Sain hääkutsun kaverilta - en arvosta avioliittoa, menenkö?

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä yhteisten kavereiden kautta tavattu tyyppi. Ollaan tunnettu kymmenisen vuotta ja paljon ollaan tekemisissä. Emme ole sydänystäviä, mutta hän on mukava, samoin puolisonsa.

Nyt tuli kutsu heidän häihinsä. Itseäni ajatus tästä peruskuviosta "avio ja 2 lasta" lähinmä ahdistaa - siksi mietinkin että pitäisikö minun jättää häät väliin kun en koe mitään sisäistä onnea heidän puolestaan, en näe avioitumisessa mitään pointtia enkä tunne sitä liikutusta jota häissä tunnutaan vaativan? Enemmänkin ajattelen että suhde alkaa varmaan hiipua kun pitää keksiä uutta jännää (isot häät, oltu yhdessä 15v) ja halutaan naimisiin koska muutkin menee.

VAI onko ok mennä juhlimaan heidän kanssaan, ovat kutsuneet kuitenkin, nauttia hyvästä seurasta ja jotenkin teeskennellä sitä onnen huumaa ja liikutusta?

En siis todellakaan ajatellut pilata häitä julistamalla omia ajatuksiani tai mitenkään vähätellä mitään!

Kuulostat kyllä lattealta tyypiltä ja sen lisäksi vielä erittäin itsekkäältä. Kaverisi kutsui sinut juhlimaan heidän rakkauttaan ja tämä on sinun tapasi reagoida asiaan. Olet ilmeisesti pettynyt rakkaudessa itse, sillä et taida ensinkään ymmärtää mitä se on. Miksi olisi väärin mennä naimisiin 15vuoden seurustelun jälkeen? Päinvastoin mun mielestä kuulostaa erittäin kypsältä. Eivät mene ensihuiumassa naimisiin (jonka haihtumisem jälkeen koko juttu saattaa lässähtää), vaan oidemmän yhdesdäolon jossa sitoutuminen toiseen on jo aivan eri tasolla. Tunnetaan toinen jne. Itse menisin ennemmin tuollaisiin häihin. Sulle vois olla ihan avartavaa osallistua, taidat elää aika pienessä laatikossa... toisaalta jos itse olisin kaverisi en haluaisi sua häitäni pilaamaan.

Minä en menisi. Inhoan sitä ällöttävää häähössötystä, teennäisiä leikkejä, valkoisia hörsylämekkoja, jotka on ironisia aikuisten monta vuotta seurustelleiden naisten päällä, niiden tarkoitushan on symboloida viattomuutta. Rakkaus on ihana asia, mutta minusta jotenkin niin intiimi, etten halua olla todistamassa toisten ihmisen lässytystä, lääppimistä ja kullittelua. Koko häätouhu on jotain niin yrjöttävää ja turhaa ajan ja rahan haaskausta. Varataan kirkkoa, vaikkei muuten siellä käydä, soitetaan lällyjä rakkauslauluja, syödään pahaa ruokaa, poljetaan jalkaa, stressataan, kitistää, inistään ja kiristetään koko suvun ja puolikkaan ystäväpiirin hermoja, kun on PAKKO askarrella hikihatussa mauttomia koristeita, kääriä hääkarkkeja ja keksiä niihin typeriä loruja, kammata ja meikata ja ommella ja yyyyyyyyyyyyyyööök!! Tiedän, että tämä viesti saa runsaasti alapeukkuja, mutta näin se vaan on, että meitä on monenlaisia. Jokainen juhlikoon häitään niin röyhelöisesti kuin haluaa, mutta minä jätän väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi juttu, jossa mun pitäisi vielä kasvaa ihmisenä, on vauvojenkatselukyläilyt. En vaan tajua pointtia. Siis nimiäiset tai vastaavat ymmärrän tietenkin, mutta moni lisääntynyt on oikein loukkaantunut, kun emme ole ryysineet katsomaan heidän vastasyntynyttään heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Kun mua ei niinku ollenkaan kiinnosta sitä kummallisesti liikehtivää, vähän ällöä kääröä sylitellä, enkä usko että kääröä kiinnostaa olla mun sylissä, äitinsä luona se kai parhaiten viihtyy. Mutta olen nyt viime aikoina koittanut käydä jos kutsutaan, ja vääntänyt hymyä naamalle vaan. Kai se sitten on joku juttu, että muidenkin täytyy sitä vauvaa tulla ihastelemaan? En tiiä, ei ole omia. 

Luulenpa vahvasti, että kyse ei ole niinkään vauvan kuin äidin "katselusta". Äiti on tulevat kuukaudet aika kiinni kotiympyröissä ja vauvan ihmettely on hyvä tekosyy saada vähän vaihtelua elämään. Minä ainakin muistan ajan, kun joskus olin ollut mökkihöperönä vähän liian pitkään ja kaveri tuli käymään ja alkoi hössöttää lasteni kanssa, olin vähän närkästynyt. Minähän sitä seuraa kaipasin, eikä lapset :) 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä! Kiitos kommenteista. Osa sitä mieltä että älä mene pilaamaan juhlia, jotkut sitä mieltä että poisjäänti pilaa juhlat, ja moni sitä mieltä että olen jotenkin vajaa :D

Itse olen ollut saman miehen kanssa 12v ja meillä on yksi lapsi. Kumpikaan ei ole aiemminkaan ollut naimisissa eilä kummallakaan ole lapsia muiden kanssa, eli en ole katkeroitunut tms. Me koemme sitoutuneemme toisiimme ja perheeseemme ilman aviotakin.

Kuten kirjoitin, ajatuksena ei ole todellakaan mennä häihin pitämään mitään palopuhetta tai muutakaan avioliiton vastaista puhetta! Tästä naispiiristä moni vaan on sellainen ooooh häät iih ihkuihanaa nyyh nyyh, ja tiedän että tolle levelille en pääse. Toki voin juhlia näiden ihmisten kanssa, niin me usein muutenkin tehdään (synttärit, lasten synttärit, tuparit, koska kesä, koska syksy jne), mutta jotenkin tuntuu että häät olisi sellainen tilaisuus jossa pitäs ihan sydämestään olla innoissaan.

Ja toki, olen iloinen jos tämä KAVERI (en pidä ystävänä koska emme puhu kovin henkkoht asioita, en edes tiennyt aviohaluista ennen kuin tämä kutsu tuli) on onnellinen, tietenkin.

En analysoi juhlia yleensä kovin tarkkaan, mutta esim valmistujaisissa tuskin onkaan mitään kovin ajatuksia jakavaa takana.

Minä pidän avioliittoa naurettavana enkä itse halua naimisiin. Pidän näistä ihmisistä ja arvostan heitä.

Koska häät ovat isot (200 vierasta), sulaudun varmaan joukkoon? Täytyy sitten vaan toivoa ettei kukaan kysy koska mä menen naimisiin :)

Olethan sitten hoitanut asiat kuntoon muilla tavoin. Avioliitto kun on myös samalla tapa hoitaa perintöasiat....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin olisi ongelma, jos olisin ap. Kyllä varmaan menisin häihin, koska kivahan se on, että joku järjestää jotain. Mutta miten onnitella, jos ei oikeasti tunnu siltä?

Sama asia kuin joku saa lapsen. Minusta siinä ei ole mitään onniteltavaa. Lapsi vain pilaa parisuhteen ja elämän. Toinen on kuitenkin äärimmäisen onnellinen, mutta itsellä tuntuu feikiltä ja valheelliselta onnitella, koska ei siltä tunnu.

Ennemmin kymmenet häät kuin yksi lapsi.  

Toinen minäminä tyyppi.useimmiten se lapsi on kuitenkin parille ilon aihe, mutta hei kun minä en näe asiaa kuin omalta kantiltani. Minä en osaa iloita toisen onnesta kun minä ajattelen eritavalla.

Et ymmärtänyt pointtiani: jos minä onnittelen, niin se on sama kuin valehtelen päin naamaa. Enkä halua valehdella kenellekään. Siksi onnittelu tuntuu pahalta.

Ja älä itsekään valehtele, että pystyt aidosti iloitsemaan toisen ihmisen onnesta, jos olet itse eri mieltä. Kuvittele, että tyttäresi menee linnakundin/murhaajan kanssa naimisiin/tai mitä tahansa, ja hän on äärettömän onnellinen, mutta sinä pelkäät pahinta. Väitätkö oikeasti osaavasi iloita tyttäresi puolesta?

Niin että ihan tämmöinen äärilaita piti tähän vetäistä. Näitä linnakundihäitähän onkin todella paljon. Grow up. Ja jos näin kävisikin, onnittelisin omista mielipiteistäni huolimatta. Ei minun ole vaikeaa olla iloinen toisten puolesta.

Ihanko totta olisit aidosti ja oikeasti iloinen tyttäresi puolesta??? Siis sellaisessa tilanteessa, josta olet satavarma, että tämä tulee epäonnistumaan. Olet yli-ihminen.

Minä en ole yli-ihminen. Jos olen sata varma, että toinen tekee virheen (olin oikeassa tai en, mutta oman kokemukseni mukaan ajattelen näin), niin minä en pysty olla iloinen toisen ihmisen puolesta.

Kyllä. Hän valitsee itse itselleen puolison. Ja jos rakkautta riittää ei minun mielipiteelläni asiasta ole mitään merkitystä. Pääasia olisi tyttären onni. Minulla ei ole tapana myöskään maalailla piruja seinille.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tyypillinen minäminä ihminen, mutta kun minun aatteet. Onko se niin hankala iloita toisen puolesta jos toinen saa mitä haluaa? Mutta kun minä sitä minä tätä. Itsekeskeinen lehmä olet.

Voi herregyyd. Tästä ei todellakaan ole kyse. Minä arvostan ihmisiä sellaisina kuin he ovat, enkä vaadi muita ajattelemaan samoin. Olen monessa muussakin ajattelussa eri mieltä kuin tämä kaveripiiri (poliittisesti esim), joten se ei ole lainkaan ongelma.

Yritin jopa olla huomioonottava ja siksi mietin että pitäiskö pysyä poissa - en myöskään menis esim mielenosoitukseen jos en vois ajatusta tukea. Huono vertaus, mutta tämä koko pohdinta lähtee kunnioituksesta heitä kohtaan - jos en usko siihen mitä tekevät, pilaanko tunnelman/karman/mitälie.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sitten vaan toivoa ettei kukaan kysy koska mä menen naimisiin :)

Miksi sitä ei saa kysyä... etkö kuitenkaan uskalla sanoa että sinä ajattelet eritavalla kuin ne jotka haluavat naimisiin ja/tai haluavat pitää häät.

Minusta jokainen on oikeutettu tekemään omat ratkaisunsa siten miten itse ajattelevat. Ei ole minun tehtävä halveksia sitä että joku toinen tuntee/ajattelee eritavalla kuin minä.

No ajattelin sitä että kehtaako häissä kuitenkaan sanoa suoraan? Varsinkaan kun en tosiaan ajatellut tehdä häistä mitään mielenosoitusta..

Ap

Siis mitä sun nyt pitäis sanoa suoraan toisten häissä? Että naimisiinmeno on mielestäsi naurettavaa? Jos et ole sen verran aikuinen että osaisit pitää mölyt mahassasi, on todellakin parempi ettet mene.  Taidat olla aika itsekeskeinen ihminen kun kuvittelet, että yksittäisen vieraan (=sinun) kuuluu alkaa häissä kertoa mielipidettään naimisiinmenosta ja avioliitosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä yhteisten kavereiden kautta tavattu tyyppi. Ollaan tunnettu kymmenisen vuotta ja paljon ollaan tekemisissä. Emme ole sydänystäviä, mutta hän on mukava, samoin puolisonsa.

Nyt tuli kutsu heidän häihinsä. Itseäni ajatus tästä peruskuviosta "avio ja 2 lasta" lähinmä ahdistaa - siksi mietinkin että pitäisikö minun jättää häät väliin kun en koe mitään sisäistä onnea heidän puolestaan, en näe avioitumisessa mitään pointtia enkä tunne sitä liikutusta jota häissä tunnutaan vaativan? Enemmänkin ajattelen että suhde alkaa varmaan hiipua kun pitää keksiä uutta jännää (isot häät, oltu yhdessä 15v) ja halutaan naimisiin koska muutkin menee.

VAI onko ok mennä juhlimaan heidän kanssaan, ovat kutsuneet kuitenkin, nauttia hyvästä seurasta ja jotenkin teeskennellä sitä onnen huumaa ja liikutusta?

En siis todellakaan ajatellut pilata häitä julistamalla omia ajatuksiani tai mitenkään vähätellä mitään!

Käytöstavat ja muiden huomioiminen ei taida olla vahvin puolesi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sitten vaan toivoa ettei kukaan kysy koska mä menen naimisiin :)

Miksi sitä ei saa kysyä... etkö kuitenkaan uskalla sanoa että sinä ajattelet eritavalla kuin ne jotka haluavat naimisiin ja/tai haluavat pitää häät.

Minusta jokainen on oikeutettu tekemään omat ratkaisunsa siten miten itse ajattelevat. Ei ole minun tehtävä halveksia sitä että joku toinen tuntee/ajattelee eritavalla kuin minä.

No ajattelin sitä että kehtaako häissä kuitenkaan sanoa suoraan? Varsinkaan kun en tosiaan ajatellut tehdä häistä mitään mielenosoitusta..

Ap

Älä huoli, ei susta niiden häiden päätähteä tule eikä ketään edes oikeasti kiinnosta menetkö koskaan naimisiin vai et, vaikka sitä nyt joku erehtyisikin kysymään. Varmaan aika energiaa vievää miettiä edes tuollaisia jo etukäteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sitten vaan toivoa ettei kukaan kysy koska mä menen naimisiin :)

Miksi sitä ei saa kysyä... etkö kuitenkaan uskalla sanoa että sinä ajattelet eritavalla kuin ne jotka haluavat naimisiin ja/tai haluavat pitää häät.

Minusta jokainen on oikeutettu tekemään omat ratkaisunsa siten miten itse ajattelevat. Ei ole minun tehtävä halveksia sitä että joku toinen tuntee/ajattelee eritavalla kuin minä.

No ajattelin sitä että kehtaako häissä kuitenkaan sanoa suoraan? Varsinkaan kun en tosiaan ajatellut tehdä häistä mitään mielenosoitusta..

Ap

Siis mitä sun nyt pitäis sanoa suoraan toisten häissä? Että naimisiinmeno on mielestäsi naurettavaa? Jos et ole sen verran aikuinen että osaisit pitää mölyt mahassasi, on todellakin parempi ettet mene.  Taidat olla aika itsekeskeinen ihminen kun kuvittelet, että yksittäisen vieraan (=sinun) kuuluu alkaa häissä kertoa mielipidettään naimisiinmenosta ja avioliitosta.

Juuri näin. Itse en kaipaisi omiin häihini tollasta tyyppiä, joka on noin itsekeskeinen ja tilannetajuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sitten vaan toivoa ettei kukaan kysy koska mä menen naimisiin :)

Miksi sitä ei saa kysyä... etkö kuitenkaan uskalla sanoa että sinä ajattelet eritavalla kuin ne jotka haluavat naimisiin ja/tai haluavat pitää häät.

Minusta jokainen on oikeutettu tekemään omat ratkaisunsa siten miten itse ajattelevat. Ei ole minun tehtävä halveksia sitä että joku toinen tuntee/ajattelee eritavalla kuin minä.

No ajattelin sitä että kehtaako häissä kuitenkaan sanoa suoraan? Varsinkaan kun en tosiaan ajatellut tehdä häistä mitään mielenosoitusta..

Ap

Sanoa suoraan? Ihan kuule vaan sanot, että ei olla ajateltu mennä naimisiin. Jos kysytään miksi voit vastata vaikkapa, että ei tunnu omalta jutulta tai vastaavaa. Et sä nyt ala siellä selittämään siitä, kuinka et usko avioliittoon ja ikuiseen rakkauteen ja häät on mielestäsi naurettavia. Asian voi sanoa suoraan myös kohteliaasti ja muita loukkaamatta. Häät ovat sen hääparin juhla ja he ovat juhlien keskipiste, eivät yksittäiset vieraat mielipiteineen.

Vierailija kirjoitti:

Menet ja vaikka sitten teeskentelet. Todella epäkohteliasta jättää menemättä sen takia että just sinä et arvosta avioliittoa. Hääpari arvostaa eikä sinun mielipiteellä ole heille mitään merkitystä.

Sitäpaitsi aika kujalla tunnut olevan muutenkin jos kuvittelet että avioliitto on automaattisesti sama kuin kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto ja kultainen noutaja.

Tavallaan huvittavaakin miten suppea ajatusmaailma voi jollakin olla.

Hassu sattuma, tällä parilla on nämä muut jutut olleet jo useamman vuoden :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä en menisi. Inhoan sitä ällöttävää häähössötystä, teennäisiä leikkejä, valkoisia hörsylämekkoja, jotka on ironisia aikuisten monta vuotta seurustelleiden naisten päällä, niiden tarkoitushan on symboloida viattomuutta. Rakkaus on ihana asia, mutta minusta jotenkin niin intiimi, etten halua olla todistamassa toisten ihmisen lässytystä, lääppimistä ja kullittelua. Koko häätouhu on jotain niin yrjöttävää ja turhaa ajan ja rahan haaskausta. Varataan kirkkoa, vaikkei muuten siellä käydä, soitetaan lällyjä rakkauslauluja, syödään pahaa ruokaa, poljetaan jalkaa, stressataan, kitistää, inistään ja kiristetään koko suvun ja puolikkaan ystäväpiirin hermoja, kun on PAKKO askarrella hikihatussa mauttomia koristeita, kääriä hääkarkkeja ja keksiä niihin typeriä loruja, kammata ja meikata ja ommella ja yyyyyyyyyyyyyyööök!! Tiedän, että tämä viesti saa runsaasti alapeukkuja, mutta näin se vaan on, että meitä on monenlaisia. Jokainen juhlikoon häitään niin röyhelöisesti kuin haluaa, mutta minä jätän väliin. 

Oletko ikinä edes ollut yksissäkään häissä?

Ei ole ainakaan omalle kohdalle koskaan sattunut mitään röyhelöhäitä ja lähipiiriin kuuluu kyllä aika monen moista tallaajaa.

Ja mitä sitten vaikka olisi miten röyhelöistä, muutaman tunnin aikuinen ihminen kyllä sietää niitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menet ja vaikka sitten teeskentelet. Todella epäkohteliasta jättää menemättä sen takia että just sinä et arvosta avioliittoa. Hääpari arvostaa eikä sinun mielipiteellä ole heille mitään merkitystä.

Sitäpaitsi aika kujalla tunnut olevan muutenkin jos kuvittelet että avioliitto on automaattisesti sama kuin kaksi lasta, omakotitalo, farmariauto ja kultainen noutaja.

Tavallaan huvittavaakin miten suppea ajatusmaailma voi jollakin olla.

Hassu sattuma, tällä parilla on nämä muut jutut olleet jo useamman vuoden :)

Ap

No pystytkö mitenkään ymmärtämään, että ehkä heillä on ne siksi, koska se on heidän unelmansa (ei sinun)? Vai ovatko kaikki, jotka eivät tee samoin kuin sinä mielestäsi naurettavia tai tyhmiä?

Minusta se oma asenne naimisiin menoon ei pitäisi vaikuttaa. Eiköhän tässä ole tärkeintä se että tuleva aviopari pitää ITSE häitä tärkeinä ja halauvat ne pitää. juhlistaa ystäviensä ja sukulaisten kanssa. Jos pidät ystävästä, niin etkö voi ajatella että nämä häät ovat heuille tärkeitä ja tuntuu tekevän sinun ystäväsi onnelliseksi. Eli voisit olla onnellinen siitä että ystäväsi on. Vaikka kyseinen asia ei ole sinulle se juttu. Me kaikki ollaan erilaisia ja tykätään eri asioista, ONNEKSI. Mutta voi kai sitä silti olla iloinen ystävän puolesta jos ystävä saa asian mikä tekee hänet onnelliseksi. Vieläpä siksi että sinun ei tarvitse tästä olla kateellinen, koska et itse sitä halua. Silloinhan luulisi sinun olevan vain iloinen ystäväsi puolesta. Jos joku kysyy milloin menette naimisiin niin voit vastata neutraalisti ja ohimennen että se naimisiin meno ei ole ihan teidän juttu, mutta jättää asian siihen. Turha alkaa omaa filosifiaa jakamaan toisen häissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin olisi ongelma, jos olisin ap. Kyllä varmaan menisin häihin, koska kivahan se on, että joku järjestää jotain. Mutta miten onnitella, jos ei oikeasti tunnu siltä?

Sama asia kuin joku saa lapsen. Minusta siinä ei ole mitään onniteltavaa. Lapsi vain pilaa parisuhteen ja elämän. Toinen on kuitenkin äärimmäisen onnellinen, mutta itsellä tuntuu feikiltä ja valheelliselta onnitella, koska ei siltä tunnu.

Ennemmin kymmenet häät kuin yksi lapsi.  

Toinen minäminä tyyppi.useimmiten se lapsi on kuitenkin parille ilon aihe, mutta hei kun minä en näe asiaa kuin omalta kantiltani. Minä en osaa iloita toisen onnesta kun minä ajattelen eritavalla.

Et ymmärtänyt pointtiani: jos minä onnittelen, niin se on sama kuin valehtelen päin naamaa. Enkä halua valehdella kenellekään. Siksi onnittelu tuntuu pahalta.

Ja älä itsekään valehtele, että pystyt aidosti iloitsemaan toisen ihmisen onnesta, jos olet itse eri mieltä. Kuvittele, että tyttäresi menee linnakundin/murhaajan kanssa naimisiin/tai mitä tahansa, ja hän on äärettömän onnellinen, mutta sinä pelkäät pahinta. Väitätkö oikeasti osaavasi iloita tyttäresi puolesta?

Niin että ihan tämmöinen äärilaita piti tähän vetäistä. Näitä linnakundihäitähän onkin todella paljon. Grow up. Ja jos näin kävisikin, onnittelisin omista mielipiteistäni huolimatta. Ei minun ole vaikeaa olla iloinen toisten puolesta.

Ihanko totta olisit aidosti ja oikeasti iloinen tyttäresi puolesta??? Siis sellaisessa tilanteessa, josta olet satavarma, että tämä tulee epäonnistumaan. Olet yli-ihminen.

Minä en ole yli-ihminen. Jos olen sata varma, että toinen tekee virheen (olin oikeassa tai en, mutta oman kokemukseni mukaan ajattelen näin), niin minä en pysty olla iloinen toisen ihmisen puolesta.

Yli-ihminen nimenomaan olet olevinasi kun kuvittelet voivasi ennustaa muiden elämänkulun. Itsekäs lehmä. Antaa ihmisten tehdä omat valintansa ja virheensäkin. Et sinä voi olla satavarma mistään et edes omasta elämästäsi.

Minulla oli sama tilanne viime kesänä. Ehkä en olisi miettinyt asiaa niin paljon, mutta olen viime vuosina saanut kokea, että jos ei ITSE halua naimisiin, niin sitä pidetään jonain henkilökohtaisena hyökkäyksenä jonkun toisen arvomaailmaa vastaan. Niissä keskusteluissa on aika samoja sävyjä, kuin niissä, joissa sanoo, ettei halua lapsia. "Mitä?? Miksi ette?" "No kyllä kun te tuutte vanhemmiksi ni TAJUATTE haluavanne" "Mun elämä ainakin olisi KÖYHÄÄ ilman"

En usko, että häissä olisi tullut ongelmaa, mutta koko aihepiirin ympärillä pyöriminen ahdistaa, kun ei ikinä tiedä ketä loukkaa sillä että ITSE ei jotain halua. Vuosien saatossa on tullut olo, että lapset ja häät on jotain, mitä tuputetaan kurkusta alas kuin jotain uskontoa, joka paikassa. Ja uskontoon verrattavissa olevia asioita ne onkin, kun kukaan ei pysty perustelemaan, miksi elämäänsä täysin absoluuttisesti tyytyväinen pari olisi jotenkin onnellisempi, kun tekisi asioita, joita inhoaa ja ei ehdottomasti halua.

Menin häihin, ja jouduin 2 helvetin epämiellyttävään keskusteluun, vaikka sanoin kohteliaasti ja hymyillen että ei olla ajateltu mennä naimisiin, ja ei, ei lapset ole meidän juttumme. Tuloksena 15 vuotta nuorempi pimu, joka saarnaa minulle iästäni: kuule, tiesitkö, olen tämän alan asiantuntija (kätilö) ja sinun ei pidä enää odottaa, kun hedelmällisyytesi laskee rankasti tuossa iässä joka vuosi.

Eikä? No hitto, nyt mennään puskaan touhuamaan ukon kanssa. IKINÄ en ois tota tiennyt, jos ei joku juuri vaipoistä päässyt besserwisser sitä mulle alentuneesti isossa porukassa oisi luennoinut. Kiitos!

Eli niin, jos hermot kestää niin sinne vaan. Pakko ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meen kavereiden baby showereille vaikka en välitä lapsista mutta välitän ystävistäni! Tämä on heille tärkeää joten olen iloinen heidän puolestaan. Vaikka ei itse kiinnosta niin voi sentään kunnioittaa ystävän tunteita (sanon ystävä koska 10 vuotta on jo pitkä aika). Onhan se myös ns. Kunnia että joku haluaa juhlia elämänsä tärkeintä päivää juuri minun kanssani! En ymmärrä miksi halveksit avioliittoa vaikka se symboloi sitä että kaksi ihmistä ovat löytäneet toisensa ja haluavat jakaa elämänsä toistensa kanssa! Taidat vain olla kateellinen vanhapiika...

Niinpä. KAKSI ihmistä. Miksi laittaa rahat juhliin kun voisi törsätä ne kaksistaan vaikka mihin hemmotteluun! Mieti, kymppitonni käytettäväksi ilman et "tulee paha mieli häälahjoista jne jne jne". Muijista tulee ihme stressipalloja ennen häitä! Ja sit pitää laihduttaa/treenata, jotta voi sitten räjähtää aviossa ja leikata se kovin keskusteltu kananpersetukka! :D

Me ei mieheni kanssa pidetty häitä koska sukua on kahdessa maassa ja olisi vaatinut järjestelyjä ja muuta ja meillä oli jo valmiiksi stressiä muutosta ja niin edelleen. Kaikk sukulaiset ja tuttavat ihmettelivät miksi emme pidä häitä koska heistä se olisi ollut mukavaa. Eli vaikka tekisi mitä aina joku mielensä pahoittaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trine kirjoitti:

Omituinen asenne aloittajalla. Ymmärrän sen, että ei koe tarvetta naimisiinmenolle, mutta se, että pitää avioliittoa naurettavana...siis ei vaan oman vaan MUIDENKIN. 

Katsos, kun se ei ole aika suurelle osalle ihmisistä mikään typerä rakkauden julistus, vaan juridinen sopimus. Jolla turvataan puolison taloudellinen turva, kuoleman ja sairauden kohdatessa. 

Juuri näin! Turvaa myös yhteisten lasten asemaa. Avio- ja avoliitto ovat kuitenkin kahden ihmisen välinen liitto. Mikä tekee avioliitosta naurettavan?

Meillä on testamentit ja vakuutukset.

Jos menee naimisiin vain näistä syistä, miksi järjestää juhlat?

Sitäkin ajatusta pidän naurettavana.. Musta jotenkin tuntuu että niin moni kokee että pitää olla naimisissa ja hankkia kaks lasta, ja tälläinen normi ahdistaa mua. Jos elämä on ollut hyvää 15v ilman aviota, miksi pitää mennä naimisiin? Että näytetään ulkopuolisille? Mitä näytetään? Piristetään eltaantunutta suhdetta? Koska "kuuluu"? Koska Lissukin meni?

Ap

Sitä kannattaa kysyä kavereilta, me ei tiedetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin olisi ongelma, jos olisin ap. Kyllä varmaan menisin häihin, koska kivahan se on, että joku järjestää jotain. Mutta miten onnitella, jos ei oikeasti tunnu siltä?

Sama asia kuin joku saa lapsen. Minusta siinä ei ole mitään onniteltavaa. Lapsi vain pilaa parisuhteen ja elämän. Toinen on kuitenkin äärimmäisen onnellinen, mutta itsellä tuntuu feikiltä ja valheelliselta onnitella, koska ei siltä tunnu.

Ennemmin kymmenet häät kuin yksi lapsi.  

Toinen minäminä tyyppi.useimmiten se lapsi on kuitenkin parille ilon aihe, mutta hei kun minä en näe asiaa kuin omalta kantiltani. Minä en osaa iloita toisen onnesta kun minä ajattelen eritavalla.

Et ymmärtänyt pointtiani: jos minä onnittelen, niin se on sama kuin valehtelen päin naamaa. Enkä halua valehdella kenellekään. Siksi onnittelu tuntuu pahalta.

Ja älä itsekään valehtele, että pystyt aidosti iloitsemaan toisen ihmisen onnesta, jos olet itse eri mieltä. Kuvittele, että tyttäresi menee linnakundin/murhaajan kanssa naimisiin/tai mitä tahansa, ja hän on äärettömän onnellinen, mutta sinä pelkäät pahinta. Väitätkö oikeasti osaavasi iloita tyttäresi puolesta?

Niin että ihan tämmöinen äärilaita piti tähän vetäistä. Näitä linnakundihäitähän onkin todella paljon. Grow up. Ja jos näin kävisikin, onnittelisin omista mielipiteistäni huolimatta. Ei minun ole vaikeaa olla iloinen toisten puolesta.

Ihanko totta olisit aidosti ja oikeasti iloinen tyttäresi puolesta??? Siis sellaisessa tilanteessa, josta olet satavarma, että tämä tulee epäonnistumaan. Olet yli-ihminen.

Minä en ole yli-ihminen. Jos olen sata varma, että toinen tekee virheen (olin oikeassa tai en, mutta oman kokemukseni mukaan ajattelen näin), niin minä en pysty olla iloinen toisen ihmisen puolesta.

Yli-ihminen nimenomaan olet olevinasi kun kuvittelet voivasi ennustaa muiden elämänkulun. Itsekäs lehmä. Antaa ihmisten tehdä omat valintansa ja virheensäkin. Et sinä voi olla satavarma mistään et edes omasta elämästäsi.

Ööö... Oletko sama ihminen, joka ilmoitti osaavansa iloita toisten ihmisten puolesta? Vähän vaikea uskoa nyt...