Lue keskustelun säännöt.
Mitä hienoa on saada lapsensa vanhana?
18.01.2016 |
Miksi olisi tavoiteltavaa saada lapsensa 35-40 vuotiaana? Oikeasti, ihan järkyttävän vanha ikä saada esikoinen. Tuon ikäiset ovat poikkeuksetta vähän ylipainoisia tai muuten rupsahtaneita, ja terveydelliset riskit puskevat päälle. AV-palstalla esittelevät itsensä aina elinvoimaisiksi "dinkuiksi", mutta päiväkodeissa ko. ikäiset ovat vähemmistönä ja aika vanhan näköisiä ovat. Useamman kerran miettinyt onko 5-vuotiasta hakemassa mummo vai äiti.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
No et sinä reilulla kolmella tonnilla useampaa asuntoa osta käteisellä. Minä ja mieheni teimme lapset myöskin nelikymppisinä. Oli tullut jo perintöäkin, ei sillä voi niitä tippua nuoremmillekin. Oltaisiin me voitu lapset nuorempanakin tehdä mutta kas kun ei tavattu aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
No et sinä reilulla kolmella tonnilla useampaa asuntoa osta käteisellä. Minä ja mieheni teimme lapset myöskin nelikymppisinä. Oli tullut jo perintöäkin, ei sillä voi niitä tippua nuoremmillekin. Oltaisiin me voitu lapset nuorempanakin tehdä mutta kas kun ei tavattu aikaisemmin.
En, mutta kun lastenkin teon jälkeen voi opiskella ja edetä uralla. Kuka olisikaan alle 3kymppisenä esimiesasemassa? Ura voi silti edetä ja aueta paremminkin naiselle, kun vanhempainvapaat on pidetty ja 3kymppisenä lapset tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
Kirjoitin meidän perheestä. Meillä ei ollut 40 vuoden iässä 700 000 euroa, jolla ostaa Helsingistä lapsille kolme yksiötä ottamatta lainaa. Jos olisin saanut lapset nuorempana, olisin joutunut tarjoamaan heille paljon kapeamman elämän jo siksikin, että oma elämänkokemukseni 22v iässä oli paljon suppeampi kuin 35v iässä.
Se, että suuri osa terveydenhoitajista tuon summan on saanut säästöön, on tietenkin ihan tavallista, mutta kaikki meistä eivät voi olla 22v iässä terveydenhoitajia ihan siksi, että lähes kaikki AMK-opiskelijat ovat opinnot aloittaessaan 19v ikäisiä ja hyvin harva saa alkupalkkaa 3300 e/kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
No et sinä reilulla kolmella tonnilla useampaa asuntoa osta käteisellä. Minä ja mieheni teimme lapset myöskin nelikymppisinä. Oli tullut jo perintöäkin, ei sillä voi niitä tippua nuoremmillekin. Oltaisiin me voitu lapset nuorempanakin tehdä mutta kas kun ei tavattu aikaisemmin.
En, mutta kun lastenkin teon jälkeen voi opiskella ja edetä uralla. Kuka olisikaan alle 3kymppisenä esimiesasemassa? Ura voi silti edetä ja aueta paremminkin naiselle, kun vanhempainvapaat on pidetty ja 3kymppisenä lapset tehty.
Voi toki. Mutta se kaikki opiskeluaika on pois lapsilta, koska pitäähän se perhe jotenkin elättääkin. Turhan moni nuori äiti tekee töitä, opiskelee ja yrittää edetä urallaan samalla kun ne lapsettomat ehtivät nauttimaan elämästään ja etenemään urallaan. Jostain syystä lapseton nainen on parempi työntekijä, koska lapsensa eivät ole tämän tästä sairaana. Se mummoäiti taas on sen verran varoissaan, että voi hankkia sairaalle lapselle hoitajan ja oma äitinsäkin on yleensä jo eläkkeellä ja pääsee apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
Kirjoitin meidän perheestä. Meillä ei ollut 40 vuoden iässä 700 000 euroa, jolla ostaa Helsingistä lapsille kolme yksiötä ottamatta lainaa. Jos olisin saanut lapset nuorempana, olisin joutunut tarjoamaan heille paljon kapeamman elämän jo siksikin, että oma elämänkokemukseni 22v iässä oli paljon suppeampi kuin 35v iässä.
Se, että suuri osa terveydenhoitajista tuon summan on saanut säästöön, on tietenkin ihan tavallista, mutta kaikki meistä eivät voi olla 22v iässä terveydenhoitajia ihan siksi, että lähes kaikki AMK-opiskelijat ovat opinnot aloittaessaan 19v ikäisiä ja hyvin harva saa alkupalkkaa 3300 e/kk.
Tuo 3300e on alkupalkka sairaanhoitajalle/terkalle/kätilölle kaksi- tai kolmevuorotyössä. Siinä on siis lisät mukana. Se oli vain esimerkki siitä, kuinka moni opiskelijakaverini oli ihan pätevä elättämään lapsiaan alle 3kymppisenä. Tuskin on sossun luukulla käyty, kun ovat vastavalmistuneina tehneet lapset siinä 25-vuotiaana. Ja varmasti osa ylenee tulevaisuudessa työelämässä, vaihtaa jopa ammattia, kuten minäkin.
Kuinka monella on edes 5-6kymppisenä varaa laittaa 700 000 lasten asuntoihin? Minä olen elämässäni menestynyt ja opiskelen hyvää ammattia uudelleen, mutta epäilen, että tuohon olisi varaa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Musta ihmisellä on vähän nuppi vinksallaan, kun pitää miettiä minkä ikäisenä joku tekee lapsia. Ei mua kiinnosta pätkääkään ja jokainen kyllä osaa ihan itse päättää milloin on lapsen aika.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
No et sinä reilulla kolmella tonnilla useampaa asuntoa osta käteisellä. Minä ja mieheni teimme lapset myöskin nelikymppisinä. Oli tullut jo perintöäkin, ei sillä voi niitä tippua nuoremmillekin. Oltaisiin me voitu lapset nuorempanakin tehdä mutta kas kun ei tavattu aikaisemmin.
En, mutta kun lastenkin teon jälkeen voi opiskella ja edetä uralla. Kuka olisikaan alle 3kymppisenä esimiesasemassa? Ura voi silti edetä ja aueta paremminkin naiselle, kun vanhempainvapaat on pidetty ja 3kymppisenä lapset tehty.
Voi toki. Mutta se kaikki opiskeluaika on pois lapsilta, koska pitäähän se perhe jotenkin elättääkin. Turhan moni nuori äiti tekee töitä, opiskelee ja yrittää edetä urallaan samalla kun ne lapsettomat ehtivät nauttimaan elämästään ja etenemään urallaan. Jostain syystä lapseton nainen on parempi työntekijä, koska lapsensa eivät ole tämän tästä sairaana. Se mummoäiti taas on sen verran varoissaan, että voi hankkia sairaalle lapselle hoitajan ja oma äitinsäkin on yleensä jo eläkkeellä ja pääsee apuun.
No minä olen juuri kokenut, että opiskeluaika on ihan parasta aikaa tehdä niitä lapsia. Yliopistossa on tosi vapaata, voi jäädä hoitamaan lasta sairaana, jne. Vain kesäisin olen tehnyt töitä, muuten elän säästöilläni. Lapseni oli juuri 2kk joululomalla kotona kanssani ja kesällä on miehen kanssa lomalla. Eipä hän taida tästä kärsiä.
Jos hankkii lapset vanhempana saa nauttia nuoruudesta rauhassa ilman lasten tuomia rajoitteita. Vanhempana taloudellinen tilanne on myös yleensä parempi joten lapseen voi tällöin panostaa enemmän rahallisesti. Monet vanhempana äidiksi tulleet (ketkä tunnen) ovat ikäistään nuorekkaamman oloisia ehkä lapsi saa heidät tuntemaan itsensä nuoreksi. Jo tytär on 20 kun äiti on 60 niin pakostikin äiti omaksuu joitain nuorten juttuja. Vanhemmalla äidillä on myös paljon tietoa ja taitoja joita jakaa lapsilleen. Myös lapsenlapsille jää enemmän aikaa kun itse on jo eläkkeellä ja voi rauhassa viettää aikaa heidän kanssaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii lapset vanhempana saa nauttia nuoruudesta rauhassa ilman lasten tuomia rajoitteita. Vanhempana taloudellinen tilanne on myös yleensä parempi joten lapseen voi tällöin panostaa enemmän rahallisesti. Monet vanhempana äidiksi tulleet (ketkä tunnen) ovat ikäistään nuorekkaamman oloisia ehkä lapsi saa heidät tuntemaan itsensä nuoreksi. Jo tytär on 20 kun äiti on 60 niin pakostikin äiti omaksuu joitain nuorten juttuja. Vanhemmalla äidillä on myös paljon tietoa ja taitoja joita jakaa lapsilleen. Myös lapsenlapsille jää enemmän aikaa kun itse on jo eläkkeellä ja voi rauhassa viettää aikaa heidän kanssaan!
Miksi kuusikymppinen olisi sen parempi vanhempi 18-vuotiaalle kuin 45-vuotias? Eikö 45-vuotias ole mielestäsi tarpeeksi aikuinen tehtävään? Ihan naurattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
Kirjoitin meidän perheestä. Meillä ei ollut 40 vuoden iässä 700 000 euroa, jolla ostaa Helsingistä lapsille kolme yksiötä ottamatta lainaa. Jos olisin saanut lapset nuorempana, olisin joutunut tarjoamaan heille paljon kapeamman elämän jo siksikin, että oma elämänkokemukseni 22v iässä oli paljon suppeampi kuin 35v iässä.
Se, että suuri osa terveydenhoitajista tuon summan on saanut säästöön, on tietenkin ihan tavallista, mutta kaikki meistä eivät voi olla 22v iässä terveydenhoitajia ihan siksi, että lähes kaikki AMK-opiskelijat ovat opinnot aloittaessaan 19v ikäisiä ja hyvin harva saa alkupalkkaa 3300 e/kk.
Tuo 3300e on alkupalkka sairaanhoitajalle/terkalle/kätilölle kaksi- tai kolmevuorotyössä. Siinä on siis lisät mukana. Se oli vain esimerkki siitä, kuinka moni opiskelijakaverini oli ihan pätevä elättämään lapsiaan alle 3kymppisenä. Tuskin on sossun luukulla käyty, kun ovat vastavalmistuneina tehneet lapset siinä 25-vuotiaana. Ja varmasti osa ylenee tulevaisuudessa työelämässä, vaihtaa jopa ammattia, kuten minäkin.
Kuinka monella on edes 5-6kymppisenä varaa laittaa 700 000 lasten asuntoihin? Minä olen elämässäni menestynyt ja opiskelen hyvää ammattia uudelleen, mutta epäilen, että tuohon olisi varaa koskaan.
Aika harva terveydenhoitaja on kolmivuorotöissä.
Enkä kyseenalaistanut sitä, oletko pätevä elättämään lapsesi. Kunhan totesin, että harvalla 40v ikäisellä on taloudellinen tilanne niin hyvä, että kykenee ostamaan opiskelemaan lähtevälle lapselleen yksiön Helsingin keskustasta. Meille mummoäideille se ei ole ongelma. Kun saa lapsensa vanhana eli 35v täytettyään, taloudellinen tilanne on usein sellainen, että asuntolainaa ei enää ole, mökki on aikaa sitten hankittu jne. ja rahansa voi käyttää lapsiin. Moni 40v ikäinen takkuaa jo tavallisen asuntolainansa kanssa, vaikka se opiskelijanuori ilahtuisi omasta asunnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tähän asiaan liittyen ihan hupaisa tarina:
Yksi sukulainen sai ensimmäisen lapsensa 36-vuotiaana. No, ristiäisissä eräs toinen samaa ikäluokkaa oleva sukulaispari, jotka itse olivat hankkineet lapsensa parikymppisinä ja olivat siis nyt jo teinien vanhempia, päivittelivät suureen ääneen, että eivät he vaan enää jaksaisi pikkulapsiarkea, kun ovat "niin vanhoja ja väsyneitä". Siis sitä se nuorena vanhemmaksi tuleminen kai teettää, että kolmenkympin puolivälissä tuntee olevansa ihan ikäloppu. Kun toisista taas tuntuu siinä iässä että elämä on vasta hädin tuskin alkanut :D
Kaikki englantia osaavat, tsekatkaapa tutkimuksia jotka toteavat että mitä ÄLYKKÄÄMPI nainen on, sitä MYÖHEMMIN ja sitä VÄHEMMÄN hän lapsia hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
No et sinä reilulla kolmella tonnilla useampaa asuntoa osta käteisellä. Minä ja mieheni teimme lapset myöskin nelikymppisinä. Oli tullut jo perintöäkin, ei sillä voi niitä tippua nuoremmillekin. Oltaisiin me voitu lapset nuorempanakin tehdä mutta kas kun ei tavattu aikaisemmin.
En, mutta kun lastenkin teon jälkeen voi opiskella ja edetä uralla. Kuka olisikaan alle 3kymppisenä esimiesasemassa? Ura voi silti edetä ja aueta paremminkin naiselle, kun vanhempainvapaat on pidetty ja 3kymppisenä lapset tehty.
Voi toki. Mutta se kaikki opiskeluaika on pois lapsilta, koska pitäähän se perhe jotenkin elättääkin. Turhan moni nuori äiti tekee töitä, opiskelee ja yrittää edetä urallaan samalla kun ne lapsettomat ehtivät nauttimaan elämästään ja etenemään urallaan. Jostain syystä lapseton nainen on parempi työntekijä, koska lapsensa eivät ole tämän tästä sairaana. Se mummoäiti taas on sen verran varoissaan, että voi hankkia sairaalle lapselle hoitajan ja oma äitinsäkin on yleensä jo eläkkeellä ja pääsee apuun.
No minä olen juuri kokenut, että opiskeluaika on ihan parasta aikaa tehdä niitä lapsia. Yliopistossa on tosi vapaata, voi jäädä hoitamaan lasta sairaana, jne. Vain kesäisin olen tehnyt töitä, muuten elän säästöilläni. Lapseni oli juuri 2kk joululomalla kotona kanssani ja kesällä on miehen kanssa lomalla. Eipä hän taida tästä kärsiä.
Kun jäin äitiyslomalle, sain joka kuukausi 2700 e äitiyspäivärahaa (ensin 3 kk ajan palkkaa). Paljonko sinulle maksettiin äitiyslomallasi?
Vierailija kirjoitti:
Kaikki englantia osaavat, tsekatkaapa tutkimuksia jotka toteavat että mitä ÄLYKKÄÄMPI nainen on, sitä MYÖHEMMIN ja sitä VÄHEMMÄN hän lapsia hankkii.
Tästä tosiaan on paljon tutkimuksia ympäri maailman. Todellisuudessa siis älykkäät tajuavat odottaa lasten saamista siihen saakka että se on lapselle parasta. Alkuperäinen kirjoittaja tuskin käsittää edes mistä juttelemme, mietin että pitäisikö laittaa rassukalle tavuviivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni saimme lapset vanhoina. Joskus menee kauan aikaa ennen kuin löytää sen oikean.
En aikaisemmin ajatellut ikääni, mutta kun lapset kirjoittivat ylioppilaiksi ja lähtivät opiskelemaan, saatoimme ostaa heille asunnot opiskelupaikkakunnalta. Siis jokaiselle omansa, vaikka olisivat kolmioonkin mahtuneet. Meillä oli varaa maksaa preppauskurssit, vaihto-opiskelujaksot maailmalla ja muutama muukin ulkomaanmatka. Mihinkään tuollaiseen meillä ei olisi 15 vuotta aikaisemmin ollut varaa.
Siksi oli hienoa saada lapsensa mummoiässä: saattoi tarjota heille henkisen pääoman lisäksi paljon taloudellista turvaa. On paljon helpompaa opiskella, kun tietää, että ei tarvitse miettiä rahaa.
En ymmärrä. Kyllähän tällaisiin asioihin on varaa myös esimerkiksi lapsensa 23-28 vuotiaana saaneilla. Miksi ei olisi? Yhtälailla sitä valmistutaan yliopistosta/amk:sta ja mennään töihin. Minä tienasin 22-vuotiaana terveydenhoitajana 3300e/kk kolme vuotta sitten. Ja nyt opiskelen yliopistossa.
No et sinä reilulla kolmella tonnilla useampaa asuntoa osta käteisellä. Minä ja mieheni teimme lapset myöskin nelikymppisinä. Oli tullut jo perintöäkin, ei sillä voi niitä tippua nuoremmillekin. Oltaisiin me voitu lapset nuorempanakin tehdä mutta kas kun ei tavattu aikaisemmin.
En, mutta kun lastenkin teon jälkeen voi opiskella ja edetä uralla. Kuka olisikaan alle 3kymppisenä esimiesasemassa? Ura voi silti edetä ja aueta paremminkin naiselle, kun vanhempainvapaat on pidetty ja 3kymppisenä lapset tehty.
Voi toki. Mutta se kaikki opiskeluaika on pois lapsilta, koska pitäähän se perhe jotenkin elättääkin. Turhan moni nuori äiti tekee töitä, opiskelee ja yrittää edetä urallaan samalla kun ne lapsettomat ehtivät nauttimaan elämästään ja etenemään urallaan. Jostain syystä lapseton nainen on parempi työntekijä, koska lapsensa eivät ole tämän tästä sairaana. Se mummoäiti taas on sen verran varoissaan, että voi hankkia sairaalle lapselle hoitajan ja oma äitinsäkin on yleensä jo eläkkeellä ja pääsee apuun.
No minä olen juuri kokenut, että opiskeluaika on ihan parasta aikaa tehdä niitä lapsia. Yliopistossa on tosi vapaata, voi jäädä hoitamaan lasta sairaana, jne. Vain kesäisin olen tehnyt töitä, muuten elän säästöilläni. Lapseni oli juuri 2kk joululomalla kotona kanssani ja kesällä on miehen kanssa lomalla. Eipä hän taida tästä kärsiä.
Kun jäin äitiyslomalle, sain joka kuukausi 2700 e äitiyspäivärahaa (ensin 3 kk ajan palkkaa). Paljonko sinulle maksettiin äitiyslomallasi?
Siis tiedätkö, minä sain 1950euroa kuussa. Minulla on nimittäin aiempi tutkinto alalta, jossa on hyvä työllisyys. Ajattele, olisitko ehkä toivonut jonkinlaista muuta vastausta?
Olen hoitanut lapseni vastuullisesti ja kunniallisesti. Miksi olisi pitänyt odottaa kymmenen vuotta? Olisiko kymmenen vuotta vanhemmilla munasarjoilla lapsen saaminen tehnyt juuri minusta siis paremman äidin?
Saliax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki englantia osaavat, tsekatkaapa tutkimuksia jotka toteavat että mitä ÄLYKKÄÄMPI nainen on, sitä MYÖHEMMIN ja sitä VÄHEMMÄN hän lapsia hankkii.
Tästä tosiaan on paljon tutkimuksia ympäri maailman. Todellisuudessa siis älykkäät tajuavat odottaa lasten saamista siihen saakka että se on lapselle parasta. Alkuperäinen kirjoittaja tuskin käsittää edes mistä juttelemme, mietin että pitäisikö laittaa rassukalle tavuviivat.
Jos olisit edes käynyt yliopistossa, tietäisit, että siellä on valtava määrä ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsia ennen opintojen aloittamista/niiden aikana ja melko nuorenakin. Tietäisit myös, että ei kannata siteerata yksittäistä tutkimusta, kun jokainen ymmärtää että tutkimustulos ei pidä paikkaansa. Sinun mielestäsi nainen, jolla on 36-vuotiaana esim. 8-vuotias lapsi on vähemmän älykäs kuin se, jolla on vauva? Ja olet valmis tekemään tällaisia yleistyksiä? ... Kertoo enemmän itsestäsi kuin ko. aiheesta. Tutustu käsitteisiin tilastollinen yleistys ja tosielämän yksittäistapaus. Todellisessa elämässä elää huomattava määrä lapsensa nuorena saaneita, joilla on todennäköisesti huomattavasti suurempi älykkyysosamäärä kuin esim. lapsensa hyvin vanhana saaneina. Ei kannata yleistää oikeaan elämään.
Faktahan on tietenkin, että ihmiset opiskelevat ja saavat lapsia nykyään verrattain myöhään. Silti voisin veikata, että moni akateeminen 27-vuotias äiti on hitusen paremmalla tolalla kuin se 33-vuotias elämäntapatyötön.
millamagia112 kirjoitti:
Saliax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki englantia osaavat, tsekatkaapa tutkimuksia jotka toteavat että mitä ÄLYKKÄÄMPI nainen on, sitä MYÖHEMMIN ja sitä VÄHEMMÄN hän lapsia hankkii.
Tästä tosiaan on paljon tutkimuksia ympäri maailman. Todellisuudessa siis älykkäät tajuavat odottaa lasten saamista siihen saakka että se on lapselle parasta. Alkuperäinen kirjoittaja tuskin käsittää edes mistä juttelemme, mietin että pitäisikö laittaa rassukalle tavuviivat.
Jos olisit edes käynyt yliopistossa, tietäisit, että siellä on valtava määrä ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsia ennen opintojen aloittamista/niiden aikana ja melko nuorenakin. Tietäisit myös, että ei kannata siteerata yksittäistä tutkimusta, kun jokainen ymmärtää että tutkimustulos ei pidä paikkaansa. Sinun mielestäsi nainen, jolla on 36-vuotiaana esim. 8-vuotias lapsi on vähemmän älykäs kuin se, jolla on vauva? Ja olet valmis tekemään tällaisia yleistyksiä? ... Kertoo enemmän itsestäsi kuin ko. aiheesta. Tutustu käsitteisiin tilastollinen yleistys ja tosielämän yksittäistapaus. Todellisessa elämässä elää huomattava määrä lapsensa nuorena saaneita, joilla on todennäköisesti huomattavasti suurempi älykkyysosamäärä kuin esim. lapsensa hyvin vanhana saaneina. Ei kannata yleistää oikeaan elämään.
Faktahan on tietenkin, että ihmiset opiskelevat ja saavat lapsia nykyään verrattain myöhään. Silti voisin veikata, että moni akateeminen 27-vuotias äiti on hitusen paremmalla tolalla kuin se 33-vuotias elämäntapatyötön.
Hohhoijaa. Mulla on tutkinto yliopistolta eikä mua hittojakaan kiinnosta onko siellä joku random siinnyt vai ei tai sun "veikkaukset". Enkä viitannut yhteen tutkimukseen, vaan niitä löytää yksinkertainenkin nopealla google-haulla viisi. FAKTA on, että mitä korkeampi ÄO sitä vähemmän naisella lapsia. Tällä ei ole mitään tekemistä MIELIPITEEN kanssa vaan se on tutkittu TOSIASIA. Kirjoitan isoilla kirjaimilla jotta sinäkin ymmärtäisit.
Joku ketjussa sanoi ettei aina tiedä hakeeko lasta päiväkodista äiti vai mummo. Entäpä jos hakija tosiaan on mummo. Minäkin olen mummo ja haen joka päivä lapsen tarhasta ja myös vien sinne aamuisin. Meitä lastenlastemme sijaisäitimummoja on paljon. Minullakin pienokaisia on tarhaikäisestä lukiolaiseen. Kotona siis ja vanhimmat jo pois kotoa. Kotona asuvista pari vanhinta omatekemiä.
Anna kun arvaan. Ap on 20-25v. Osuinko oikeaan? Ja 10-20 vuotta vanhemmat ovat jo mummoja.
Tiesitkö, mitä 13-15 vuotiaat ajattelevat sinusta - on jo hirveen vanha kaikkia.
Oma rakas 95v. mummoni, muistaa äidiltäni aina pakkasella kysyä, onks villahousut jalassa, kun työ nuoret (61v.) ootte niin ajattelemattomia ja sitten vanhana kolottaa.
Sellainen on ihmismieli eli nyt ihan turhaan pähkäilet, sillä ikä on sidottu vahvasti jo elettyyn elämään. Jos saat elää pitkän elämän, tulet vielä ymmärtämään tämäkin.