Miksi joitain kiusataan koko elämän läpi

Mutta miettikääpä nyt, miksi kannattaa koittaa estää niitä omiakin lapsia kiusaamasta.

Ne lapset kasvaa joskus aikuisiksi ja ovat sitten tuolla työpaikoilla kaikkine neurooseineen ja traumoineen.

Siellä missä sinunkin lapsesi ovat.

Kaikki heistä ei jää työttömiksi tai joudu laitoksiin, sairaseläkkeelle. Toiset heistä ovat "taistelijoita"!

Kiusaaja paikalla väittämässä, että kiusatussa on vika. Että kiusattua kiusataan, koska hän tarkkailee ihmisiä ja valittaa. Vaikka juuri kiusaaja on se, joka on kiinnostunut ja onnistuu juuri siksi että kiusattu ei edes tajua, ennen kuin kiusaaja on jo toiminut pitkään. Kiusaaja on se, joka tarkkailee ja selittää ja osaa hyvinkin itselleen hakea empatiaa.

Lauma ihmisiä valehteli minua hoitaneelle lääkärille, että sairastan tiettyä sairautta. Tämä johti siihen, että lääkäri lääkitsi minua toistuvasti, väkisin, suurilla annoksilla väärää lääkettä siten, että jouduin pakkohoitoon. Yritin estellä lääkitsemistä ja väärää diagnoosia sanallisesti. Yritin kertoa vieraan henkilön tekemisistä. Luulin kuolevani väärään lääkkeeseen. Luulin, että vajoan tajuttomuuteen ja että menetän työkykyni lopullisesti. Sen lisäksi, että jouduin pelkäämään valehtelijaa, pelkäsin myös lääkärin lääkeannoksia ja hoitajien inttämistä asiassani. Heillä ei ollut aikomustakaan kuunnella koko tarinaa.

Sairaalahoidon johdosta menetin osan minuuttani. En ole koskaan toipunut lepositeistä ja pakko-injektioista, enkä tajuttomuuteen vajoamisen tuntemuksista. Sairaalan vuoksi menetin vuokra-asuntoni (en voinut käydä sairaalasta töissä ja laskut täytyi maksaa). Lisäksi tulin hyväksikäytetyksi sairaalan sisällä että hoidon jälkeen. Menetin myös lapseni väärän dg:n ja asunnottomuuden vuoksi. Näen yhä painajaisia ja kauhukuvia lapsen menettämisestä. Lapsen itku palaa muistoihini toistuvasti - ja sitä itkua riitti.

Jos tänä päivänä joudun minkä hyvänsä vaivan vuoksi sairaalaan, minut diagnosoidaan väärin ja tyypitetään väärin perustein. Omat sanomiseni eivät tilanteessa auta. Menneisyyden hoitovirheitä ei kukaan aio korjata, vaikka olen maininnut asiasta. Yhä edelleen kärsin kipukohtauksista mm. genitaalialueilla. Tuntuu kuin (genitaalit) revittäisiin irti terävällä laitteella, terällä, sukkapuikolla, erityisellä venyttimellä... tms.

Tämä Munchausen - tyyppinen henkilö kaveriporukkansa kanssa on jäänyt ilman tuomiota ja yhä edelleen esittää tuttavia. Kukaan ei pyynnöistäni huolimatta ole järjestänyt näille "okkultisteille" edes lähestymiskieltoa.

Ilman lapseni olemassaoloa olisin hylännyt tämän valtion aikaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Edellinen on totta, mutta miksiköhän ne ajatukset pyörii sen oman navan ympärillä?

Älä suotta vastaa, jos sinua ei ole kiusattu tm.

Koska sä et vaan voi ymmärtää.

Jotkut asiat täytyy kokea itse, ennen kuin voi ymmärtää.

Itse asiassa minuakin on kiusattu. Olen vain aina onnistunut ajattelemaan, että vika on siinä kiusaajassa, eikä minussa.

Vierailija kirjoitti:

Lauma ihmisiä valehteli minua hoitaneelle lääkärille, että sairastan tiettyä sairautta. Tämä johti siihen, että lääkäri lääkitsi minua toistuvasti, väkisin, suurilla annoksilla väärää lääkettä siten, että jouduin pakkohoitoon. Yritin estellä lääkitsemistä ja väärää diagnoosia sanallisesti. Yritin kertoa vieraan henkilön tekemisistä. Luulin kuolevani väärään lääkkeeseen. Luulin, että vajoan tajuttomuuteen ja että menetän työkykyni lopullisesti. Sen lisäksi, että jouduin pelkäämään valehtelijaa, pelkäsin myös lääkärin lääkeannoksia ja hoitajien inttämistä asiassani. Heillä ei ollut aikomustakaan kuunnella koko tarinaa.

Sairaalahoidon johdosta menetin osan minuuttani. En ole koskaan toipunut lepositeistä ja pakko-injektioista, enkä tajuttomuuteen vajoamisen tuntemuksista. Sairaalan vuoksi menetin vuokra-asuntoni (en voinut käydä sairaalasta töissä ja laskut täytyi maksaa). Lisäksi tulin hyväksikäytetyksi sairaalan sisällä että hoidon jälkeen. Menetin myös lapseni väärän dg:n ja asunnottomuuden vuoksi. Näen yhä painajaisia ja kauhukuvia lapsen menettämisestä. Lapsen itku palaa muistoihini toistuvasti - ja sitä itkua riitti.

Jos tänä päivänä joudun minkä hyvänsä vaivan vuoksi sairaalaan, minut diagnosoidaan väärin ja tyypitetään väärin perustein. Omat sanomiseni eivät tilanteessa auta. Menneisyyden hoitovirheitä ei kukaan aio korjata, vaikka olen maininnut asiasta. Yhä edelleen kärsin kipukohtauksista mm. genitaalialueilla. Tuntuu kuin (genitaalit) revittäisiin irti terävällä laitteella, terällä, sukkapuikolla, erityisellä venyttimellä... tms.

Tämä Munchausen - tyyppinen henkilö kaveriporukkansa kanssa on jäänyt ilman tuomiota ja yhä edelleen esittää tuttavia. Kukaan ei pyynnöistäni huolimatta ole järjestänyt näille "okkultisteille" edes lähestymiskieltoa.

Ilman lapseni olemassaoloa olisin hylännyt tämän valtion aikaa sitten.

Oliko kyseessä skitsofrenia, joka sinulla diagnosoitiin?

Vierailija kirjoitti:

Lauma ihmisiä valehteli minua hoitaneelle lääkärille, että sairastan tiettyä sairautta. Tämä johti siihen, että lääkäri lääkitsi minua toistuvasti, väkisin, suurilla annoksilla väärää lääkettä siten, että jouduin pakkohoitoon. Yritin estellä lääkitsemistä ja väärää diagnoosia sanallisesti. Yritin kertoa vieraan henkilön tekemisistä. Luulin kuolevani väärään lääkkeeseen. Luulin, että vajoan tajuttomuuteen ja että menetän työkykyni lopullisesti. Sen lisäksi, että jouduin pelkäämään valehtelijaa, pelkäsin myös lääkärin lääkeannoksia ja hoitajien inttämistä asiassani. Heillä ei ollut aikomustakaan kuunnella koko tarinaa.

Sairaalahoidon johdosta menetin osan minuuttani. En ole koskaan toipunut lepositeistä ja pakko-injektioista, enkä tajuttomuuteen vajoamisen tuntemuksista. Sairaalan vuoksi menetin vuokra-asuntoni (en voinut käydä sairaalasta töissä ja laskut täytyi maksaa). Lisäksi tulin hyväksikäytetyksi sairaalan sisällä että hoidon jälkeen. Menetin myös lapseni väärän dg:n ja asunnottomuuden vuoksi. Näen yhä painajaisia ja kauhukuvia lapsen menettämisestä. Lapsen itku palaa muistoihini toistuvasti - ja sitä itkua riitti.

Jos tänä päivänä joudun minkä hyvänsä vaivan vuoksi sairaalaan, minut diagnosoidaan väärin ja tyypitetään väärin perustein. Omat sanomiseni eivät tilanteessa auta. Menneisyyden hoitovirheitä ei kukaan aio korjata, vaikka olen maininnut asiasta. Yhä edelleen kärsin kipukohtauksista mm. genitaalialueilla. Tuntuu kuin (genitaalit) revittäisiin irti terävällä laitteella, terällä, sukkapuikolla, erityisellä venyttimellä... tms.

Tämä Munchausen - tyyppinen henkilö kaveriporukkansa kanssa on jäänyt ilman tuomiota ja yhä edelleen esittää tuttavia. Kukaan ei pyynnöistäni huolimatta ole järjestänyt näille "okkultisteille" edes lähestymiskieltoa.

Ilman lapseni olemassaoloa olisin hylännyt tämän valtion aikaa sitten.

Oh, fuck me hard in the asshole...Vittu mitä paskaa tuollanen on:o Ja kukaan ei joudu vastuuseen! Vittu, mua vituttaa sun puolesta saatanasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen on totta, mutta miksiköhän ne ajatukset pyörii sen oman navan ympärillä?

Älä suotta vastaa, jos sinua ei ole kiusattu tm.

Koska sä et vaan voi ymmärtää.

Jotkut asiat täytyy kokea itse, ennen kuin voi ymmärtää.

Itse asiassa minuakin on kiusattu. Olen vain aina onnistunut ajattelemaan, että vika on siinä kiusaajassa, eikä minussa.

Mulle oli jo lapsena opetettu, etten ole minkään arvoinen, niin oli helppo uskoa myöhemminkin, että vika olisi ollut aina minussa.

" jatkuvasti siitä kuinka häntä aina kohdellaan väärin ja kaikki vaan siksi, että hän on niin kaunis. Oikeasti hän ei ole mitenkään erityisen kaunis, aika monien mielestä päivastoin."

Mistä sä tiedät, mitä mieltä muut ovat hänen ulkonäöstään?

Olette puhuneet seläntakana?

Miltä hän suurinpiirtein näyttää?

Vierailija kirjoitti:

" jatkuvasti siitä kuinka häntä aina kohdellaan väärin ja kaikki vaan siksi, että hän on niin kaunis. Oikeasti hän ei ole mitenkään erityisen kaunis, aika monien mielestä päivastoin."

Mistä sä tiedät, mitä mieltä muut ovat hänen ulkonäöstään?

Olette puhuneet seläntakana?

Miltä hän suurinpiirtein näyttää?

... Ja jos niin on, (puhuneet ulkonäöstä selän takana) voisi sen luokitella kiusaamiseksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" jatkuvasti siitä kuinka häntä aina kohdellaan väärin ja kaikki vaan siksi, että hän on niin kaunis. Oikeasti hän ei ole mitenkään erityisen kaunis, aika monien mielestä päivastoin."

Mistä sä tiedät, mitä mieltä muut ovat hänen ulkonäöstään?

Olette puhuneet seläntakana?

Miltä hän suurinpiirtein näyttää?

... Ja jos niin on, (puhuneet ulkonäöstä selän takana) voisi sen luokitella kiusaamiseksi :)

Ikinä ei ole tarvinnut kuitenkaan yksin olla, vaikka kuka tahansa ei ole kelvannut.

Suomalaiset - kokonainen kansa kieroonkasvaneita kusipäitä.

Mutta niitä kiukutteluja ja vittuiluja kannattais käsitellä asenteella"yhdestä korvasta sisään toisesta ulos". Jospa toinen on vaan huonolla tuulella? Ja niissä kanakerhoissa varmasti haukutaan vähän kaikkia.

Up.

Kumma juttu että on myös niitäkin ihmisiä, jotka eivät halua kiusata muita. Lienevätkö sitten normaalia sivistyneempiä ja älykkäämpiä tapauksia. Puuttuu joku alkukantainen hyeenageeni. Harvinaista kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset ettii aina heikoimman lenkin pönkittääkseen omaa paremmuuttaan tai estääkseen muita näkemästä omaa pahaa oloa

Heikommat? Miksi kadulla aina ne päänaukojat ovat rumia ja heikkoja, verrattuna muihin? Sitten kun ne on saanut sen yliopisto teatterin päätökseen nauravat kuin mielipuolet ihankuin uskoisivat omaan parenmuuteensa sokeasti. Naurettavia pellejä.

Varmasti on myös oikeata kiusaamista, mutta väittäisin että n. puolet on vaan ihmisiä jotka ottaa kaiken esim. palautteen kiusaamisena. Olen ollut yli 20 v. esimiesasemassa ja oppinut kuinka eri tavalla pitää palautetta antaa näille herkkänahkaisille. Lisäksi on ihmisiä jotka aina luulee, että kyse on heistä eli tämmöstä luulotautia on myös. Jos sinusta tuntuu vuosi vuoden jälkeen eri työpaikoissa, että aina kiusataa niin katso peiliin syy saattaa löytyä myös sieltä.

Kyseenalaistaisin tuon heikkoja kiusataan myytin. Monenlaisia kiusataan, riippuu ihan kiusaajan mieltymyksistä. Eräs ikävä ihminen tarttuu heti jos kuulee jonkun olevan töykeä jollekin. Siis alkaa myös vainota tätä uhria salamannopeasti, ilman että tietää asiasta mitään. Levittää myös aina pahaa sanomaa jos kuulee jotain haukuttavan.

Kiusaaja on hyvin erikoinen luonne, ei häntä voi ymmärtää kuin toinen samanlainen. Kiusattu ei voi käsittää kiusaajaa koska he ovat eri maailmasta.

Ihmisen leimaaminen porukan heikoimmaksi on törkeää. Kukaan ei ole kokonaan heikko, jotkut on joissain asioissa herkempiä, toisissa vahvempia.

Koulussa olen nähnyt systemaattista kiusaamista, osin kokenut sitä itsekin. Mutta yhdessäkään työpaikassa en ole vastaavaa kiusaamista huomannut. Aina välillä on jostain puhuttu pahaa seläntakana (varmasti minustakin on puhuttu) yms. mutta ei sellaista että aina vain yhtä haukuttaisiin.

Yhdessä työpaikassa jouduin muutaman työkaverini kanssa puhutteluun kun olimme kiusanneet uutta työkaveriamme. Olimme kaikki aivan hämmentyneitä tilanteesta. Työkaveri väitti ettei hänelle oltu neuvottu tarpeeksi ja että tahallaan tehdään tämä. Tosiasia oli, että kaikki perehdytykset oli tehty niin kuin piti, mutta hän ei kuunnellut mitä ohjeistettiin, totesi että kyllä hän tämän osaa, älä siinä neuvo. Ja kun ei osannutkaan, syytti meitä. Ja antamme palaute hänelle oli kuulemma aina tahallaankin negatiivista. Ei ollut, tiesin itsekin monta kertaa sanoneeni positiivista mutta negatiivisiakin tuli kun ei kuunnellut ohjeita ja teki väärin.

Työkaveri väitti, että jätimme hänet kutsumatta kahvitauolle. Ei kukaan ketään kutsunut kahvitauolle, tottumuksesta kahvitauko pidettiin tiettynä kellonaikaan ja jos joku ei ehtinyt, ei sitä erikseen haettu. Kellonaika oli uudelle työntekijälle kerrottu ja aika sokea oli jos ei huomannut kun porukka lähti valumaan kohti taukotilaa.

Lomia sovittaessa emme olleet ottaneet häntä huomioon. Ei niin, hän oli ollut vasta kuukauden talossa eikä hänellä ollut talvilomaa, joten emme osanneet kuvitella, että hän haluaa heti pitää viikon palkatonta. Olimme kuitenkin sopineet lomat niin, että hän sai juuri sen viikon minkä halusi ilman ongelmia.

Aikaisemminkin tuohon työyhteisöön oli tullut uusia, eikä heillä ollut mitään vaikeuksia. Tämä työkaveri sitten otti ja lähti koeajan jälkeen ja kertoi samalla, että kun häntä AINA kiusataan joka paikassa. Tuosta lähtien olen ollut hiukan epäileväinen sen suhteen kun joka kuta kiusataan ihan kaikkialla. Toki syy voi olla siinä, että on ollut rajun kiusaamisen kohteena, eikä enää tunnista ihan normaaleja käyttäytymismalleja.

Outous, ujous, kiltteys, hiljaisuus, huonot sosiaaliset taidot, ei osaa puolustautua ja luulee että paska kohtelu kuuluu hänelle tai ei saa loukkaantua jos joku kiusaa, koska kiusaajalla on huono olla.

Uskovaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kyseenalaistaisin tuon heikkoja kiusataan myytin. Monenlaisia kiusataan, riippuu ihan kiusaajan mieltymyksistä. Eräs ikävä ihminen tarttuu heti jos kuulee jonkun olevan töykeä jollekin. Siis alkaa myös vainota tätä uhria salamannopeasti, ilman että tietää asiasta mitään. Levittää myös aina pahaa sanomaa jos kuulee jotain haukuttavan.

Kiusaaja on hyvin erikoinen luonne, ei häntä voi ymmärtää kuin toinen samanlainen. Kiusattu ei voi käsittää kiusaajaa koska he ovat eri maailmasta.

Ihmisen leimaaminen porukan heikoimmaksi on törkeää. Kukaan ei ole kokonaan heikko, jotkut on joissain asioissa herkempiä, toisissa vahvempia.

Niin on kiusaajalla on erikoinen luonne 👍