Onko avioliitossa mielestäsi velvollisuus harrastaa seksiä kun kumppani haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mielipiteestä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lain mukaan raiskaus avioliitossa on rikos. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka kyseessä olisi puoliso.

Kenelläkään ei ole siis mitään "velvollisuutta" vastoin tahtoaan tehdä yhtään mitään avioliitossakaan.

Kaikkia velvollisuuksia ei ole määritelty laissa. Avioliittoon kuuluu myös seksi. Jos siihen ei ole halukas, niin se on epäsuora suostumus vieraissa/maksullisissa käyntiin.

Missä ne velvollisuudet on sitten määritelty ellei laissa? Ja miksi kenenkään pitäisi niitä noudattaa, jos laki ei niitä määrää?

Lisäksi eihän mitään omassa päässäsi keksimä velvollisuus mene Suomen perustuslain ohi. 

Missään ei ole myöskään määritelty että seksi kuuluu avioliittoon. Jokainen pari on täysin vapaa sopimaan aivan mistä haluaa.

Kenekään ei tarvitse suostua seksiin, eikä se silti anna toiselle osapuolelle lupaa mennä vieraisiin. Päinvastoin, monihan vannoo kirkossa vihkivalassaan uskollisuutta, joten vieraisiin mennessä tulee rikkonneksi itse antamansa valan.

Taidat olla itse teinipoika kun et näitä tiedä.

On. Rakastelu on fyysistä rakkautta, ja jos ei fyysinen rakkaudenosoitus yhtään nappaa, ei rakasta puolisoaan kuten puolisoa kuuluu rakastaa. Toki kohtuus siinäkin, ei montaa kertaa päivässä, se on jo epänormaalia. Mutta puutteessa ei saa toista pitää, se on julmaa.

N41v.

Vierailija kirjoitti:

Kukahan haluaa mennä yleensä naimisiin, jos se olisi joku hemmetin duuni?

Mikä idea avioliitossa, jos sitä ei ota tosissaan, jos ei ole valmis panostamaan ja tehdä työtä suhteen onnistumisen eteen?

Vierailija kirjoitti:

On, ei automaattisesti, mutta jonkinlainen seksielämä on parisuhteen perusta. Toki, jos on sairautta tai muuta hyvää syytä, niin pinnaa pitää olla. Vallankäyttö ja seksi eivät kuulu yhteen. 

Ei ole seksielämä parisuhteen perusta, voi helvetti! Itse kun halusin aikoinaan parisuhteeseen ja lapsia, niin vihasin seksiä! Eikö se nyt voi mennä teidän idioottien kaalliin!!!!!!?????? Jos sen kertoo toiselle, niin se on tasan näin kun sanoin! Silloin ei ole ketään huijattu!

Minun mieheni se minua vastaan rikkoi kun kuitenkin vonkasi ja halusi eikä jättänyt rauhaan! Se loukkasi minua, olisi pitänyt jättää se käyräsarvinen nuija!! Mutta osoitin vihani siitä huutamalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että jos puolisolta ei aina saa niin sitten on ok käydä vieraissa? Huh huh, entäpä itsetyydytys?

Itsetyydytys on vain ensiapua pahimpaan puutteeseen, ei se korvaa vastavuoroista seksiä.

Et sä mihinkään tartte mitään vastavuoroista seksiä. Sulle riittää laukeaminen.

Vierailija kirjoitti:

Faabio Jännä kirjoitti:

Eihän sitä pakko ole tietenkään harrastaa seksiä silloin kun ei halua, eikä ole velvollisuuttakaan moiseen.

Kuitenkin toiselle saa tuotettua sen orgasmin hyvin pienellä vaivannäöllä, joten ei ole mitään syytä olla palaamatta asiaan hieman myöhemmin jos toisen tulee torjuneeksi.

En ymmärrä näitä seksittömiä suhteita, sillä miksi sitä pitää suhteessa olla jos ei ole valmis toisen eteen näkemään muutaman minuutin vaivaa.

Ei sen seksin aina tarvitse yhdyntää olla.

Sen saa tuotettua omalla kädelläkin pienellä vaivalla.

Ei saa, se että miehen käsi koskettelee alapäätäni ei tunnu yhtään samalta kuin se että teen sen itse, orgasmikin on ihan erilainen. Ja myös emätinorgasmi on ihan eri asia kuin klitorisorgasmi. Ei sitä rakasta miestä korvaa mikään. Jos oma käsi riittäisi tyydyttämään seksuaalisuuden ja läheisyydenkaipuun, ja varsinkin rakkauden tunteen rakastellessa, ei kukaan menisi parisuhteeseen, sitähän voisi asua sukulaisten kanssa tai vaikka hyvien ystävien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mielipiteestä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lain mukaan raiskaus avioliitossa on rikos. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka kyseessä olisi puoliso.

Kenelläkään ei ole siis mitään "velvollisuutta" vastoin tahtoaan tehdä yhtään mitään avioliitossakaan.

Kaikkia velvollisuuksia ei ole määritelty laissa. Avioliittoon kuuluu myös seksi. Jos siihen ei ole halukas, niin se on epäsuora suostumus vieraissa/maksullisissa käyntiin.

Missä ne velvollisuudet on sitten määritelty ellei laissa? Ja miksi kenenkään pitäisi niitä noudattaa, jos laki ei niitä määrää?

Lisäksi eihän mitään omassa päässäsi keksimä velvollisuus mene Suomen perustuslain ohi. 

Missään ei ole myöskään määritelty että seksi kuuluu avioliittoon. Jokainen pari on täysin vapaa sopimaan aivan mistä haluaa.

Kenekään ei tarvitse suostua seksiin, eikä se silti anna toiselle osapuolelle lupaa mennä vieraisiin. Päinvastoin, monihan vannoo kirkossa vihkivalassaan uskollisuutta, joten vieraisiin mennessä tulee rikkonneksi itse antamansa valan.

Taidat olla itse teinipoika kun et näitä tiedä.

Olen reilut 40-vuotias naimisissa oleva kahden lapsen isä. Sinä taas olet kummallinen vänkääjä. Minulla ei esimerkiksi ole mitään lakiin perustuvaa velvollisuutta asua ja elää perheeni parissa mutta silti teen niin, koska koen sen velvollisuudekseni (toki myös pidän siitä useimmiten).

Vihkivalassa myös tahtoo rakastaa puolisoaan. Pihtari mielestäni rikkoo valansa ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, ei automaattisesti, mutta jonkinlainen seksielämä on parisuhteen perusta. Toki, jos on sairautta tai muuta hyvää syytä, niin pinnaa pitää olla. Vallankäyttö ja seksi eivät kuulu yhteen. 

Ei ole seksielämä parisuhteen perusta, voi helvetti! Itse kun halusin aikoinaan parisuhteeseen ja lapsia, niin vihasin seksiä! Eikö se nyt voi mennä teidän idioottien kaalliin!!!!!!?????? Jos sen kertoo toiselle, niin se on tasan näin kun sanoin! Silloin ei ole ketään huijattu!

Minun mieheni se minua vastaan rikkoi kun kuitenkin vonkasi ja halusi eikä jättänyt rauhaan! Se loukkasi minua, olisi pitänyt jättää se käyräsarvinen nuija!! Mutta osoitin vihani siitä huutamalla!

Siis mitä??? Miksi halusit parisuhteeseen kun et halunnut seksiä??? Miksi et hankkinut lapsia yksin, ja asunut vaikka jonkun sukulaisen tai ystävän kanssa jos joku toinen aikuinen taloudessa piti olla? EI kukaan normaali ihminen parisuheeseen mene jossa rakkautta ei ole myös fyysisesä muodossa.

Ei ole. Mutta jos seksi alkaa tuntua velvollisuudelta, jotain on pahasti pielessä. Sellaisessa suhteessa ei kannata jatkaa, ei ole oikein kumpaakaan kohtaan.

Ei ole. Miten se olisi edes mahdollista? Naista sattuu ja tuntuu ikävältä, jos ei ole omaa halua ja miehellä ei seiso. En siis näe mitään järkeä koko touhussa, ellei molemmat sitä oikeasti halua.

Siis eikös avioon mennä rakkauden tähden. Eikös rakkauden pitäisi olla pyyteetöntä. Jos ei pysty osoittamaan toista kohtaa mitään fyysistä rakkautta (mihin mielestäni kuuluu myös kosketuksen salliminen) on kysyttävä itseltä onko oikein toista kohtaan pitää itseään suhteessa joka ei anna molemmille tyydytystä. Mutta mikäs tässä epätäydellisessä maailmassa oikein menisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mutta jos seksi alkaa tuntua velvollisuudelta, jotain on pahasti pielessä. Sellaisessa suhteessa ei kannata jatkaa, ei ole oikein kumpaakaan kohtaan.

Kaikissa suhteissa voi tulla ohimeneviä haluttomia kausia.

18 vuotta naimisissa ollut kirjoitti:

Ei tietenkään ole. Pitkässä liitossa tulee aina tilanteita, joissa toisen tekee mieli seksiä ja toisen ei. Tärkeintä on sopiva tasapaino, että kumpikaan ei tunne itseään loukatuksi tai torjutuksi. Yhtä paljon kuin on ns. velvollisuus harrastaa seksiä kun toinen haluaa, on myös velvollisuus ottaa huomioon sen seksiä haluamattoman tunteet ja mielipiteet.

Lisäksi on miljoona syytä, miksi seksiä ei aina vain edes pysty kunnolla harrastamaan, esim. on kipeänä tai muuten fyysisesti liian uupunut.

Mielestäni suhteessa ei pidä (ainakaan satunnaista tapaa lukuunottamatta) mennä siihen, että "antaa toisen tyydyttää itsensä sinuun". Se halventaa koko seksin ajatusta ja vähentää arvostusta puolin ja toisin jos toinen käyttää toista jonain seksinukkena. Kyllä seksin aikana pitäisi molempien olla mukana siinä ihan omasta halusta eikä velvollisuudesta.

Ei ole myöskään mitään oikeutta "hakea seksiä muualta" jos sitä ei mielestään tarpeeksi omassa suhteessa saa. Jos seksin puute on ylitsepääsemätön vaikeus, eikä siihen tule parannusta vaikka yrittää puolison kanssa asiasta puhua, niin sitten on vain erottava eikä lähteä mihinkään pettämistouhuihin.

Ylipäätään ennen aviolittoa pitäisi ymmärtää, että mikään ei ole pysyvää. Puoliso voi sairastua vakavasti, seksielämä voi loppua esim sairauden, synnytyksen yms vuoksi. Kaikkea voi tapahtua. Siltikin voi pitää vihkivalansa ja pysyä yhdessä.

Kuka jaksaa antaa aina? Jos oletetaan, että mies tekee vähintään kerran päivässä aloitteen seksiin, kuka oikeasti jaksaa niin usein (paitsi mieheni)? Meillä minä torjun ehkä noin 90% miehen aloitteista. En vaan jaksa kuin kerran viikossa ja mies taas haluaisi joka päivä. Joskus on toki parempia kausia, jollon haluan seksiä useammin mutta pääsääntöisesti kerran tai kaksi viikossa riittää minulle. 

Minusta parisuhteessa ei ole velvollisuutta harrastaa seksiä. Toisen takia ei kannata tehdä mitään, mikä tuntuu itsestä pahalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mielipiteestä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lain mukaan raiskaus avioliitossa on rikos. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka kyseessä olisi puoliso.

Kenelläkään ei ole siis mitään "velvollisuutta" vastoin tahtoaan tehdä yhtään mitään avioliitossakaan.

Kaikkia velvollisuuksia ei ole määritelty laissa. Avioliittoon kuuluu myös seksi. Jos siihen ei ole halukas, niin se on epäsuora suostumus vieraissa/maksullisissa käyntiin.

Mutta miten ihmeessä tämän velvollisuuden voi täyttää jos yhdyntä ei kertakaikkiaan esim kivun takia onnistu? Tai jos ei haluttomana pysty vain antamaan, edes liukkarin avulla? Jos se sattuu liikaa ja pahentaa kiputiloja?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Mutta jos seksi alkaa tuntua velvollisuudelta, jotain on pahasti pielessä. Sellaisessa suhteessa ei kannata jatkaa, ei ole oikein kumpaakaan kohtaan.

Seksiä pitää olla halusta. Se on vain ongelmana kun haluan toista enemmän. tänään jäi vimeinen kerta kesken kun antoi ilman haluja. Yksi suhde kaatui juuri halujen eroihin. Neidille riitti 1-2 kertaa viikossa, mä haluan saman päivässa.

Vierailija kirjoitti:

Perustele vastaus!

No ei tietenkään ole, ellei toisin ole sovittu naimisiin mentäessä.

Kuitenkin, avioliitto on tuhoon tuomittu, jos ei koskaan anna, tai äärimmäisen harvoin, toisen halutessa jatkuvasti.

Mielestäni jokaisen pitäisi asua useampi vuosi yhdessä ennen naimisiin menoa. Näin kävisi selville, onko ne seksuaaliset tarpeet ja halut lainkaan samaa sarjaa.

Kenenkään ei ole pakko antaa, mutta kenekään ei myöskään tarvi alistua jatkuvaan puutteeseen.

Mielestäni parisuhteeseen kuuluu seksi.

Se on oletus ellei poikkeuksellisesti toisin sovita.

Omia haluja on sovitettava toisen haluihin, keskitie etsittävä.

Voi ilman muuta yksittäisenä kertana kieltäytyä hyvästä syystä, mutta siitä ei saa tulla sääntö.

Ikä, sairaudet tms muuttavat tietysti tilannetta nopeasti tai vähitellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mielipiteestä.

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Lain mukaan raiskaus avioliitossa on rikos. Samoin seksuaalinen hyväksikäyttö vaikka kyseessä olisi puoliso.

Kenelläkään ei ole siis mitään "velvollisuutta" vastoin tahtoaan tehdä yhtään mitään avioliitossakaan.

Kaikkia velvollisuuksia ei ole määritelty laissa. Avioliittoon kuuluu myös seksi. Jos siihen ei ole halukas, niin se on epäsuora suostumus vieraissa/maksullisissa käyntiin.

Mutta miten ihmeessä tämän velvollisuuden voi täyttää jos yhdyntä ei kertakaikkiaan esim kivun takia onnistu? Tai jos ei haluttomana pysty vain antamaan, edes liukkarin avulla? Jos se sattuu liikaa ja pahentaa kiputiloja?

Lääketieteelliset perusteet on asia erikseen. Pelkkä haluttomuus ei ole este seksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään. Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan myös avioliitossa.

Omastaan kyllä, mutta ei aviopuolison kehosta ja seksuaalisuudesta. Jos pihtaa, pitää siis hyväksyä että puoliso hakee tyydytyksen muilla keinoilla.

Tottakai jokainen saa tehdä mitä haluaa.

Mutta eri osoitteessa

Tarkoittaako tämä "Niin kauan kuin pidät jalkojasi minun pöytäni alla, päätän yksin jalkovälistäsi. Mars kädelle/sormelle!" vai "Saat hoitaa tarvetyydytyksesi miten lystäät, mutta ei tässä asunnossa."? Veikkaan, että ensimmäistä. Jostain syystä yhteisistä lapsista, asuntovelasta, yrityksestä yms. sitoumuksista aiheutuvat käytännön ongelmat ovat aina pelkästään sen ei-haluttoman ja ei-neuvottelukyvyttömän ongelmia.