Onko avioliitossa mielestäsi velvollisuus harrastaa seksiä kun kumppani haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mielipiteestä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lain mukaan raiskaus avioliitossa on rikos. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka kyseessä olisi puoliso.

Kenelläkään ei ole siis mitään "velvollisuutta" vastoin tahtoaan tehdä yhtään mitään avioliitossakaan.

Kaikkia velvollisuuksia ei ole määritelty laissa. Avioliittoon kuuluu myös seksi. Jos siihen ei ole halukas, niin se on epäsuora suostumus vieraissa/maksullisissa käyntiin.

Mutta miten ihmeessä tämän velvollisuuden voi täyttää jos yhdyntä ei kertakaikkiaan esim kivun takia onnistu? Tai jos ei haluttomana pysty vain antamaan, edes liukkarin avulla? Jos se sattuu liikaa ja pahentaa kiputiloja?

Lääketieteelliset perusteet on asia erikseen. Pelkkä haluttomuus ei ole este seksille.

Seksi sattuu aina tai vähintään tuntuu todella inhottavalle jos ei sitä halua oikeasti. Haluttomuus nimenomaan on oikea este seksille. Kommentistasi näkee selvästi, ettet ole itse koskaan kärsinyt aidosta haluttomuudesta. Se kun ei ole pelkästään sitä, että alkuun pääseminen olisi hankalaa vaan ihan oikeasti sitä, että ei vain syty seksille vaikka miten yrittäisi. Silloin seksi tuntuu todella pahalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mielipiteestä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lain mukaan raiskaus avioliitossa on rikos. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka kyseessä olisi puoliso.

Kenelläkään ei ole siis mitään "velvollisuutta" vastoin tahtoaan tehdä yhtään mitään avioliitossakaan.

Kaikkia velvollisuuksia ei ole määritelty laissa. Avioliittoon kuuluu myös seksi. Jos siihen ei ole halukas, niin se on epäsuora suostumus vieraissa/maksullisissa käyntiin.

Mutta miten ihmeessä tämän velvollisuuden voi täyttää jos yhdyntä ei kertakaikkiaan esim kivun takia onnistu? Tai jos ei haluttomana pysty vain antamaan, edes liukkarin avulla? Jos se sattuu liikaa ja pahentaa kiputiloja?

Lääketieteelliset perusteet on asia erikseen. Pelkkä haluttomuus ei ole este seksille.

Seksi sattuu aina tai vähintään tuntuu todella inhottavalle jos ei sitä halua oikeasti. Haluttomuus nimenomaan on oikea este seksille. Kommentistasi näkee selvästi, ettet ole itse koskaan kärsinyt aidosta haluttomuudesta. Se kun ei ole pelkästään sitä, että alkuun pääseminen olisi hankalaa vaan ihan oikeasti sitä, että ei vain syty seksille vaikka miten yrittäisi. Silloin seksi tuntuu todella pahalta. 

Olisiko syytä miettiä lääkärissä käyntiä? Mieti samalla miten ajattelit huolehtia miehesi seksuaalisista tarpeista. Seksi ei ole pelkästään yhdyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mielipiteestä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lain mukaan raiskaus avioliitossa on rikos. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka kyseessä olisi puoliso.

Kenelläkään ei ole siis mitään "velvollisuutta" vastoin tahtoaan tehdä yhtään mitään avioliitossakaan.

Kaikkia velvollisuuksia ei ole määritelty laissa. Avioliittoon kuuluu myös seksi. Jos siihen ei ole halukas, niin se on epäsuora suostumus vieraissa/maksullisissa käyntiin.

Mutta miten ihmeessä tämän velvollisuuden voi täyttää jos yhdyntä ei kertakaikkiaan esim kivun takia onnistu? Tai jos ei haluttomana pysty vain antamaan, edes liukkarin avulla? Jos se sattuu liikaa ja pahentaa kiputiloja?

Lääketieteelliset perusteet on asia erikseen. Pelkkä haluttomuus ei ole este seksille.

miten niin ei ole? haluttomana yhdyntä sattuu ja tuntuu ikävältä. pitääkö siis kärsiä kivuista, jotta puoliso saa seksiä?? Normaalissa seksissä molemmat osapuolet haluavat sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mielipiteestä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lain mukaan raiskaus avioliitossa on rikos. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka kyseessä olisi puoliso.

Kenelläkään ei ole siis mitään "velvollisuutta" vastoin tahtoaan tehdä yhtään mitään avioliitossakaan.

Kaikkia velvollisuuksia ei ole määritelty laissa. Avioliittoon kuuluu myös seksi. Jos siihen ei ole halukas, niin se on epäsuora suostumus vieraissa/maksullisissa käyntiin.

Mutta miten ihmeessä tämän velvollisuuden voi täyttää jos yhdyntä ei kertakaikkiaan esim kivun takia onnistu? Tai jos ei haluttomana pysty vain antamaan, edes liukkarin avulla? Jos se sattuu liikaa ja pahentaa kiputiloja?

Lääketieteelliset perusteet on asia erikseen. Pelkkä haluttomuus ei ole este seksille.

Seksi sattuu aina tai vähintään tuntuu todella inhottavalle jos ei sitä halua oikeasti. Haluttomuus nimenomaan on oikea este seksille. Kommentistasi näkee selvästi, ettet ole itse koskaan kärsinyt aidosta haluttomuudesta. Se kun ei ole pelkästään sitä, että alkuun pääseminen olisi hankalaa vaan ihan oikeasti sitä, että ei vain syty seksille vaikka miten yrittäisi. Silloin seksi tuntuu todella pahalta. 

Olisiko syytä miettiä lääkärissä käyntiä? Mieti samalla miten ajattelit huolehtia miehesi seksuaalisista tarpeista. Seksi ei ole pelkästään yhdyntää.

Ei kaikki pidä muusta seksistä kuin yhdynnästä....

Kuinka moni menee naimisiin tai parisuhteeseen velvollisuudesta? Eiköhän yhdessä olla rakkaudesta ja halusta ja siihen sisältyy seksi yhtenä tärkeänä osana. Kumpikaan ei saa yksipuolisesti päättää sen määrästä tai siitä ettei sitä ole ollenkaan!

Jos seksi ja läheisyys loppuu parisuhteessa mielestäni jossain vaiheessa on oikeutettua hakea sitä muualta jos puolisolle riittää pelkkä kämppissuhde.

20v yhdessä ja parisuhde pelaa:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mielipiteestä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lain mukaan raiskaus avioliitossa on rikos. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka kyseessä olisi puoliso.

Kenelläkään ei ole siis mitään "velvollisuutta" vastoin tahtoaan tehdä yhtään mitään avioliitossakaan.

Kaikkia velvollisuuksia ei ole määritelty laissa. Avioliittoon kuuluu myös seksi. Jos siihen ei ole halukas, niin se on epäsuora suostumus vieraissa/maksullisissa käyntiin.

Mutta miten ihmeessä tämän velvollisuuden voi täyttää jos yhdyntä ei kertakaikkiaan esim kivun takia onnistu? Tai jos ei haluttomana pysty vain antamaan, edes liukkarin avulla? Jos se sattuu liikaa ja pahentaa kiputiloja?

Lääketieteelliset perusteet on asia erikseen. Pelkkä haluttomuus ei ole este seksille.

Seksi sattuu aina tai vähintään tuntuu todella inhottavalle jos ei sitä halua oikeasti. Haluttomuus nimenomaan on oikea este seksille. Kommentistasi näkee selvästi, ettet ole itse koskaan kärsinyt aidosta haluttomuudesta. Se kun ei ole pelkästään sitä, että alkuun pääseminen olisi hankalaa vaan ihan oikeasti sitä, että ei vain syty seksille vaikka miten yrittäisi. Silloin seksi tuntuu todella pahalta. 

Olisiko syytä miettiä lääkärissä käyntiä? Mieti samalla miten ajattelit huolehtia miehesi seksuaalisista tarpeista. Seksi ei ole pelkästään yhdyntää.

Ei kaikki pidä muusta seksistä kuin yhdynnästä....

Mikä nyt on ongelma? Pää ja kroppa lääkärillä kuntoon. Mies hakee seksinsä muualta sillä välin.

Miksi se on se enemmän haluava jolla on suurempi oikeus päättää seksin määrästä? Mikä hänen mielipiteestään tekee oikeamman ja paremman, niin että vähemmän haluavan pitäisi luopua ruumiillisesta itsemääräämisoikeudestaan?

Eikö suhteessa ole muita velvollisuuksia? Esim. velvollisuus kohdella toista kunnioittavasti, eikä pelkästään omana palvelijana?

Suurimmalle osalle täällä kommentoivista, seksi näyttää olevan vain sellanen tekninen suoritus, ihan sama kenen kanssa, josta on tunne puoli irrotettu kokonaan. Missä on toisen arvostus, kunnioitus ja ennen kaikkea rakkaus? Ei aviopuolisokaan ole mikään seksiobjekti, ilman tunteita, jonka oltava valmiina 24/7,  tyydytettävä ja palveltava milloin tahansa, tuollainen ajattelu tekee seksistä vastenmielisenkylmän teknisen suorituksen ja halventaa kumppania. Rakkauteen kuuluu luonnostaan fyysisyys, mutta siihen kuuluu myös toisen arvostus, kunnioittaminen ja epäitsekkyys.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on se enemmän haluava jolla on suurempi oikeus päättää seksin määrästä? Mikä hänen mielipiteestään tekee oikeamman ja paremman, niin että vähemmän haluavan pitäisi luopua ruumiillisesta itsemääräämisoikeudestaan?

Eikö suhteessa ole muita velvollisuuksia? Esim. velvollisuus kohdella toista kunnioittavasti, eikä pelkästään omana palvelijana?

En koe noitakaan velvollisuuksiksi.

Kunnioitan ja arvostan miestäni koska rakastan häntä - en velvollisuudesta. Olen lojaali hänelle - rakkaudesta. Teemme kotitöitä koska puhdas koti on viihtyisä - emme velvoita itseämme emmekä toista tekemään niitä vaan nekin on vapaaehtoisia. Ihan vapaaehtoisesti myös sovitaan kumpi hoitaa esim lapsen harrastuskyyditykset, tekee päivän kauppareissun tai laittaa ruuan.

Kyllä se on muuten niin että se pihtari päättää seksin määrästä molempien puolesta, eipä ole täälläkään tullut vastaan yhtään halutonta puolisoa joka olisi kirjoittanut: olen täysin haluton mutta annan puolisolleni fyysistä rakkautta ja hellyyttä edes sillointällöin jotta hän voisi olla onnellinen tässä liitossa.  Yksikään haluton ei ole valmis tekemään kompromisseja tai sitten annetaan säälipillua joka enemmän loukkaa kuin lähentää.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalle osalle täällä kommentoivista, seksi näyttää olevan vain sellanen tekninen suoritus, ihan sama kenen kanssa, josta on tunne puoli irrotettu kokonaan. Missä on toisen arvostus, kunnioitus ja ennen kaikkea rakkaus? Ei aviopuolisokaan ole mikään seksiobjekti, ilman tunteita, jonka oltava valmiina 24/7,  tyydytettävä ja palveltava milloin tahansa, tuollainen ajattelu tekee seksistä vastenmielisenkylmän teknisen suorituksen ja halventaa kumppania. Rakkauteen kuuluu luonnostaan fyysisyys, mutta siihen kuuluu myös toisen arvostus, kunnioittaminen ja epäitsekkyys.

Koskee myös haluttomia osapuolia jotka toiminnallaan tekevät kumppanin elämästä helvetin. Yleensä kun seksin ohessa loppuu myös luonteva läheisyys.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on se enemmän haluava jolla on suurempi oikeus päättää seksin määrästä? Mikä hänen mielipiteestään tekee oikeamman ja paremman, niin että vähemmän haluavan pitäisi luopua ruumiillisesta itsemääräämisoikeudestaan?

Eikö suhteessa ole muita velvollisuuksia? Esim. velvollisuus kohdella toista kunnioittavasti, eikä pelkästään omana palvelijana?

Pitää päästä molempia tyydyttävään kompromissiin. Jos haluissa on todella suuri ero, kannattaa miettiä vakavasti, onko suhdetta järkeä jatkaa.

Velvollisuus on ruma sana, kun puhutaan seksistä ja läheisyydestä. Ennemmin tullaan kysymykseen miksi kumppani ei halua. Raastavaahan se on sille joka haluaa miestään/vaimoaan, eikä saa läheisyyttä. Läheisyys ja seksi nyt kuitenkin ovat yksi keskeinen syy, miksi parisuhde ylipäätään muodostuu, tokikaan eivät ainoat.

Monesti kumppanin ollessa haluton, voi itseään katsella peiliin. Onko seksielämä tylsää ja yksipuolista, saako kumppani tyydytyksen? Olenko huomaavainen, ystävällinen ja hellä muuten arjessa? Jakaantuuko arjen vastuu tasapuolisesti? Onko seksielämässä jotain jännittävää ja uutta sitten alkuaikojen? Keskustelemmeko tasavertaisesti ja toista kuunnellen tarpeistamme? Jos nämä asiat ovat kunnossa ja keskusteltu, voidaan edelleen miettiä muita syitä. Onko kumppani terve, virkeä, henkisesti hyvinvoiva?

Harva ilkeyttään pihtaa, useimmat haluavat haluta, mutta erilaiset elämänvaiheet voivat tehdä siitä hankalaa/mahdotonta. Jos tällainen vaihe jatkuu pitkään, kuukausia, pitää mielestäni sen haluttomankin mennä todella itseensä ja miettiä miksi näin ja puhua sille toiselle. On toki näitä aseksuaalejakin, heidän toivoisi löytyvän toisensa, ettei tarvitse seksittömässä/painostavassa liitossa olla. 

Tällaisissa asioissa molempien pitää tehdä kompromisseja. Jos seksihalut eroaa suuresti, täytyy sopia joku määrä mikä tyydyttäisi molempia, ja pitää siitä sopimuksesta kiinni. Jos se enemmän haluava osapuoli ei koskaan saa, niin ei pidä sitten ihmetellä miksi lähti pettämisretkelle.

Ei, ellei sitten ole kyse siitä että haluat säilyttää suhteen. Puolisolla ei nimittäin ole mitään velvollisuutta jatkaa suhdetta jossa hän ei koe saavansa tarpeeksi seksiä. Suhteen jatkaminen usein on kuitenkin enemmän kokonaisuus ja seksi voi olla pienempi tai suurempi osa sitä kokonaisuutta riippuen yksilöistä parisuhteessa.

Ei, mutta velvollisuus on jutella ja kommunikoida miksi ei halua ja yrittää (yhdessä) tehdä jotain asian eteen. 

Mielenkiintoista pohdittavaa, minusta on normaalia välillä olla haluton, mutta vuosia kestävä haluttomuus on merkki jostakin.. Kannattaa tutkituttaa hormoonitasapainot, jos seksi sattuu, luultavasti on ongelmia kostua kunnolla, joten liukua kehiin.. Itse kokisin loukkaavana jos mies lopettaisi minun haluamisen kokonaan, alkaisi tuntua, mikä minussa on vikana?? Hellyys ja läheisyys herättää monesti halut, jos seksi on vain suoritus, ei Se kovin haluta, mutta monesti hellyys johtaa seksiin.. Omasta mielestä en lähtisi heti pettämään jos seksi loppuisi, ensin yrittäisin puhua tilanteesta, sitten voisi miettiä, missä vika.. Jossain vaiheessa toki pitäisi pohtia kestääkö parisuhde seksittömyyden, ehkä jos olisi vielä hellyyttä.. Mutta haluttomuudestakin pitää puhua, sitten kumppani ainakin tietää ettei vika ole hänessä.. Eikä pohdi onko toisella joku muu vai ei.. T. Viiden äiti

Itse ajattelen, että kokisin itseni todella vialliseksi, jos mieheni ei enää haluaisi minua. Ei joka päivä tarvitse, eikä aina joka viikkokaan, mutta jos halut loppuisivat täysin, olisi todella paha paikka.

En kuitenkaan halua, että hän haluttomana velvollisuudesta hommaan ryhtyisi.

Toki jokaisella ihmisellä on oikeus päättää, ettei tästedes halua seksiä, mutta miksi samalla on oikeus vuodesta toiseen päättää kokonaan (täysin normaalin) puolison puolesta, kieltäytyä raivokkaasti keskustelusta, kieltäytyä kokonaan pariterapiasta ja kiristää sillä, olla hakematta apua ja etsimättä oikeita syitä haluttomuuteen, olla tunnustamatta olevansa haluton tai ettei halua kumppaniaan? Onko haluttomalla tosiaan näin paljon oikeuksia? Mitä oikeuksia on sillä kumppanilla, jolla on keskiverrot tarpeet? Kaipaisin haluttomilta perusteluja, meillä ei saa edes niitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Jännästi erilaisia näkemyksiä. Onko mielestänne vieraisiin meno oikeutettua, jos kumppani kieltäytyy seksistä? Päivän ajan, viikon ajan, kuukauden ajan, vuoden ajan? Ap

Tuollaiset kysymykset olisi viisasta pohtia yhdessä ennen naimisiin menoa. Itse en menisi naimisiin miehen kanssa, jonka mielestä olisi oikeutettua mennä vieraisiin, jos on ollut kuukauden ilman seksiä. Elämä voi hyvinkin heittää toisen esimerkiksi ulkomaille muutamaksi viikoksi. Entä jos sairastuisin vakavasti, olisiko yli kuukauden sairaus perusteltu syy toiselle mennä vieraisiin?

Itse olen aina ihmetellyt naisia jotka valittaa että mies haluaa liian usein. Se nyt vaan on sillä tapaa, että monet  miehet on biologisesti rakennettu sillä tavalla että ne haluaa usein. Olen mies ja meillä tulee ns. pussit nopeasti täyteen

Yksi syy olla parisuhteessa on juuri se, että silloin saa säännöllisesti seksiä. Ja seksi ei naiselta vaadi muuta kun että levittää haarat. Nainen voi sitten aktin aikana ajatella vaikka seuraavan päivän kauppalistaa.

Jos nainen antaa kerran kuussa on turha ihmetellä että mies käy vieraissa. Toinen juttu on sitten että totta kai naisella  voi ongelmia esim. työssä tai muuta stressaavaa että seksi ei vaan maita aina.