Jos mieheni lihoisi kovasti,
ehdottomasti pyrkisin vaikuttamaan siihen, että hän kiinnittäisi asiaan huomiota. Olen saanut tietyn painoisen miehen ja oletan, että mikäli hän rakastaa minua, haluaa hän myös ulkoisesti satsata ulkonäköönsä sen verran, että ei anna itsensä lihoa muodottomaksi (en puhu nyt +10 kilosta, vaan +30 kilosta).
Puuttuisin asiaan myös terveydellisistä syistä. Ja odotan, että mikäli itse lihoisin ilman syytä 15-30 kiloa, että mieheni tsemppaisi, kannustaisi ja haluaisi nähdä minut aikaisemmissa mitoissani. Ja kyse ei ole pinnallisuudesta ja rakkaudettomuudesta, niin kuin täällä heti asia leimataan. Mielestäni kyse on juuri RAKKAUDESTA. Halusta huolehtia toinen toisestaan.
Ja se, jos mieheni ehdottaisi, että laitetaan kiloni kuriin (jos kuriin laittamista olisi), en hetkeäkään epäilisi hänen rakkauttaan minua kohtaan. Tiedän, että se ei ole kiloistani kiinni! Ottaisin asian positiivisena asiana ja olisin onnellinen, että mulla on mies, joka jaksaa tsempata.
Kommentit (45)
Entä jos miehelläsi lakkaa huomenna seisomasta, niin sinäkö sitten vaihdat paremmin kykenevään mieheen? Elämä on niin hiuskarvan varassa ja koskaan ei tiedä mitä eteen tulee, toivon ettei miehesi liho, ettei elämäsi mene pilalle. Mutta sen verran voin vain sanoa, että toivottavasti miehesi on samanlainen kuin sinä, yhtä pinnallinen.
No ap miksi se läski sitten sinun silmissäsi on niin kauheaa? Ettet vaan olisi joku syömishäiriöinen, itse niin omasta ulkonäöstä huolta kantava, ettet tajua mikä tässä maailmassa
oikeasti on tärkeätä. Todella säälin sinua.
Eikä nyt kannata vetää tähän mitään terveyssoopaa, ei se läski ole se nopeimmin tappava asia tässä maailmassa.
Ei se näin mene: läski=kuolema/sairaus
Miksikö läski on liian suurissa määrissä epämiellyttävää? Voisit kysyä saman tien asiaa miljoonilta ihmisiltä, jotka laihduttaa. Saisit moniakin selityksiä, joista itse tuen suurinta osaa. Varmastikin tiedät syitä, jos vain olet hetkeksikään aukaissut silmäsi nähdessäsi lääketieteellisiä julkaisuja, naisten lehtiä, ajankohtaisohjelmia tai vaikkapa tätä av palstaa lukiessasi. Ja sanonpa sen nyt ääneenkin, että SUURI ihrakerros on myös esteettisesti ruman näköinen.
Mikä se tässä maailmassa on sinun mielestäsi tärkeää? Ilmeisesti kansanterveys ei ole sellainen asia mittapuussasi?
ap
Minkäs teet jos mies ei itse halua laihtua?
Itse olen laihdutus kuurilla (-8kg tavoita), miehen pitäisi tiputtaa 25kg.
Mutta:
teen terveellistä vähärasvaista kasvispitoista ruokaa -> mies tulee kaupasta kotiin ja on ostanut salamia yms. rasvaisia juttuja.
Teen iltapalaksi hedelmäsalaattia -> mies käy jäätelöautolla ja syö iltapalaksi 3-6 jäätelöä.
Ja tätä rataa.... niin ei siinä paljon mitään voi, jos toinen ei halua.
En halua alkaa toista haukkumaan ja mollaamaankaan.
Hän on aikuinen ihminen ja jos ei tajua omaa parastaan, niin en mäkään väkisin voi estää sitä ruokaa työntämästä suuhunsa.
Mun mies on lihonnut n. 25 kg siitä kun tavattiin ja kyllä mä olen huolissani. Ja kyse ei oo nyt ulkonäöstä, on edelleen pirun hyvän näkönen.
Tekee istumatyötä, eikä liiku juurikaan vapaa-ajalla, kolesteroolit korkeella ja usein tosi väsynyt. Kyllä mua pelottaa mahdolliset elintasosairaudet. Ois se kiva vielä 70 vuotiaina kiistellä kahvipöydässä.
Huh että olette takajaloillanne. Ja kukaan teistähän ei laihduta tällä hetkellä. Eihän. Kun ne kilot eivät ole millään tavalla tärkeitä. Ja jos joku laihduttaa, ethän varmasti siksi, että sillä olisi vaikutusta terveyteesi tai ulkonäköösi?
Syyt ovat varmastikin se, että jakkara ei kestä allasi tms.
ap
Mutta en mä tossakaan tapauksessa alkais saarnaamaan mitään terveyssaarnoja laihduttamisesta. Kyllä se on aikuisen miehen oma päätös laihduttaakko vai ei. Ja jos akka korvan juuressa nalkuttaa niin ei tasan laihduta, se on varma.
Olen normaalipainoinen. Kiloihini en tod. kiinnitä mitään huomiota, yritän korkeintaan syödä säännöllisesti tässä arkirumbassa.
se, jonka mies lihonut 30 kg
Moni on keskustellut asiasta miehen kanssa, ilman tulosta. Siis mitä sitten voi tehdä? Aika vähän on keinoja jäljellä, ellei toista nappaa.
myöhemmin uudestaan. Mukavaa iltapäivää teille kaikille ja kiitoksia tähänastisista mielipiteistänne ja käymästämme keskustelusta! Minulle tämä ainakin on ollut mielenkiintoinen ja mukava, toivottavasti myös teille.
Ap
Ei ole kyse toisen hyväksymisestä. Hyväksyn mieheni nyt, enkä edes haluaisi, että hän painaisi yhtä vähän kuin tavatessamme. Olo vain on parempi, kun ei ole niin isoa kumpua vatsan kohdalla. Me emme mollaa tai hauku toisiamme, vaan kannustamme toisiamme syömään terveellisesti ja harrastamaan liikuntaa. Mietimme myös uusia keinoja, kuinka paino pysyy kurissa. Kaikista tärkeintä on kuitenkin hyvä olo, enkä usko, että kenelläkään, jolla on 30 kg ylimääräistä, voi olla täysin hyvä olo.
Kyllä minäkin tosiaan huolestuisin jos mies lihoisi 30kg! Ei kyse voi olla silloin terveistä elämäntavoista! Syömisissä (tai liikkumisessa) täytyy olla jotain häikkää. (Eri asia on jos sairastaa vaikka kilpirauhasen vajaatoimintaa tms.)
Ja hän saisi kyllä huolestua jos minulle kävisi samoin.
Ei se tarkoita että pitää mollata, huomautella. Eikä se tarkoita rakkauden vähentämistä tai että pitäisi toista rumana.
Ja ap:kin tosiaan huomautti että joku +10kg ei ole vielä mitään, mutta 30kg:n lihominen on jo ihan eri asia.
Miksi tämä asia on niin vaikea ymmärtää?
onko keskustelun aihe mikä tahansa, aina näköjään löytyy näitä naisia, jotka väen väkisinkin haluavat vääntää aiheen sellaiseksi, ettei muka oikeasti ymmärretä aloittajan asian ydintä. Mikäs siinä, jos omaa pahaa mieltään tai oloaan saa siten puretuksi, niin voi voi sitten vaan....
Ap, olet täysin oikeassa! Jokaisen meidän suomalaisen tulisi ainakin noin periaatteessa olla tietoinen kansantaudeistamme. Metabolinen oireyhtymä on varsin vakava uhka ja siihen liittyvä kakkosluokan diabetes on kuin tikittivä aikapommi; on ennustettu että kymmenen vuoden päästä tilanne räjähtää käsiin, sairastuneita tulee olemaan paljon.
Jos sanotte toisen terveydentilasta huolehtimista rakkaudettomuudeksi ja ettei hyväksy toista ihmistä sellaisena kuin on, luette kuin piru raamattua. Missään kohtaa ap ei ole väittänyt, etteikö hän rakastaisi tai hyväksyisi miestään myös ylipainoisena! Onpahan vain ilmoittanut, että haluaisi rakkaansa olevan terve ja hyvävointinen! Jos te nalkutatte ja patistatte, asiat voidaan kotona sanoa myös toisin: keskustelemalla ja mielipiteitä vaihtamalla. Kun tämä nyt täytyy näköjään näin rautalangasta vääntää..... Sitä paitsi, jos ihmisellä on ylipainostaan huolimatta hyvä itsetunto (mikä on tietenkin mahdollista ja hienoa!), niin silloin kai siitä puhuminen ei tuota tuskaa?? Varsinkin kun se tehdään hyvässä hengessä.
Jokainen tekee omat laihdutuspäätöksensä itse. Mutta jos oma mieheni sanoisi (itse olen noin 10 kiloa ylipainoinen), että voisinko laihduttaa terveydellisistä syistä (koska muuten hän ei koskaan puutu painooni), alkaisin todella itsekin miettiä, mitä riskejä ylipainosta on ja että miten hienoa, että tuo rakas ihmisenä välittää terveydestäni noin paljon. En todellakaan kyseenalaistaisi hänen rakkauttaan tai hyväksyntäänsä, sen verran hyvin tunnen tämän suhteen ja mieheni - eli taas on kysymys myös itsetunnosta; rakkautta ei ts. tarvitse edes epäillä, olin minkä näköinen vain.
Vaikkei nyt vielä oireita olisikaan diabeteksestä, kulumista, sydänvaivoista, korkeasta verenpaineesta tai kolesterolista yms. lisävuodet tuovat ne taatusti tullessaan. Siihen on siis turha tuudittautua, että " ei meidän miehellä mitään terveyshaittoja ole vaikka on ylipainoinen, veriarvot olivat niiiiin hyvät, että.....) Itse sairaanhoitajana työskennellessäni olen törmännyt juuri tähän, että sitten vain yhtenä päivänä havahdutaan kauhuissaan siihen kylmään tosiasiaan, että ikä tuo tullessaan yllätyksiä ja jos siihen lisätään vielä vuosien ylipaino ennen sitä, niin tosiaan - turha sanoa, ettei varoitettu. Vastuu on jokaisen itsensä omissa käsissä ja tietoa saa tänä päivänä joka tuutista niin paljon kuin vain jaksaa lukea.
Ap, olet oikealla linjalla! Pidä huoli rakkaastasi jatkossakin, tiedän täsmälleen mitä tarkoitat! Omaa rakasta ei arvostella tosiaankaan ulkonäön perusteella, mutta halu kasvaa ja vanheta hänen kanssaan mahdollisimman terveena on suurta rakkautta!
45 lisää vielä, että on nyt laihdutuskuurilla (kilot tulleet imetyksen aikana), koska tietää tasan tarkkaan ylipainon TERVEYDELLISET vaarat. Ei muuten! Että näin meillä.
Vierailija:
pysyvän ' terveissä' mitoissa, on niin paheksuttavaa sanoa ääneen.
Varmastikaan juuri kukaan ei halua lihoa kymmeniä kiloja. Tuskin on kovinkaan montaa ihmistä, jolla kannetut ylimääräiset kilot eivät aiheuttaisi mitään ongelmia (puhun nyt myös itsetunto tms. ongelmista). Ja terveitä mittojahan ovat bmi 20-25. Eli en puhu laihuudesta.ap
Harva ihminen lihottaa itseään tarkoituksella, tai haluaa olla kymmeniä kiloja ylipainoinen. Kovinkaan moni lihava ihminen ei välty niiltä itsetunto-ongelmilta, johtuen todennäköisimmin ihan meidän kultturistamme. Ja juuri siksi se painosta huomautteleminen ei ole puolison tehtävä. Tai laihduttamaan kehoittaminen. Jokainen lihava ihminen kyllä tietää olevansa lihava, ja suurin osa haluaa laihtua. Ja moni epäonnistuu laihtumisessa ja sen seurauksena kärsii itsetunto-ongelmista, masennuksesta jne. Siihen ei tarvita lisäksi vielä puolisoa joka terveyden nimissä huomauttaa liikakiloista... Varsinkin ihmiselle joka epätoivoisesti laihduttaa, tai yrittää laihduttaa tai on laihduttanut ja lihonut takaisin entisiin mittoihinsa, on hirvittävä tilanne sen lihomistuskan päälle vielä se että tietää että puoliso pitää rumana.
Ymmärrät sen ap sitten jos jostain syystä sun painosi nousee 27 kiloa.
Säälittävää....