Lue keskustelun säännöt.
Pettämistä avioliitossa kutsutaan myös aviorikokseksi
Uskollisuuden ja rehellisyyden puolesta
20.04.2023 |
..Ja myös muussa parisuhteessa, jossa ollaan sovittu uskollisuudesta, on pettäminen rikos kumppania kohtaan.
Kun ollaan sovittu, että ollaan uskollisia parisuhteessa, on pettäminen toisen ihmisen kanssa rikos kumppania kohtaan ja sen tulisi olla myös rangaistava rikos, mikäli asiaa ei tunnusteta ja soviteta kohtuullisen lyhyessä ajassa.
Kumppaninsa pettäminen on paljon enemmän, pahempaa, kuin vain huonoa käytöstä.
Pettämisen pitäisi olla rangaistava rikos silloin kun sitä ei ole tunnustanut itse kohtuullisessa ajassa ja siitä jää kiinni. Silloin ei voida puhua enää virheestä, jota katuu ja jonka haluaa selvittää ja sovittaa kumppaninsa kanssa, vaan tahallisesta asian pimittämisestä toiselta ja rikoksesta häntä vastaan, joka vain jatkuu niin kauan kuin rikos salataan.
Aviopuolison tulee saada tietää totuus pian ja tehdä sen mukaiset päätökset omassa elämässä. Salaamalla on viety toiselta päätösvalta omasta elämästä.
Avioliitosta tulee saada halutessaan erota, kun puoliso ei ole sitoutunut vaimoonsa/mieheensä, vaan on häpäisty pyhä avioliitto haluten tuoda kolmas osapuoli sitä rikkomaan.
Myös muunlaisissa parisuhteissa olevilla pitäisi olla oikeus tietää monenko kanssa toinen jaetaan ja saada tehdä sen mukaiset johtopäätökset.
Monenlaista huijaamista pidetään rikollisena. Huijauksesta siinäkin on kyse, kun huijataan puolisoa, että oltaisiin uskollisia, kuten ollaan sovittu ja mikä on parisuhteessa ensisijaisen tärkeää.
Suhteen laatu ei ole tosiasiassa pettämisen jälkeen enää sama, tunnustettaisiimpa rikos tai ei.
Tunnustamisen helpottamiseksi, voidaan siitä armahtaa ilman maallista rangaistusta, kun rikos on tunnustettu ja selvitetty kohtuullisen lyhyessä ajassa puolisonsa kanssa ja annettu hänen reilusti tehdä omat ratkaisunsa, eikä otettu päätösvaltaa toisen elämästä ja valinnoista valehdellen, että oltaisiin uskollisia, kuten ollaan luvattu ja mikä on ensiarvoisen tärkeää parisuhteessa.
Tällainen käytäntö edistäisi yleisesti rehellisyyttä, sekä reiluutta petettyä osapuolta kohtaan. Kun pettäminen tunnustetaan ja sovitellaan mahdollisimman pian, sen paljastuminen myös rikkoo toista vähemmän, kuin että pettäminen paljastuisi vasta vuosien päästä ja välissä olisi pakotettu toinen elämään parisuhteessa, joka olikin kahden välisenä vain kulissia. Nopea tunnustus, katumus ja sovitus on parantaa anteeksiannon ja -saamisen mahdollisuutta ja virheestä huolimatta suhteen jatkamista helpottaa se, kun voi luottaa siihen että puoliso tunnustaa virheensä, katuu niitä, hänellä on omatunto, joka ei salli pitää tällaista asiaa sisällään ja tuntee elämisen sen kanssa olevan vaikeaa, vaan haluaa olla avoin ja rehellinen puolisolleen, vaikka toimikin typerällä ja itsekkäällä tavalla. Ilman tekonsa tunnustamista ei voi olla aitoa tekonsa ymmärtämistä ja katumista ja myös rakkaus puolisoaan kohtaan joutuu kyseenalaiseen valoon. Puolison pitää antaa tietää tositilanne tärkeän sovitun asian rikkoutuessa ja tehdä ratkaisunsa todelliseen tilanteeseen perustuen, ei valhekuvaan. Vain anteeksi pyytämällä voi saada tekonsa anteeksi ihmiseltä, jota vastaan rikkonut ja päästä itsekin ehjempänä asiassa eteenpäin. Vastoinkäymisen jälkeen suhde voi jatkua entistä vahvempana. Voidaan jopa hakeutua tarvittaessa parisuhdeneuvontaan, mitä on aikaisemmin turhaan karsastettu.
Kommentit (45)
Vai sellainen lahko tällä kertaa 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kyllä sitä mieltä, että pettäminen avioliitossa on kyllä sen avioliiton loppu.
Vaikka kuinka toinen katuisi ja toinen "antaisi anteeksi", niin ikuinen epäluottamus jää, vaikka kuinka yrittäisi luottaa. Ei se rikottu maljakko ole koskaan paikattuna samanlainen.
Tässä olen kanssasi samaa mieltä:
"Puolison pitää antaa tietää tositilanne tärkeän sovitun asian rikkoutuessa ja tehdä ratkaisunsa todelliseen tilanteeseen perustuen, ei valhekuvaan."
Siksipä kannustan petettyä puolisoa stalkkaamiseen, mikäli epäilee pettämistä, mutta toinen ei kerro.
Yleensä pettäjät eivät siis kerro.
Tunnustamattomat pettäjät tulevat antamaan tälle paljon alapeukkuja :D niistä voi laskea montako sellasta on tätä aloitusta vähintään lukenut ja sellasia pettäjiä on paljon.. esittävät kumppaneilleen parempia kuin ovat.
Itse tiedän etten pettäisi.
Eikös sitä kutsuta perjantaipanoksi?
Eikös aviorikos nollaa ma avioehdon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa on parempi antaa anteeksi avionrikkojalle kuin erota.
Muut seksisuhteet kuin miehen ja naisen välinen avioliitto ovat synnillisiä haureuden harjoittamisia.
Miten tulisi toimia tilanteessa, jossa toinen puolisoista on kieltäytynyt seksistä vuosikausia ja ajanut puolisonsa aviorikokseen? Eikö se seksistä kieltäytyjä ole syyllisempi? Tässä tarkoitan sitä, kun ei enää toinen kiinnosta ja ei huvita, en sairautta, jolloin ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tulisi toimia tilanteessa, jossa toinen puolisoista on kieltäytynyt seksistä vuosikausia ja ajanut puolisonsa aviorikokseen? Eikö se seksistä kieltäytyjä ole syyllisempi? Tässä tarkoitan sitä, kun ei enää toinen kiinnosta ja ei huvita, en sairautta, jolloin ei pysty.
Ero on aina hyvä vahihtoehto, jos itse ei voi suhteessa hyvin eikä toinen näe mitään korjattavaa.
Entä pornorippuvaisuus ja masturbointi? Ovatko ne pettämistä?
Pitäisikö pornon käyttämisestä avioliitossa rangaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomen laki ei tunne sellaista asiaa kuin aviorikos.
Pettämistarinoita on niin monia erilaisia. Tiedän paljon niitä (kuten varmaan moni muukin), joissa petetyksi tullut on yrittänyt vielä jatkaa suhdetta pettämisen paljastuttua, mutta ei ole enää kyennyt luottamaan toiseen ja lopulta on tullut ero.
Sitten tiedän myös niitä, joissa suhteeseen on ajan myötä alkanut tulla säröjä, ja puolisoiden etäännyttyä toisistaan on toinen osapuoli sortunut pettämiseen. Pettämisen tunnustaminen on sitten ollut se hetki, kun molemmat osapuolet ovat havahtuneet siihen, että suhteessa on ongelmia, ja halunneet alkaa korjata niitä. Näissä tapauksissa isoimpana ongelmana ei ole nähty itse pettämistä, vaan ne parisuhteen säröt jotka siihen johtivat.
Itse en kuitenkaan tiedä, miten toimisin jos saisin tietää tulleeni petetyksi. Tuskin ottaisin heti eroa, mutta sanomattakin selvää että aika vaikeaa olisi enää luottaa toiseen, ja uskoisin olevani vainoharhainen aina jos en tietäisi varmuudella, missä puoliso on ja kenen kanssa. Eikä kukaan jaksaisi kovin pitkään elää sellaisessa tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tulisi toimia tilanteessa, jossa toinen puolisoista on kieltäytynyt seksistä vuosikausia ja ajanut puolisonsa aviorikokseen? Eikö se seksistä kieltäytyjä ole syyllisempi? Tässä tarkoitan sitä, kun ei enää toinen kiinnosta ja ei huvita, en sairautta, jolloin ei pysty.
Ero on aina hyvä vahihtoehto, jos itse ei voi suhteessa hyvin eikä toinen näe mitään korjattavaa.
Pitäisikö avioerosta säätää rangaistus? Kristitty ei voi erota kuin aviorikokseen vuoksi tai jos on naimisissa ei-uskovan kanssa ja tämä tahtoo erota, silloin kristitty voi erota.
Aviorikos oli vanhan v. 1929 (voimassa 1988 asti) lain mukaan oikeasti rikos, joka käsiteltiin oikeudessa ja syyllinen todettiin. Aviorikkojan salarakas oli usein tunnustamassa ja todistamassa osuutensa, jotta asia saatiin käsiteltyä pois. Tuomari sitten osituksen ja lasten huoltajuuden tuomitsi niin, että aviorikkoja sai vähemmän. Tai ei mitään. Vielä vanhempina aikoina myös avioliiton ulkopuolinen seksi oli rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni aviorikos on poistettu laissa.
Ja ennen piti olla myös selkeät todisteet ja näyttö sille, että aviopuoliso on todella pettänyt.
Aikojen muuttuessa, myös avioliittoa koskevat lait ovat muuttuneet.
Nykyisin voi hakea avioeroa kumpi tahansa puoliso.
Täysin yksin.
Tosin avioeroa voivat hakea myös puolisot yhdessä.
Mutta missään vaiheessa EI kysytä, mikä on syy, avioeron hakemiseen.
Ei kummaltakaan.
Miten yhdyntä voi olla rikos jos molemmat ovat halunneet sitä ja kysymys on täysikäisistä ja täyspäisistä ihmisistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tulisi toimia tilanteessa, jossa toinen puolisoista on kieltäytynyt seksistä vuosikausia ja ajanut puolisonsa aviorikokseen? Eikö se seksistä kieltäytyjä ole syyllisempi? Tässä tarkoitan sitä, kun ei enää toinen kiinnosta ja ei huvita, en sairautta, jolloin ei pysty.
Ero on aina hyvä vahihtoehto, jos itse ei voi suhteessa hyvin eikä toinen näe mitään korjattavaa.
Pitäisikö avioerosta säätää rangaistus? Kristitty ei voi erota kuin aviorikokseen vuoksi tai jos on naimisissa ei-uskovan kanssa ja tämä tahtoo erota, silloin kristitty voi erota.
Jokainen avioituva pari voi tehdä halutessaan kahdenkeskisen sopimuksen, jossa määritellään rangaistukset ihan mistä asiasta tahansa. Oikeuslaitokset on jo nyt täynnä oikeiden rikosten takia, joten pettämiset voi jokainen hoitaa miten haluaa.
Venäjältä vai mistä ap on ???
Suomen laissa ei ole mitään aviorikosta, keksii omia lakejaan, jos vielä uskoo niihin ,niin olisiko syytä hakea ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tulisi toimia tilanteessa, jossa toinen puolisoista on kieltäytynyt seksistä vuosikausia ja ajanut puolisonsa aviorikokseen? Eikö se seksistä kieltäytyjä ole syyllisempi? Tässä tarkoitan sitä, kun ei enää toinen kiinnosta ja ei huvita, en sairautta, jolloin ei pysty.
Ero on aina hyvä vahihtoehto, jos itse ei voi suhteessa hyvin eikä toinen näe mitään korjattavaa.
Pitäisikö avioerosta säätää rangaistus? Kristitty ei voi erota kuin aviorikokseen vuoksi tai jos on naimisissa ei-uskovan kanssa ja tämä tahtoo erota, silloin kristitty voi erota.
Jokainen avioituva pari voi tehdä halutessaan kahdenkeskisen sopimuksen, jossa määritellään rangaistukset ihan mistä asiasta tahansa. Oikeuslaitokset on jo nyt täynnä oikeiden rikosten takia, joten pettämiset voi jokainen hoitaa miten haluaa.
Perheen kunnioittaminen vähentäisi muitakin rikoksia. Ei välttämättä aviorikoksesta rankaiseminen, mutta sen tunnustaminen, että perhe on tärkeä. Arvojen puutteesta kärsii koko yhteiskunta.
Tutkimuksen mukaan älykkäämmät pettävät keskimääräistä vähemmän.