Jos mieheni lihoisi kovasti,
ehdottomasti pyrkisin vaikuttamaan siihen, että hän kiinnittäisi asiaan huomiota. Olen saanut tietyn painoisen miehen ja oletan, että mikäli hän rakastaa minua, haluaa hän myös ulkoisesti satsata ulkonäköönsä sen verran, että ei anna itsensä lihoa muodottomaksi (en puhu nyt +10 kilosta, vaan +30 kilosta).
Puuttuisin asiaan myös terveydellisistä syistä. Ja odotan, että mikäli itse lihoisin ilman syytä 15-30 kiloa, että mieheni tsemppaisi, kannustaisi ja haluaisi nähdä minut aikaisemmissa mitoissani. Ja kyse ei ole pinnallisuudesta ja rakkaudettomuudesta, niin kuin täällä heti asia leimataan. Mielestäni kyse on juuri RAKKAUDESTA. Halusta huolehtia toinen toisestaan.
Ja se, jos mieheni ehdottaisi, että laitetaan kiloni kuriin (jos kuriin laittamista olisi), en hetkeäkään epäilisi hänen rakkauttaan minua kohtaan. Tiedän, että se ei ole kiloistani kiinni! Ottaisin asian positiivisena asiana ja olisin onnellinen, että mulla on mies, joka jaksaa tsempata.
Kommentit (45)
siihen, että yrittää miellyttää myös ulkoisesti elämänkumppaniaan. Miksi alkuvaiheessa voidaan niin tehdä, mutta sitten kun toinen on kiikissä, rupsahdetaan.
jos muutos aikaisempaan on ilmeinen ja epämieluisa, miksi ei voisi sievästi kannustaa parempaan.
ap
eikä se mun rakkauteen ole vaikuttanut millään tavalla. se kun ei ole ulkonäöstä kiinni!
Eikö sinulla huoleta miehesi terveys? Rakastatko miestäsi niin paljon, että haluat hänen elävän pitkän elämän ilman diabetesta, sydäntauteja tms.?
ap
kaikki veriarvot kohillaan. Ei juo juurikaan, eikä polta. Yksi riskitekijä ei tee hänestä minkään sairauden kärsijää!
...elämää tuo. Toki ennaltaehkäisee monia asioita.
T: Hoikka Hoikan Vaimo
normaaleissa mitoissa. Molemmilla tullut n. 10 kg lisää tämän 10 yhteisen vuoden aikana, ja nyt saa riittää. Suunta vain alaspäin.
patistatko häntä sievästi kasvoleikkauksiin ja värjäämään hiuksiaan. Eikö se oma rakas todellakaan saa muuttua?? Minusta se on osa tätä elämää, ettei puoliso voi näyttää ikuisesti samalta, miltä hän näyrtti tavatessamme, mutta onneksi rakastankin hänen sisäisiä piirteitään enemmän kuin ulkoisia.
pysyvän ' terveissä' mitoissa, on niin paheksuttavaa sanoa ääneen.
Varmastikaan juuri kukaan ei halua lihoa kymmeniä kiloja. Tuskin on kovinkaan montaa ihmistä, jolla kannetut ylimääräiset kilot eivät aiheuttaisi mitään ongelmia (puhun nyt myös itsetunto tms. ongelmista). Ja terveitä mittojahan ovat bmi 20-25. Eli en puhu laihuudesta.
ap
Eivätkä kertyneet kilot ole senkään suhteen tilannetta muuttaneet. Ja miehen paino EI KUULU minulle, vaan on HÄNEN henkilökohtainen asiansa, joka EI vaikuta MINUN elämääni millään tavalla. Miksi siis huomauttelisin siitä?
muka mitään. En itse haluaisi että mieheni lihoisi reippaasti, eikä
taatusti yksikään mies oikeasti halua läskiä muijaa. Tasan miehet katselee mieluummin suht hoikkaa naista kuin ihrakasaa... Turha väittää muuta...
... ja hyväksyisit miehesi mollaukset, koska hän RAKASTAA sinua aidosti ja koska se on sinun parhaaksesi.Niinkö? Kyllä tosirakkautta on se, että rakastaa toista oli toinen minkä mallinen tahansa! Kieroutunutta ajatella toisin!
Mun mielestäni täällä on aina niissä " mieheni käsiki laihduttamaan" - aloituksissa kuitenkin lähtökohtaisesti kysymys ollut aika töykeästä huomauttelusta, jossa tosiaan ei ole kysymys ollut mistään terveydestä huolehtimisesta. Vaan yleensä kyse on ollut jostain läskiksi haukkumisesta tilanteessa, jossa perheessä on pieniä lapsia ja äidillä ei ole sen vertaa omaa aikaa että ehtisi punttiksella juosta. JA tietenkään kaikki eivät sitä haluakaan tehdä.
itse olen reilusti ylipainoinen, mieheni on minut tällaisena ottanut. Mieheni puolestaan oli tosi laiha kun tavattiin, nyt varmaan n. 30 kiloa painavampi. Liikaa hänelläkin on n. 10 kiloa. Ja kyllä, minä olen hänelle asiasta sen verran sanonut, että mitäs jos yritettäis yhdessä vähän muuttaa elintapojamme terveellisemmiksi. Ja että ei kannata antaa tulla kamalasti painoa lisää, koska sitten se on ihan kamalaa, kun on paljon painoa ja yht´äkkiä tuleekin tilanne, että sitä ei voi pudottaa. SIis jos esim. polvi kipeytyy pahasti tms. Itselläni kävi niin, kun aloin odottaa meidän kakkosta. Kaikki hengästyminen aiheutti hyperventilointia, hengästyttävää liikuntaa ei pystynyt ajattelemaankaan, ja jos halusi että oli edes vähän aika ahyvä olo, piti syödä n. tunnin välein. Yritä siinä sitten pitää painoa kurissa : (
Mutta nyt on parempi suunta meillä molemmilla.
Minun mieheni on iso 184cm/100kg ja varmasti on saanut lisäkilojakin yhdessäolomme aikana eikä minun tulisi MIELEENIKÄÄN ruveta puuttumaan hänen painoonsa niin kauan kun hän on itse tyytyväinen itseensä ja oloonsa!
Minusta hän on maailman komein, ihanin ja kiihottavin mies - ja on aina ollutkin. Lääkärintarkastuksissa kaikki on kunnossa, joten syytä huoleen ei ole senkään puolesta.
Minä ainakin loukkaantuisin syvästi jos mieheni alkaisi minulle muka tervydellisin perustein saarnaamaan laihdutuksesta...
Kauheita akkoja täällä, antakaa niiden miehienne olla.
ymmärrä, miten se liittyy tähän asiaan. Vastaan nyt kuitenkin kysymykseen, josta olisit voinut tehdä ihan oman aloituksen.
Kun mieheni vanhenee, toivon, että saisin vanhentua hänen rinnallaan. Että meille oltaisiin suotu elinpäiviä kokea elämänkaari tästä eteenkin päin yhdessä, sen loppuun asti. Hänen ryppynsä, harmaat hiukset ja mahdollinen kumara olemus kertovat eletystä luonnollisesta elämästä.
Mieheni on suuri rakkauteni ja tulee aina olemaan.
ap
Kyse ei ollut onnettomuudesta ja sen tuomista muutoksista, kyse ei ollut rakkauden puutteesta, kyse ei ollut mollaamisesta.
Mieheni ja minä emme mollaa toisiamme. Me emme huomauttele toisillemme. Me rakastamme toisiamme. Me haluamme toistemme pysyvän terveinä ja me haluamme miellyttää toisiamme paitsi henkisesti, myös ulkonäöllisesti!
ap
enpä haluaisi olla sun vaimos...