja näinhän ei aloittajan tapauksessakaan olisi, jos lapset olisivat keskenään ulkona.
Kouluikäisistä kuitenkin kyse, eivätkä ehkä ihan pieniäkään, jos päivät ovat aina yhteen tai kahteen? Ainakin meillä ekalla ja tokalla pääsivät pääosin jo klo 12, joka yksittäinen päivä oli pidempi. Ekalla ja monesti tokallakin vielä työssäkäyvien aikuisten lapset ovat ip-kerhossa. Ei toki kaikki.
Ehkä sen ikäiset voivat jo tunnin olla keskenään ulkona?
Kun on kyse isommasta koululaisesta ja päivistä, jolloin koulu päättyy klo 13 (joita ei ole aloittajan mukaan edes joka päivä), ei luulisi olevan kovin vaikeaa, että tämä yksi lapsi menisi ensin kotiinsa, tekisi läksyt, söisi välipalan ja tulisi vasta klo 14 aloittajan lapselle kaveriksi? Kyllä sen ikäinen lapsi jo ymmärtää asian. Kyse on kuitenkin vain yhdestä tunnista ja siis jo isommasta lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksia herättävä keskustelu. Eikö enää meillä ole yksityisyydensuojaa, vaan kotimme on kuin hollitupa, jossa vieraat menevät ja tulevat, tai muuten meitä syytetään syrjinnästä, kuin täällä monet tekevät ap.
Meillä on vastaava ongelma, sillä asumme viiden okt rykelmässä ja olemme paljon tekemisissä naapureiden kanssa, jopa luemme samoja lehtiä ja lainailemme toistemme tavaroita. Vuosien saatossa, yhden naapurin käytöksen olemme kokeneet hyvin kiusalliseksi - tulee pihapiiriimme omin luvin, tirkistelee ikkunoista, saat kirjahyllystä napata kirjan luettavaksi (ei muista palauttaa) kyselee kaikkea mahdollista, mitä olemme ostaneet tai ketä vieraita on käynyt.
Nyt olen ottanut tähän naapuriin etäisyyttä, sillä en jaksa enää.
Ehkä tämäkin on sitten syrjintää, vaikka lapsen sijasta kysymys on aikuisista, kun kotimme pitäisi olla avoimet ovet kaikille.
Lapsi on lapsi, aikuinen on aikuinen.
Aikuiselle voi asiat selittää ja olettaa, että tämä tajuaa kokonaisuuden. Kaikki eivät tajua, mutta se on sitten oma häpeä.
Lapselle voit yrittää selittää asian kuten aikuiselle, mutta luultavasti siitä ei seuraa mitä tavoittelit. Lapsi poimii muutaman asian puheestasi, yhdistelee ne omalla tavallaan ja voi kokea hyvinkin suurta surua asiasta. Mielestäni jokaisella on oikeus määrätä kodistaan kuten tahtoo, mutta sen lisäksi omalle lapselleen voi opettaa, että koska pienet nukkuvat, leikit sen ajan kavereiden kanssa muualla. Kaikkien kavereiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Ymmärrän tuon, mutta ymmärrän myös sen, että jos vanhempi on kotona, mutta ei voi poistua kotoa (koska kaksoset nukkuvat), niin ne omatkin lapsensa pitää mieluummin sen ajan sisällä. Riippuu toki siitä, minkä ikäisiä nämä isommat lapset ovat. Ja olen huomannut, että jos lapsen vanhemmat ovat töissä, he ovat pelkästään hyvillään, jos heidän lapsensa on jonkun toisen aikuisen valvonnassa. Ja näinhän ei aloittajan tapauksessakaan olisi, jos lapset olisivat keskenään ulkona.
Kouluikäisistä kuitenkin kyse, eivätkä ehkä ihan pieniäkään, jos päivät ovat aina yhteen tai kahteen? Ainakin meillä ekalla ja tokalla pääsivät pääosin jo klo 12, joka yksittäinen päivä oli pidempi. Ekalla ja monesti tokallakin vielä työssäkäyvien aikuisten lapset ovat ip-kerhossa. Ei toki kaikki.
Ehkä sen ikäiset voivat jo tunnin olla keskenään ulkona?
Kun on kyse isommasta koululaisesta ja päivistä, jolloin koulu päättyy klo 13 (joita ei ole aloittajan mukaan edes joka päivä), ei luulisi olevan kovin vaikeaa, että tämä yksi lapsi menisi ensin kotiinsa, tekisi läksyt, söisi välipalan ja tulisi vasta klo 14 aloittajan lapselle kaveriksi? Kyllä sen ikäinen lapsi jo ymmärtää asian. Kyse on kuitenkin vain yhdestä tunnista ja siis jo isommasta lapsesta.
Eihän se olekaan vaikeaa, se on ihan looginen tapa tehdä asia.
Ongelma tulee siinä, että jos pari muuta kaveria kuitenkin menevät jo klo 13 sinne tekemään juttuja. Kyllä se yksi silloin tuntee olonsa ulkopuoliseksi vaikka kuinka olisi järkiperustelu, vaikka me aikuiset vääntäisimme asian miten solmuun. Ihan yhtä lailla kaikki kaverit voisivat mennä kotiin, syödä välipalan, tehdä läksyt ja tulla klo 14, jos nyt välttämättä haluavat juuri ap:n kotona olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit sanonut sille, että käyttäisi lastaan lääkärissä. Voi olla vaikka syöpä tai jotain jos noin röhii ja köhii ja ääni on epätavallinen.
"Minna tässä hei. Niin siitä äskeisestä, kun teille oli tullut sellainen kuva, ettei juuri teidän lapsi saa tulla meille koulun jälkeen. Sitä minä vaan, että teidän kannattaisi käyttää lapsi lääkärissä. Ai miksi? Vauva.fi -sivustolla arveltiin, että teidän lapsella voi olla syöpä. Niin. Että jos te kävisitte katsomassa, että onko sillä syöpä ja sitten soittaisit mulle takaisin? Katsottaisiin, mitä voitaisiin tehdä. Kun sun lapsi röhii ja köhii niin pahasti, ettei kaksoset nuku. Joo, kannattaa mennä jo tänään sinne syöpälääkärille. Juu, kiva. Palataan. Heihei!!
Näinkö?
Just noin. Voi olla, että ongelma poistuu ihan kertalaakista, tuskin kukaan lastaan haluaisi enää tuollaiselle av-hörhölle tupata enää.
Alue: Aihe vapaa
Varmasti suora viesti olisi toiminut paremmin. Heti kun kovan äänen huomasi, olisi voinut lapselle tästä kauniisti, mutta suoraan sanoa, että on osattava leikkiä hiljempaa tai sitten ei voi enää tulla kaksosten päiväuniaikaan. Ja kun ohje ei tepisisi ja kaksoset heräisivät niin sitten todeta kovaääniselle lpaselle, että nyt kävi näin että kaksoset heräsivät kovaan ääneesi, joten nyt on jatkossa parempi tehdä niin, ett käyt kotona tekemässä läksyt ja välipalalla ja tulet tuntia myöhemmin uudemman kerran, niin kaksosetkin ovat jo hereillä.
Näin lapsi olisi saanut mahdollisuuden korjata käytöstään ja äiti sekä lapsi suoran kiertelemättömän käsityksen tilanteesta.
Jos kaverin äiti olisi ihmetellen soittanut, olisi voinut sanoa, että sama tilanne on jokaisen kaverin kohdalla, eli ne, joilta hiljainen leikki luontuu, saavat tulla päikkyaikaan, mutta muut kaverit, jotka pitävät ääntä, tulevat päikkyajan jälkeen.
Ei syrjintää, vaan selvä peli.