Onko kaverini ahne vai minä kohtuuton?
Olen menossa myymään vaatteitani ja muuta sälää kirpparille, mutta annoin kavereideni käydä tavarat ensin läpi, jos löytäisivät jotain sopivaa niin saisivat ilmaiseksi ottaa. Toinen kaveri ottikin yhden mekon ja kiitti kauniisti, mutta toinen sekosi ihan täysin. Se hamstrasi itselleen yli puolet mun kaikista myytävistä tavaroista, eikä noiden jäljellejääneiden rutkujen kanssa kannata enää mistään kirppispöydästä maksaakaan.
Mua vähän harmittaa, koska en mä vaan kehtaisi tuolla tavalla hamstrata toiselta jätesäkillistä kallista vaatetta (mukana aika paljon myös esim. kotimaista designia, ei tod. mitään nukkaista trikooriepua ollut siinä) tarjoutumatta maksamaan edes jotain nimellistä, vaikka kuinka kavereita ollaankin. Sama kaveri on aikamoinen pummi muutenkin, mutta nyt alkaa vähän tulla raja vastaan.
Kaduttaa tosi paljon, että annoin kavereiden käydä nuo kamat ensin läpi, koska laskupino kasvaa ja opiskelijana nyt muutenkin raha on tiukassa. Kehtaisitteko mun tilanteessa sanoa kaverille, että jos nyt edes kympin heittäisit tuosta säkillisestä? Kokeneena kirppismyyjänä arvioisin, että se säkillinen olisi kirpparilla helposti yli satasen arvoinen. Mä vaan ihmettelen, että mihin se edes tarvitsee montaa samantyyppistä mekkoa, kahta talvitakkia, hattua, jolle ei omien sanojensakaan mukaan olisi käyttöä, mutta olisi silti kiva jne. Kismittää niin paljon. :( Ei se pointti musta ole se, että uusitaan kerralla koko garderobi, kun ilmaiseksi saadaan, vaan otetaan sellaista mille on tarve.
Saa myös kertoa vertaistuen vuoksi kokemuksia ahneista kavereista.
Kommentit (79)
Kun joku kaveri tarjoaa mitä tahansa ilmaiseksi, niin osaan kieltäytyä välittömästi. Näihin tarjouksiin kun sisältyy aina joku kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan täytyy ymmärtää sanoa ei, vaikka toinen tyrkyttää tavaraa ja itkee, että mitä mä näillä teen, näitä on liikaa, voi kun joku veisi pois.
Tavallisesti ihmiset osaavat sanoa ääneen, että hei, olen viemässä tavaraa myyntiin, haluatko ostaa kirppishintaan vaatteitani. Silloin peli on selvä alusta alkaen.
Jos minä tarjoan ilmaiseksi lastenvaatteita kiertoon, niin en halua niistä euroakaan eikä minua kiinnosta, viekö kaveri ne kirppikselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat tosiaan olla kunnon lapanen, ap. Kerro lisää tuosta ulkomaanmatkasta. Sanot sille kaverille, että mietit asiaa tarkemmin ja saisit kirpparilla yli satasen vaatteista, joten kaveri saa ottaa vain yhden vaatteen itselleen niin kuin se toinenkin kaverisi. Kymppi ei kauheasti lohduta tuossa tilanteessa.
Jep, tunnustaudun täydelliseksi lapaseksi itsekin. Ulkomaanmatka meni niin, että tarjouduin synttärilahjaksi maksamaan lennot yhteen Euroopan kohteeseen, mikä oli todellakin ylimitoitettu lahja (itse sain noilta kahdelta ketjussa mainitsemaltani kaverilta YHTEISENÄ synttärilahjana sixpackin kaljaa, että siitä vähän perspektiiviä...). No, puolisoani ei reissaaminen kiinnosta eikä muakaan huvittanut yksin lähteä, niin tavallaan koin hyötyväni siitä itsekin.
Kohteessa oli helpointa tehdä niin, että vuoroteltiin sen suhteen, kuka maksaa milloinkin ruoat yms., koska tippaaminen ja pikkurahan kanssa puljaaminen vituttaa, mutta jotenkin kummasti siinä kävi aina niin, että kaveri maksoi aamiaiset, kahvittelut ja muut pikkujutut, kun mulle jäi maksettavaksi illalliset ja baari-illat ja muut vastaavat kalliimmat setit. Enpä siitä kehdannut valittaakaan, mutta kieltämättä meinasin räjähtää reissun vikana päivänä, kun alkoi muutenkin olla kyrpä otsassa jo melkoisissa mitoissa. Oltiin yhdessä pienemmässä liikkeessä, jossa ei käynyt kortti. Halusin yhden seitsemän (7) euron jutun, muttei ollut käteistä ja kaverilla oli. Pyysin kaveria lainaamaan, ja hyvä kun oltiin päästy liikkeestä ulos, niin kaveri alkoi jo kärttää, että koska maksan takaisin.
Nyt kun mietin, niin mitähän vittua mä edes teen tällaisella kaverillla.
Erittäin hyvä kysymys.
Mutta muista, että itsepähän kaverin törkeän käytöksen mahdollistat. Mulle ei olisi tuottanut mitään tuskaa laskea menoja paperilla ja vaatia tasinkoa siltä kuppaajalta.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi on ahne hyväksikäyttäjä ja sinä itse et tunnu tajuavan taloudellista tilannetasi. Jos on vähän rahaa, niin ei silloin jaella omia myyntiin meneviä vaateita. Vai oletko itse saanut ne ilmaiseksi?
Olen hyväntahtoinen ihminen, ja koska kaverini ovat myös opiskelijoita, niin ajattelin, että ei se nyt minulta niin mahdottomasti ole pois, jos molemmat kasasta ihan vaikka muutamankin vaatteen ottavat tarpeeseensa. Sitten, kun sitä kamaa aletaan kantaa ulos säkeittäin, niin alkaa jo tuntua budjetissa.
Anteeksi, mutta saat syyttää ihan itseäsi. Itsehän annoit luvan ottaa mitä vaan ja ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta saat syyttää ihan itseäsi. Itsehän annoit luvan ottaa mitä vaan ja ilmaiseksi.
Taidat olla itse sellainen tyyppi, joka on heti kuppaamassa muilta, kun vaan tilaisuus osuu kohdalle.
MULLA OLI KERRAN "kaveri" (epävakaa tuuliviiri, lisäksi epärehellinen ja moraaliton )
ANNOIN OTTAA VAATTEITA YM. OTTI 2 säkillistä.....
....ei krapuloiltaan, yöjuoksuiltaan, huoraamisiltaan viitsinytkään viedä edes kirppikselle,
VAAN SANOJENSA MUKAAN KAATOI NE CITYMARKETIN EDESSÄ OLEVAAN JOHONKIN KERÄYSPISTEESEEN (pelastusarmeija tai vastaava)
JOSTAIN SYYSTÄ EI OLLA ENÄÄ "kavereita"
Tyyppi myös kateellinen ja käy neljättä kymppiä, ei osaa huolehtia lapsista, teki silti vielä uuden vauvan, vaikka "ei jaksa lapsia"
-lisäksi hoidattaisi ipanoitaan mielellään ilmaiseksi muilla. Koko yönkin yli kestävästä ipanansa hoidosta sain sentään PRINGLES tuubin palkaksi. Se oli eka ja vika krt.....
....
.....
Vierailija kirjoitti:
Olen menossa myymään vaatteitani ja muuta sälää kirpparille, mutta annoin kavereideni käydä tavarat ensin läpi, jos löytäisivät jotain sopivaa niin saisivat ilmaiseksi ottaa. Toinen kaveri ottikin yhden mekon ja kiitti kauniisti, mutta toinen sekosi ihan täysin. Se hamstrasi itselleen yli puolet mun kaikista myytävistä tavaroista, eikä noiden jäljellejääneiden rutkujen kanssa kannata enää mistään kirppispöydästä maksaakaan.
Mua vähän harmittaa, koska en mä vaan kehtaisi tuolla tavalla hamstrata toiselta jätesäkillistä kallista vaatetta (mukana aika paljon myös esim. kotimaista designia, ei tod. mitään nukkaista trikooriepua ollut siinä) tarjoutumatta maksamaan edes jotain nimellistä, vaikka kuinka kavereita ollaankin. Sama kaveri on aikamoinen pummi muutenkin, mutta nyt alkaa vähän tulla raja vastaan.
Kaduttaa tosi paljon, että annoin kavereiden käydä nuo kamat ensin läpi, koska laskupino kasvaa ja opiskelijana nyt muutenkin raha on tiukassa. Kehtaisitteko mun tilanteessa sanoa kaverille, että jos nyt edes kympin heittäisit tuosta säkillisestä? Kokeneena kirppismyyjänä arvioisin, että se säkillinen olisi kirpparilla helposti yli satasen arvoinen. Mä vaan ihmettelen, että mihin se edes tarvitsee montaa samantyyppistä mekkoa, kahta talvitakkia, hattua, jolle ei omien sanojensakaan mukaan olisi käyttöä, mutta olisi silti kiva jne. Kismittää niin paljon. :( Ei se pointti musta ole se, että uusitaan kerralla koko garderobi, kun ilmaiseksi saadaan, vaan otetaan sellaista mille on tarve.
Saa myös kertoa vertaistuen vuoksi kokemuksia ahneista kavereista.
Tässä tapauksessa vika on täysin sinun, sinähän tarjosit vaatteita ja tavaroita ilmaiseksi. Ihmettelen, mihin sinä olet tarvinnut niin paljon talvitakkeja, että kaksi meni myyntiin jne. Siinä se syy sinun rahanpuutteeseesi... Kaverisi varmasti kuvittelee sinut rikkaaksi, jos on varaa ostella tuolla tavalla turhaa tavaraa, miksi siis tarjoutuisi maksamaan.
Hyvä oppitunti sinulle; jos on rahasta puutetta, älä jaa kirppikselle myyntiin meneviä ilmaiseksi pois.
Ap, kaverisi on lokki pahinta lajia. Sano vaan pokkana, et sori, hämmästyit kun sä rohmusit säkkikaupalla myytäväksi tarkoitettuja vaatteita et jäit sanattomaksi. Nyt on homma niin, että tarttet itse rahaa ja saat valkkaamistasi vaatteista yhden kuten "Sirkekin" ja loput menee myyntiin. Yhden saat jos enää kiinnostaa, nyt on sen verran itsellä tiukka rahatilanne.
Mulla on kans hyvä ystävä, joka ei vaan tajua et jos lainaa niin pitää maksaa takas. Sillä kesti 3 vuotta maksaa 300€ takas kun mä jäin aina ravintoketjussa viimeiseksi. En vippaa enää.
Oma vika ja annat vielä ottaa. Olisit sanonut että yhden saa ottaa. Köyhä ei anna ilmaiseksi. Itse myyn kaiken kirppiksellä. Meillä työttömyyttä.
Hei vielä voit perua, kun kerran vatteet ovat edelleen sinulla. Sano, että tarvitset rahat kirppikseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano kaverillesi, että voi valita noista 1-3 vaatetta, ja loput sinun täytyy viedä kirppikselle. Jos tilanne meni jo, etkä reagoinut silloin, et voi enää asialle mitään, se olkoon maksu oppitunnista. Kympin pyytäminen jälkikäteen on typerää ja turhaa.
Ei ole vielä hakenut niitä vaatteita pois, oltiin siis samana iltana lähdössä vielä viihteelle ja kaverin oli tarkoitus hakea vaatteet myöhemmin. Nyt se sitten pommittaa, että joko saa tulla hakemaan. Kehtaako vielä tässä vaiheessa pyytää sitä kymppiä? Ei sillä, että se kymppi edes tässä enää mitään lämmittäisi, mutta saisikohan se kaverin ajattelemaan, ettei kaikkea voi saada ilmaiseksi?
Sano kaverillesi (vaikka viestillä jos et halua perua puheitasi kasvokkain) jotain tyyliin: "Moikka! Mä mietin uudelleen noita vaatteita, ja oon tosi pahoillani, mutta mun pakko saada kirpparipöydällekin tavaraa! Toivottavasti et pahastu, mutta mielestäni tuon jätesäkillisen voisi vaikka puolittaa, joukossa on kumminkin merkkituotteita!" Keksi vaikka valkoinen valhe että sait yllärilaskun tai pari. Ei ole oikein käyttää toisen anteliaisuutta hyväkseen tuolla tavalla.
Seuraavan kerran päästä se osingoille vasta sitten kun haluat päästä eroon vaatteista mitkä jäi kirppiksellä myymättä.
Jos tyyppi ei ole niitä vielä hakenut, niin sinuna korjaisin asian ja sanoisin, että tuli sekaannus/ tarkoitit sitä, että hakisi sen 1-3kpl vaatteita sillä tarvitset itsekkin niistä rahaa, joten et voi antaa niitä kaikkia. Tarjoa sitten sellaista pussia hänelle, jota et niinpaljoa tarvitse kirpputoriin viedä ja säästä ne parhaimmat sinne. Jos kaveri alkaa nyrpistelemään pahoittele tilannetta ja anna olla. Saatan kuulostaa kylmältä, mutta jos et ole vielä tavaroita antanut ne ovat vielä sinun. Toki kannattaa varautua sitten siihen, että aletaan haukkumaan sinua ilkeäksi valehtelijaksi. Kokemusta valitettavasti on tällaisista.
Sanot kavereille, että jos joku sopii, saat ottaa ilmaiseksi.
Sitten kaveri ottaa vaatteita ilmaiseksi.
Mutta voi, sinä suutut, koska kaveri oli ahne.
Kuitenkin se olit sinä, joka sanoit, että jos löytyy sopivaa, saa ilmaiseksi ottaa.
Kutsutko kavereita teille kylään, mutta et tarjoa mitään, koska kirjoittamaton sääntö on, että vieraat tuo ruuat?
Ja niin ap kantaa vaatteensa kirppikselle, kukaan ei osta niitä ja ap ihmettelee, mitä niille tekisi.
Sun moka, lupasit, että saa ottaa. En kehtaisi jälkikäteen pyytää maksua, kun ensin ilmaiseksi tarjoan. Joo, kaverisi oli silti ahne röyhkimys.
Välttele hakemista ja vie ne kirppikselle. Jos kyselee perään, sano että saa ne mitä jää myymättä. Tai jos olet hinnoitellut ne jo, anna valita 1 ilmaiseksi ja lopuista se hinta mitä kirppikselläkin pyytäisit.
Nyt on viimeinen mahdollisuus sun laittaa stoppi. Ehkä menee välit, mutta haittaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta saat syyttää ihan itseäsi. Itsehän annoit luvan ottaa mitä vaan ja ilmaiseksi.
Taidat olla itse sellainen tyyppi, joka on heti kuppaamassa muilta, kun vaan tilaisuus osuu kohdalle.
Ja mitä väärää tässä nyt oikein on tapahtunut?! Ensin sanotaan, että saa ottaa ja sitten kiukutellaan kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkin kun joku tekee kuten on sanottu.
Kyllä mitä otan mitä irti saa kun tilaisuus on!
Ja voi voi, jos heikot jää jalkoihin. Näin tämä yhteiskunta vaan toimii ja sen kanssa pitää vaan oppia elämään! Hajotkaa siihen!
Antaminen on kilttiä, mutta rajansa kaikella. Itse ennen annoin isot muovikassilliset vaatteita kaikille. Oli kurja huomata, että itse ei ikinä saanut mitään. Vain yksi kaveri älysi antaa lapselleni nätin uuden paidan kiitokseksi Nyt annan sitten muutaman parhaan vaatteen päältä kavereiden lapsille, loput myyn kirpparilla.
Saat pitää ihan rauhassa mielipiteesi.
Itse en juurikaan viitsi kirppareilla notkua, koska jos laskee omalle ajalle ja vaivannäölle arvoa se ei juurikaan kannata.
Mutta sinä tai minä emme tiedä, millaisista vaatteista oli kyse. Ap varmasti osaa sen arvioida itse meitä paremmin. Joten jos hän tietää saavansa niistä monta kymppiä, jopa yli satasen, niin totta kai hän voi vaatia osaa kaverin hamstraamista vaatteista takaisin.
Ja minusta tässä on kyse ennen kaikkea isommasta asiasta, joka on rajojen vetäminen ahneelle ja huonokäytöksiselle kaverille.