Mitä hienoa on saada lapsensa vanhana?

Mua ei ole koskaan luultu lapseni mummoksi vaikka sainkin kuopuksen 42v:nä:) Yritys aloitettiin kun olin 38v mutta luonto päätti toisin ja onnistuimme vasta 3 vuoden kuluttua. Muut lapset olen saanut 21v, 23v ja 30v enkä näe mitään eroa äitiydessä muuten kuin että mulla oli nyt enemmän aikaa ja malttia keskittyä lapseen.

Päiväkodissa ja koulussa en ole mikään kummajainen - suurin osa vanhemmista on lähes samanikäisiä.

Nyt tuo kuopus on jo teini ja elämä on edelleen hienoa hänen kanssaan:D Eikä mua vieläkään epäillä hänen mummokseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii lapset vanhempana saa nauttia nuoruudesta rauhassa ilman lasten tuomia rajoitteita. Vanhempana taloudellinen tilanne on myös yleensä parempi joten lapseen voi tällöin panostaa enemmän rahallisesti. Monet vanhempana äidiksi tulleet (ketkä tunnen) ovat ikäistään nuorekkaamman oloisia ehkä lapsi saa heidät tuntemaan itsensä nuoreksi. Jo tytär on 20 kun äiti on 60 niin pakostikin äiti omaksuu joitain nuorten juttuja. Vanhemmalla äidillä on myös paljon tietoa ja taitoja joita jakaa lapsilleen. Myös lapsenlapsille jää enemmän aikaa kun itse on jo eläkkeellä ja voi rauhassa viettää aikaa heidän kanssaan!

Miksi kuusikymppinen olisi sen parempi vanhempi 18-vuotiaalle kuin 45-vuotias? Eikö 45-vuotias ole mielestäsi tarpeeksi aikuinen tehtävään? Ihan naurattaa.

Ei kysymys ollut siitä kuka on parempi äiti vaan siitä mitä hienoa on saada lapset "vanhana". eli hyvien puolien listausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hankkii lapset vanhempana saa nauttia nuoruudesta rauhassa ilman lasten tuomia rajoitteita. Vanhempana taloudellinen tilanne on myös yleensä parempi joten lapseen voi tällöin panostaa enemmän rahallisesti. Monet vanhempana äidiksi tulleet (ketkä tunnen) ovat ikäistään nuorekkaamman oloisia ehkä lapsi saa heidät tuntemaan itsensä nuoreksi. Jo tytär on 20 kun äiti on 60 niin pakostikin äiti omaksuu joitain nuorten juttuja. Vanhemmalla äidillä on myös paljon tietoa ja taitoja joita jakaa lapsilleen. Myös lapsenlapsille jää enemmän aikaa kun itse on jo eläkkeellä ja voi rauhassa viettää aikaa heidän kanssaan!

Miksi kuusikymppinen olisi sen parempi vanhempi 18-vuotiaalle kuin 45-vuotias? Eikö 45-vuotias ole mielestäsi tarpeeksi aikuinen tehtävään? Ihan naurattaa.

Ei kysymys ollut siitä kuka on parempi äiti vaan siitä mitä hienoa on saada lapset "vanhana". eli hyvien puolien listausta.

Ps. 45 vuotiaana 18 vuotiaan äiti on näin saanut lapsen 27 vuotiaana mikä ei ole myöskään ihan ihan nuori jos puhutaan näistä lapsi 18 ja äiti 35 tapauksista!

Vierailija kirjoitti:

Teen lapset ehkä 35-vuotiaana, koska nyt olen liian kakara äidiksi, haluan matkustella ja luoda uraa ennen lapsia.

N24

Mistä tiedät, että onnistuu?

jaa. tuttavapiiriini kuuluvat 25 v äiti jolla on ylipainoa ja silmäpussit , lapsi leikkii kaikki päivät sisällä kun äiti lojuu läppärin kanssa sohvalla

sekä 40 v äiti joka joka on hoikka ja huoliteltu sekä ulkoilee usein lasten kanssa

Vierailija kirjoitti:

jaa. tuttavapiiriini kuuluvat 25 v äiti jolla on ylipainoa ja silmäpussit , lapsi leikkii kaikki päivät sisällä kun äiti lojuu läppärin kanssa sohvalla

sekä 40 v äiti joka joka on hoikka ja huoliteltu sekä ulkoilee usein lasten kanssa

Nykyään tämä on valitettava totuus. Varmaan 80% nuorista äideistä on ylipainoisia ainakin kun tuolla kylän kaupalla katsoo:( Omassa ystäväpiirissä on paljon äitejä jotka ovat saaneet lapsia +/- 40v:nä ja kaikki aktiivisia, energisiä ja lasten elämään osallistuvia oman uran ohessa.

siis uskomattomia kommentteja täälä, onko esim. 24v. vastuuton  teini???????? minä sain lapseni tuon ikäisenä enkä enää edes tuolloin kaivannu tippaakaa mitää baareja yms. ryyppämistä, olin ehtiny tehdä sitä ihan tarpeeksi. olen noin 44-45 kun lapsi on täysi-ikäinen ja aloittelemassa omaa elämää eli minulla "urakka"ohi kun jotkut vasta aloittelevat ja kyllä, minulla ihan yksi ja sama mies edelleen, lapsemme isä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tähän asiaan liittyen ihan hupaisa tarina:

Yksi sukulainen sai ensimmäisen lapsensa 36-vuotiaana. No, ristiäisissä eräs toinen samaa ikäluokkaa oleva sukulaispari, jotka itse olivat hankkineet lapsensa parikymppisinä ja olivat siis nyt jo teinien vanhempia, päivittelivät suureen ääneen, että eivät he vaan enää jaksaisi pikkulapsiarkea, kun ovat "niin vanhoja ja väsyneitä". Siis sitä se nuorena vanhemmaksi tuleminen kai teettää, että kolmenkympin puolivälissä tuntee olevansa ihan ikäloppu. Kun toisista taas tuntuu siinä iässä että elämä on vasta hädin tuskin alkanut :D

Itsellä ikää 35 v ja poika 14 vuotias. En tunne itseäni todellakaan ikälopuksi. En myöskään päivittele itseäni vanhempana lapsia saaneita.

Ja vielä mainittakoon että on hyvät ammatit ja oma talo. Tärkeintä kuitenkin lapselle on rakkaus ja läsnäolo, ei materia, saati vanhemman ikä.

Vierailija kirjoitti:

siis uskomattomia kommentteja täälä, onko esim. 24v. vastuuton  teini???????? minä sain lapseni tuon ikäisenä enkä enää edes tuolloin kaivannu tippaakaa mitää baareja yms. ryyppämistä, olin ehtiny tehdä sitä ihan tarpeeksi. olen noin 44-45 kun lapsi on täysi-ikäinen ja aloittelemassa omaa elämää eli minulla "urakka"ohi kun jotkut vasta aloittelevat ja kyllä, minulla ihan yksi ja sama mies edelleen, lapsemme isä.

Nuorena olet lapset saanut, mutta eihän kaksnelonen enää teini ole. Itse päädyin lapsiin vasta vanhempana, kun ei nyt mennyt kaikki putkeen. Naisen hedelmällinen ikä on aika pitkä, joten vaihtoehtoja löytyy. Tarviiks niistä tapella?

Mitä ihmettä...musta ainakin tosi hienoa!Mitä vähemmän lapsia,sen parempi.Mieluiten ei yhtään.Maailma on ylikansoittunut ja me ei vaan voida enää lisääntyä tai se maailma joka jää jälkipolville on ihan hirveä.

Rupsahtaminenkin on siis nykyään terveysriski? Ap, ihanko olet tosissasi? Ethän vaan itse koskaan rupsahda 😆

Rupsahtaminen on toissijaista, mutta vanhojen vanhempien lapsilla on oikeesti paljon terveysongelmia. Aspergerin tyyppiset käytöshäiriöt yms. yleistyvät.

Ajattele näin: kun sitten joskus 85 vuotiaana olet  jo sairaalassa, tai vanhainkodissa, niin jos lapsesikin olisi jo 68-vuotias,niin hän tuskin jaksaisi rampata niitä sairaalan portaita hyvin ja käydä sinua katsomassa  yhtä usein, kuin jos hän olisi esim. 42-vuotias...

Eiköhän jokainen nyt tee lapsensa silloin, kun on sille sopiva ajankohta. Itse olin 25v. Olin ollut pari vuotta työelämässä ja todennut kouluttautuneeni ihan väärälle alalle. Sain lapsen, olin kotona kolme vuotta ja hakeuduin yliopistoon alalle, joka kiinnostaa oikeasti. Saan kuulla jatkuvasti, että olen tehnyt lapseni niiiiiin nuorena. No, onneksi olin löytänyt sopivan miehen ja mennyt naimisiin vielä nuorempana, niin tämä oli meille ihan luonnollinen etappi. Lapsi on. Nyt ekalla ja minä teen gradua kotona. Olen paikalla, kun hän tulee koulusta eikä iltapäiväkerhoa tarvita. Monet ystäväni ovat juuri saaneet lapset ja tuskailevat valvomisien ja uhman kanssa. Ei käy kateeksi, mutta ei heillä kellään olisi ollut sopiva ajankohta lapselle silloin, kun meillä oli.

Haluatko keskustella aiheen otsikosta, vai kommentistasi, joka on täynnä naisten syyllistämistä ja panettelua.

Tuohon panetteluun en lähde mukaan, sillä jo alkeellisimmat käytöstavat sen estävät, eikä se johda mihinkään, kuin mielensä pahoittamiseen. Ja ikävä kyllä, äidin oma käytös ja asenteet antavat esimerkin lapselle eli sieltäkin löydät vastauksia kysymykseesi.

Kaikkialla.maailmassa jossa on naisilla korkea elintaso, hyvä koulutus, tasa-arvo naiset synnyttävät myöhemmällä iällä ja lapsi syntyy toivottuna harkinnan jälkeen.

Ja usein vanhemmalla iällä hankituille lapsille pystytään tarjoamaan enemmän, kun talous on jo kunnossa - ammatti ja työpaikka on hankittu, asunto osittain maksettu, oma talous kunnossa, joka mahdollistaa perhevapaat jne.

Eikä liene yhtä ja oikeaa, minkä ikäisenä lapset hankkii, sillä jokainen nainen ratkaisee asian parhaaksi katsomalla tavalla, eikä siihen muilla ole mitään sanomista. Tietysti voi aina sekaantua ja syyllistää muita, mutta se onkin oman egon pönkittämistä, kuin yhteisen hyvän luomista.

Mieheni oli 54-vuotias esikoisen syntyessä. Uskon, että hän pystyy olemaan hyvä isä, koska on läsnä jatkuvasti ja paneutuu lasten asioihin, vaikka onkin vaari-iässä lasten jo aikuistuessa, mutta häneltä lapset saavat hyvät eväät elämään. Että mitenköhän se nuori isä on sitten parempi, joka kerkiää lähteä lasten elämästä jo monta kertaa ennen näiden aikuisuutta. Tietysti on nuoriä isiä, jotka pysyvät lasten tukena läpi näiden elämän, mutta kun ei se ikä takaa lapsille hyvää isäsuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Rupsahtaminen on toissijaista, mutta vanhojen vanhempien lapsilla on oikeesti paljon terveysongelmia. Aspergerin tyyppiset käytöshäiriöt yms. yleistyvät.

Etkö muuta keksinyt?

Monien asiantuntijoiden mielestä on kyseenalaista voidaanko Aspergerin syndroomaa pitää varsinaisena terveysongelmana (tai ainakaan 'sairautena') lainkaan.

Oletko muuten   oikein tutkinut,että esiintyykö sitä nimenomaan juuri iäkkäämpien vanhempien lapsilla enemmän,kuin niiden jotka ovat saaneet lapsensa (heihin verrattuina ) nuorempana.

Niitä tutkimusviitteitä ja tutkijoiden nimiä kehiin vain ,jos niitä on tiedossasi ! Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokainen nyt tee lapsensa silloin, kun on sille sopiva ajankohta. Itse olin 25v. Olin ollut pari vuotta työelämässä ja todennut kouluttautuneeni ihan väärälle alalle. Sain lapsen, olin kotona kolme vuotta ja hakeuduin yliopistoon alalle, joka kiinnostaa oikeasti. Saan kuulla jatkuvasti, että olen tehnyt lapseni niiiiiin nuorena. No, onneksi olin löytänyt sopivan miehen ja mennyt naimisiin vielä nuorempana, niin tämä oli meille ihan luonnollinen etappi. Lapsi on. Nyt ekalla ja minä teen gradua kotona. Olen paikalla, kun hän tulee koulusta eikä iltapäiväkerhoa tarvita. Monet ystäväni ovat juuri saaneet lapset ja tuskailevat valvomisien ja uhman kanssa. Ei käy kateeksi, mutta ei heillä kellään olisi ollut sopiva ajankohta lapselle silloin, kun meillä oli.

Minulla sama, olin 24 tai siis olin juuri täyttäny 24 kun tulin raskaaksi, lapsi nyt ekalla myös. varmasti on raskaampaa vanhemmalla iällä juuri nuo uhmat ja vauvan kanssa valvomiset. en minäkää poikkeuksellisen nuorena lasta saanu, tässä oli syksyllä tällä palstalla kysely, että minkä ikäisiä ekaluokkalaisten äitejä täälä on ja hyvin moni oli minun, meidän, ikä luokkaa eli 33-35, itse olen 33, loppuvuodesta tulen 34.

Voi pyhä yksinkertaisuus!!!

Hyvä vanhemmuus tai äitiys ei ole ikäsidonnainen, puhumattakaan onko äiti rupsahtanut tai ylipainoinen, vaan muut avut ratkaisevat.

Palsta huokuu ikärasismia ja mikä mykistävintä joka kohdistuu 35-40 vuotiaisiin äiteihin.

Hyvä äitiys ei ole iästä kiinni, mutta pahinta mitä lapsi voi kohdata, on vanhempien asennevamma, joka siirtyy sukupolvien yli, ellei ole ymmärrystä katkaista sitä.

 Ihana sana toi poikkeuksetta. Antaa aina lausujastaan tosi älykkään vaikutelman. ;)

P.S. Ootan sitä äkillistä lihomista mikä tapahtuu vuoden päästä kun täytän 35. Jos se kerta poikkeuksetta tulee tapahtuun. Vai onko mulla suoja sitä vastaan kun oon lapset saanut jo 4-10 vuotta sitten?