Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen kaverin äiti soitti ja valitti, kun ei päästetä kaveria meille koulun jälkeen.
29.01.2016 |
Meillä on kaksoset, kohta vuoden ikäiset. Ovat aivan normaaleja lapsia, mutta päiväuniaikaan meillä ei metelöidä. Ei imuroida, ei huudeta, ei kuunnella musiikkia. Voidaan puhua normaalilla puheäänellä.
Lapsella on kaveri, jolla on jotain ongelmaa äänenkäytössä tai kurkussa. Röhii ja köhii koko ajan ja puheääni on poikkeuksellisen kimeä ja kovaääninen. En osaa kuvailla sitä, mutta yskii ja röhii todella kovaäänisesti ja se puheääni on aivan liian kova kaksosten uniaikaan.
Tuo lapsi ei jotenkin osaa säädellä omaa puheääntään ja joka kerta kaksoset heräävät kesken unien, kun lapsi tämän kaverin kanssa on tullut meille. Kaksoset nukkuvat 12-14 ja lapsi pääsee useimmiten vasta klo 14 koulusta, joten ongelmaa on ollut vain niinä päivinä, kun he pääsevät klo 13 koulusta.
Syksyn aikana näitä kesken heräämisiä oli seitsemän ja kielsin nyt uudenvuoden jälkeen tätä kaveria tulemasta meille niinä päivinä, kun koulu loppuu klo 13. Luulin, että asia oli ok.
Lapsen kaverin äiti soitti ja kysyi, miksei kaveri enää pääse meille. Sanoin, että meillä on päiväuniaika ja siksi en toivo, että meille tullaan juuri silloin. Mutta hänpä olikin selvillä siitä, että muut kaverit kyllä saavat tulla ja kysyi, syrjinkö heidän lasta. Yritin sanoa nätisti, että meillä päiväuniaikaan eletään rauhallisesti ja kaverin tullessa kaksoset ovat usein heränneet.
Tuo äiti ei ymmärtänyt ollenkaan. Lopuksi sanoi, että olen tosi inhottava ja ilkeä ihminen, kun en ymmärrä toisenlaisia lapsia lainkaan ja etteivät kaikki lapset ole täydellisiä.
Laittoi luurin kiinni :(
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Ymmärrän tuon, mutta ymmärrän myös sen, että jos vanhempi on kotona, mutta ei voi poistua kotoa (koska kaksoset nukkuvat), niin ne omatkin lapsensa pitää mieluummin sen ajan sisällä. Riippuu toki siitä, minkä ikäisiä nämä isommat lapset ovat. Ja olen huomannut, että jos lapsen vanhemmat ovat töissä, he ovat pelkästään hyvillään, jos heidän lapsensa on jonkun toisen aikuisen valvonnassa. Ja näinhän ei aloittajan tapauksessakaan olisi, jos lapset olisivat keskenään ulkona.
Kouluikäisistä kuitenkin kyse, eivätkä ehkä ihan pieniäkään, jos päivät ovat aina yhteen tai kahteen? Ainakin meillä ekalla ja tokalla pääsivät pääosin jo klo 12, joka yksittäinen päivä oli pidempi. Ekalla ja monesti tokallakin vielä työssäkäyvien aikuisten lapset ovat ip-kerhossa. Ei toki kaikki.
Ehkä sen ikäiset voivat jo tunnin olla keskenään ulkona?
Kun on kyse isommasta koululaisesta ja päivistä, jolloin koulu päättyy klo 13 (joita ei ole aloittajan mukaan edes joka päivä), ei luulisi olevan kovin vaikeaa, että tämä yksi lapsi menisi ensin kotiinsa, tekisi läksyt, söisi välipalan ja tulisi vasta klo 14 aloittajan lapselle kaveriksi? Kyllä sen ikäinen lapsi jo ymmärtää asian. Kyse on kuitenkin vain yhdestä tunnista ja siis jo isommasta lapsesta.
Eihän se olekaan vaikeaa, se on ihan looginen tapa tehdä asia.
Ongelma tulee siinä, että jos pari muuta kaveria kuitenkin menevät jo klo 13 sinne tekemään juttuja. Kyllä se yksi silloin tuntee olonsa ulkopuoliseksi vaikka kuinka olisi järkiperustelu, vaikka me aikuiset vääntäisimme asian miten solmuun. Ihan yhtä lailla kaikki kaverit voisivat mennä kotiin, syödä välipalan, tehdä läksyt ja tulla klo 14, jos nyt välttämättä haluavat juuri ap:n kotona olla.
Onko ap tehtävä kasvattaa koko kylän lapset, kun kotona on vielä pienet kaksoset.
Ongelma oli tiedossa myös pojan äidillä, ap. haukkumisen sijaan olisi keskustellut pojan kanssa miten asia ratkaistaan, eikä sysätä vastuuta ap harteille. Vai onko oman lapsen kasvatusvastuu, iltapäivähoidon lisäksi, sysätty muiden hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Ymmärrän tuon, mutta ymmärrän myös sen, että jos vanhempi on kotona, mutta ei voi poistua kotoa (koska kaksoset nukkuvat), niin ne omatkin lapsensa pitää mieluummin sen ajan sisällä. Riippuu toki siitä, minkä ikäisiä nämä isommat lapset ovat. Ja olen huomannut, että jos lapsen vanhemmat ovat töissä, he ovat pelkästään hyvillään, jos heidän lapsensa on jonkun toisen aikuisen valvonnassa. Ja näinhän ei aloittajan tapauksessakaan olisi, jos lapset olisivat keskenään ulkona.
Kouluikäisistä kuitenkin kyse, eivätkä ehkä ihan pieniäkään, jos päivät ovat aina yhteen tai kahteen? Ainakin meillä ekalla ja tokalla pääsivät pääosin jo klo 12, joka yksittäinen päivä oli pidempi. Ekalla ja monesti tokallakin vielä työssäkäyvien aikuisten lapset ovat ip-kerhossa. Ei toki kaikki.
Ehkä sen ikäiset voivat jo tunnin olla keskenään ulkona?
Kun on kyse isommasta koululaisesta ja päivistä, jolloin koulu päättyy klo 13 (joita ei ole aloittajan mukaan edes joka päivä), ei luulisi olevan kovin vaikeaa, että tämä yksi lapsi menisi ensin kotiinsa, tekisi läksyt, söisi välipalan ja tulisi vasta klo 14 aloittajan lapselle kaveriksi? Kyllä sen ikäinen lapsi jo ymmärtää asian. Kyse on kuitenkin vain yhdestä tunnista ja siis jo isommasta lapsesta.
Eihän se olekaan vaikeaa, se on ihan looginen tapa tehdä asia.
Ongelma tulee siinä, että jos pari muuta kaveria kuitenkin menevät jo klo 13 sinne tekemään juttuja. Kyllä se yksi silloin tuntee olonsa ulkopuoliseksi vaikka kuinka olisi järkiperustelu, vaikka me aikuiset vääntäisimme asian miten solmuun. Ihan yhtä lailla kaikki kaverit voisivat mennä kotiin, syödä välipalan, tehdä läksyt ja tulla klo 14, jos nyt välttämättä haluavat juuri ap:n kotona olla.
Mehän emme tiedä, onko muiden kavereiden vanhemmat sopineet ap. kanssa, että he tulevat koulun jälkeen ap. luokse.
Jos lapsi menee säännöllisesti koulun jälkeen kaverinsa kotiin, niin vastuullinen vanhempi kyllä sopii onko se perheelle ok. ja tarjoutuu maksamaan siitä. Tälläiset asiat sovitaan aikuisten kesken, eikä niitä lapset sovi keskenään, sillä tuskin lapsilla on ymmärrystä kuinka raskasta on vauvaikäisten kaksosten hoito ja sopiiko se perheelle. Silloin ei tule.mitään yllätyksiä kun vanhemmat sopivat keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Ymmärrän tuon, mutta ymmärrän myös sen, että jos vanhempi on kotona, mutta ei voi poistua kotoa (koska kaksoset nukkuvat), niin ne omatkin lapsensa pitää mieluummin sen ajan sisällä. Riippuu toki siitä, minkä ikäisiä nämä isommat lapset ovat. Ja olen huomannut, että jos lapsen vanhemmat ovat töissä, he ovat pelkästään hyvillään, jos heidän lapsensa on jonkun toisen aikuisen valvonnassa. Ja näinhän ei aloittajan tapauksessakaan olisi, jos lapset olisivat keskenään ulkona.
Kouluikäisistä kuitenkin kyse, eivätkä ehkä ihan pieniäkään, jos päivät ovat aina yhteen tai kahteen? Ainakin meillä ekalla ja tokalla pääsivät pääosin jo klo 12, joka yksittäinen päivä oli pidempi. Ekalla ja monesti tokallakin vielä työssäkäyvien aikuisten lapset ovat ip-kerhossa. Ei toki kaikki.
Ehkä sen ikäiset voivat jo tunnin olla keskenään ulkona?
Kun on kyse isommasta koululaisesta ja päivistä, jolloin koulu päättyy klo 13 (joita ei ole aloittajan mukaan edes joka päivä), ei luulisi olevan kovin vaikeaa, että tämä yksi lapsi menisi ensin kotiinsa, tekisi läksyt, söisi välipalan ja tulisi vasta klo 14 aloittajan lapselle kaveriksi? Kyllä sen ikäinen lapsi jo ymmärtää asian. Kyse on kuitenkin vain yhdestä tunnista ja siis jo isommasta lapsesta.
Eihän se olekaan vaikeaa, se on ihan looginen tapa tehdä asia.
Ongelma tulee siinä, että jos pari muuta kaveria kuitenkin menevät jo klo 13 sinne tekemään juttuja. Kyllä se yksi silloin tuntee olonsa ulkopuoliseksi vaikka kuinka olisi järkiperustelu, vaikka me aikuiset vääntäisimme asian miten solmuun. Ihan yhtä lailla kaikki kaverit voisivat mennä kotiin, syödä välipalan, tehdä läksyt ja tulla klo 14, jos nyt välttämättä haluavat juuri ap:n kotona olla.
Onko ap tehtävä kasvattaa koko kylän lapset, kun kotona on vielä pienet kaksoset.
Ongelma oli tiedossa myös pojan äidillä, ap. haukkumisen sijaan olisi keskustellut pojan kanssa miten asia ratkaistaan, eikä sysätä vastuuta ap harteille. Vai onko oman lapsen kasvatusvastuu, iltapäivähoidon lisäksi, sysätty muiden hoidettavaksi.
Jos pienet lapset ovat syy sille, ettei omaa lasta tarvitse kasvattaa huomioivaksi, olisi kenties kannattanut jättää lisääntymättä.
Mutta sinä oletkin se iltapäivähoitovänkääjä, jonka mielestä pienet lapset ovat syy ihan mille tahansa, joten olkoot.
Ei luulisi olevan mitään ongelmaa, jos vanhemmat kasvattaisi lapsensa kysymään aikuiselta, sopiiko tulla kylään vai ei ja tyytymään siihen, oli vastaus mikä tahansa. Kyllä lapsuuteen kuuluu myös pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Ymmärrän tuon, mutta ymmärrän myös sen, että jos vanhempi on kotona, mutta ei voi poistua kotoa (koska kaksoset nukkuvat), niin ne omatkin lapsensa pitää mieluummin sen ajan sisällä. Riippuu toki siitä, minkä ikäisiä nämä isommat lapset ovat. Ja olen huomannut, että jos lapsen vanhemmat ovat töissä, he ovat pelkästään hyvillään, jos heidän lapsensa on jonkun toisen aikuisen valvonnassa. Ja näinhän ei aloittajan tapauksessakaan olisi, jos lapset olisivat keskenään ulkona.
Kouluikäisistä kuitenkin kyse, eivätkä ehkä ihan pieniäkään, jos päivät ovat aina yhteen tai kahteen? Ainakin meillä ekalla ja tokalla pääsivät pääosin jo klo 12, joka yksittäinen päivä oli pidempi. Ekalla ja monesti tokallakin vielä työssäkäyvien aikuisten lapset ovat ip-kerhossa. Ei toki kaikki.
Ehkä sen ikäiset voivat jo tunnin olla keskenään ulkona?
Kun on kyse isommasta koululaisesta ja päivistä, jolloin koulu päättyy klo 13 (joita ei ole aloittajan mukaan edes joka päivä), ei luulisi olevan kovin vaikeaa, että tämä yksi lapsi menisi ensin kotiinsa, tekisi läksyt, söisi välipalan ja tulisi vasta klo 14 aloittajan lapselle kaveriksi? Kyllä sen ikäinen lapsi jo ymmärtää asian. Kyse on kuitenkin vain yhdestä tunnista ja siis jo isommasta lapsesta.
Eihän se olekaan vaikeaa, se on ihan looginen tapa tehdä asia.
Ongelma tulee siinä, että jos pari muuta kaveria kuitenkin menevät jo klo 13 sinne tekemään juttuja. Kyllä se yksi silloin tuntee olonsa ulkopuoliseksi vaikka kuinka olisi järkiperustelu, vaikka me aikuiset vääntäisimme asian miten solmuun. Ihan yhtä lailla kaikki kaverit voisivat mennä kotiin, syödä välipalan, tehdä läksyt ja tulla klo 14, jos nyt välttämättä haluavat juuri ap:n kotona olla.
Minkä ikäiselle lapselle sitten sinun mielestäsi voi alkaa opettaa sen faktan, että kaikki lapset eivät saa samoja asioita eivätkä ainakaan kaikki samaan aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on lyhyestä ajasta silloin tällöin, joten mikään iso synti ei ole asettaa tällaisia rajoituksia. Ja se kaverin äiti oli aivan typerä.
Mietin kuitenkin yleisemmällä tasolla, millaisen käytösmallin ap:n lapsi saa. Oppiiko hän, että on ok jakaa ihmisiä "normaaleihin" ja "epänormaaleihin". Tässä ketjussa on monella kommentoijalla suorastaan paistanut läpi, että on ihan okei syrjiä ihmistä kiusallisen ominaisuuden vuoksi, joka hyvin voi olla neurologinen, eikä lapsi välttämättä voi sille yhtään mitään. Kuitenkin hän ilmeisesti muuten on hyvä kaveri, koska lapset haluavat hänen kanssaan aikaa viettää.
Tämähän on ok. Tosin voi käyttää jotain muita termejä kuin "normaalia" ja "epänormaalia". Ei kai kukaan pidä mitenkään ihmeellisenä, jos lapsen kissalle allerginen kaveri ei saa tulla lapsen kotiin, jos lapsen kotona on kissoja?
Aloittajalle kuitenkin sen verran, että onko teillä lemmikkieläimiä? Jos on, niin tämä kaveri saattaa olla allerginen niille ja sen vuoksi köhii. Erään oman lapseni kaverin koira-allergia ilmeni juuri tällä tavoin eli meillä ollessaan yski ja köhi, mutta ei tehnyt sitä kotonaan (jossa ei ollut koiraa).
Toisaalta, jos lapsella on allerginen kaveri, fiksut vanhemmat mielestäni lapselle korostetusti opettavat, että jos haluaa tämän kaveri olla - pakko tavata muualla. Ei niin, että tulkaa vaan meille ja jättäkää hänet pois.
On minunkin lapsellani koira-allerginen kaveri (meillä koira), ja hän sitten tapaa tätä ulkona ja kaverin luona. Eivätkä lapset linnottaudu meille silloin, kun tämä allerginen haluaa olla mukana. Vaatii vähän sumplimista, mutta niinhän ystävyys toimii.
Eikös aloittajankin kohdalla tilanne ollut se, että tämä kovaääninen lapsi oli tervetullut kylään kaksosten päiväunien jälkeen? Minusta tilanne olisi ollut ihan toinen, jos lapsi ei koskaan olisi päässyt aloittajalle kylään. Nyt pääsee, mutta ei kaksosten päiväunien aikaan.
Juu, eikä parista tunnista nyt kannattaisi kenenkään nostaa isoa älämölöä, aikuinen tämän järkeilee näin.
Mutta ymmärrän toisaalta, että lapsesta asia voi tuntua pahalta. Voi myös helposti käydä niin, että muut aloittavat hyvät leikit ja tunnin päästä eivät enää edes halua yhtä lisää mukaan. Lapset eivät luonnostaan ole hirveän ajattelevaisia ja siksi ei heille pitäisi luoda tilanteita, missä tulee potentiaalisia syrjimistilanteita.
Ymmärrän tuon, mutta ymmärrän myös sen, että jos vanhempi on kotona, mutta ei voi poistua kotoa (koska kaksoset nukkuvat), niin ne omatkin lapsensa pitää mieluummin sen ajan sisällä. Riippuu toki siitä, minkä ikäisiä nämä isommat lapset ovat. Ja olen huomannut, että jos lapsen vanhemmat ovat töissä, he ovat pelkästään hyvillään, jos heidän lapsensa on jonkun toisen aikuisen valvonnassa. Ja näinhän ei aloittajan tapauksessakaan olisi, jos lapset olisivat keskenään ulkona.
Kouluikäisistä kuitenkin kyse, eivätkä ehkä ihan pieniäkään, jos päivät ovat aina yhteen tai kahteen? Ainakin meillä ekalla ja tokalla pääsivät pääosin jo klo 12, joka yksittäinen päivä oli pidempi. Ekalla ja monesti tokallakin vielä työssäkäyvien aikuisten lapset ovat ip-kerhossa. Ei toki kaikki.
Ehkä sen ikäiset voivat jo tunnin olla keskenään ulkona?
Kun on kyse isommasta koululaisesta ja päivistä, jolloin koulu päättyy klo 13 (joita ei ole aloittajan mukaan edes joka päivä), ei luulisi olevan kovin vaikeaa, että tämä yksi lapsi menisi ensin kotiinsa, tekisi läksyt, söisi välipalan ja tulisi vasta klo 14 aloittajan lapselle kaveriksi? Kyllä sen ikäinen lapsi jo ymmärtää asian. Kyse on kuitenkin vain yhdestä tunnista ja siis jo isommasta lapsesta.
Eihän se olekaan vaikeaa, se on ihan looginen tapa tehdä asia.
Ongelma tulee siinä, että jos pari muuta kaveria kuitenkin menevät jo klo 13 sinne tekemään juttuja. Kyllä se yksi silloin tuntee olonsa ulkopuoliseksi vaikka kuinka olisi järkiperustelu, vaikka me aikuiset vääntäisimme asian miten solmuun. Ihan yhtä lailla kaikki kaverit voisivat mennä kotiin, syödä välipalan, tehdä läksyt ja tulla klo 14, jos nyt välttämättä haluavat juuri ap:n kotona olla.
Onko ap tehtävä kasvattaa koko kylän lapset, kun kotona on vielä pienet kaksoset.
Ongelma oli tiedossa myös pojan äidillä, ap. haukkumisen sijaan olisi keskustellut pojan kanssa miten asia ratkaistaan, eikä sysätä vastuuta ap harteille. Vai onko oman lapsen kasvatusvastuu, iltapäivähoidon lisäksi, sysätty muiden hoidettavaksi.Jos pienet lapset ovat syy sille, ettei omaa lasta tarvitse kasvattaa huomioivaksi, olisi kenties kannattanut jättää lisääntymättä.
Mutta sinä oletkin se iltapäivähoitovänkääjä, jonka mielestä pienet lapset ovat syy ihan mille tahansa, joten olkoot.
Juu, ei meillä lapset päätä tälläisistä asioista, vaan pienestä pitäen olen kasvattanut, ettei toisen kotiin mennä ilman aikuisen lupaa. Miten he muuten oppisivat kunnioittamaan toisen yksityisyyttä ja kotia?
Näin on myös tuttavapiirissäni, kun muut lapset tulevat meille, en edes muista, että yksikään lapsi olisi tullut kotiini noin vain, vaan kysyvät jo ovella, saako tulla teille. Ja lupa kysytään aikuiselta, ei lapselta.
Kaverin lapsen äidin olisi pitänyt ottaa itse vastuu lapsestaan, eli kertoa lapselleen että en anna sinulle lupaa mennä kylään silloin ja silloin. Olisi antanut tehtäväksi vaikka tehdä läksyt ja syödä välipala ensin.
Nyt hän asetti naapurin ikävään asemaan tuntemaan syyllisyyttä vaikka tämä vain asetti rajat oman perheensä parhaaksi.
Ap on ties kuinka pitkään ottanut lapsia kylään leikkimään ja tarjonnut välipalaa, ja mikä on kiitos? Haukut siitä ettei se käykään aina ja joka päivä.
Mutta nyt kun palstan yleinen asenne tuntuu olevan se, että kaikki tai ei mitään, niin ehkä ap:n on viisaampi kieltää vierailu kaikilta tasapuolisesti. Näin hän ei joudu selitysvastuuseen perheensä toiminnoista eikä vastuuseen naapurin pojan mielen pahoittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä palsta on täynnä oksettavia "minäminäminä"-mammoja, joilla ei ole empatiakyvyn hiventäkään. Samoin ap sekä tämän kaverin äiti kuulostavat todella oksettavilta! Miten vaikeaa on
a) ap:n käskeä kaikki lapset ulos / kaverille / puistoon / ehdottaa myöhempää leikkiaikaa kaikille
b) kaverin äidin ehdottaa, että tulkaa meille / olkaa ulkona / menkää puistoon
c) ulkopuolisten nähdä tämän yhden lapsen tuskaa, kun muut saavat pitää hauskaa ja hän ei
Oikeasti itse näen vaan tilanteen, jossa noin 10(?)-vuotias jätetään ovelle ja muut lapset painelevat iloisina sisään touhuamaan. Tälle yhdelle sanotaan, että menepäs kotiin ja tule uudestaan myöhemmin ja muille tervetuloa. Sinä olet epänormaali ja muut parempia. Hyi oikeasti, ei kukaan normaali aikuinen voi toimia näin, hävetkää. Vaikka olisi kymmenet kaksoset tai olisi tuhat kertaa tarjonnut välipalaa. Varsinainen marttyyri.
Ja ap on tasan yhtä lailla vastuussa siitä, että hänen kotonaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti kuin toisen lapsen äitikin siitä, että ehdottaa jotain fiksua ratkaisua eikä räyhää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on täynnä oksettavia "minäminäminä"-mammoja, joilla ei ole empatiakyvyn hiventäkään. Samoin ap sekä tämän kaverin äiti kuulostavat todella oksettavilta! Miten vaikeaa on
a) ap:n käskeä kaikki lapset ulos / kaverille / puistoon / ehdottaa myöhempää leikkiaikaa kaikille
b) kaverin äidin ehdottaa, että tulkaa meille / olkaa ulkona / menkää puistoon
c) ulkopuolisten nähdä tämän yhden lapsen tuskaa, kun muut saavat pitää hauskaa ja hän ei
Oikeasti itse näen vaan tilanteen, jossa noin 10(?)-vuotias jätetään ovelle ja muut lapset painelevat iloisina sisään touhuamaan. Tälle yhdelle sanotaan, että menepäs kotiin ja tule uudestaan myöhemmin ja muille tervetuloa. Sinä olet epänormaali ja muut parempia. Hyi oikeasti, ei kukaan normaali aikuinen voi toimia näin, hävetkää. Vaikka olisi kymmenet kaksoset tai olisi tuhat kertaa tarjonnut välipalaa. Varsinainen marttyyri.
Ja ap on tasan yhtä lailla vastuussa siitä, että hänen kotonaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti kuin toisen lapsen äitikin siitä, että ehdottaa jotain fiksua ratkaisua eikä räyhää.
Lisäisin tähän vielä, että vaikka olemmekin jokainen vastuussa omista lapsistamme niin mielestäni jokaisella aikuisella on jokaisessa kohtaamisessa vastuu lapsista. Että kohtelee heitä hyvin, on reilu, tarvittaessa ojentaa jne.
Ennen puhuttiin koko kylä kasvattaa mentaliteetista ja sitä olen ainakin itse aina noudattanut lasten kavereidenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on täynnä oksettavia "minäminäminä"-mammoja, joilla ei ole empatiakyvyn hiventäkään. Samoin ap sekä tämän kaverin äiti kuulostavat todella oksettavilta! Miten vaikeaa on
a) ap:n käskeä kaikki lapset ulos / kaverille / puistoon / ehdottaa myöhempää leikkiaikaa kaikille
b) kaverin äidin ehdottaa, että tulkaa meille / olkaa ulkona / menkää puistoon
c) ulkopuolisten nähdä tämän yhden lapsen tuskaa, kun muut saavat pitää hauskaa ja hän ei
Oikeasti itse näen vaan tilanteen, jossa noin 10(?)-vuotias jätetään ovelle ja muut lapset painelevat iloisina sisään touhuamaan. Tälle yhdelle sanotaan, että menepäs kotiin ja tule uudestaan myöhemmin ja muille tervetuloa. Sinä olet epänormaali ja muut parempia. Hyi oikeasti, ei kukaan normaali aikuinen voi toimia näin, hävetkää. Vaikka olisi kymmenet kaksoset tai olisi tuhat kertaa tarjonnut välipalaa. Varsinainen marttyyri.
Ja ap on tasan yhtä lailla vastuussa siitä, että hänen kotonaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti kuin toisen lapsen äitikin siitä, että ehdottaa jotain fiksua ratkaisua eikä räyhää.
Lisäisin tähän vielä, että vaikka olemmekin jokainen vastuussa omista lapsistamme niin mielestäni jokaisella aikuisella on jokaisessa kohtaamisessa vastuu lapsista. Että kohtelee heitä hyvin, on reilu, tarvittaessa ojentaa jne.
Ennen puhuttiin koko kylä kasvattaa mentaliteetista ja sitä olen ainakin itse aina noudattanut lasten kavereidenkin kanssa.
Tuossa "ennen koko kylä kasvatti" -mentaliteetin ihannoimisessa on syytä muistaa, että ennen oli täysin normaalia ja yleisesti hyväksyttävää, että jotkut saivat ja jotkut eivät. Pettymykset kuuluivat lastenkin elämään.
t. 1960-luvun lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on täynnä oksettavia "minäminäminä"-mammoja, joilla ei ole empatiakyvyn hiventäkään. Samoin ap sekä tämän kaverin äiti kuulostavat todella oksettavilta! Miten vaikeaa on
a) ap:n käskeä kaikki lapset ulos / kaverille / puistoon / ehdottaa myöhempää leikkiaikaa kaikille
b) kaverin äidin ehdottaa, että tulkaa meille / olkaa ulkona / menkää puistoon
c) ulkopuolisten nähdä tämän yhden lapsen tuskaa, kun muut saavat pitää hauskaa ja hän ei
Oikeasti itse näen vaan tilanteen, jossa noin 10(?)-vuotias jätetään ovelle ja muut lapset painelevat iloisina sisään touhuamaan. Tälle yhdelle sanotaan, että menepäs kotiin ja tule uudestaan myöhemmin ja muille tervetuloa. Sinä olet epänormaali ja muut parempia. Hyi oikeasti, ei kukaan normaali aikuinen voi toimia näin, hävetkää. Vaikka olisi kymmenet kaksoset tai olisi tuhat kertaa tarjonnut välipalaa. Varsinainen marttyyri.
Ja ap on tasan yhtä lailla vastuussa siitä, että hänen kotonaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti kuin toisen lapsen äitikin siitä, että ehdottaa jotain fiksua ratkaisua eikä räyhää.
Lisäisin tähän vielä, että vaikka olemmekin jokainen vastuussa omista lapsistamme niin mielestäni jokaisella aikuisella on jokaisessa kohtaamisessa vastuu lapsista. Että kohtelee heitä hyvin, on reilu, tarvittaessa ojentaa jne.
Ennen puhuttiin koko kylä kasvattaa mentaliteetista ja sitä olen ainakin itse aina noudattanut lasten kavereidenkin kanssa.
Tuossa "ennen koko kylä kasvatti" -mentaliteetin ihannoimisessa on syytä muistaa, että ennen oli täysin normaalia ja yleisesti hyväksyttävää, että jotkut saivat ja jotkut eivät. Pettymykset kuuluivat lastenkin elämään.
t. 1960-luvun lapsi
Onko sinulle useinkin käynyt niin, että kaverin ovella äiti tai isä valikoi, että tuo saa tulla, tuo ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti itse näen vaan tilanteen, jossa noin 10(?)-vuotias jätetään ovelle ja muut lapset painelevat iloisina sisään touhuamaan. Tälle yhdelle sanotaan, että menepäs kotiin ja tule uudestaan myöhemmin ja muille tervetuloa. Sinä olet epänormaali ja muut parempia.
Sama! Enkä voi ymmärtää, että se olisi kenellekään ok, että näin toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on täynnä oksettavia "minäminäminä"-mammoja, joilla ei ole empatiakyvyn hiventäkään. Samoin ap sekä tämän kaverin äiti kuulostavat todella oksettavilta! Miten vaikeaa on
a) ap:n käskeä kaikki lapset ulos / kaverille / puistoon / ehdottaa myöhempää leikkiaikaa kaikille
b) kaverin äidin ehdottaa, että tulkaa meille / olkaa ulkona / menkää puistoon
c) ulkopuolisten nähdä tämän yhden lapsen tuskaa, kun muut saavat pitää hauskaa ja hän ei
Oikeasti itse näen vaan tilanteen, jossa noin 10(?)-vuotias jätetään ovelle ja muut lapset painelevat iloisina sisään touhuamaan. Tälle yhdelle sanotaan, että menepäs kotiin ja tule uudestaan myöhemmin ja muille tervetuloa. Sinä olet epänormaali ja muut parempia. Hyi oikeasti, ei kukaan normaali aikuinen voi toimia näin, hävetkää. Vaikka olisi kymmenet kaksoset tai olisi tuhat kertaa tarjonnut välipalaa. Varsinainen marttyyri.
Ja ap on tasan yhtä lailla vastuussa siitä, että hänen kotonaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti kuin toisen lapsen äitikin siitä, että ehdottaa jotain fiksua ratkaisua eikä räyhää.
Lisäisin tähän vielä, että vaikka olemmekin jokainen vastuussa omista lapsistamme niin mielestäni jokaisella aikuisella on jokaisessa kohtaamisessa vastuu lapsista. Että kohtelee heitä hyvin, on reilu, tarvittaessa ojentaa jne.
Ennen puhuttiin koko kylä kasvattaa mentaliteetista ja sitä olen ainakin itse aina noudattanut lasten kavereidenkin kanssa.
Tuossa "ennen koko kylä kasvatti" -mentaliteetin ihannoimisessa on syytä muistaa, että ennen oli täysin normaalia ja yleisesti hyväksyttävää, että jotkut saivat ja jotkut eivät. Pettymykset kuuluivat lastenkin elämään.
t. 1960-luvun lapsi
Onko sinulle useinkin käynyt niin, että kaverin ovella äiti tai isä valikoi, että tuo saa tulla, tuo ei?
Kyllä vain. Oli täysin normaalia, että vanhempi päätti, ketkä lasten kaverit saavat tulla sisälle leikkimään ja ketkä eivät. Eikä kenenkään mielenterveys siitä murentunut. Lapsenakin ymmärsi, että okei, tänään en päässyt, jonain toisena päivänä pääsen. Minusta lapsille tehdään karhunpalvelus, jos aina pitää saada sama mitä joku toinenkin saa. Entä sitten, kun tulee se päivä, jolloin lapsi ei pääse mukaan enää lainkaan? Lapset kasvavat, kaveripiirit muuttuvat yhteisten kiinnostuksenkohteiden mukaan eikä yhtä roikoteta mukana vain siksi, ettei sille tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on täynnä oksettavia "minäminäminä"-mammoja, joilla ei ole empatiakyvyn hiventäkään. Samoin ap sekä tämän kaverin äiti kuulostavat todella oksettavilta! Miten vaikeaa on
a) ap:n käskeä kaikki lapset ulos / kaverille / puistoon / ehdottaa myöhempää leikkiaikaa kaikille
b) kaverin äidin ehdottaa, että tulkaa meille / olkaa ulkona / menkää puistoon
c) ulkopuolisten nähdä tämän yhden lapsen tuskaa, kun muut saavat pitää hauskaa ja hän ei
Oikeasti itse näen vaan tilanteen, jossa noin 10(?)-vuotias jätetään ovelle ja muut lapset painelevat iloisina sisään touhuamaan. Tälle yhdelle sanotaan, että menepäs kotiin ja tule uudestaan myöhemmin ja muille tervetuloa. Sinä olet epänormaali ja muut parempia. Hyi oikeasti, ei kukaan normaali aikuinen voi toimia näin, hävetkää. Vaikka olisi kymmenet kaksoset tai olisi tuhat kertaa tarjonnut välipalaa. Varsinainen marttyyri.
Ja ap on tasan yhtä lailla vastuussa siitä, että hänen kotonaan lapsia kohdellaan tasapuolisesti kuin toisen lapsen äitikin siitä, että ehdottaa jotain fiksua ratkaisua eikä räyhää.
Lisäisin tähän vielä, että vaikka olemmekin jokainen vastuussa omista lapsistamme niin mielestäni jokaisella aikuisella on jokaisessa kohtaamisessa vastuu lapsista. Että kohtelee heitä hyvin, on reilu, tarvittaessa ojentaa jne.
Ennen puhuttiin koko kylä kasvattaa mentaliteetista ja sitä olen ainakin itse aina noudattanut lasten kavereidenkin kanssa.
Tuossa "ennen koko kylä kasvatti" -mentaliteetin ihannoimisessa on syytä muistaa, että ennen oli täysin normaalia ja yleisesti hyväksyttävää, että jotkut saivat ja jotkut eivät. Pettymykset kuuluivat lastenkin elämään.
t. 1960-luvun lapsi
Onko sinulle useinkin käynyt niin, että kaverin ovella äiti tai isä valikoi, että tuo saa tulla, tuo ei?
Kyllä vain. Oli täysin normaalia, että vanhempi päätti, ketkä lasten kaverit saavat tulla sisälle leikkimään ja ketkä eivät. Eikä kenenkään mielenterveys siitä murentunut. Lapsenakin ymmärsi, että okei, tänään en päässyt, jonain toisena päivänä pääsen. Minusta lapsille tehdään karhunpalvelus, jos aina pitää saada sama mitä joku toinenkin saa. Entä sitten, kun tulee se päivä, jolloin lapsi ei pääse mukaan enää lainkaan? Lapset kasvavat, kaveripiirit muuttuvat yhteisten kiinnostuksenkohteiden mukaan eikä yhtä roikoteta mukana vain siksi, ettei sille tule paha mieli.
No sitten ymmärtää, että hyväksyt tuollaisen. Ja se on ikävää. Itse en ikinä alkaisi, jos oma lapseni tulisi vaikka kahden kaverin kanssa kotiin, sanomaan toiselle että mene pois ja toiselle että tule vaan. Joko molemmat saavat tulla tai ei kumpikaan, tilanteesta riippuen.
Odottakaas, kun ne pilttinne tulevat teini-ikään, ettekä voikaan kontrolloida joka menoa tai kaveria. Voi tulla kulttuurishokki, kun se omakaan lapsi ei suostu tulemaan kotiin, jos ei kavereita huolita.
Aika huonoa käytöstä tuolta äidiltä.
Ei se lapsi tietenkään tule oven taakse, vaan menee suoraan kotiinsa kun asiasta on etukäteen sovittu.
Ei minunkaan lapseni välttämättä pääse kaverille kylään vaikka joku toinen pääseekin. Tietysti pieni pettymyshän se pojalle aina on, jos kyläily ei sovikaan mutta sitä kivempaa kun taas joskus pääsee.
Meillä oli esikoisemme ollessa alakoululainen ongelma lapsemme kaverista. Hänet haettiin koulusta (äitinsä haki) ja jokaikinen päivä tämä lapsi soitti mulle äitinsä kännykästä ja pyysi päästä meille leikkimään meidän lapsemme kanssa. Meillä oli myös muutaman kuukauden ikäinen vauva, ja tämä lapsi ei osannut yhtään hiljentää ääntään, oli muutenkin kauhean villi, juoksi ja riehui. Jossakin vaiheessa kyllästyin, kun vauva ei koskaan saanut nukkua rauhassa, ja aloin kieltämään ettei voi tulla kuin vasta vauvan päiväunien jälkeen. Selitin tämän myös lapsen äidille. Silti tämä lapsi yhä soitti ja kun kielsin, mankui miksi, miksi ei. Äitinsä taas totesi että kun se niin haluaa ja en mä sille mitään voi kun se vaan soittaa. Ei voinut tokaluokkalaista kieltää ettet soita sillä mun kännyllä mihinkään!! Ja tämä äiti oli itsekin kotona koko ajan, mutta selitti sitten että ei kyllä jaksaisi lähteä tuomaan myöhemminkään lasta meille, kun on aamulla vienyt sen kouluun ja iltapäivällä hakenut, niin siinä samalla olis hyvä tuoda se lapsi meille. Onneksi muutettiin sitten parinkymmenen kilsan päähän tästä lapsesta, ei enää soitellut kun äitinsä ei tietty viittinyt ajaa niin pitkästi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi tietenkään tule oven taakse, vaan menee suoraan kotiinsa kun asiasta on etukäteen sovittu.
Ei minunkaan lapseni välttämättä pääse kaverille kylään vaikka joku toinen pääseekin. Tietysti pieni pettymyshän se pojalle aina on, jos kyläily ei sovikaan mutta sitä kivempaa kun taas joskus pääsee.
Meillä ei vähän isompien koululaisten (3-4 luokka ja siitä eteenpäin) enää tarvitse joka kerta koulun jälkeen tulla kotiin tai heti soitella missä ovat. Menevät missä menevät, ja jossain kohtii sitten ilmoittelevat. Käyvät kavereidensa kotona, kavereiden kutsumana, tai ovat meillä, tai ulkona. Ei joka liikettä enää tuossa kohtaa kontrolloida. Treenipäivinä toki tulevat ajoissa välipalalle jotta kerkeävät treeneihin.
Alue: Aihe vapaa
Miten niin lapsi olisi voinut korjata käytöstään? Ap kertoi ongelman olleen jo syksystä lähtien ja pyytänyt lapsia olemaan hiljempaa, mutta sana ei ole mennyt aina perille, vaan vauvat heränneet kesken päiväunien.
Ja nyt on kysymys yhdestä tunnista, tuo kaveri on tervetullut heidän kotiinsa viikon jokaisena päivänä ja silti täällä haukutaan ap. syrjinnästä ja pojan äiti vielä haukkui ilkeäksi ihmiseksi ja löi vielä luurin korvaan, kun moni äiti oli ollut iloinen ja tarjonnut hoidosta rahallista korvausta, kun poika viettää iltapäivät ap luona.
Miksi tuo samainen äiti ei pyytänyt poikaa menemään kotiinsa ja tekemään läksyt ja syömään välipalan, vaan äidin mukaan pojan on päästävä ap luokse suoraan koulusta viikon jokaisena päivänä, muuten ap. on paha ja ilkeä ihminen.