Lue keskustelun säännöt.
Mitä nuoret söi 80-luvulla ennenkuin oli pitsaa, pastaa ja hampurilaisia?
27.01.2016 |
Ajattelin tulla kysymään täältä, jos täällä sattuis oleen ketään ketä muistaa 80-luvun. Mä ja mun sisko mietittiin tätä Ja kysyttiin meidän äidiltä mut se sanoi ettei silloin ollut paljon mitään herkkuja kun kaikki oli köyhiä ja kasvatti melkein kaiken ruuan itse. Mut mitä te muut söitte esim kaupungeissa kerta siel ei voinut viljellä?
Kommentit (505)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turussa herkuteltiin Hesen hamppareilla, silloin annoksen hintaan kuului vielä majoneesi. Pizzerioita oli myös ja muistan, kun Pippurimyllystä (turkulainen ravintola) haettiin pizzat aina lauantai-iltaisin.
Dennis laittoi pizzeriansa Turkuun 1974 tai niillämain.
Stadissa oli italialaisten pitämiä pitserioita jo 1960-luvulla ja eka hampurilaisbaari aukesi 1952. Ja pirtelöitä sai kaikkialta.
Pirtelöt ja erilaiset jäätelöannokset olivat minulle 70-luvun herkku. Niitä syötiin vanhempien kanssa Sokoksen kahviossa ja Meijerin baarissa. 80-luvulla lähdin opiskelemaan eikä sitten enää ollutkaan moisiin varaa. Saakohan nykyään pirtelöä enää mistään?
Jäätelöannokset! Miten tällasenkin on voinut unohtaa! Fazerin kahvilassa oli minusta parhaat jäätelöannokset. Mutta sinne ei kyllä päässyt kuin pari kertaa vuodessa (koulun päättäjäisten jälkeen?). Samanlaisia sitten yritettiin väsätä kotona paketti-vaniljajäätelöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on provo :D
Juu 80-lukuhan oli Suomessa (ainakin pääkaupunkiseudulla) varakasta aikaa, kaikki olivat ns, juppeja, ainakin nuoret aikuiset.
Pizzeriat muistan itse jo 70-luvulta, aluksi ne olivat ravintoloita (ei mitään nykyisiä ketjuräkälöitä). Hieno sisutus, mutta pizza oli edullisempaa kuin liharuoka, joten monet kävivät ulkona syömässä juuri pizzaa.
Helsingissä nuoret kävivät 'Rollsissa" eli Carolls-hampparibaarissa. Toinen suosikkipaikka oli Ravintola Happy Days (nyk. Teatteri), muistan itse että siellä oli aivan ihania jäätelöannoksia, oma suosikkini oli Kolibri.
Nuorilla on kuitenkin kotona tiukempi kuri, karkkeja tai herkkuja sai vain harvoin. Moni ei saanut niin paljon viikkorahaa, että siitä olisi joka päivä ostellutkaan mitään ihmeellistä. Kotona syötiin kello viisi pääateria ja silloin oltiin kotona, tai ruokaa ei enää saanut.
Jos olis omaa rahaa vaikka säästetty kesätöistä, sitten mentiin syömään jätskiä. Usein Rollsissa otettiin vain yhdet pienet ranskalaiset kaverin kanssa ja syötiin ne puokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku sellaisen 80-luvun hampurilaispaikan tai -ketjun kuin Clock? Itse en koskaan käynyt, mutta metrosta muistan mainokset. Helsingin metrosta siis puhe :)
Kyllä vaan muistankin ja tuli käytyäkin. Oiskohan Clock ollut ainakin Erottajalla, siinä kohdassa missä joskus oli joku pihvipaikka, nyt en oo varma mitä siinä kohdassa on tällä hetkellä. Oiskohan Messukeskuksenkin hampurilaispaikka ollut Clock? Itse tuotteet eivät ole jääneet mieleen eli varmaan siellä oli sellaisia pieneen styrox-rasiaan pakattuja kerros- ym. hampurilaisia kuin muissakin paikoissa.
Aiheen ohi: vaikkei toi pikaruoka mitään roskatonta ole vieläkään, niin ajatelkaas noita styrox-lootia joihin siis yksittäisen hampurilaiset oli pakattu. On siinä ollut roska poikineen...
Lämpimät voileivät olivat kova sana , grilliltä sai lihiksiä & 80-luvun lopussa saapui kaupunkiimme suuri ja ihmeellinen Kotipitsa!
Ei silloin ollut muuta syötävää kuin kynnet ja kynsinauhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun isä herkutteli nuorena nakkikioskilla. Keitetyt nakit, lihapiirakat, öljyssä keitetyt omenapiiraat. Mummon nuoruudessa viipurinrinkelit.
Niin herkuttelin minäkin. Kun ensimmäisen kerran naapurin isojen poikien kanssa pääsin nakkikioskille (noin 10v), niin ihka ensimmäinen tuote minkä sieltä ostin, oli pelkkä sämpylä sinapilla ja ketsupilla, kun ei ollut muuhun varaa. Se maksoi 20 penniä :) Tämä tapahtui 70-luvun alussa. Myöhemmin nakkikioski suosikikseni nousi hillopiirakka.
70-luvun puolivälin tienoilla tulivat grillikioskit ja ne avasi taas ihan uudet kuviot. Grillikioski suosikkejani olivat munahampurilainen ja makkaraperunat.
70-80 luvun taitteessa tulivat sitten pitseriat ja minun suosikkini oli ihan perus bolognese ja suosikki paikka oli Tavastia Tampereella. Heti perään tuli kebabbilat 80-luvun alussa ja muistan kun Abu Fuadissa söin elämäni ensimmäisen pitakebabin ja kun kysyttiin mausteita niin minä sanoin reteesti, että kaikki vaan ja kun ekan haukun puraisin niin muistan hyvin sen tunteen, kun tempasin koko kokiksen kerralla naamariini, eikä sekään auttanut, kun suu oli aivan tulessa :D Siihen aikaan oli pelkästään tulista paprikaa tarjolla :) No joo, on sitä tullut jokunen (tuhat) kebabia senkin jälkeen syötyä ;)
Heti kohta kebabien jälkeen tulikin sitten amerikkalaistyyliset hampurilaispaikat (Helsinkiin oli Carrols tullut jo 70-luvulla) ja Tampereella ensimmäinen oli 1983 avattu Burger King ja siellä tulikin usein poikettua ja suosikkini oli Whopper. Burger King ei kerinnyt olemaan kuin vuoden verran, kun sen tilalle tuli McDonalds. Itse en tykännyt vaihdoksesta ollenkaan, kun pidin paljon enemmän Burger Kingistä
80-luvun loppua kohti mentäessä kiinnostukseni alkoi enemmän kohdistua ala carte ravintoloihin ja niissä oma suosikkini oli pippuripihvi uuniperunalla.
Sitä en jaksa muistaa, että missä kohtaa Tampereelle tuli ensimmäiset Taco ravintolat, mutta veikkaisin niiden tulleen vasta 90-luvun puolella, tai sitten 80-luvun lopulla. No niissäkin tuli kuitenkin käytyä jonkun verran myös ja kotonahan niitä on tullut tehtyä aina silloin tällöin.
Vuonna 1993 avattiin sitten seuraava suosikkini eli ensimmäinen siipiravintola Siipiveikot jossa tulikin usein poikettua siivillä. Sen jälkeen tuli toinen siipiravintola Hook josta tulikin minun suosikkipaikkani. Siipivillitys oli täysin tamperelainen ilmiö, vähän kuin mustamakkara, aina pitkälle 2000-luvulle saakka. Niitä sai kyllä muuallakin satunnaisista paikoista, mutta varsinaisia siipiravintoloita muualle kuin Tampereelle on alkanut tulemaan vasta tällä vuosikymmenellä, mutta edelleen Tampere on selkeästi Suomen siipipääkaupunki.
Siinäpä minun herkutteluni 70-luvulta 2000 luvulle :)
No joo ensin piti vaan kommentoida tohon snagari viestiin, koska aloitushan oli trolli, mutta tulipa siinä nyt tiivistettyä omat herkutteluni eri vuosikymmeniltä :)
Vierailija kirjoitti:
Ap on provo :D
Juu 80-lukuhan oli Suomessa (ainakin pääkaupunkiseudulla) varakasta aikaa, kaikki olivat ns, juppeja, ainakin nuoret aikuiset.
Pizzeriat muistan itse jo 70-luvulta, aluksi ne olivat ravintoloita (ei mitään nykyisiä ketjuräkälöitä). Hieno sisutus, mutta pizza oli edullisempaa kuin liharuoka, joten monet kävivät ulkona syömässä juuri pizzaa.
Helsingissä nuoret kävivät 'Rollsissa" eli Carolls-hampparibaarissa. Toinen suosikkipaikka oli Ravintola Happy Days (nyk. Teatteri), muistan itse että siellä oli aivan ihania jäätelöannoksia, oma suosikkini oli Kolibri.
Nuorilla on kuitenkin kotona tiukempi kuri, karkkeja tai herkkuja sai vain harvoin. Moni ei saanut niin paljon viikkorahaa, että siitä olisi joka päivä ostellutkaan mitään ihmeellistä. Kotona syötiin kello viisi pääateria ja silloin oltiin kotona, tai ruokaa ei enää saanut.
Jos olis omaa rahaa vaikka säästetty kesätöistä, sitten mentiin syömään jätskiä. Usein Rollsissa otettiin vain yhdet pienet ranskalaiset kaverin kanssa ja syötiin ne puokkiin.
Ethän sekoita Carrols- ja Rolls-ketjuja? Ne ovat siis kaksi eri ketjua, hampurilaisravintoloita kyllä molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo kertoi, että olivat palvelutalon porukan kanssa retkellä. Kävivät jossain välissä hakemassa hampurilaiset koko porukalle.
Osa mummoista ei osannut syödä hampurilaisia tai ranskalaisia, kun eivät koskaan aikaisemmin olleet syöneet sellaisia. Kai ne sitten ovat tavallista kotiruokaa syöneet.
Tämä siis nyt 2000-luvulla.
Kotona syötiin lähinnä perunaa. Eli keitettyjä pottuja, puolukkahilloa, ruskeaa kastiketta ja lihapullia tai kanakastiketta. Välillä kalakeittoa, lihakeittoa, karjalanpaistia... joskus makaronilaatikkoa, jälkiruoaksi puolukkapuuroa jos jotain jälkkäriksi oli. Makean nälkään saatiin porkkana tai lantunviipale. Siis tottakai meilläkin oli välillä karkkia, mutta ehkä kahdesti kuussa.
Hedelminä syötiin omppuja, banaaneita, appelsiineja. Syksyllä kun Suomen omenasato kypsyi, kaupoissa oli myynnissä vain kotimaisia omenoita. Muistaakseni kaupat eivät saaneet silloin ottaa myyntiin ulkomaisia omenoita. Kotimaiset omenat olivat usein pieniä ja aika mauttomia, hinta ei ollut kuitenkaan mitenkään halpa. Mitään karambolaa tai avokadoa ei oltu edes nähty. Eikä äitini tiennyt, miten paprikan voi syödä tai mihin sitä voisi käyttää.
Snagareita oli toki, niissä oli lihiksiä, hodareita ja hampurilaisia. Taso oli kyllä aika kirjava. Steissillä oli mielettömän hyvät lihikset.
Ei pienituloisten perheiden lapset käyneet missään pizzerioissa eikä hampurilaisbaareissa. Ainakin Rolssissa istui vain jotain diinareita tai diskohileitä, ei sinne ollut mitään asiaa.
Ite olin kyllä aikuinen ja ollut vuosia työelämässä, ennen kuin ekan kerran menin hampurilaiselle/pizzalle. Ärsytti suunnattomasti kun vanhemmat ihmiset puhuivat mun sukupolvesta jonain pizzeria -sukupolvena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen syönyt ensimmäisen hampurilaisen 1970 kesällä ja tapahtui Porissa.
Olin 15 vuotias ja kesätöissä.
Hintaa en muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on provo :D
Juu 80-lukuhan oli Suomessa (ainakin pääkaupunkiseudulla) varakasta aikaa, kaikki olivat ns, juppeja, ainakin nuoret aikuiset.
Pizzeriat muistan itse jo 70-luvulta, aluksi ne olivat ravintoloita (ei mitään nykyisiä ketjuräkälöitä). Hieno sisutus, mutta pizza oli edullisempaa kuin liharuoka, joten monet kävivät ulkona syömässä juuri pizzaa.
Helsingissä nuoret kävivät 'Rollsissa" eli Carolls-hampparibaarissa. Toinen suosikkipaikka oli Ravintola Happy Days (nyk. Teatteri), muistan itse että siellä oli aivan ihania jäätelöannoksia, oma suosikkini oli Kolibri.
Nuorilla on kuitenkin kotona tiukempi kuri, karkkeja tai herkkuja sai vain harvoin. Moni ei saanut niin paljon viikkorahaa, että siitä olisi joka päivä ostellutkaan mitään ihmeellistä. Kotona syötiin kello viisi pääateria ja silloin oltiin kotona, tai ruokaa ei enää saanut.
Jos olis omaa rahaa vaikka säästetty kesätöistä, sitten mentiin syömään jätskiä. Usein Rollsissa otettiin vain yhdet pienet ranskalaiset kaverin kanssa ja syötiin ne puokkiin.
Ethän sekoita Carrols- ja Rolls-ketjuja? Ne ovat siis kaksi eri ketjua, hampurilaisravintoloita kyllä molemmat.
Ainakin pääkaupunkiseudulla Carrolsia kutsuttiin yleisesti Rollsiksi vielä 90-luvun lopulla. Varsinaista Rollsia ei kai täällä ollut, ainakaan kovin laajasti. Muistan ihmetelleeni, kun joku Pohjanmaalta tullut opiskelija ihmetteli, miksi Helsingissä ei ole Rollsia, vaikka joka nurkalla niitä (Carrollseja) oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin ensimmäisen kerran hampurilaisella vuonna 1990, kun koko seiskaluokkamme lähti käymään Helsingissä. Samalle kerralla kävin ensimmäisen kerran oikeassa leffateatterissa (Pretty Woman <3). Oli jännittävää, McDonalds oli ihan uusi tuttavuus. Meillä maalla oli vain nakkikioski, josta joskus saatettiin ostaa grillimakkaraa. Ja asuimme siis noin 30 km Helsingistä, ei sentään ihan missään perämetsässä. Olin kyllä käynyt syömässä ulkona vanhempien kanssa, silloin yleensä jotain metsästäjänleike-tyylistä ruokaa.
Mutta meillä 90-luvun nuorilla oli todella vähän irtorahaa, eikä kesätöitä saanut oikein mistään, jos ei ollut 18-vuotias ja/tai suhteita, vaikka kuinka yritimme. Harvemmin kävimme ulkona syömässä, yleensä kokkasimme jotain kavereiden kotona. Joskus harvoin lähdimme käymään Helsingissä leffassa, ja silloin saatoimme joskus käydä hampurilaisella, mutta harvemmin rahat riittivät. Sitten vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkoi kesä- ja sivutöitä opiskelun ohella löytyä vähän paremmin, ja silloin tuli kyllä istuskeltua hampurilaisella vähän liikaakin.
Vein muuten 40/50-luvuilla syntyneet vanhemapani syömään Mäkkärille ensimmäistä kertaa joskus 90-luvun lopulla. Isä oli kovin ärsyyntynyt siitä, että missään ei ollut haarukoita ja veitsiä, eihän nyt sentään sormin voi syödä. Isän sukupolvi kun söi ne lihapiirakatkin aterimilla...
Kyllä se näin oli, että naurista tai lanttua pureskeltiin kylmänä. Jos hyvä tuuri kävi niin koivusta sai hieman mahlaa sitä sitten veteen sekoitettiin ai ai kun oli hyvää!
Ei meillä ollut mitään pissaa, hamburkereita tai keepappia.
Ihan 70-luvun lapsia oon, siksi kai niin ankee oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona syötiin lähinnä perunaa. Eli keitettyjä pottuja, puolukkahilloa, ruskeaa kastiketta ja lihapullia tai kanakastiketta. Välillä kalakeittoa, lihakeittoa, karjalanpaistia... joskus makaronilaatikkoa, jälkiruoaksi puolukkapuuroa jos jotain jälkkäriksi oli. Makean nälkään saatiin porkkana tai lantunviipale. Siis tottakai meilläkin oli välillä karkkia, mutta ehkä kahdesti kuussa.
Hedelminä syötiin omppuja, banaaneita, appelsiineja. Syksyllä kun Suomen omenasato kypsyi, kaupoissa oli myynnissä vain kotimaisia omenoita. Muistaakseni kaupat eivät saaneet silloin ottaa myyntiin ulkomaisia omenoita. Kotimaiset omenat olivat usein pieniä ja aika mauttomia, hinta ei ollut kuitenkaan mitenkään halpa. Mitään karambolaa tai avokadoa ei oltu edes nähty. Eikä äitini tiennyt, miten paprikan voi syödä tai mihin sitä voisi käyttää.
Snagareita oli toki, niissä oli lihiksiä, hodareita ja hampurilaisia. Taso oli kyllä aika kirjava. Steissillä oli mielettömän hyvät lihikset.
Ei pienituloisten perheiden lapset käyneet missään pizzerioissa eikä hampurilaisbaareissa. Ainakin Rolssissa istui vain jotain diinareita tai diskohileitä, ei sinne ollut mitään asiaa.
Ite olin kyllä aikuinen ja ollut vuosia työelämässä, ennen kuin ekan kerran menin hampurilaiselle/pizzalle. Ärsytti suunnattomasti kun vanhemmat ihmiset puhuivat mun sukupolvesta jonain pizzeria -sukupolvena.
Minusta tuo kuulostaa 70-luvulta. Tai tuollaista minun lapsuudessani 70-luvulla oli.
Sen lisäksi mitä luettelit niin meillä kyllä leivottiin kotona pullaa, kuivakakkuja, marjapiirakoita, joskus kääretorttuakin. Eli makeaa sai sillä tavalla. Ainakin jouluksi tehtiin itse toffeekarkkeja ja riisisuklaata.
Mutta ehkäpä oltiin varakkaampia. Viikkorahalla sai aina muutaman merkkarin ostettua, ja teininä tuli kuukausiraha, jota säästeliäästi kun käytti, pääsi luokkakaverien kanssa joskus pizzalle. Ensimmäinen pizzeria tuli jo 70-luvulla.
Oli noita kaikkia, toki taso oli mitä oli. Hampurilaiset olivat ns. grillihamppareita, eivät näitä jenkkityylisiä. Paitsi sitten kun tuli ketjut. Pikaruokaa syötiin tosi harvoin. Siis ei edes joka kuukausi. Baari-illan jälkeen moni otti nakkeja tai makkaraa. Siis syödäkseen. Kebabia ei tuntenut juuri kukaan...
Minä söin ensimmäisen kunnon pizzan kesälomamatkalla -74. Paikka oli Lappeenrannassa, sitä piti tämä aito italiaano, jonka nimi putos just mun päässä mustaan aukkoon. Olikse Adriano?
Ihmettelin, että mikätässä on tää iana mauste. No, oreganohan se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän sekoita Carrols- ja Rolls-ketjuja? Ne ovat siis kaksi eri ketjua, hampurilaisravintoloita kyllä molemmat.
Ainakin pääkaupunkiseudulla Carrolsia kutsuttiin yleisesti Rollsiksi vielä 90-luvun lopulla. Varsinaista Rollsia ei kai täällä ollut, ainakaan kovin laajasti. Muistan ihmetelleeni, kun joku Pohjanmaalta tullut opiskelija ihmetteli, miksi Helsingissä ei ole Rollsia, vaikka joka nurkalla niitä (Carrollseja) oli.
Juuri näin muistelen itsekin. "Mennäänkö Rollssiin" = Carrolssiin. Sitten joskus jossain päin Suomen kun törmäsin ihan oikeaan Rollssiin, tuli ihan sellainen ahaa-elämys, että TÄTÄ siis joku opiskelukaveri tarkoitti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se näin oli, että naurista tai lanttua pureskeltiin kylmänä. Jos hyvä tuuri kävi niin koivusta sai hieman mahlaa sitä sitten veteen sekoitettiin ai ai kun oli hyvää!
Ei meillä ollut mitään pissaa, hamburkereita tai keepappia.
Ihan 70-luvun lapsia oon, siksi kai niin ankee oon.
Tuosta pissasta tuleekin mieleen ensimmäinen pizzani. Se oli vuonna 1974 ja Rovaniemellä, jossa oli ravintola, jonka nimi oli Lapin-pojan pizzapaikka, tai jotain sellaista. Oltiin siellä turisteina, ja pikkuveljeäni kovasti huvitti tuo nimi, joka hänen suussaan tietysti vääntyi pissapaikaksi. Lopulta äitini kyllästyi vitsiin ja kielsi sanomasta sitä enää.
Olin kyllä jo tuota ennen lukenut Otavan Isoa keittokirjaa, jossa mainittiin osastossa "yöpalat ja jatkojen ruoat" yhtenä vaihtoehtona italialainen pizza. Ja äitini katseli telkkarista Peyton Placea (nuoremmille tiedoksi että se oli aikansa saippuasarja), jossa sitten joskus syötiin pizzaa, ja oli miettinyt, millaista se mahtaa olla. Rovaniemelle asti sitten lähdettiin kokeilemaan.
Muistaako joku sellaisen 80-luvun hampurilaispaikan tai -ketjun kuin Clock? Itse en koskaan käynyt, mutta metrosta muistan mainokset. Helsingin metrosta siis puhe :)