Kaikki miehet sanovat, etten ole heidän tyylinen

Minusta viesti on, että välillä ei seksuaalista kipinää. En minäkään haluaisi miestä vain kaveriksi.

Niitä miehiä on vähän, joiden välillä säkenöi. Ei tule joka vuosi vastaan.

Tutustupa käsitteeseen law of attraction.

Oletko feministi tai muutoin itsekäs ihminen?

En ole feministi enkä mielestäni yhtään itsekäs. Teen ihan spontaanisti miehen ehdottamia asioita, ja ainakin minulla on hauskaa heidän kanssaan.

Käyn töissä ja ostin juuri oman asunnon.. Minulla ei ole mitään outoja tapoja tai poikkeavuuksia. Haluaisin vaan kovasti jonkun ihmisen jonka kanssa tehdä kivoja asioita ja jonka vieressä nukkua... Ehkä ihastun liian nopeasti ja mies ahdistuu..

En silti ymmärrä miksei kukaan ikinä ihastu minuun 😟

Tai sitten armoton touho, tiukkis tai muuten vaan hankala tyyppi?

Tai harmaa hiirulainen - joka ei innostu mistään

Öhöhöö. Itte en pääse edes siihen tapailuvaiheeseen asti...

Jospa ne miehet ei oo valmiita sitoutumaan?

kirjoitti:

En ole feministi enkä mielestäni yhtään itsekäs. Teen ihan spontaanisti miehen ehdottamia asioita, ja ainakin minulla on hauskaa heidän kanssaan.

Käyn töissä ja ostin juuri oman asunnon.. Minulla ei ole mitään outoja tapoja tai poikkeavuuksia. Haluaisin vaan kovasti jonkun ihmisen jonka kanssa tehdä kivoja asioita ja jonka vieressä nukkua... Ehkä ihastun liian nopeasti ja mies ahdistuu..

En silti ymmärrä miksei kukaan ikinä ihastu minuun 😟

Ehdotatko sinä miehille spontaanisti asioita? Onko miehillä hauskaa sinun kanssasi? Kerrot että et ole yhtään itsekäs, mutta loppuviestisi onkin sitten vain kertomusta siitä, mistä SINÄ pidät ja mitä SINÄ haluat. 

Mitä sinulla on tarjota miehille?

Ei tällä ole tekemistä sen kanssa mitä haluaa tehdä. Seksistä on kyse.

Ap, katso ympärillesi niitä kavereitasi jotka ovat pariutuneet. Ovatko he täydellisiä ihmisiä? Onko heillä erinomaiset sosiaaliset taidot? Ovatko he hauskoja, spontaaneja, suosittuja, silti kuitenkin vakavasti otettavia vakavaraisia ihmisiä joilla selkeät tavoitteet elämässään?

Eivät ole. Yleensä se näyttää menevän juuri päin vastoin, eli ne jotka yrittää tehdä kaiken oikein jää useammin sinkuiksi kuin nämä suurpiirteiset suharit.  Parisuhteen pointti ei ole se, että kaksi täydellistä ihmistä muodostaa täydellisen liiton, vaan että kaksi epätäydellistä ihmistä kasvaa yhdessä, oppii toisiltaan ja sopeutuu toisiinsa. Elämän pointti ylipäänsä ei ole se, että pyri täydellisyyteen niin tulet onnelliseksi ja saat sitten kaikesta tästä itsesi tarkkailusta ja kritisoinnista jonkin sortin palkinnon sitten joskus. Elämä on tässä ja nyt ja se on sellaista kuin se on.

Ehkä olet tapaillut miehiä, joilla on parisuhteelle korkeat kriteerit. Usko pois, et halua asua ja elää ihmisen kanssa jolla on koko ajan joku  parisuhdeprojekti menossa, se on tosi rasittavaa. Etsi miehiä joilla on realistinen käsitys ihmissuhteista ja ylipäänsä toisista ihmisistä. Jotka ei ota pohjimmiltaan kaikkea niin älyttömän tosissaan ja vakavasti.

Onko sulla omaa persoonaa, vai oletko sellainen perässävedettävä tyyppi joka kyllä tekee mitä mies ehdottaa, mutta ei osaa antaa itse suhteelle tai kumppanilleen mitään? Suurin osa miehistä kun kuitenkin haluaa kumppanillaan olevan myös oma tahto ja luonne; ja jos halutaan pelkkää näyttelynukkea joka kulkee mukana kiltisti, niin sitten pitää ulkonäön yleensä ollakin jo melko korkealla tasolla. Nuken pitää näyttääkin nukelta...

Vierailija kirjoitti:

Ei tällä ole tekemistä sen kanssa mitä haluaa tehdä. Seksistä on kyse.

Näin se usein on. Itse olen ollut varsinkin nuorempana monellakin tapaa hankala ihminen: olen vakava tosikko, olin varsin usein ahdistunut ja masentunut, olen sulkeutunut introvertti. Mutta joka ainoa mies jonka kanssa on ollut tarkoitus harrastaa vaikka vain yhden yön seksiä ilman jatkoa, on halunnut tavata uudestaan ja lopulta alkanut vonkua parisuhdetta. En keksi siihen kuin yhden ainoan syyn ja se on että miehet tuntuvat nauttivan aivan valtavasti seksistä mun kanssani.

Jos ykse on aina seksistä niin miksi he sitten vaivautuvat vielä tapailemaan seksin jälkeen?

Luonteelleni en kai voi mitään. En ole kertaakaan valittanut, suuttunut tai laittanut miljoonaa viestiä, nauran kyllä paljon ja tykkään tavata näitä miehiä. Olen ihan innoissani treffeistä ja laittaudun hyvin. Tykkään sosiaalisista tilanteista, mutta en ole se keskipiste. Mielestäni ne keskipisteet ovat mahtavia ja hauskoja persoonia, mutta en kai voi muuttua sellaiseksi? En ehkä ole niin räväkkä ja säväyttävä, mutta tulen kaikkien kanssa toimeen, enkä mielestäni ole yhtään takakireä, mutta on aika hankalaa lähteä omalta mukavuusalueelta, ja olen omaksunut vähän hillitymmän tavan olla.

Mutta miksei kukaan sitten ihastu minuun tällaisena? Täällä haetaan kilttiä ja kunnollista, mutta ei miehet oikeasti halua sellaista. Lenkkeilen, seinäkiipeilen ja käyn kulttuuritapahtumissa, minulla on ystäviä.. Silti ei löydy ketään. Olen tavannut miehiä netin kautta, harrastuksen ja tapahtumien kautta.. Kenellekään en kelpaa kahta kuukautta kauempaa.

En osaa sanoa mitä voin antaa miehelle. Itseni kokonaan. Haluaisin vaan että olisi joku ihana jota halata, jonka kanssa lenkkeillä ja käydä aamupalalla. En tarvi täydellistä miestä enkä palvontaa. Lähinnä ystävän joka rakastaisi minua ja minä häntä 😊

-Ap

Olet Keijo keskiverto. Harmi.

kirjoitti:

En ole feministi enkä mielestäni yhtään itsekäs. Haluaisin vaan kovasti jonkun ihmisen jonka kanssa tehdä kivoja asioita ja jonka vieressä nukkua... Ehkä ihastun liian nopeasti ja mies ahdistuu..

Luulenpa että kyse on juuri tuosta. Ehkä sun kannattaisi olla vähän enemmän feministi ja itsekäs. Mä en ainakaan itse haluaisi sellaista kumppania, joka epätoivoisesti vaan haluaa jonkun siihen vierelle, ja jolla ei ole omia itsenäisiä ajatuksia ja persoonallisuutta, Sä taidat olla liian alistuva ja kiltti, ja siksi sussa ei ehkä ole sitä tarvittavaa särmää ja kiinnostavuutta. Mitäs jos keskittyisit muutaman vuoden siihen oman itsesi löytämiseen ja kehittämiseen, ja unohtaisit tuon pakkomielteisen miehenetsinnän kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Niitä miehiä on vähän, joiden välillä säkenöi. Ei tule joka vuosi vastaan.

Ruotsissa noihin törmää useammin.

Sori liian käytetty.

Kuulostaa siltä, että olet nimenomaan melko persoonaton "20 tusinassa" perusnainen. Olisiko ongelmasi siinä, että et tapaile perusmiehiä? Harva sosiaalinen, menevä ja ulospäinsuuntautunut räväkkä mies haluaa itselleen tusinanaista, jonka ei osaa määritellä edes avujaan muuten kuin "itseni kokonaan". He kyllästyvät sinuun parissa kuukaudessa, niinkuin olet huomannutkin. 

Ala etsiä itsesi kaltaisia tylsiä insinööri-isejä (siis kuvaannollisesti, ei tartte olla insinööri eikä isi) jotka myös viihtyy kotiaamiaisella ja eivät ole tottuneet viihdyttämään ihmisjoukkoja. Sellaisia on nimittäin paljon, ja useat heistä eivät naiseltaan juuri muuta kaipaa kuin sen, että se on.. no, nainen.

Annatko pillua aika heti? Tällä on oikeasti negatiivinen vaikutus, jos haluaa parisuhteen miehen kanssa.

Tilaa kirja Leil Lowndes (tai sinne päin...) How to make anyone fall and stay in love with ypu

Lakkaa välittämästä siitä mitä ukot haluaa ja miettii...Ketä kiinnostaa... Elämässä on niin paljon muutakin.

No en anna pillua heti. Enkä kaikkien kanssa edes päädy sinne asti kun jo "jätetään".. Tapailen ekstroverttejä ja urheilullisia miehiä, eivät ole vaatimuksena itselläni, mutta usein alkavat jutella kanssani.

Ja en osaa olla olematta kiltti, kun en edes tiedä miten olla niin? Ja suostun miesten ehdotuksiin koska pidän niistä! Olen ottanut töistä saikkua ja lähtenyt Pariisiin, uinut lokakuussa, käynyt kuumailmapalloilemassa, yhden kanssa lämmitettiin heidän tuntemattoman mökkinaapurin savusauna kun kerroin etten ole käynyt.. Noloimpia en edes viitsi tunnustaa. Mutta kaikki on ollut äärettömän hauskaa, vaikken omasta päästäni keksisi mitään vastaavaa..

Haluan tavallaan energisen miehen, koska itse olen niin rauhallinen. En nyt hetkeen mistään lapsista haaveile..

Mutta ehkä sitten olen itseäni tasokkaampien kanssa. En vaan halua miestä kuin miestä vaan kuitenkin sellaisen joka sytyttää..

-Ap