Lue keskustelun säännöt.
Avecin kulujen maksaminen juhlissa!!!
pihiin kyllästynyt
28.01.2016 |
Olen tapaillut nyt jonkin aikaa mukavalta vaikuttavaa miestä, mutta mua on nyt alkanu tosissaan häiritsemään tietyt asiat miehen käytöksessä. Ja kaipasin asiallallisia neuvoja teiltä AV kanssasisarilta <3!
Tässä nyt kuitenkin hieman taustatietoja, että pystytte käsittämään tilanteen paremmin. Itse olen opiskelija, joten juurikaan ylmääräistä ei siis löydy. ( 400 e kuussa jää käteen pakollisten menojen jälkeen) Mies valtiolla hyväpalkkaisessa työssä esimiesasemassa (tienaa kuusta riippuen nettona 3000-6000 e). Mies asuu toisessa kaupungissa. Ollaan molemmat alle kolmekymppisiä.
Ensitreffit: Miehen oli tarkoitus viedä mut syömään. Ravintolassa (, joka paljastui siistiksi lähiöpubiksi/ravintolaksi, josta sai myös lounasta n.10 e), selaili hetken ruokalistaa, ja päättikin sitten, että haluaakin vain kahvia. No ei siinä, otettiin vain kahvit. Jäi kyllä vähän harmittamaan kun olin kuitenkin nähnyt vaivaa laittautumiseen.
Esim 1. Mies soitti ja pyysi mukaansa hienoihin juhliin. Juhlissa kuulemmat useita miehen alan "silmää tekeviä", ja komeet kemut olis ollut tiedossa. Noin tuhat vierasta tulossa. Pukeutumiskoodina naisilla iltapuku yms. Suostuin kutsuun ja ehdin jo innostua, kunnes mies ilmoitti, että mun osuus illan juoma/ruoka kuluista olisi 100 e ja pyysi mua maksamaan tätä!!! :D "Kun yhdessä kuulemma tehään ni yhdessä maksetaankin". No ilmoitin sit miehelle, että en tuu kun mulla kuitenkin menis mekkoon, kampaukseen ja ehkä jopa meikkiin useemman sadan kulut. Mun mielestä olis kohtuutonta, että joutuisin vielä omat sapuskani maksamaan kun kuitenkin miehen juhlista kyse.
Esim 2. Mies soitteli ja ehdotti jos lähtisi ajelemaan ja tulisi illaksi mun luo. Ehdotti, että kokattaisiin yhessä ja sanoi tuovansa ruokakassin tullessaan. Idea kuulosti kivalta ja toivotin miehen tervetulleeksi :) Kuitenkin taas alko se helvetin kitsastelu " hakisitko sä nyt edes jostain tuoreet leivät kun en viittis kaikkee kuitenkaan alkaa kustantamaan"... Kyse ei mullakaan oo siitä, etten ois voinu hakea, vaan en pysty käsittämään että miks mies ei nyt sit voinu tuoda kaikkia tarvikkeita kerralla?? Vaan aina pitää alottaa se kitsastelu.
Tähän loppuun vielä mainittakoon että, mies ei koskaan oo tarjonnut mulle mitään. Eli kyse ei siis voi olla siitä, että kokisi jo tuhlanneensa muhun tarpeeksi:D Niin joo ja kyllä, seksiäkin on jo saanut :DDD Mietin vain, että haluanko näin pihiä miestä, joka kutsuu daaminsa juhliin, eikä kuienkaan kustanna kuluja, vaan kaikki pitäs mennä omasta OPISKELIJAN pussista.:( kertokaa asiallisia mielipiteitä tästä tilanteesta ihanat av-siskot :)!
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Siis selvennyksenä vielä; mies ei ole koskaam tarjonnut mulle yhtään mitään:D Ei vaan ole jatkossakaan siihen kuulemma halukas
-Ap
EIkö mies siis tuonutkaan sitä ruokakassia (tai tortilloja) teille? Minusta AP on se, joka kuulostaa pihiltä. Ei ole maksanut miehelle mitään, ei edes euron leipää. Kyllä siitä 400 euron käyttörahasta per kuukausi sen verran jää ylimääräistä, että euron leivän halutessaa saa, mutta kun ei, olettaa vaan miehen tuovan ja maksavan kaiken. Miksi? Koska AP on pihi ja haluaa käyttää rahansa vain itseensä. Miehellä voi olla ties mitä lainamaksuja eikä edes sitä 400 euroa ylimääräistä käyttörahaa käytössä maksujen jälkeen, kuten AP:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä miksi naisille on niin tärkeää, että mies on tuhlari. Ja varsinkin se, ettei mies ole säästeliäs.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. "Tarkan markan" miehellä on todennäköisesti vähemmän ongelmia (niin taloudellisia kuin muitakin) verrattuna "seinästä sitä saa" -mieheen.
^ Toisaalta tuon vuoksi kai maailma ei tunne ainuttakaan self-made miljardöörinaista. Kaikki superrikkaat naiset ovat perineet omaisuutensa.
Klippan kirjoitti:
Et halua. Piheys on todella ärsyttävä piirre.
Juuri näin. "Lompakkoloisiminen" on ihan OK, se on kuitenkin jokaisen itsensä päätettävissä haluaako elättää kumppaninsa vai ei, mutta piheys jää aina sen toisen osapuolen riesaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan vähätuntisessa osa-aikatyössä ja silloinen poikaystäväni armeijassa (hän lähti armeijaan suhteen alussa). Asuttiin omissa asunnoissa ja meillä oli omat menot. Mentiin juhannuksena hänen kaverinsa mökille, jonne hän minut kutsui. Käytiin yhdessä ruokakaupassa ja ostettiin yhteiseksi kaikkea juhannusherkkua meille molemmille (viemisiä ei kuulemma tarvinnut viedä, jokainen osti omat ruokansa). Ei tosiaan asuttu yhdessä eikä oltu seurusteltu kuin jokunen kuukausi, niin vedettiin kaupassa silmämääräinen tasajako ostoksille ja molempien maksettavaksi jäikin about saman verran.
Juhannuksen jälkeen hän kaivoi kuittinsa lompakosta, alleviivasi hartaasti punaisella kynällä ruuat mitä ei ollut syönyt ja vaati loppusummaa minulta (en minäkään kaikkea kaikesta tasaisesti syönyt, muttei käynyt mielessä periä poikaystävältä rahaa takaisin siitä tuorejuustosta jota en maistanutkaan)! Maksoin hämilläni, olin typerys. Tämän tyyliset asiat alkoi toistua, hän ei koskaan vahingossakaan tarjonnut minulle mitään missään ja katsoi ettei itse maksanut liikaa omista osuuksistaan.
Minä, idiootti, muutin hänen kanssaan yhteen hänen armeijan jälkeen. Hän "ei löytänyt" töitä ja minä tein kahta jotta sain maksettua elämisemme. Mies lopetti jossain vaiheessa aktiivisen työnhaun, alkoi tukirahoillaan ostelemaan kaikkea turhaa (kuten tietokoneen osia) eikä osallistunut taloudellisesti. Kun tulin illalla kotiin, hän oli tehnyt päivällä ruokaa vain itselleen eli mulle ei oltu koskaan säästetty mitään vaan aloin kymmenen aikoihin aina kokkailemaan. Jossain vaiheessa siirsin toisen työni (pimeä iltatyö) palkan menemään suoraan miehen tilille ettei mulla tarvis olla aina siirtämässä hälle rahaa. Mies saattoi tilata vaikka Aku Ankan ilman mulle puhumatta, mun rahoilla toki sekin maksettiin. Jouduin kerran pyytämään pimeästä iltatyöstäni palkkaennakkoa kun meillä oli vähän huono tilanne, pomo ihmetteli (tietäen minun hyvät tuloni ja työetuni) että mihin rahani menevät (tein 9:00-21:00 joka päivä töitä kahdessa eri työpaikassa). Kun tilanne valkeni hänelle, vahvalle naisihmiselle, hän piti mulle älyttömän silmiä avaavan keskustelun siitä kuinka "sairas" tilanne oli. Olin jotenkin tottunut siihen kun miehen ahneus ja piheys oli asteittain pahentunut. Pomoni ei suostunut maksamaan palkkaa enää kuin minun tililleni. Palkkapäivänä olin päivätyökavereiden kanssa viettämässä iltaa, kun poikaystävä soittaa todella vihaisena huutaen että miksi hänelle ei ole tullut rahaa, että hän on nyt rahattomana viikonlopun vietossa.
Tämä oli viimeinen tikki, jätin kyseisen narsistin ja hän ei hyväksynyt eroamme. Lähetteli työpaikalleni kortteja ja käytti minua pari kertaa seksuaalisesti hyväksi (sillä välin kun etsin uutta kotia ja olimme eronneet, nukuin yhteisessä kodissamme pari yötä kun en ystäville päässyt ja heräsin hänen kosketteluunsa). Karmaiseva tyyppi.
En väitä että ap:n mies olisi samanlainen, mutta väitän että puhumme tietynlaisesta (samanlaisesta) ihmistyypistä. Joka on sairas.
Parisuhteessa rahat on yhteisiä. Vai eikö se menekään niin silloin kun mies on se tukien varassa oleva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roadwalker kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan vähätuntisessa osa-aikatyössä ja silloinen poikaystäväni armeijassa (hän lähti armeijaan suhteen alussa). Asuttiin omissa asunnoissa ja meillä oli omat menot. Mentiin juhannuksena hänen kaverinsa mökille, jonne hän minut kutsui. Käytiin yhdessä ruokakaupassa ja ostettiin yhteiseksi kaikkea juhannusherkkua meille molemmille (viemisiä ei kuulemma tarvinnut viedä, jokainen osti omat ruokansa). Ei tosiaan asuttu yhdessä eikä oltu seurusteltu kuin jokunen kuukausi, niin vedettiin kaupassa silmämääräinen tasajako ostoksille ja molempien maksettavaksi jäikin about saman verran.
Juhannuksen jälkeen hän kaivoi kuittinsa lompakosta, alleviivasi hartaasti punaisella kynällä ruuat mitä ei ollut syönyt ja vaati loppusummaa minulta (en minäkään kaikkea kaikesta tasaisesti syönyt, muttei käynyt mielessä periä poikaystävältä rahaa takaisin siitä tuorejuustosta jota en maistanutkaan)! Maksoin hämilläni, olin typerys. Tämän tyyliset asiat alkoi toistua, hän ei koskaan vahingossakaan tarjonnut minulle mitään missään ja katsoi ettei itse maksanut liikaa omista osuuksistaan.
Minä, idiootti, muutin hänen kanssaan yhteen hänen armeijan jälkeen. Hän "ei löytänyt" töitä ja minä tein kahta jotta sain maksettua elämisemme. Mies lopetti jossain vaiheessa aktiivisen työnhaun, alkoi tukirahoillaan ostelemaan kaikkea turhaa (kuten tietokoneen osia) eikä osallistunut taloudellisesti. Kun tulin illalla kotiin, hän oli tehnyt päivällä ruokaa vain itselleen eli mulle ei oltu koskaan säästetty mitään vaan aloin kymmenen aikoihin aina kokkailemaan. Jossain vaiheessa siirsin toisen työni (pimeä iltatyö) palkan menemään suoraan miehen tilille ettei mulla tarvis olla aina siirtämässä hälle rahaa. Mies saattoi tilata vaikka Aku Ankan ilman mulle puhumatta, mun rahoilla toki sekin maksettiin. Jouduin kerran pyytämään pimeästä iltatyöstäni palkkaennakkoa kun meillä oli vähän huono tilanne, pomo ihmetteli (tietäen minun hyvät tuloni ja työetuni) että mihin rahani menevät (tein 9:00-21:00 joka päivä töitä kahdessa eri työpaikassa). Kun tilanne valkeni hänelle, vahvalle naisihmiselle, hän piti mulle älyttömän silmiä avaavan keskustelun siitä kuinka "sairas" tilanne oli. Olin jotenkin tottunut siihen kun miehen ahneus ja piheys oli asteittain pahentunut. Pomoni ei suostunut maksamaan palkkaa enää kuin minun tililleni. Palkkapäivänä olin päivätyökavereiden kanssa viettämässä iltaa, kun poikaystävä soittaa todella vihaisena huutaen että miksi hänelle ei ole tullut rahaa, että hän on nyt rahattomana viikonlopun vietossa.
Tämä oli viimeinen tikki, jätin kyseisen narsistin ja hän ei hyväksynyt eroamme. Lähetteli työpaikalleni kortteja ja käytti minua pari kertaa seksuaalisesti hyväksi (sillä välin kun etsin uutta kotia ja olimme eronneet, nukuin yhteisessä kodissamme pari yötä kun en ystäville päässyt ja heräsin hänen kosketteluunsa). Karmaiseva tyyppi.
En väitä että ap:n mies olisi samanlainen, mutta väitän että puhumme tietynlaisesta (samanlaisesta) ihmistyypistä. Joka on sairas.
Parisuhteessa rahat on yhteisiä. Vai eikö se menekään niin silloin kun mies on se tukien varassa oleva?
Minulle ainakin rahat ovat parisuhteessa yhteisiä niin kauan kuin kumpikaan ei pyri tällä systeemillä hyötymään toisesta. Lainaamassasi viestissä hyödyn tavoittelu on selvää ja saatu hyöty on selvästi yksipuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse rupesin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa olin itse hyvätuloinen yksinhuoltaja ja hän työtön. Jos nenin viikonlopuksi hänen luokseen, käytiin yhdessä kaupassa ja pidin huolta, että ostetuista ruuista riitti hänelle myös seuraavaksi viikoksi.
Minä en odota että mies maksaa, mutta se on kiva ele. Toisaalta minä itse saatan tarjota baarissa koko kaveriporukalle. Ja he vastaavasti hoitavat joskus oman rundinsa.
Tämähän on provo, mutta jos jollakulla naisella on tällainen käyttäytymistapa oikeassa elämässä, niin en ihmettele, että mies tarkkailee tilannetta kannattaako ruveta makselemaan "sihteeriopiskelijan" illallisia. Mies testasi onko tämä loinen valmis ostamaan edes leipää kun tuo itse ison kassillisen ruokaa, mutta ei, kun "opiskelijan" rahat oli menneet halpismeikkeihin ja käsilaukkuihin.
Jos olisin tuo mies, etsisin mitä pikimmiten itseni tasoista seuraa eli sellaisen naisen, jolla on omat rahat.
Tämän nämä Sinkkuelämää-sarjat ovat aiheuttaneet. Suomalaisen nykyajan naiset juvittelevat olevansa prinsessoja, joille pitää tarjota kaikki, "koska olen tyttö".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihi on yleensä saita kaikessa, en ikinä huolisi miehekseni. Kaks pihiä sopii kyllä hyvin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli perjantain paras, ERLLISET LASKUT!!. Mä ihan repesin ja mun mies myös. On tosi onneton tapaus.
Ai kauhee, nyt kaikki "pihit" ovat posket punaisina häpeästä ja muuttavat heti käytöstään ja kylvävät rahaa hyväksikäyttäjänaisille, kun SINÄ ja sinun MIES repesitte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pihi on yleensä saita kaikessa, en ikinä huolisi miehekseni. Kaks pihiä sopii kyllä hyvin yhteen.
Vähän ohi aiheesta: Tällanen pari löytyy tuttavapiiristä. Piheilevät ihan kaikessa. Kahvipöydässä aina halvinta mahdollista suunnilleen marie-keksiä. Maitoakaan ei kahviin yleensä ole (varmaan liian kallista).
Voitte vaan kuvitella millasta näitten hyväkkäitten kanssa on ollut ne kerrat, kun vahingossa pyydettiin heidät mökille, jossa oli nyyttäri-meininki. Siinä joutu jokanen kaivelee lompakostaan kuitteja että nähtiin että he eivät varmasti olleet maksaneet liikaa. Ja sanomattakin selvää että veivät itse ostamiensa tuotteiden jämät mennessään. Ite yleensä heitän roskikseen mökillä enemmän tai vähemmän viikonlopun lämpimässä olleet leikkeleet,juustot, tuorejuustot, mehut, limut. Nämä veivät mukanaan ja elivät varmaan seuraavan viikon rippeillä. - Tää pari vielä kehu joskus silläkin että ulkomaan matkalta toivat mukanaan paikallisesta marketista ostamansa ruokatuotteet!
En pidä tuomittavana kumpaakaan tapaa, höveliä tarjoamista ja suurpiirteisyyttä, enkä myöskään tarkkuutta rahankäytössä. Mutta selvää on, että jos tavat ja odotukset ja käytännöt kovasti toisistaan poikkeavat, ei yhteistä taivalta kannata jatkaa.
Kiinnostaa kyllä että miksi ihmeessä sitten olet sen miehen kanssa, ap, jos kerran noin kovasti hänen tarkkuutensa rahoissa ottaa sinua pattiin, että ihan halveksuvasti täytyy miehestä puhua? Odotteletko kumminkin että hän heltyisi ja kustantaisi sinulle reissuja ja matkoja?
Minua on kusetettu rahallisesti ihmissuhteessa (olen nainen, ja olin se varakkaampi osapuoli avioliitossa joka päättyi eroon...) ja toista kertaa en siihen halpaan lähde. Jos miesystävälläni ei ole varaa osallistua ulkomaanmatkaan tai ravintolailtaan, niin en maksa hänen osuuttaan: sitten joko menen tuommoisille menoille yksin tai kumpikaan ei mene.
En varmaan haluaisi seurustella kanssasi, jos opiskelijana odotat toisen kustantavan sinun menojasi, kun itse olet niin köyhä. Omatoimisuus taloudellisesti on minulle tärkeä arvo, enkä voisi arvostaa kumppania joka pyrkii toisen rahoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi ei voi olla muualta kuin savosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jatkoon. Epätodennäköistä, että tilanne muuttuu. Muut esimerkit voisi olla vielä jotenkin ajattelemattomuutta, mutta tuo viimeinen on ihan käsittämätön. Mies oli siis joka tapauksessa menossa kauppaan, mutta vaati että säkin menet sinne muutaman euron ostoksen takia.
Eli mies toi kassikaupalla ruokaa, mutta aloittaja ei halunnut edes leivästä maksaa?
Vedelläkö aloittaja olisi tuon vuorokauden elänyt?
Heidän yhdessä kokkaamilla ruuuialla tietysti. Miksi hän vedellä olisi elänyt :D
Jos mies on kuitenkin köyhä. Vaikka olisi hyvä palkka niin hänellä voi olla velkoja/ulosottoja niin paljon että rahaa ei palkasta kauheasti jää?
Opiskelijabudjetilla elelevä usein kuvittelee että keskituloinen ui rahassa. Että koska on varaa ostaa vaatteita, vessapaperia ja pesuaineita äyrejä laskematta, voisi siinä samalla sitten harrastaa ylellisyyttä ja tarjota sitä toisillekin.
Olen keskituloinen. En haluaisi hyysätä opiskelijaa, jollei se sattuisi sitten olemaan oma lapseni. Omaa lasta tietty tuen taloudellisesti, vien syömään ja joskus jopa reissuille, joihin tällä ei itsellään ole varaa.
Tosin olisin aika murheissani, mikäli vielä ap:n ikäisenä lapseni olisi näin kurjassa jamassa...
Pihi mies on todellinen turn off. Enkä nyt tarkoita sitä että kaikki pitäisi naiselle kustantaa, mutta ei suhteessa senttejä ja euroja lasketa. Jätä se :D
Ei kannata olla pihin kanssa(ellei sitten ole itsekin pihi),he ovat rasittavia ihmisiä.Edesmennyt isäpuoleni laski joka sentin ruokakaupassa,eräänkin kerran pyysin häntä tuomaan Lidlin juustonakkeja,annoin vielä itse rahaa niihin.Koko kotimatkan hän saarnasi,miten paljon halvemmaksi tulisi ostaa halpaa juustoa ja halpoja nakkeja.Ja tällaista nipottamista se oli aina.Miesystäväni on myös ihme jurputtaja rahan suhteen,mutta yleensä pääsemme kuitenkin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen menojen kanssa,tuo avauksen mies kuulosti kamalalta :D
Eli jos on suunnilleen samantuloiset ihmiset, niin miehen pitää oletuksena käyttää elämänsäästönsä hemmotellakseen naista? Minulla ainakin on säästöt ja käyttörahat erikseen.
Miten sinä hemmottelit miestä? (Tuskin ainakaan hampurilaisateriaa tarjosit, jos kerta suutuit, kun mies ei tarjoa sinulle). Vai onko se vain niin päin että nainen kyllä välittää vaikka ei miestään hemmottelisikaan säästöillään, mutta jos mies ei naistaan hemmottele säästöillään, niin silloin tämä ei välitä?